niin mistä(?) te ootte löytäneet sinkkumiehen joka sitoutuu naiseen, eli PARISUHTEESEEN ja jonka kanssa yhteenmuuttaminen mahdollista tulevas elämässä??
Mä olen nyt kokeillut vasta vähän aikaa nettideittipalveluita eikä vielä ole osunut kohdalle semmosta miestä.. No, ehkä odottavan aika palkitaan joskus! Toivotaan ainakin näin :)
Mä olen nyt kokeillut vasta vähän aikaa nettideittipalveluita eikä vielä ole osunut kohdalle semmosta miestä.. No, ehkä odottavan aika palkitaan joskus! Toivotaan ainakin näin :)
Vastaukset 76
Vanhimmat
Löytyy laskemalla rimaa.
Jos olet 34v, tämä ei ole siitä kiinni että miehet olisivat liian nuoria sitoutumaan.
Jos valkkaat komeimpia miehiä joita saat, olet heille riittävän hyvä seksiin mutta et riittävän hyvä parisuhteeseen.
Varmaan ei löydy sitä prinssi rohkeaa kun prinssi rohkealla on muitaki naisia piirittämässä.
Sanoisin että harrasta estottomasti seksiä kaikkien kaksilahkeisten kanssa, kyllä joku vielä kolahtaa kunnolla.
Voitte sitten perustaa perheen tai voit valita elatusmaksut.
Nuolen aina kaikkien perseet. Jonkun on vääjäämättä oltava se oikea.
Kaiken logiikan mukaan olet täysin oikeassa.
Samaa voisi mieskin ihmetellä. Siis mistä löytyy parisuhteeseen sitoutumiskykyinen nainen, joka ei ole jännämiesten loppuun jyystämä vaan kaikin puolin laadukas pakkaus.
Milläs tapaa itse olet laadukas?
Olethan hauska niin että kaikki viihtyy seurassasi, olethan rikas ja komea ja ymmärrät naisia?
Samaa olen miettinyt miehenä. Kun on jo 30v niin väkisinkin tulee ajatus, että nainen on viettänyt parhaat vuotensa kullikarusellissa ja pelkästään tyytyy minuun kun ei enää saa jännä/pelimiehiä ja/tai haluaa perheen. Osittain tästä syystä olisi lohdullista löytää parisuhteeseen nuori nainen, että tietäisi naisen arvostavan vielä parhaassa iässäänkin.
Ellen olisi niin tavattoman vaatimaton, niin sanoisin olevani juuri kuvailemasi mies.
Etkö voisi nähdä asiaa niin että naisen tarpeet muuttuvat eri ikäkausina niinkuin miehenkin? Nuoret miehet keräilevät kaatoja vaikka pienintäkään omantunnon tuskaa. Naiset sen sijaan lähes poikkeuksetta edes yrittävät vuosien suhdetta jännämiehiin.
Se, kenen kanssa perustetaan perhe ei "tyydytä". Sellaiselta vaaditaan laatua, yleensä. Kullikarusellissa (??????) oikein pyörimällä pyörinyt tai sitten ei on siis pyörimisensä pyörinyt, ja haluaa asettua aloilleen. Mitä ihmeen vikaa siinä on? Jatka toki haaveilua 17-vuotiaasta tyttökaverista. Aika harva kovin nuori haluaa ja pystyy sitoutumaan vielä loppuiäkseen. Voi olla että muutaman vuoden päästä haluaakin kokeilla jo jotain muutakin eikä vain katsella vanhenevaa, tuomitsevaa miestä.
Eikös se ole ihan normaalia, että nuorena pidetään hauskaa ja sitten vasta vakiinnutaan? Ei se mitään "tyytymistä" ole vaan sitä, että aikuistuu ja haluaa oikean parisuhteen, eikä enää mitään leikkimistä.
Mielestäni minä olen epänormaali kolmekymppinen nainen kun en ole niin toiminut. Mulla on jäänyt ne nuoruuden humputtelut kokonaan välistä ja nyt pitäis osata etsiä sopiva mies ja vakiintua, mutten ymmärrä miehistä enkä parisuhteista mitään.
Musta on tullut aikamoinen jänskättäjä miesten suhteen ja oon aika erakoitunut.
Oon käynyt treffeillä enkä osannut edes jutella kunnolla, niin juntturassa olen. Ja sit se meni siihen, että ne miehet alkoi nopeasti kärttämään seksiä, vaikka mä olin vielä ihan jäässä.
Enää en uskalla sitten mennä treffeillekään. En vaan osaa näitä juttuja.
Ne olis pitänyt silloin nuorena opetella, mutta mä vaan keskityin duuniin ja harrastuksiini.
Että kyllä meitäkin on, jotka ei olla missään kullikarusellissä pyöriskelty, mutta se tuo sitten oman rasitteensa kun mitään parisuhdetaitojakaan ei ole.
Ei niitä tosin kaiketi millään teinineitsyelläkään ole.
Oikeastihan tällaisia ujoja vähän kokeneita naisia on pilvin pimein, mutta ne eivät ole niitä flirttailevimpia pimuja, eivät halua heti seksiä vaan ensin tutustua ja henkistä yhteyttä ja heitä palstamiesten vakiojutut kullikaruselleista ahdistavat niin että ottavat moisiin katkerovihapalleroihin nopeammin etäisyyttä kuin ätmi edes huomaa näiden naisten olemassaoloa.
nykyään panomiehet jyystävät naiset loppuun ja hylkäävät kukin vuorollaan... sitten naisista tulee katkeria kun on kaikilla annettu ja pillu sankkerissa. sitten se rumamies joka kieltäytyy onkin sitten se sika joka ei ota naista elämäkseen elätikseen ja vaivoikseen kuuntelemaan kuinka aiemmat miehet teki sitä ja tätä (nainen jättää kumminkin kertomatta, että no komeet alfat sitten jättivät lopulta)
sitten tulee 20 vuotta iäkkäämmät vanhat panomiehet jotka jyystävät tämän loppuunkulutetun naisen lurppakulleillaan totaaliseen katkeraan loppuun.
No, no kyllä siniset pillerit pitää lörppäisyyden poissa!
Hienoa että tiedostat tosiasiat.
34-vuotiaana iso osa miehistä on jo perustanut sen perheen. Enää on jäljellä uusisinkkuja joita ei välttämättä kiinnosta enää perheen perustaminen, kun se on tehty edellisen vaimon kanssa, pelimiehiä joille kelpaat vain seksiin ja sitten ätmejä joita et kelpuuta parisuhteeseen. Miehet myös hakevat mieluummin alle 30-vuotiaita naisia.
Kysyt siis sinkkupalstalta neuvoja vakituisen suhteen saamiseksi? Käytkö myös kuurojen palstalla kyselemässä musiikinopetusta?
Kysymys oli oudosti aseteltu, "mistä OLETTE löytäneet", mutta sinkkumiestä nyt kuitenkin haettiin. Tai ehkä vain lupaa luovuttaa.
Ja jostain syystä palstalla roikkuu myös aika monta suhteessa olevaa hakemassa sinkkujen huomiota, joten ehkä kysymys oli heille?
Hahhaahaa, tää oli hyvä. Paitsi että saavat kai sinkkupalstalle kirjoitella muutkin, moni sinkku on näes ollut hyvin pitkäänkin suhteessa.
Naiset tuntuvat kuvittelevan että paikka määrittelee sen millaisia miehiä siellä on. Ihan kuin jokin tietty heimo tai rotu olisi nettitreffisivustolla ja baarissa taas on eri laji liikkeellä. Kuntosalilla kolmas ja lenkkipolulla neljäs eikä nämä rodut voi sekoittua keskenään.
Kyllä se aika paljon vihiä antaa. Netissä on kaikki, baarissa alkoholiin menevät, kuntosalilla hyväkroppaiset (aivottomat) ja lenkkipolulla luontoihmiset. Itse en ikimaailmassa lähtisi baarista etsimään seuraa koska en käy baareissa enkä toivo että kumppanikaan niissä kävisi.
Mistä toivot löytäväsi unelmiesi miehen?
Samaa mieltä ja piste.
Miksi noita känniääliöitä riesakseen etsii ja ottaa kun parempiakin on saatavilla.
Entä jos viihtyy noissa kaikissa. Itse ainakin kulutan aikaa lenkkipolulla, kuntosalilla ja joskus baarissa. Voinhan tietenkin olla hyväkroppainen alkoholiin menevä luontoihminen.
Vahvoja yleistyksiä. Kaikki eivät viihdy baareissa. Ne kotona tissuttelevat voi olla pahemmin alkoholisoituneita. Kuntosalilla käynti ei liity älykkyyteen millään tavalla. Tai paremminkin se menee toisin päin. Terve sielu terveessä ruumiissa. Ja lenkkipolulla viihtyy myös sen oman hyvinvoinnin takia. Juoksumatolla sisätiloissa on tylsä juosta.
Moni tekee näin, myös miehet. Ajatellaan, että baarissa käyvät istuvat siellä joka ilta vaikka voivat käydä vain kerran kuussa. Todella outoa ajatella Nnainen että kuntosalilla käyvät vain aivottomat.
Ehdotan seuraavaa strategiaa kummallekin sukupuolelle: hankkiudutaan sinne missä on kummankin sukupuolen edustajia - en kyllä keksinyt muuta kuin kuntosalin:). Miehet välttäkööt jääkiekko-otteluita ja autourheilua, naiset naisten suosimien artistien konsertteja ja oopperaa. Itse käyn raskaamman musiikin konserteissa, ja siellä on miehiä, joskus harvoin lähestymässä jopa lähes selvinpäin ja asiallisesti, valitettavasti useimmiten kaatokännissä.
En voi sietää hikisiä ihmisiä. Siksi en ikinä pokaisi miestä kuntosalilta. Yök. Parisuhteessakin jos on hikoillut niin eka käydään suihkussa ja sitten puhtaana voi lähestyä puolisoa.
Kyllä unelmien miehen luontevimmin työpaikalta löytyy kun saa testata luonteiden yhteensopivuutta 8h päivässä. ;) Ja tutustuu pakostakin.
Myös voi kysyä toisinpäin, että mistä löytyy parisuhteeseen sitoutumiskykyinen kunnon nainen. Naisia jotka ovat päättäneet ryhtyä kunnolliseksi villien vuosiensa jälkeen löytyy pilvin pimein, mutta aitoja kunnon naisia saa hakea kuin neulaa heinäsuovasta.
Aseksuaalien keskustelupalstoilta.
Naisen ei tarvitse olla aseksuaali ollakseen jakamatta reikäänsä, naisen kuuluu hillitä halunsa ja toteuttaa niitä vain oman miehen kanssa vakituisessa parisuhteessa.
Haluun miehen jolla on poikuus tallella, suuri piirtei samanikäne. Sen kans elämän kestävä suhde ja elämää luova suhde joka ois hyvä molemmille. Mistä voin lödän hänet olemalla olemassa?
*Mistä voin löytää hänet olemalla olemassa?
Hauska toi sun itsehillintäfetissi, mut oikeesti seksiä harrastamattomat naiset on a- tai demiseksuaaleja tai muuten aseksuaalisuuden kirjolla. Eli jos sellaista mielii, pitää varautua löytämään se yhteys muun kuin seksuaalisuuden kautta. Romantiikka on joillekin se juttu, toisille älyllinen yhteys.
Usko tai älä, niin itsehillintään kykeneviä miehiä löytyy, eivätkä he todellakaan ole aseksuaaleja.
Usein miehen itsehillintä perustuu mahtavien tarjousten puutteeseen. :)
Mun tietääkseni a-seksuaalit on minimaalinen vähemmistö.
Seksiä harrastamattomat naiset on susirumia. En halua loukata ketään mutta läheltä olen seurannut kuinka "pojan näköinen nainen" ei ole koskaan saanut edes seksiä, puhumattakaan suhteesta.
Olet varmasti kuullut sanan moraali. Joillekin moraali ei ole pelkkää sanahelinää.
Minä löysin tuollaisen kultakimpaleen, hmm kaikki hyvä samassa paketissa, raitis,maanläheinen, kiltti, viihtyy kotonakin.
Taitaa mun osalta sinkkuus päätyä.
Se just on hankalaa kun pelkkä olemassa oleminen ei riitä.
En ole vieläkään tavannut miestä jolla on moraali. Se on aina kadonnut täysin lähettyvilläni.
Parisuhteisiin sitoutuvilla on turvallinen kiintymyssuhdetyyli ja ne ovat jo parisuhteessa. Mitä vanhemmaksi tulee, sen vaikeammaksi kumppania on löytää, koska parisuhdekykyiset on jo pariutuneet.
Olen eri mieltä osin. Vanhemmaksi tultuaan on varmasti hankalampaa enää sopeutua kaikkeen yhtälailla, kuten nuorena. Mutta parisuhdekykyisyys ei ole mielestäni iästä kiinni, enempikin siitä että onnistuuko löytäämään ihmistä joka kolahtaa tarpeeksi hyvin. Rima voi toki olla liian korkeallakin, jos ei ketään "löydä" eikä kukaan kelpaa. :)
Parisuhdekykyä voi olla aikuisillakin, mutta velvollisuus perheen perustamisen suhteen on jo täytetty.
Mulla itselläni se perhe on ollut enkä koe että mitään uutta tekelettä kaipaan. Kiinnostus naisiin on hyvällä tasolla, mutta jotta sitoutuisin, niin naisen tulisi kolahtaa minuun niin että kokisin etten voisi olla ilman häntä.
Noinhan se monesti perheellisillä eronneilla menee. Ei huvita enää uutta ydinperhettä perustaa. Kun löytys vaan se toinen aikuinen, jonka kanssa yhteiselo maittaa. Usein vielä niin, ettei enää olla niin tiiviisti kimpassa, kun ydinperhettä perustettaessa. Voi olla omat asunnot jne. Toki nuoretkin, lapsettomat tätä paljon nykyään pitää hyvänä parisuhdemuotona. Parisuhdemuodot ovat muuttuneet tiiviistä ja konservatiivisesta monimuotoisemmiksi.
Näinhän se taitaa mennä aikalailla kaikilla, "mutta jotta sitoutuisin, niin naisen/miehen tulisi kolahtaa minuun niin että kokisin etten voisi olla ilman häntä.
:)
Varmaan aika paljon vaikuttaa se, mitä on jo koettu ja mitä vielä ei olla. Ihminen joka ei koskaan ole seurustellut tai harrastanut seksiä toisen ihmisen kanssa, lähes poikkeuksetta haluaa kokea nuo asiat "päästäkseen eteenpäin". On helppoa sanoa nuo kokeneena, ettei se ole kummoista tai etten enää jatkossa haluaisi, jos ja jos...kun ne asiat tietää kokemuksesta. Niin kun itse olen monsti sanonut ja tarkoitankin sitä, että jos joskus jäisin sinkuksi syystä taikka toisesta, en enää ryhtyisi parisuhteeseen. Koen etten sitä kaipaisi, eikä mulla olisi mitään annettavaa, johtuen varmaan siitä että olen siinä olotilassa ja suhteessa missä tahdonkin olla.
Ja sen loppuminen olisi yhtä kuin mielenkiinnon loppuminen parisuhetta kohtaan. Tai jotain sellaista. Pettymys, haluttomuus, itsekkyys jne.
Mistä sen kukaan erotessa tietää, tuleeko kaipaamaan uutta suhdetta?
Mulle on ollut kolme vuotta itsestäänselvää että uutta suhdetta ei tule, eikä seksisuhteitakaan ole tänä aikana ollut tolkuttomasti (kaikki on suhteellista).
Oon vaan huomannu itsestäni, että kyllä se sydän välillä muljahtelee rinnassa kun olen lähikontaktissa viehättävän naisen kanssa. Katseet, ilmeet, eleet, tuoksut, naisen kauniit muodot jne jne, on vaan pakko myöntää, että nainen on luomakunnon tehokkain pyydys. Toistaiseksi olen päässyt pakenemaan "rysästä" aamuhämärissä, mutta ei sitä tiedä tuleeko eteen pyydys joka koituu kohtalokseni.
Toikin on kyllä ihan totta. Helposti ajattelee siinä tunnemyräkässä, ettei koskaan ikinä. Mutta ajan saatossa mieli voi muuttua.
Jotenkin kuitenkin tunnen itseni ja pitäisi hyvin epätodennäköisenä, koska olen tavattoman laiska tutustumaan uusiin ihmisiin, siedän pettymyksiä hyvin, mutta samalla saan syviä haavoja toimimattomista ihmissuhteista ja haluan välttyä niiltä. Otan aina suhteeni niin tosissaan ja paan kaikkeni likoon, että se energia määrä jonka siihen lataan, kuluttaa mut loppuun, jos homma ei toimi. Se myös laiskistaa. Eli minä kai olen aina pelännyt ja edelleen pelkään nk. renkaan potkijoita, jotka tulee elämääni vaan käymään ja lähtee sulka hatussa menemään. Mä en haluais olla kenellekkään vaan ajankulua, vaan paljon ennemmän. Itsekäs kun olen. :)
Itellä myös on ajatus, että lapset tarvitsevat mua enemmän, kuin kukaan mies ja minä varmasti enemmän lapsiani kuin miestä. Toki nyt lasten isä ja kumppani on se mies, joka olisi ideana pitää suhteessa. Se nk. elämäni rakkaus.
Mutta tottahan se on vain spekulaatiota vailla parempaa tietoa mitä tulevaisuus tuo mukanaan. :)
Elät jännittäviä aikoja. Ehkä sekin tekee elämään makunsa, kun ei koskaan tiedä koska se veret seisauttava nainen saa satimeensa. :D
Jotenkin niin kai se menee, että vietit ohjaa miehiä "potkimaan niitä renkaita" , ja naisten tehtävä on toimia parhaalla tilanteeseen sopivalla tavalla.
Se voi olla mahdollista. Onneksi on aina olemassa se valintaoikeus, ettei suostu enää potkittavaksi. Ja sehän se houkuttaa, kun alkaa olee tarpeeksi "potkuista" kolhuja kyljissä. Eli mä pidän ihan hyvänä, että tajuaa suojella itseään, kun tuntuu ettei enää tarvi enempää. Kun riskit on aina olemassa. Ettei ryhdy leikkiin, mitä ei kestä. :)
Nämä on näitä ikuisuuskysymyksiä, miksi kukakin ja miksi mitäkin.
Painotan että tuolla "renkaisiin potkimisella" tarkoitin vain vuoteessa piipahtamista, en mitään kummempia säätöjä.
Jep, yhden illan juttuja kaiketi. Niistä ei ole omakohtaista kokemusta, mutta semmoisia joita tarkoitin, joissa toinen on vaan hyödyke juurikin seksin vuoksi, semmoisia pahaa pelkään että muuta on ollut. Eli virityksiä joissa juttu on naamioitu suhteeksi tai annetaan toisen olettaa, että ollaan pari mutta oikeastaan toinen vaan haluaa ola pari, toinen taas vaan leikkii mukana saadakseen seksiä.
Noi on härskejä juttuja, sanoisin hyväksikäytöksi.
Itellä on ollut tapana enempi kiitellä yöstä ja toivotella hyvät jatkot, näin ei jää epäselväksi mistä oli kyse.
Niinhän ne on, kun siinä saa aina lopulta siipeensä kipeää. Aika moni varmaan varsinkin nuorempana ja kokemattomampana, heikolla ihmistuntemuksella joutuu joskus jonkun hyötyjän "uhriksi". Ja usein me romantikot varsinkin oomme sitä sakkia, jotka haluaa uskoa toisista ihmisistä hyvää, kunnes toisin todistetaan ja sitten jäädään helpolla hölmöön. Kun eihän ketään saa tuomita etukäteen...
Vaikka se valinta onkin aina oma valinta, niin kyllä soisi sen toisenkin ottavan vähän vastuuta toimistaan ja tekevän selväksi millä mielellä siinä kyljessä kyhnätään. Siitähän ne sydänsurut tulee, kun kaikki ei osaa tai halua olla rehellisiä.
Pitää vaan saada, vaikka toista satuttamalla se mitä lähti hakemaan. Jos jotakin hyvää noista kokemuksista haluaa löytää, niin opettaa olemaan terveesti skeptinen ja mutustelemaan paremmin ja tarkemmin toisen motiiveja. Samalla oppii vähän tulkitsemaan metkuja, joista semmoisen hyötyjän tunnistaa ja osaa sen turvin kiertää kaukaa. Tai ainakin sanoutumaan nopeasti irti. :)
Tekemällä oppii ja vasaralla sormeen lyöminen yleensä sattuu.
Netistä, keskustelupalstalta löysin. Täältäkin voisi löytyä semmoinen. Ootkos yrittänyt? :)
Naiset voivat katsoa peiliin tässä asiassa. Mieti omia kriteerejäsi miten teet valintoja.
Oletko ikinä miettinyt miestä valkatessasi että voisiko tämä mies olla sitoutuvaa tyyppiä?
Monet koirarodut on hyvin sitoutuvaa tyyppiä.
Aloittajalle suosittelen kyläsi homobaaria.
Jos miehen profiilista tulee mieleen puhelinluettelon lukeminen, mies haluaa parisuhteen. Niistä vähistä järkevistä / edes katseenkestävistä ihan järjetön kilpailu..
"katseenkestävä"+=+top+20%+mies.
Naiset sanoo rakastavansa ja hups kuukauden parin päästä puskista tulee ero joka tulee viestillä. En ole täydellinen, mutta ärsyttää kun yrittää ottaa kontaktia naiseen niin ei vastata mitään. En käy salilla, mutten mikään hankkimaan ole.
Kallistusin kulttuuriharrastuksiin (kirjasto, taidenäyttelyt, konsertit, museot yms). Kokeile vaikka Amedeo Modiglianin näyttely Ateneumissa.
Voin muuttaa heti kanssas yhteen vai eikö kelpaa kunnollinen mies. Varmaan otat jonkun ähkijä jännämiehen asumaan kanssasi.
Ellen olisi niin kiltti ja kunnollinen mies niin kelpuuttaisin palsta naisen. En kelpuuta ja siksi saatte tyytyä johonkin väkivaltaiseen paskaan.
Netissä+99%+miehistä+on+varattuja+ja+valehtelijoita+jotka+etsii+vain+panoa.
Tuossa iässä sitoutumiskelpoisimmat (komeat, työssäolevat yms.) ovat viety ja joko otat ulos potkitun juopon, vanhanpojan tai jonkun sohvankuluttajan. Joitain poikkeuksia on ja nuoremmista voi saada ainakin seksiseuraa. Komeimmat nuoret haluaa kokea kaiken nuoremman ja kauniimman kanssa (ellet ole superkaunis) , mutta moni kaljamahaksi päätyvä on vielä söpö 20-25 vuotiaana ja niistä voi löytyä seuraa.
Mistä löytyy nainen joka haluaa sen miehen jonka tapaa, eikä sitä miestä jonka uskoo voivansa miehestä kouluttaa....
Ensimmäinen asia on, että mietit mitä itse haluat? Ja ihan semmoisia konkreettisia juttuja. Sen jälkeen hahmotat mitä on tarjolla ja listaat niistä plussat ja miinukset, ja sen miltä susta tuntuu heidän seurassaan.
Useimmiten sitoutumiskelpoinen ja haluinen mies karkottaa nykynaisen, ihan sillä sitoutumishalullaan, ellei hän ole samalla saanut perhosia sille vatsaan ja sukkia pyörimää jalkoja alta. ( Vinkki siis miehille: Syöttäkää akoille kasa perhosia väkisin, sen jälkeen kun olette taklanneet ne maahan ja pyörittäneet heidän sukkiaan vinhaa vauhtia ympäri jalkoja. Tää tutkitusti toimii) Cosmopolitan on kertonut naisille, miltä heistä pitää tuntua, ja jos ei tunnu heti siltä, niin mies ei valitettavasti pääse jatkoon.
Uskoisin että sitoututuminen ei siis yleensä ole miehelle ongelma. Kunhan sitoutumisen kohde on "se oikea". Eli ota sellainen mies kiikariisi, joka selvästi arvostaa sinua sinuna itsenäsi. Ja MUISTA MYÖS ARVOSTAA HÄNTA TAKAISIN. Suosituilla miehillä on sama ongelma kuin sinullakin. Tarjontaa on niin paljon, että eivät he halua päätöstä tehdä, ja luopua niistä muista tarjokkaista. Ei se kuitenkaan mahdotonta ole, mutta mies jolla on vientiä, on vaikea kesyttää. Naisella on vientiä yleensä aina jossain muodossa, joten monilla naisilla on siis haastetta kesyttää itsensä.
Tämä ei sitten tarkoita, että pitäisi valkata tietoisesti joku sellainen ongelmatapaus, joka ei kelpaa kenellekkään. Vaan sellainen ihan tavallinenkin voi olla hyvä vaihtoehto. Jos panette kemioiden kohdetessa asioita tapahtumaan. Käytä nyt vaikka ensin aikaasi deittailuun ja tuntuman hakuun. Jos sukat ei ala pyörimään jaloissa niin monesti syitä voi etsiä myös etsivästä päästä. Sitä on useimmiten helpompi korjata kuin sitä toista ihmistä.
Itse olen ollut kymmenien miesten mielestä hänelle "se oikea" jonka kanssa perustaa perhe ja elää elämä loppuun asti. Eikö ole hupaisaa miten voikaan olla se oikea niin monelle?
Ei liene vaikea ymmärtää etten arvosta "rakkautta" kovin korkealle koska minuun ovat rakastuneet kymmenet miehet aivan oikeasti ja tosissaan. Itse taas en kykene rakastumaan kuin todella todella harvoin ja harvaan.
Tai sitten miehet ovat leperrelleet sinulle saatuaan pitkästä aikaa? Harva haluaa kymmenien miesten polkupyörän lopuksi elämää ellet ole joku oscar-tason esiintyjä piilotellen taustaasi
Mun paras ystävä on jo vuosien ajan ollut oikeastaan tuo pietarilainen metsästäjä-tyttö tosin nelijalkainen. Se on aina iloinen tullessani kotiin tervehtii ystävällisesti ja on vahtina mitä mainioin. Sitten vasta tulee ne muut lauman jäsenet jos ylipäätänsä kohta enää tuleekaan?
Useimmat miehet haluaisivat sitoutua naiseen. Kun sellainen sopiva nainen osuu kohdalle. Helpompaa silleen. Olisi se oma kulta kainalossa, eikä tarvisi jahkailla. Mutta kun se ei käy... Kun naiset eivät halua sitoutua useimpiin miehiin. Ja jos mies tekee jotain elkeitä siihen suuntaan, hänet tyrmätään heti epätoivoisena takertujana.
Ei siinä miehen auta muuta kuin panna menemään silloin erittäin harvoin kun saa... :/ Ehkä joka toinen vuosi. Ehkä joku joskus tykkää pidemmänkin aikaa... ;)
Tunnen hyvän miehen, joka haluaisi sitouta, mutta ei löydä naista. Hän voisi olla etsimäsi mies
Ihminen ei tässä asiassa ole koskaan joko/tai - vaan kyse on siitä koetaanko vakiintuminen järkeväksi juuri nyt, tarjollaolevien elementtien perusteella ja sen ehdokkaan puolesta.
Itse en alkaisi suhteeseen naisen kanssa joka edellyttää absoluuttista sitoutumista. Entäs jos se nainen onkin ihan täys hirviö? Onko sitouttamisvaatimus sen kompensointia että nainen tietää ettei tarjoa mitään hyvää?
Paljon realistisemmalta kuulostaa nainen joka tsekkailee suhteen ja minun olemustani ihan rauhassa ja jonka voi olettaa feidaavan itsensä ennen kuin on pilannut oman ja minun elämäni yrittämällä väkisin sitoutua väärään mieheen. Onhan se ikävää olla se väärä mutta vähemmän paha kuin olla oikeaksi luuloteltu. Uskon/tiedän että kelpo nainen ei jätä kelpo miestä vaikka mitään absoluuttisia verivaloja ei olisikaan vannottu.
Ei oo mitään yhtä tiettyä paikkaa mistä sellaisen löytää, itellä tuli vastaan netissä sattumalta
En ole somessa. Olen töissä, kotona, pelaamassa jääkiekkoa, pilkillä, jäiden lähdettyä järvellä jne..