Pakko ottaa kantaa viimeaikoina velloneeseen lihavuus-laihuus -keskusteluun. Olen nuori nainen ja ajoittain kamppailen voimakkaastikin omien ja ympäristön vaatimusten ristiriidassa. Naiselle on kautta aikojen asetettu tiukemmat ja vaativammat ulkonäköstandardit kuin miehille - liekö yksi tapa alistaa ja siirtää huomiomme epäolennaisuuksiin (ulkonäköön talouden, yrityselämän ja yhteiskunnan sijaan)?
Toivoisin kuitenkin, että keskustelussa osattaisiin ajatella asiaa oman painon/venäläisten naisten painon/mallien painon sijaan laajemmasta näkökulmasta. Faktaahan on, että kauneusihanteen ovat vaihdelleen vuosien saatossa suuresti ja myös esim. maantieteellisellä sijainnilla on vaikutuksensa siihen, mistä kukin tykkää... Elintason nousun myötä laihuudesta on tullut ihanne, jonkinlainen menestyneisyyden merkki, kun ruoka ei ole enää työn ja tuskan takana - päinvastoin. Ihanteena on aina pidetty sitä, mikä on vaikeammin tavoiteltavissa ja pienemmän ryhmän saatavisssa. Onpa eletty historiassa sellaisetkin ajat, jolloin naisen runsautta ja muodokkuutta (jopa lihavuus) on pidetty erityisen viehättävänä. Samoin kalpeus on ollut vallitseva ihanne. Nykyään taas pitää käyttää voiteita ja solariumia ja ties mitä saadakseen terveen rusketuksen.
Mutta yhtä lailla faktaa on myös se, että kauneustrendien muuttuessa on turha vedota historian hämärään. Asiat nyt vain ovat näin, taustalla lienee juuri tuo yhteiskunnan muuttuminen ja kehittyminen (mihin se johtaakaan?). Tässä kohdin tunnustan, että itsekin pidän hoikkia kauniimpina (noin yleisesti, tietysti tapauksesta riippuen), mutta ylipaino/alipiano ei ole minulle ihmisyyden mittari. Katson mielelläni kauniita ihmisiä, mutta kun vietän aikaani ihmisten seurassa, valitsen mieluiten sen, jonka kanssa synkkaa. Oli hän laiha tai ei.
Hoikkuus on siis nykyinen ihanteemme. Sen muuttaminen on pitkä prosessi, johon vaikuttavaa niin moni asia, että niiden kontrolloiminen on lähes mahdotonta. Ja jos tätä seikkaa ei voi muuttaa, pitää kyetä elämään sen kanssa. Se eläminen voi tarkoittaa "susien kanssa ulvomista" tai sitten vastavirtaan uimista, molemmat yhtä hyviä vaihtoehtoja, kunhan itse vain on tyytyväinen. Ulkonäkö ei kuitenkaan ole koko ihminen. Eli voit elää onnellisena ja tasapainoisena, vaikka et tuota ihannetta vastaisikaan. Toisaalta hoikkuus tai sen tavoitteleminen ei ole tyhjäpäisyyttä tai pinnallisuutta; ostammehan kotiimmekin silmiämme miellyttäviä esineitä ja valitsemme vaatteemme siten, että ne näyttävät mielestämme kauniilta.
Ja vielä; itsevarmuus on kauneutta. Onnellinen ihminen on kaunis, joten jos saisin toivoa, muuttaisin kauneuskäsityksemme siten, että aito sisäinen onni ja tyytyväisyys olisi vallitseva trendi!
Toivoisin kuitenkin, että keskustelussa osattaisiin ajatella asiaa oman painon/venäläisten naisten painon/mallien painon sijaan laajemmasta näkökulmasta. Faktaahan on, että kauneusihanteen ovat vaihdelleen vuosien saatossa suuresti ja myös esim. maantieteellisellä sijainnilla on vaikutuksensa siihen, mistä kukin tykkää... Elintason nousun myötä laihuudesta on tullut ihanne, jonkinlainen menestyneisyyden merkki, kun ruoka ei ole enää työn ja tuskan takana - päinvastoin. Ihanteena on aina pidetty sitä, mikä on vaikeammin tavoiteltavissa ja pienemmän ryhmän saatavisssa. Onpa eletty historiassa sellaisetkin ajat, jolloin naisen runsautta ja muodokkuutta (jopa lihavuus) on pidetty erityisen viehättävänä. Samoin kalpeus on ollut vallitseva ihanne. Nykyään taas pitää käyttää voiteita ja solariumia ja ties mitä saadakseen terveen rusketuksen.
Mutta yhtä lailla faktaa on myös se, että kauneustrendien muuttuessa on turha vedota historian hämärään. Asiat nyt vain ovat näin, taustalla lienee juuri tuo yhteiskunnan muuttuminen ja kehittyminen (mihin se johtaakaan?). Tässä kohdin tunnustan, että itsekin pidän hoikkia kauniimpina (noin yleisesti, tietysti tapauksesta riippuen), mutta ylipaino/alipiano ei ole minulle ihmisyyden mittari. Katson mielelläni kauniita ihmisiä, mutta kun vietän aikaani ihmisten seurassa, valitsen mieluiten sen, jonka kanssa synkkaa. Oli hän laiha tai ei.
Hoikkuus on siis nykyinen ihanteemme. Sen muuttaminen on pitkä prosessi, johon vaikuttavaa niin moni asia, että niiden kontrolloiminen on lähes mahdotonta. Ja jos tätä seikkaa ei voi muuttaa, pitää kyetä elämään sen kanssa. Se eläminen voi tarkoittaa "susien kanssa ulvomista" tai sitten vastavirtaan uimista, molemmat yhtä hyviä vaihtoehtoja, kunhan itse vain on tyytyväinen. Ulkonäkö ei kuitenkaan ole koko ihminen. Eli voit elää onnellisena ja tasapainoisena, vaikka et tuota ihannetta vastaisikaan. Toisaalta hoikkuus tai sen tavoitteleminen ei ole tyhjäpäisyyttä tai pinnallisuutta; ostammehan kotiimmekin silmiämme miellyttäviä esineitä ja valitsemme vaatteemme siten, että ne näyttävät mielestämme kauniilta.
Ja vielä; itsevarmuus on kauneutta. Onnellinen ihminen on kaunis, joten jos saisin toivoa, muuttaisin kauneuskäsityksemme siten, että aito sisäinen onni ja tyytyväisyys olisi vallitseva trendi!
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta tuossa "vain naisille on kauneusihanteet, miehet saavat olla minkänäköisiä tahansa" menit kyllä metsään.
toki mies (ja nainenkin)saa olla minkänäköinen haluaa, mutta jos mies ei täytä naisten komeusihanteita, mies jää yksinäiseksi kaikkien halveksimaksi sudeksi.
mutta nainen, oli minkänäköinen tahansa, saa aina miehen, jos vain halua löytyy. eikä tarvitse itse juuri yrittää, seurantarjoajia varmasti riittää.
Paitsi jos on rahaa tai vaikutusvaltaa...esimerkkejähän on julkkissuhteetkin pullollaan.
Luepa kirjoitukseni uudestaan. En todellakaan sanonut, että "vain naisille on kauneusihanteen ja miehet saavat olla minkänäköisiä tahansa", vaan "naiselle on kautta aikojen asetettu tiukemmat ja vaativammat ulkonäköstandardit kuin miehille". Näissä on eroa, huomaatko? Kyllä nykyään kauneusihanteen koskevat kaikkia, mutta...
Nämä tiukemmat ulkonäköstandardit näkyvät mm. missikilpailujen suosiona, lehtien kansikuvissa (nainen myy), kosmetiikka- ja muotiteollisuuden menestyksessä, keskustelupalstoilla... Naisessa ulkonäkö on "oleellisempi" asia, kuin miehissä. Naisten odotetaan satsaavan ulkonäköönsä ja jos ei -no, sehän on feministi-lesbo tai joku vaihtoehto-hippi. Miesten ei odoteta kuin käyvän suihkussa ja laittavan puhtaat vaatteet päälle -that's it ja kovat jätkät ei peiliin katso! Tai otetaanpa viihdeteollisuus - ikääntyvälle naiselle ei riitä enää kysyntää, mutta pappaiässä oleva näyttelijä valitaan vuosi toisensa jälkeen maailman 10. seksikkäimmän listalle. Väittäisin, että siinä ei ole enää kyseessä kauneusihanne, vaan miehissä arvostetaan enemmän sellaisia seikkoja kuin karismaa, älykkyyttä, menestyneisyyttä, valtaa, voimaa jne. Naisihanne taas on hoikka, kaunis, pitkähiuksinen, hymyilevä ja huoliteltu. Huomaatko? Mies=henkiset ominaisuudet, nainen=ulkonäkö.
Ja naiset eivät todellakaan saa automaattisesti seuraa yhtään sen enempää kuin miehetkään! Ja väittäisin, että jos naiset karttavat jotain tiettyä miestä, kyseessä on enemmänkin itsevarmuuden ja karisman puute kuin ulkonäköseikat. Niin moni vaatimattoman näköinen, mutta karismaattinen mies heiluu tuolla mallitsubu kainalossa (vrt. kuinka monesti on toisinpäin?)!
että miehiltä vaaditaan "karismaa ja itsevarmuutta".
entä, jos jostain syystä välillä ei jaksa olla karismaattinen ja itsevarma, vaan oma nössö itsensä.
miksei mies saisi olla naistaan rakastava hellä nössö, joka kantaisi joka aamu aamukahvin vuoteeseen ja kuuntelisi mielellään naisen huolet, vaan miehen pitää olla kova, karski, karsimaattinen ja itsevarma?
naisten asenteet periytyvät luolamiesajoilta, jolloin mies joutui olemaan kova ja karski elättääkseen naisensa ja pentunsa.
ei kannata sitten voivotella, jos miehet vastaavasti vaativat naisilta missin muotoja eli isoja tissejä ja suhtkoht leveää lantiota. Luolamiesajallahan isot tissit merkitsivät, että nainen kykeni imettämään ja leveät lantiot, että nainen kykeni synnyttämään.
'Tämä vallitseva trendi' on median luoma ilmiö. Suurella osalla ihmisiä on ihan omat näkemyksensä ja tämä 'hoikkuuden ihannointi' ei todellakaan ole mikään valtatrendi.
"Nämä tiukemmat ulkonäköstandardit näkyvät mm. missikilpailujen suosiona"
Tässä hyvä esimerkki. Tiedän paljon ihmisiä, itseni mukaan lukien, jotka eivät viitsi katsoa näitä anorektikkojen paraateja. Tämä mainitsemasi 'suosio' on juuri tämän pinnallisen porukan suosiota.
Viime kisoissa sitten yksi missi olikin 'lihottanut' itsensä lähes normaalipainoiseksi. Kyllä oli pinnalisten ihmisten laumat haukkumassa tätä läskiksi. Mutta vielä enemmän oli taviksia, jotka taas kehuivat häntä ainoaksi Naiseksi koko porukassa.
Naisten tissien koot muuten eivät vaikuta imetyskykyyn, ihan vaan korjaus. Jostakin luin, että tissit viehättäisivät siksi, että niistä tulee pakarat mieleen. Pakarat taas miellyttäisivät siksi, että ne jo itsessään sijaitsevat lähellä sukupuolielimiä.
Sitä paitsi on paljon sellaisia naisia, jotka haluaisivat itselleen mieluummin ns. nössön kuin kovan, karskin äijän. Toisaalta, jos kerran tykkäät leveästä lantiosta ja isoista tisseistä, niin miksi et sellaisen naisen kanssa ole?
Aika mielenkiintoinen myös tuo käsite vaatia. Miksi vaatia keneltäkään sellaista, mitä ei ole. Et kai siksi vaadi keneltäkään mitään tiettyä asiaa, koska koet ettet itsekään ole hyväksytty sellaisena kuin olet. Se on kyllä vähän väärä motiivi sille. Taas jos itse tykkäät kuvailemastasi naistyypistä, kai voit sellaisen halutakin, jos se kerran miellyttää, eikä siksi tarvitse "tyytyä" vähempään. Sillä taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen itse olet.