Katselin Kirkon tulevaisuuskomitean mietintöä, ja siellä kauhuskenaariona tuodaan esiin seuraava, mielestäni luonnollinen eikä yhtään pelottava kehityskulku:
”Kolmannen sektorin kirkko (Malli 3)”
Vaihtoehtoinen skenaario: julkisoikeudellisen aseman purkautuminen
Mikäli kirkon jäsenmäärän lasku johtaa sisäisen identiteetin tai ulkoisen kuvan huomattavaan muutokseen, on mahdollista, että paine yhteiskunnallisen aseman muuttamiseksi kasvaa samanaikaisesti. Siksi ei pidä sulkea pois sitä, että kirkko joko ulkopuolisen poliittisen paineen seurauksena tai omasta tahdostaan luopuu julkisoikeudellisesta asemastaan. Käytännössä tämä merkitsisi luopumista yhtäältä verotusoikeudesta, toisaalta kirkolle asetetuista julkisista tehtävistä. Lisäksi se muuttaisi radikaalisti kirkon asemaa yhteiskunnassa ja siirtäisi sen kokonaisuudessaan yhdistys- tai muun vastaavan lain piiriin.
…
Julkisoikeudellisen aseman purkamisella olisi väistämättä negatiivisia vaikutuksia kirkolle…
…
Tulevaisuuskomitea ei kannata ja pyri edistämään kyseistä muutosta…
Muutoksen seuraukset
Kirkon julkisoikeudellisen aseman lakkauttaminen edellyttäisi muutosta Suomen perustuslakiin ja useisiin muihin lakeihin. Nykyisen kirkkolain säilyttämiselle ei enää olisi perusteita, joten kirkkoa koskeva sääntely olisi mietittävä ja rakennettava uudestaan, pitkälti yhdistys- tai muun vastaavan lain varaan.
Lainsäädännön perustavaa laatua olevien muutosten ohella prosessin suurimpia kysymyksiä olisivat todennäköisesti kirkon uuden rahoituspohjan rakentaminen, hautaustoimen uudelleen järjestäminen sekä kirkon eläkejärjestelmän kohtalo. Käytännöllisten kysymysten lisäksi kirkon julkisoikeudellisen aseman menettäminen merkitsisi myös kirkon yhteiskunnallisen aseman heikkenemistä ja sen kannanottojen painoarvon vähenemistä.
Kirkon kannalta kriittisin kysymys liittyy toiminnan rahoitukseen.
…
Pohjimmiltaan kirkollisverossa on kysymys jäsenmaksusta, jota kerätään muun verotuksen yhteydessä…
…
Suomalaisessa järjestelmässä verotusoikeus voidaan myöntää vain julkista valtaa käyttävälle oikeushenkilölle, minkä johdosta julkisoikeudellisen aseman purkaminen merkitsisi kirkon verotusoikeuden menettämistä.
…
… joissakin maissa jokainen veronmaksaja valitsee itse, kohdentaako kaikille pakollisen ”vakaumusveronsa” jollekin uskonnolliselle yhdyskunnalle tai valtiolle.
Vastaava järjestely turvaisi toteutuessaan luterilaisen kirkon rahoituksen sekä edistäisi kirkko- ja uskontokuntien välistä tasa-arvoa Suomessa ilman, että siitä kertyisi valtiolle kustannuksia. Vakaumusveron toteutuminen suomessa olisi kuitenkin epärealistista, sillä se korottaisi yleistä verotustasoa. Kirkkoon kuulumattomat kansalaiset tuskin suhtautuisivat myönteisesti uuteen, ylimääräiseen veroon. Kirkollismaksun toteutuminen voisi sekin olla epärealistista, sillä se herättäisi todennäköisesti periaatteellista vastustusta uskontokriittisiltä tahoilta.
Jos kirkolla ei olisi tulevaisuudessa oikeutta kirkollisveroon tai -maksuun, sen olisi kerättävä tulonsa samaan tapaan kuin mikä tahansa yhdistys tai kolmannen sektorin toimija. Tärkein tulonlähde olisi todennäköisesti kirkon itsenäisesti keräämä ja vapaaehtoisuuteen perustuva jäsenmaksu, mutta sen tuottoa olisi vaikea ennakoida.
…
Kirkon tulevaisuuskomitean mietintö. Suomen ev.-lut. kirkon julkaisuja 47. Sivut 134-138
Kommentti: Tuota pidetään selvästi kauhuskenaariona, jonka vuoksi kirkko tulee tekemään kaikkensa nykyjärjestelmän säilyttämiseksi sekä kehittämään sen vaihtoehdoksi ”vakaumusveron” tyyppistä ratkaisua. Vaikka tuossa hahmotetaankin kirkkoon kuulumattomien ja uskontokriittisten tahojen vastustusta, kaikenlaisia juonia ja houkuttimia saatetaan verollepanon eteen keksiä ennen pitkää. Vaikka verotusoikeutta tarjoiltaisiin myös uskonnottomien järjestöille, sellaiseen ”hernerokkalautaseen” verottomuuden ”esikoisoikeudesta” meidän ei missään tapauksessa pidä langeta.
”Kolmannen sektorin kirkko (Malli 3)”
Vaihtoehtoinen skenaario: julkisoikeudellisen aseman purkautuminen
Mikäli kirkon jäsenmäärän lasku johtaa sisäisen identiteetin tai ulkoisen kuvan huomattavaan muutokseen, on mahdollista, että paine yhteiskunnallisen aseman muuttamiseksi kasvaa samanaikaisesti. Siksi ei pidä sulkea pois sitä, että kirkko joko ulkopuolisen poliittisen paineen seurauksena tai omasta tahdostaan luopuu julkisoikeudellisesta asemastaan. Käytännössä tämä merkitsisi luopumista yhtäältä verotusoikeudesta, toisaalta kirkolle asetetuista julkisista tehtävistä. Lisäksi se muuttaisi radikaalisti kirkon asemaa yhteiskunnassa ja siirtäisi sen kokonaisuudessaan yhdistys- tai muun vastaavan lain piiriin.
…
Julkisoikeudellisen aseman purkamisella olisi väistämättä negatiivisia vaikutuksia kirkolle…
…
Tulevaisuuskomitea ei kannata ja pyri edistämään kyseistä muutosta…
Muutoksen seuraukset
Kirkon julkisoikeudellisen aseman lakkauttaminen edellyttäisi muutosta Suomen perustuslakiin ja useisiin muihin lakeihin. Nykyisen kirkkolain säilyttämiselle ei enää olisi perusteita, joten kirkkoa koskeva sääntely olisi mietittävä ja rakennettava uudestaan, pitkälti yhdistys- tai muun vastaavan lain varaan.
Lainsäädännön perustavaa laatua olevien muutosten ohella prosessin suurimpia kysymyksiä olisivat todennäköisesti kirkon uuden rahoituspohjan rakentaminen, hautaustoimen uudelleen järjestäminen sekä kirkon eläkejärjestelmän kohtalo. Käytännöllisten kysymysten lisäksi kirkon julkisoikeudellisen aseman menettäminen merkitsisi myös kirkon yhteiskunnallisen aseman heikkenemistä ja sen kannanottojen painoarvon vähenemistä.
Kirkon kannalta kriittisin kysymys liittyy toiminnan rahoitukseen.
…
Pohjimmiltaan kirkollisverossa on kysymys jäsenmaksusta, jota kerätään muun verotuksen yhteydessä…
…
Suomalaisessa järjestelmässä verotusoikeus voidaan myöntää vain julkista valtaa käyttävälle oikeushenkilölle, minkä johdosta julkisoikeudellisen aseman purkaminen merkitsisi kirkon verotusoikeuden menettämistä.
…
… joissakin maissa jokainen veronmaksaja valitsee itse, kohdentaako kaikille pakollisen ”vakaumusveronsa” jollekin uskonnolliselle yhdyskunnalle tai valtiolle.
Vastaava järjestely turvaisi toteutuessaan luterilaisen kirkon rahoituksen sekä edistäisi kirkko- ja uskontokuntien välistä tasa-arvoa Suomessa ilman, että siitä kertyisi valtiolle kustannuksia. Vakaumusveron toteutuminen suomessa olisi kuitenkin epärealistista, sillä se korottaisi yleistä verotustasoa. Kirkkoon kuulumattomat kansalaiset tuskin suhtautuisivat myönteisesti uuteen, ylimääräiseen veroon. Kirkollismaksun toteutuminen voisi sekin olla epärealistista, sillä se herättäisi todennäköisesti periaatteellista vastustusta uskontokriittisiltä tahoilta.
Jos kirkolla ei olisi tulevaisuudessa oikeutta kirkollisveroon tai -maksuun, sen olisi kerättävä tulonsa samaan tapaan kuin mikä tahansa yhdistys tai kolmannen sektorin toimija. Tärkein tulonlähde olisi todennäköisesti kirkon itsenäisesti keräämä ja vapaaehtoisuuteen perustuva jäsenmaksu, mutta sen tuottoa olisi vaikea ennakoida.
…
Kirkon tulevaisuuskomitean mietintö. Suomen ev.-lut. kirkon julkaisuja 47. Sivut 134-138
Kommentti: Tuota pidetään selvästi kauhuskenaariona, jonka vuoksi kirkko tulee tekemään kaikkensa nykyjärjestelmän säilyttämiseksi sekä kehittämään sen vaihtoehdoksi ”vakaumusveron” tyyppistä ratkaisua. Vaikka tuossa hahmotetaankin kirkkoon kuulumattomien ja uskontokriittisten tahojen vastustusta, kaikenlaisia juonia ja houkuttimia saatetaan verollepanon eteen keksiä ennen pitkää. Vaikka verotusoikeutta tarjoiltaisiin myös uskonnottomien järjestöille, sellaiseen ”hernerokkalautaseen” verottomuuden ”esikoisoikeudesta” meidän ei missään tapauksessa pidä langeta.
Vastaukset 71
Vanhimmat
"Norjan malli" eli verotusoikeus monelle uskontokunnalle humanistiyhdistykselle olisi tietysti kirkolle parempi vaihtoehto kuin verotusoikeuden lopettaminen. Kai sitäkin jossain vaiheessa ainakin koepallona kokeillaan.
Kauniisti tuossa todetaan "uskontokriittiset tahot" mitään nimeltä mainitsematta. Mitä porukkaa se sitten lienee, sellainen "taho"...
Itse asiassa niitä on tosiasiassa useita. Esimerkiksi perus- ja ihmisoikeusasiantuntijoita on yritetty leimata sellaisiksi. Etuoikeuksien purkamisen kannattaminen voi altistaa leimaamiselle.
Ei näitä tahoja lasketa uskontokriittisiksi.
Kirkolliset tahot ovat jo laskeskelleet ainakin kirkkokriittisiksi.
Neutraliteettiperiaatteen esiin tuontia on kirkonmiesten toimesta ja tälläkin foorumilla syytetty uskontovastaisuudesta.
Julkisoikeudellisasemakriittisiä he toki ovat.
Ehkä myös epäsuoran uskontokriittisiä, s.e. pitäisi vihkiä myös samaa sukupuolta olevia tms. Mikä on tietysti hassua, koska mitäs siinä tehdä jos pyhä kirja ja yhdenvertaisuus ovat ristiriidassa? Päättää että pyhän kirjan tulkintaa on siis venytettävä?
Venyy ja paukkuu.
Tässä vielä linkki: http://kappeli2.evl.fi/kkoweb.nsf/c7f32a5129224528c2256dba002d78f0/e3cb4b616646125ec2258050002951a4/$FILE/Kirkon tulevaisuuskomitea_Mietintö.pdf
Lämpimikseen voi keskustella edelleen myös valtiokirkosta ja kansankirkosta, mutta se, mistä voidaan olla yksimielisiä, on, että Ev.lut. kirkolla on julkisoikeudellinen asema.
Kirkon "julkisoikeudellinen asema" terminä kelpaa siis kaikille.
Sen sijaan kirkon julkisoikeudellisen aseman jatkuminen ei kelpaa.
Vai kelpaako termi sittenkään?
Evlut kirkon nykyisen aseman kannattajat, millä nimellä te tätä asemaa kutsutte?
Kirkon yhteiskunnallinen asema ja sen kannanottojen panoarvo laskee tulevaisuudessakin kuin lehmän häntä, oli sen julkisoikeudellinen asema mikä tahansa.
Totta ku rotta. Mutta valtiokirkollisuus & kirkkovaltiollisuus on "synti ja häpeä" kansainvälisesti. Mitä nuo muut meistä ajatteleekaan!
Julkisoikeudellisen asemansa varjolla papit ovat saaneet tunkeutua päiväkoteihin ja kouluihin "lapsi- ja nuorisotyöltään" tekemään...
Voi tietysti myös käyttää välillä ilmaisua kirkon julkisoikeudellisesta etuoikeusasemasta...
Kiva jos olisi joskus väittelylle itse asiasta yhteinen pohja.
Kirkon julkisoikeudellinen asema tulee lopettaa!
Alas tämä!
Liiton nettisivuja kannattaa vilkaista: ”Kirkkokansandemokratia” lopetettava! http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2016/11/11/kansankirkkodemokratia-lopetettava/
Hyvä että nostettu esiin valtio ja kunta.
Kirkon varautuminen on huomion arvoista. Myös poliittisella puolella...
Kyllä, tätä "lopullista tavoitetta" on syytä pitää esillä koko ajan. Sitä ei saa jättää "osittaisuudistusten" alle.
Osatavoitteetkin vievät asiaa eteenpäin.
Miten kansa tajuaa otsikon termin?
Kirkko eroon valtiosta - ja kirkko eroon kunnasta.
Yhä "käypää valuuttaa"!
Hyvä avaus tärkeästä asiasta.
Kolmas skenaario.
Kirkko ja valtio erotettava toisistaan = kirkon julkisoikeudellinen asema lakkautettava.
Kumpi ilmaisu pitäisi olla kärjessä?
Onko "kirkon ja valtion erottaminen toisistaan" positiivinen ilmaus? Onko joku parempi lyhyt ilmaus asialle?
On se ainakin jo melko tuttu slogan, kun se on esitetty jo vuonna 1903. Mutta onko niin pitkään torjuttu vaatimus yhä oikein muotoiltu?
Ainakin kannattas pohtia, koska kyse ihan perusasiasta.
Kielipelin opettelua.
Kirkko eroon kunnista. Päiväkodeista. Kouluista. Vaaliehdokkaita tenttaamaan kahviteltoilla.
Kannattaa tentata useiden eri puolueiden uuseita eri ehdokkaita. Ja samalla voi esittää omiakin mielipiteitä, toiveita.
Koittavat leimata tätä "aggressiiviseksi ateismiksi"...
Vaikka kyse on vain kolmannesta skenaariosta.
Kirkon ja valtion erottaminen = kirkon julkisoikeudelllisen aseman purkaminen
Tällä mennään!
Kirkon julkisoikeudellisen aseman purkaminen on va-liiton keskeinen tavoite.
Sitä voidaan edistää myös vähittäisillä uudistuksilla, etuoikeuksien poistamista myös pala palalta.
J henkilö henkilöltä, kirkosta eroamisten kautta.
Onhan se kirkon kannalta 'ihan kauhea' ajatus, että kirkkoa kohdelaisiin niin kuin muitakin yhdistyksiä ja /tai kolmannen sektorin toimijoita.
Jaetaanko kristillisesti vai tasan?
kristillinen jako = jolla on, sille annetaan, ja jolla ei ole, otetaan loputkin pois
Perustavoitteesta ei ole epäselvyyttää, mutta onko niin, että jotkut "odottavat" kertarysäystä ja pienet askeleet eivät saa huomiota?
Kirkkoa ja valtiot voi erottaa myös pala kerrallaan. Uskonnollisten valojen poistuminen oikeudesta on yksi pala.
Kiitos hyvästä avauksesta. Tuota ilmaisua kannattaa viljellä myös - valtiokirkkoilmaisuakaan karttamatta.
Kestää aikansa opetella..
Tätä muotoilua vaan valtiokirkon rinnalle.
Antivapari koittaa piilottaa.
Jos ei muuta niin ainakin tätä: http://keskustelu.suomi24.fi/t/14816339/eroakirkosta-fi-jauhaa-melko-hyvin
Valtiokirkollisia etuoikeuksia:
Perustuslain 76 §:n mukaa Evankelis-luterilaisen kirkon ”järjestysmuodosta ja hallinnosta” säädetään kirkkolailla, jonka säätämisjärjestykseen ja sisältöön eduskunta voi tehdä muutoksia vain kirkolliskokouksen ehdotuksesta. Tämä on täysin tarpeeton valtiokirkollinen erioikeus, sillä myös kirkon sääntöjä voitaisiin hallinnoida muiden yhteisöjen tapaan yhdistysrekisterissä.
Toinen valtiokirkollinen etuoikeus Evankelis-luterilaisella kirkolla on sen jäsenmaksun kerääminen valtion verottajan toimesta eli ns. kirkollisverojärjestelmä. Tämä etuoikeus on myös Ortodoksisessa kirkolla. Tämä on kohtuuton etuoikeus, vaikka kirkko voisi kerätä prosenttiperustaisen jäsenmaksunsa esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeen tapaan perintäsopimuksilla. Kirkosta jo eronneet joutuvat maksamaan kirkollisveroa koko eroamisvuoden loppuun asti.
Kolmas valtiokirkollinen etuoikeus on uskonnonopetuksen pakollisuus kirkkoon liitetyille lapsille peruskoulussa. Myös lukiossa opiskelunsa alle 18-vuotiaana aloittavan on pakko suorittaa uskonnon pakolliset kurssit saadakseen lukion päästötodistuksen.
Neljäs valtiokirkollinen etuoikeus liittyy hautaustoimeen, joka on säädetty kirkon seurakuntien ylläpitämien hautausmaiden tehtäväksi. Kirkko saa valtion budjetista yli 100 miljoonaa euroa hautaustoimeen, mutta muille hautausmaille ei vastaavaa tukea myönnetä. Kirkkohallituksen suosituksen mukaisesti monet hautausmaat eivät myönnä hautausmaan kappelia uskonnottomiin saattotilaisuuksiin ennen arkkuhautausta tai vainajan tuhkaamista krematoriossa.
Viides valtiokirkollinen etuoikeus on kirkon jäseneksi kastettujen lasten uskonnollinen rekisteröinti valtion väestötietojärjestelmässä sekä kirkon etuoikeus päästä tekemään liittämismerkintöjä väestörekisteriin.
Tässä pidempi kirjoitus aiheesta: http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2017/04/18/uskonnonvapauden-ja-yhdenvertaisuuden-haasteita-suomessa/
Vapaa-ajattellijoita tarvitaan uudistustyöhön sen puolesta, että tästä valtiokirkollisuudesta päästään pois, eteenpäåin.
Valtiota pitää avittaa ja kirittää.
Vapaa-ajattelijoita pelätään ja parjataan.
Muistiossa on ansionsa, ainakin yhdessä skenaariossa.
Kannattaa tutustua.
Valtiokirkollista erityisasemaa koitetaan puolustella tällä foorumilla kaikenlaisilla sekoilukirjoituksillakin. Ei uutta sinänsä.
Malli 3 jatkoon!
Esille vaan!
Ja jatkoon!
Antivapari ajaa kirkon etua.
Tasa-arvoisen avioliittolain seurauksena avioliittoon vihkimisen käsittely kirkossa tematisoi kirkon ja valtion suhteen uudelleenarvioinnin.
Kirkon ja valtion erottaminen eli kirkon julkisoikeudellisen aseman purkaminen vaatii useiden eri puolueiden kansanedutajien myötävaikutusta.
Uuteen eduskuntaan 2019 pitäisi saada valittua kirkosta riippumattomia kansanedustajia enemmän. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa alkaa valmistella asiaa jo nyt.
Tässäpä se tematisointi on sanottu "just presiis" eli täsmälleen paikalleeen: http://www.libera.fi/blogi/kirkko-valtio-ja-tasa-arvoinen-avioliitto/
Hyvä veto!
Toki nykyisetkin kansanedustajat voisivat alkaa "tiedostaa" tämän kirkon ja valtion erottamisen välttämättömyyden ihmisen yhdenvertaisuuden ja uskonnonvapauden - eli ylipäätään perus-ja ihmisoikeuksien valossa.
Vapaa-ajattelijat esittivät kirkon etuouikeuksien purkamista ennen eduskuntavaaleja puolueille lähettämissään hallitusohjelmatavoitteissa. Asia ei kuitenkaan päätynyt Sipilän ym. jengin hallitusohjelmaan.
NYT on kuitenkin aivan oikea aika nostaa sitä esiin ja kohdistaa sana puolueille, jotka mahdollisesti muodostavat uuden hallituksen vaalien jälkeen.
Monissakin puolueissa tarvittaisiin myös uusia kansanedustajia, jotka uskaltavat profiloitua uskonnottomien oikeutettujen vaatimusten puollusajina oman puolueensa sisällä ja julkisuudessa.
Kyllä, ajoissa liikenteeseen!
Etuoikeudet koulussa ovat yksi erilliskysymys.
Ääriasiallinen, neutraali mutta sisällöksekäs otsikko. Ei kelpaa!
Laajasalolla on kokemusta vähemmistössä olevan kirkon johtamisesta.