Karjalan Liitto ja Karjalan palautus
Karjalan Liitto on valtakunnallinen, lähes 60 tuhannen jäsenen järjestö, jonka tavoitteisiin on aina kuulunut Karjalan palauttaminen. Liitto perustettiin talvisodan jälkimainingeissa keväällä 1940, jolloin oli saatu ensimmäiset kokemukset evakosta. Vuoden 1944 jälkeen liitto on toiminut lavealla rintamalla karjalaisen siirtoväen edunvalvojana mitä erilaisimmissa asioissa alkaen siirtoväen asuttamisesta, asuntokysymysten ratkaisemisesta karjalaisen kulttuurin laaja-alaiseen vaalimiseen ja nuorisotoimintaan asti.
On valitettavaa, että sille monialaiselle ja kattavalle karjalaisuuden parissa tehdylle työlle, joka on johtanut viime vuosina Liiton jäsenmäärän kasvuun, lehden pääkirjoitus ja Veikko Kokon mielipidekirjoitus ei pane kovin paljon arvoa. Liiton onnistumista työssään ei voi tarkastella vain palautusasian näkökulmasta käsin.
Yli neljäsataa toimivaa jäsenseuraa järjestävät Liiton kanssa yhteistyössä vuosittain satoja karjalaisia tapahtumia ja tilaisuuksia. Yhtenä keskeisenä pilarina tässä kaikessa on Karjalan palautus, jonka unelman toteutuminen ja maailmansodan jälkeisen vääryyden korjaaminen on ollut ja on edelleen syvänä pohjavirtana kaikessa liiton toiminnassa. Seuraava mittava Karjalan palautukseen keskittyvän seminaarin Liitto järjestää huhtikuussa, jolloin esittelemme myös uuden toimintaohjelmamme Karjala-kysymyksen osalta.
Näkemys siitä, että palautusasian muotoilu olisi aiheuttanut Liitolle "vaikeutta ja epävarmuutta", on aivan väärä. Liitto ei ole asiassa haparoinut, vaan linjannut suhtautumisensa asiaan selkeästi ja määrätietoisesti jokaisessa liittokokouksessaan. Kansalaisjärjestönä Liitto toimii kolmen vuoden välein pidettävän liittokokouksen viitoittamien suuntaviivojen mukaan. Liittokokouksen linjaukset sitovat kulloistakin Liiton johtoa, jonka kannanotot asian suhteen ovat olleet harkittuja eikä haparoivia. Olemme tehneet säännöllisesti kattavia selvityksiä jäsenistömme keskuudessa siitä, mitä toimintaa jäsenistö haluaa. Toiminnan kärkitoiveita ovat tällä hetkellä nuorten, alle 50-vuotiaiden jäsenten listalla sukututkimus, kotiseuturetket ja Karjalaa ja karjalaisuutta käsittävän tiedon tuottaminen. Karjalan palautusasia ei noussut kyselyssä enemmistön toiveiden kärkisijoille.
Sekä pääkirjoittajan että Kokon kirjoituksissa on yksi rakenteellinen ongelma. Kumpikin vaatii Liitolta konkreettisia toimia Karjalan palauttamiseksi, mutta samaan hengenvetoon toteaa, että asia tulisi saada maamme poliittisen johdon ratkaistavaksi. Liitolta vaaditaan konkreettisia toimia, mutta myönnetään, että vastuu valtioiden välisten asioiden hoidosta kuuluu maan ulkopoliittiselle johdolle. Kun kysyn, mitä ne konkreettiset toimet olisivat, ainoa ehdotus on asian esillä pitäminen ja sen myötä tapahtuva valtiollisen johdon painostus asiassa. Tänäkin vuonna palautusasia on esillä mm. kevään palautusseminaarissa, liittovaltuustossa, järjestöseminaarissa, Joensuun kesä-juhlilla, Talvisodan muistojuhlissa eri puolilla Suomea sekä kymmenissä Liiton jäsenjärjestöjen tilaisuuksissa eri puolilla maata. Tämän lisäksi asia on esillä jokaisessa Liiton johdon antamassa haastattelussa tai puheessa.
Valitettavasti realiteetti on se, että Karjalan palautusasia ei liikahda eteenpäin ennen kuin Venäjä on valmis arvioimaan rajakysymyksiään uudelleen. Monet asian kanssa kovaa ääntä pitävät, jäsenmäärältään pienet järjestöt uskottelevat julkisuudessa, että kunhan vaan vaaditaan entistä kovemmin, niin sieltä se tulee. Ei tule. Ei tule ennen kuin Venäjä on valmis asiaa koskeviin keskusteluihin. On turha luoda sellaista valheellista käsitystä, että rauhansopimuksessa kiinni lyötyjen valtakunnan rajojen tarkistaminen olisi läpihuutojuttu, joka ratkeaisi suomalaisten kansalaisjärjestöjen toiminnan pohjalta. Tämän tietävät hyvin varsinkin ne pienjärjestöjen toiminnassa mukana olevat henkilöt, jotka ovat olleet aiemmin Karjalan Liiton keskeisissä luottamustehtävissä.
Saksojen yhdentyminen oli pitkän, kansainvälisesti merkittävän poliittisen tapahtumaketjun tulosta. Tällä hetkellä yksikään Venäjän asiantuntija ei näe näköpiirissä sellaista erillisratkaisua, jolla Karjalakysymykseen saataisiin vauhtia. Vai uskooko joku, että presidentti Putin tekisi Karjalan palautuksesta kenties vaalivaltin, joka takaisi hänen uudelleenvalinnan? Venäjän kannalta Karjala-kysymys täytyy nähdä osana kattavampaa pohjoisen Euroopan turvallisuuspoliittista kehitystä, jonka päässä voi jonakin päivänä olla myös toisen maailmansodan aikana syntyneiden rajaratkaisujen uudelleenarviointi.
Karjalasta tulee voida keskustella avoimesti avoimessa yhteiskunnassa, sen palautuksella täytyy olla myös suuri suomalaisten enemmistön hyväksyttävyys. Sen tulisi olla yhtenä asiana Suomen ja Venäjän välisen kanssakäymisen asialistalla samoin kuin osana EU:n pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa.
Kenen on vastuu Karjalan palautusasiassa, pohtii lehden pääkirjoittaja. Valtioiden välisten rajojen siirron ollessa kyseessä, vastuu ei voi olla kenelläkään muulla kuin Suomen valtiojohdolla. Kansalaisjärjestöjen rooli on asian esillä pitäminen ja kansalaiskeskustelun käyminen.
Suomen ulkopoliittinen johto voisi olla Karjala-asiassa aktiivisempi ja aloitteellisempi. On Suomen etujen mukaista, että Venäjän lähialueet kehittyvät sosiaalisesti, taloudellisesti ja poliittisesti vakaissa oloissa. Siksi olemmekin ehdottaneet valtiojohdolle, että hallituksen tulisi laatia erillinen Karjala-ohjelma, jossa määritellään Suomen intressit Karjalan suhteen.
Karjalan Liitto on perustanut Viipuriin kaksi vuotta sitten kotipesäkseen Viipuri-keskuksen, joka on nopeasti vakiinnuttanut asemansa ja jonka toiminnan jatkuvuuden yritämme turvata huolimatta siitä, että alkaneen vuoden valtion talousarvioon emme saaneetkaan siihen tarkoitettua määrä-rahaa. Keskus on osoittanut tarpeellisuutensa, karjalaisilla on sen kautta jalka palautuksen oven raossa. Harkitsemmekin parhaillaan samankaltaisen keskuksen perustamista Sortavalaan.
Suomessa toimii useita Karjalan palautusasiaan erikoistuneita järjestöjä. Niillä on oma roolinsa käytävässä kansalaiskeskustelussa. Toimintaperiaatteiden pitäisi olla kuitenkin reiluja. Hämmästyimme kovasti viime kesän Jyväskylän kesäjuhlien jälkeen, kun löysimme Pro Karelian kotisivuilta valokuvia, joissa palautusta vaativa mies panderolleineen oli pantu kävelemään Liiton monituhatpäisen juhlakulkueen sekaan. Tällä haluttiin luoda kuva, jossa tuhatpäinen karjalaiskulkue kansallispukuisine lapsineen oli järjestetty nimenomaan vaatimaan palautusta. Panderolli-miehellä ei ollut mitään tekemistä Liiton juhlakulkueen kanssa. Tämä oli Pro Karelialta ala-arvoista toimintaa. Tähän mennessä pidetyt Pro-Karelian ja muiden palautusjärjestöjen tilaisuudet ovat vetäneet väkeä kymmenittäin, ei tuhansittain. Tämäkin kertonee jotain toimintatapojemme erilaisuudesta ja yhteistyön tarkoituksettomuudesta.
Liiton edustajat ovat joutuneet viime aikoina alituiseen selostamaan joka suuntaan Liiton linjaa ja roolia suhteessa pieniin palautusjärjestöihin. Venäjän lehdistö hyökkää Karjalan Liiton ja sen johdon kimppuun kovalla kielenkäytöllä kommentoiden lausuntoja, jotka ovat palautusjärjestöjen eikä suinkaan Liiton antamia. Neuvottelut Viipurin kaupunginjohdon kanssa olivat kariutua siihen, että Liiton edustajien kuviteltiin edustavan mainittuja pienjärjestöjä. Tässä menee puurot ja vellit sekaisin eikä tämmöinen toiminta edistä palautusasiaa millään tavoin. Soitin Veikko Kokolle, joka kertoi pienjärjestöjen edustajien väittävän valheellisesti tilaisuuksissaan, että Liitto suhtautuu kielteisesti Karjalan palautukseen. Pienjärjestöjen päävihollinen tuntuu olevan Karjalan Liitto sen sijaan että kohdistaisi toimintansa kärjen sinne minne se palautusasiassa kuuluu, Venäjän ja Suomen ulkopoliittisen johdolle. Liitto aikoo säilyttää jatkossakin uskottavuutensa karjalaisuuden ja karjalaisten etujärjestönä ja jatkaa vakaata, aktiivista ja aloitteellista toimintaansa
karjalaisuuden hyväksi sekä Karjalan palautuksen puolesta laajalla rintamalla.
Markku Laukkanen
Karjalan Liiton pj.
http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/376/karjalapalautus.htm
Karjalan Liitto on valtakunnallinen, lähes 60 tuhannen jäsenen järjestö, jonka tavoitteisiin on aina kuulunut Karjalan palauttaminen. Liitto perustettiin talvisodan jälkimainingeissa keväällä 1940, jolloin oli saatu ensimmäiset kokemukset evakosta. Vuoden 1944 jälkeen liitto on toiminut lavealla rintamalla karjalaisen siirtoväen edunvalvojana mitä erilaisimmissa asioissa alkaen siirtoväen asuttamisesta, asuntokysymysten ratkaisemisesta karjalaisen kulttuurin laaja-alaiseen vaalimiseen ja nuorisotoimintaan asti.
On valitettavaa, että sille monialaiselle ja kattavalle karjalaisuuden parissa tehdylle työlle, joka on johtanut viime vuosina Liiton jäsenmäärän kasvuun, lehden pääkirjoitus ja Veikko Kokon mielipidekirjoitus ei pane kovin paljon arvoa. Liiton onnistumista työssään ei voi tarkastella vain palautusasian näkökulmasta käsin.
Yli neljäsataa toimivaa jäsenseuraa järjestävät Liiton kanssa yhteistyössä vuosittain satoja karjalaisia tapahtumia ja tilaisuuksia. Yhtenä keskeisenä pilarina tässä kaikessa on Karjalan palautus, jonka unelman toteutuminen ja maailmansodan jälkeisen vääryyden korjaaminen on ollut ja on edelleen syvänä pohjavirtana kaikessa liiton toiminnassa. Seuraava mittava Karjalan palautukseen keskittyvän seminaarin Liitto järjestää huhtikuussa, jolloin esittelemme myös uuden toimintaohjelmamme Karjala-kysymyksen osalta.
Näkemys siitä, että palautusasian muotoilu olisi aiheuttanut Liitolle "vaikeutta ja epävarmuutta", on aivan väärä. Liitto ei ole asiassa haparoinut, vaan linjannut suhtautumisensa asiaan selkeästi ja määrätietoisesti jokaisessa liittokokouksessaan. Kansalaisjärjestönä Liitto toimii kolmen vuoden välein pidettävän liittokokouksen viitoittamien suuntaviivojen mukaan. Liittokokouksen linjaukset sitovat kulloistakin Liiton johtoa, jonka kannanotot asian suhteen ovat olleet harkittuja eikä haparoivia. Olemme tehneet säännöllisesti kattavia selvityksiä jäsenistömme keskuudessa siitä, mitä toimintaa jäsenistö haluaa. Toiminnan kärkitoiveita ovat tällä hetkellä nuorten, alle 50-vuotiaiden jäsenten listalla sukututkimus, kotiseuturetket ja Karjalaa ja karjalaisuutta käsittävän tiedon tuottaminen. Karjalan palautusasia ei noussut kyselyssä enemmistön toiveiden kärkisijoille.
Sekä pääkirjoittajan että Kokon kirjoituksissa on yksi rakenteellinen ongelma. Kumpikin vaatii Liitolta konkreettisia toimia Karjalan palauttamiseksi, mutta samaan hengenvetoon toteaa, että asia tulisi saada maamme poliittisen johdon ratkaistavaksi. Liitolta vaaditaan konkreettisia toimia, mutta myönnetään, että vastuu valtioiden välisten asioiden hoidosta kuuluu maan ulkopoliittiselle johdolle. Kun kysyn, mitä ne konkreettiset toimet olisivat, ainoa ehdotus on asian esillä pitäminen ja sen myötä tapahtuva valtiollisen johdon painostus asiassa. Tänäkin vuonna palautusasia on esillä mm. kevään palautusseminaarissa, liittovaltuustossa, järjestöseminaarissa, Joensuun kesä-juhlilla, Talvisodan muistojuhlissa eri puolilla Suomea sekä kymmenissä Liiton jäsenjärjestöjen tilaisuuksissa eri puolilla maata. Tämän lisäksi asia on esillä jokaisessa Liiton johdon antamassa haastattelussa tai puheessa.
Valitettavasti realiteetti on se, että Karjalan palautusasia ei liikahda eteenpäin ennen kuin Venäjä on valmis arvioimaan rajakysymyksiään uudelleen. Monet asian kanssa kovaa ääntä pitävät, jäsenmäärältään pienet järjestöt uskottelevat julkisuudessa, että kunhan vaan vaaditaan entistä kovemmin, niin sieltä se tulee. Ei tule. Ei tule ennen kuin Venäjä on valmis asiaa koskeviin keskusteluihin. On turha luoda sellaista valheellista käsitystä, että rauhansopimuksessa kiinni lyötyjen valtakunnan rajojen tarkistaminen olisi läpihuutojuttu, joka ratkeaisi suomalaisten kansalaisjärjestöjen toiminnan pohjalta. Tämän tietävät hyvin varsinkin ne pienjärjestöjen toiminnassa mukana olevat henkilöt, jotka ovat olleet aiemmin Karjalan Liiton keskeisissä luottamustehtävissä.
Saksojen yhdentyminen oli pitkän, kansainvälisesti merkittävän poliittisen tapahtumaketjun tulosta. Tällä hetkellä yksikään Venäjän asiantuntija ei näe näköpiirissä sellaista erillisratkaisua, jolla Karjalakysymykseen saataisiin vauhtia. Vai uskooko joku, että presidentti Putin tekisi Karjalan palautuksesta kenties vaalivaltin, joka takaisi hänen uudelleenvalinnan? Venäjän kannalta Karjala-kysymys täytyy nähdä osana kattavampaa pohjoisen Euroopan turvallisuuspoliittista kehitystä, jonka päässä voi jonakin päivänä olla myös toisen maailmansodan aikana syntyneiden rajaratkaisujen uudelleenarviointi.
Karjalasta tulee voida keskustella avoimesti avoimessa yhteiskunnassa, sen palautuksella täytyy olla myös suuri suomalaisten enemmistön hyväksyttävyys. Sen tulisi olla yhtenä asiana Suomen ja Venäjän välisen kanssakäymisen asialistalla samoin kuin osana EU:n pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa.
Kenen on vastuu Karjalan palautusasiassa, pohtii lehden pääkirjoittaja. Valtioiden välisten rajojen siirron ollessa kyseessä, vastuu ei voi olla kenelläkään muulla kuin Suomen valtiojohdolla. Kansalaisjärjestöjen rooli on asian esillä pitäminen ja kansalaiskeskustelun käyminen.
Suomen ulkopoliittinen johto voisi olla Karjala-asiassa aktiivisempi ja aloitteellisempi. On Suomen etujen mukaista, että Venäjän lähialueet kehittyvät sosiaalisesti, taloudellisesti ja poliittisesti vakaissa oloissa. Siksi olemmekin ehdottaneet valtiojohdolle, että hallituksen tulisi laatia erillinen Karjala-ohjelma, jossa määritellään Suomen intressit Karjalan suhteen.
Karjalan Liitto on perustanut Viipuriin kaksi vuotta sitten kotipesäkseen Viipuri-keskuksen, joka on nopeasti vakiinnuttanut asemansa ja jonka toiminnan jatkuvuuden yritämme turvata huolimatta siitä, että alkaneen vuoden valtion talousarvioon emme saaneetkaan siihen tarkoitettua määrä-rahaa. Keskus on osoittanut tarpeellisuutensa, karjalaisilla on sen kautta jalka palautuksen oven raossa. Harkitsemmekin parhaillaan samankaltaisen keskuksen perustamista Sortavalaan.
Suomessa toimii useita Karjalan palautusasiaan erikoistuneita järjestöjä. Niillä on oma roolinsa käytävässä kansalaiskeskustelussa. Toimintaperiaatteiden pitäisi olla kuitenkin reiluja. Hämmästyimme kovasti viime kesän Jyväskylän kesäjuhlien jälkeen, kun löysimme Pro Karelian kotisivuilta valokuvia, joissa palautusta vaativa mies panderolleineen oli pantu kävelemään Liiton monituhatpäisen juhlakulkueen sekaan. Tällä haluttiin luoda kuva, jossa tuhatpäinen karjalaiskulkue kansallispukuisine lapsineen oli järjestetty nimenomaan vaatimaan palautusta. Panderolli-miehellä ei ollut mitään tekemistä Liiton juhlakulkueen kanssa. Tämä oli Pro Karelialta ala-arvoista toimintaa. Tähän mennessä pidetyt Pro-Karelian ja muiden palautusjärjestöjen tilaisuudet ovat vetäneet väkeä kymmenittäin, ei tuhansittain. Tämäkin kertonee jotain toimintatapojemme erilaisuudesta ja yhteistyön tarkoituksettomuudesta.
Liiton edustajat ovat joutuneet viime aikoina alituiseen selostamaan joka suuntaan Liiton linjaa ja roolia suhteessa pieniin palautusjärjestöihin. Venäjän lehdistö hyökkää Karjalan Liiton ja sen johdon kimppuun kovalla kielenkäytöllä kommentoiden lausuntoja, jotka ovat palautusjärjestöjen eikä suinkaan Liiton antamia. Neuvottelut Viipurin kaupunginjohdon kanssa olivat kariutua siihen, että Liiton edustajien kuviteltiin edustavan mainittuja pienjärjestöjä. Tässä menee puurot ja vellit sekaisin eikä tämmöinen toiminta edistä palautusasiaa millään tavoin. Soitin Veikko Kokolle, joka kertoi pienjärjestöjen edustajien väittävän valheellisesti tilaisuuksissaan, että Liitto suhtautuu kielteisesti Karjalan palautukseen. Pienjärjestöjen päävihollinen tuntuu olevan Karjalan Liitto sen sijaan että kohdistaisi toimintansa kärjen sinne minne se palautusasiassa kuuluu, Venäjän ja Suomen ulkopoliittisen johdolle. Liitto aikoo säilyttää jatkossakin uskottavuutensa karjalaisuuden ja karjalaisten etujärjestönä ja jatkaa vakaata, aktiivista ja aloitteellista toimintaansa
karjalaisuuden hyväksi sekä Karjalan palautuksen puolesta laajalla rintamalla.
Markku Laukkanen
Karjalan Liiton pj.
http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/376/karjalapalautus.htm
Vastaukset 1
Vanhimmat
Enpä ihmettele ollenkaan Markku Laukkanen kommenttia KareliaPort-liikkeestä.
Ko. liike on hyvin harvojen kannattajiensa käsissä.
Kannattajat suhtautuvat erittäin kielteisesti venäläisiin ja Venäjään. Lisäksi haukkumista ja solvaamista esiintyy suomen ministeriöitä ja presidenttiä kohtaan. Samat haukkumiset ovat saaneet myös venäläiset ministerit ja Venäjän presidentti.
Sellaiseen sakkiin ei voi tavallinen kansalainen samaistua. Siinä leimautuu rähjääjäksi ja ymmärtämättömäksi tomppeliksi.
KareliaPort-liike on tehnyt mesoamisellaan suurta vahinkoa rauhanomaisesti toimiville suomalaisjärjestöille. Ja mikä pahinta, kannattajat ovat tehneet suurta vahinkoa Karjalan palauttamisen aatteelle järjettömillä lausunnoillaan. Valitettavasti liikkeen johtohenkilöt eivät huomaa toimintansa vahingollisia tuloksia.
Vahingollinen toiminta ei rajoitu pelkästään Suomeen, vaan sitä on harrastettu myös venäläisiä virkamiehiä ja politikkoja kohtaan.
Liikkeestä on tullut Karjalan palauttamisen yhteydessä esiintyvä häirikkö.