En tietystikään tarkoita kaikkia,mutta useimmat meistä ovat paljon suvaitsevampia ja myötätuntoisempia kuin niin sanotut ei-uskovat.
En tunne kaveripiiristäni yhtään uskovaista ihmistä joka suoralta kädeltä torjuisi toisen ihmisen persoonana tai hänen mielipiteensä,oli se kuinka vääristynyt tai harhaoppinen hyvänsä.
Enemmänkin yritämme kaveripiirissä saada muut ihmiset näkemään Jeesuksen valtavan rakkauden ja
anteeksiannon kyvyn sekä ohjaamaan vääristyneeseen
maailmankuvaan nojautuvat-eli ateistit ja jehovalaiset jne.-Jumalan armoon ja lempeään ohjaukseen.En voi ymmärtää miksi ihmisillä on nykyisin niin valtava tarve kumota Raamatun kiistattomat tosiasiat ja sen Jumalallinen sanoma?
Ovatko nykyihmiset niin mammonan ja vallan lumoissa,etteivät osaa nähdä sielujensa pelastuksen olevan vain yhden armolahjan päässä?
Synti rehottaa yhteiskunnassamme ja yksinäisyys kukoistaa aikaansaaden kurjuutta ja surua.
Miksi on niin vaikeaa noudattaa Jumalan opetuksia ja Jeesuksen osoittamaa armon polkua?
Onko ihmiskunta menossa kohti tuhoaan?
Onneksi me olemme turvassa Jeesuksen rakkaudessa.
Toivottavasti yhä useampi ymmärtäisi ottaa omaan
elämäänsä Raamatun ja Pyhän Hengen.
Siunausta ja rakkautta kaikille.
En tunne kaveripiiristäni yhtään uskovaista ihmistä joka suoralta kädeltä torjuisi toisen ihmisen persoonana tai hänen mielipiteensä,oli se kuinka vääristynyt tai harhaoppinen hyvänsä.
Enemmänkin yritämme kaveripiirissä saada muut ihmiset näkemään Jeesuksen valtavan rakkauden ja
anteeksiannon kyvyn sekä ohjaamaan vääristyneeseen
maailmankuvaan nojautuvat-eli ateistit ja jehovalaiset jne.-Jumalan armoon ja lempeään ohjaukseen.En voi ymmärtää miksi ihmisillä on nykyisin niin valtava tarve kumota Raamatun kiistattomat tosiasiat ja sen Jumalallinen sanoma?
Ovatko nykyihmiset niin mammonan ja vallan lumoissa,etteivät osaa nähdä sielujensa pelastuksen olevan vain yhden armolahjan päässä?
Synti rehottaa yhteiskunnassamme ja yksinäisyys kukoistaa aikaansaaden kurjuutta ja surua.
Miksi on niin vaikeaa noudattaa Jumalan opetuksia ja Jeesuksen osoittamaa armon polkua?
Onko ihmiskunta menossa kohti tuhoaan?
Onneksi me olemme turvassa Jeesuksen rakkaudessa.
Toivottavasti yhä useampi ymmärtäisi ottaa omaan
elämäänsä Raamatun ja Pyhän Hengen.
Siunausta ja rakkautta kaikille.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Valitettavasti en ole samaa mieltä kanssasi: "useimmat meistä ovat paljon suvaitsevampia ja myötätuntoisempia kuin niin sanotut ei-uskovat". Ehkä otsikkosi "Miksi me uskovaiset olemme parempia?" oli vain provosoivaksi tarkoitettukin...
Itse siis olen ns. uskovainen, mutta valitettavasti olen todennut, että monet meistä karkoittavat luotaan Raamattua huitomalla. Unohtaen esim. Jeesuksen esimerkin siellä kaivolla, jossa pyysi syntiseltä naiselta (vääräuskoiselta huoralta) vettä. Kuinka luonteva ja rakkaudellinen kohtaaminen.
> Miksi me uskovaiset olemme parempia?
Parempia kun mitkä?
> En tunne kaveripiiristäni yhtään uskovaista ihmistä joka suoralta kädeltä torjuisi toisen ihmisen persoonana tai hänen mielipiteensä,oli se kuinka vääristynyt tai harhaoppinen hyvänsä.
Koko viestisihän on erinomainen esimerkki siitä, kuinka suoralta kädeltä torjutaan toisen ihmisen persoona ja mielipiteet vääristyneinä ja harhaoppisina vaikka tätä ihmistä ei edes henkilökohtaisesti tunneta.
>En voi ymmärtää miksi ihmisillä on nykyisin niin valtava tarve kumota Raamatun kiistattomat tosiasiat ja sen Jumalallinen sanoma?
On helppo havaita, että et sitä ymmärrä. Ymmärtämättömyys ei ole käsittääkseni kristityllekään synti, mutta näin selvästi esiintyessään siinä on jotain hyvin surullista.
Monissa uskovissa vastenmielistä on usein juuri se, että he pukevat ahdasmielisyytensä ja tuomitsevuutensa rakkauden ja suvaitsevaisuuden kaapuun. Ilmiö on vähän sama kun aikanaan monet diktatoriset kansalaisiaan sortavat järjestelmät kutsuivat itseään "kansandemokratioiksi".
> Onneksi me olemme turvassa Jeesuksen rakkaudessa.
Se on hyvä että te olette turvassa. Onnea vain jatkossakin.
> Siunausta ja rakkautta kaikille.
Kiitos samoin.
... valitettavan monet ns. uskovaiset ovat juuri niitä kaikkein pahimpia mammonanpalvojia ja elintasokilpailijoita. Heidän mielestään elämä ei ole elämisen arvoista, ennen kuin on oma talo, auto jne., ja tässä mammonankahmimis-oravanpyörässä he kuluttavatkin suurimman osan elämästään. Monelle ei-uskovaiselle kun tällaiset asiat eivät ole tärkeitä, vaan he satsaavat ystäviin ja "henkiseen" elämänlaatuun.
Irwinin sanoin:
"...moni täällä on kiintynyt mammonaan
lähtö heillä on kauheena kammonaan
kun ei maallista viedä voi mukanaan..."
...
eli miksi haalia kaikkia turhuutta ympärilleen, kun tuloksena on vain se "kumpu nurkassa hautuumaan"?
Monet hihhulit nimenomaan ovat itsekkäitä paskiaisia, joille lähimmäisenrakkaus on tuntematon asia, paitsi juhlapuheissa. Tälläkin palstalla asia on nähty monta kertaa. Tuollaisen itsekkään paskiaisen prototyyppi tällä palstalla on Mikko Lahti.
Hihhuleiden lähimmäisenrakkaus on usein hyvin ehdollista. Se ei todellakaan ole mitään oikeaa lähimmäisenrakkautta. Vilpitön lähimmäisenrakkaus on vapaata kaikista ideologioista ja opeista.
olen oikeastaan ainoa lähimmäisenrakas tälläkin palstalla.
niin minäkin
ainakaan minulle pärjää.
Jos sinä todella rakastaisit lähimmäisiäsi niin et kehuisi itseäsi voittamattomaksi. Varsinkaan rakkaudessa.
Kyllähän Marjuska on todellinen valonpilkku tälläkin muutoin niin ykstotisella ja synkeällä foorumilla. Marjuskan kaltaisia pitäisi olla enemmän niin ehkä mekin, mörönköllit, muututtaisiin vähän valoisammaksi ja myönteisemäksi.
Kiitos Leo kulta
Tämä maailma olisi jo puoliksi paratiisi mikäli kaltaisiasi olisi enemmän.
"............ Ihmistä ei tee onnelliseksi helppo ja yltäkylläinen, itsekkyyteen ja oman hyvän tavoitteluun pyrkivä, elämä. Ihmisen tekee onnelliseksi se, että hän voi elämässään toteuttaa elämän korkeimpia ihanteita ja päämääriä. Ihmisen tekee onnelliseksi se, että hän voi omalla elämällään ja toiminnallaan tehdä monet kanssaihmiset onnelliseksi. Ihmisen tekee onnelliseksi se, että hän voi olla kärsivien, taakoitettujen ja ahdingoissa elävien lähimmäisten rinnalla. Osallistua pyyteettömän rakkauden hengessä heidän koettelemuksiin ja jakaa heidän kohtalonsa. Olla sokeain silmänä, ontuvan jalkana, kuuron korvana jne. Ja. Ihmistä ei tee rikkaaksi hänen omaisuutensa suuruus. Vaikka sitä miten paljon olisi. Ihmisen todellinen rikkaus ei ole siinä, mitä hänellä on tai mitä hän saa, vaan ennenkaikkea siinä, mitä hän voi lähimmäisilleen antaa. Ja vielä. Ihmisen todellinen suuruus ei ilmene ulkoisissa puitteissa, hienoissa vaatteissa, titteleissä tai etummaisissa istuimissa julkisissa tilaisuuksissa. Ihmisen todellinen henkinen suuruus ilmenee siinä, että hän voi tulla pieneksi ihmiseksi. Siinä, että hän voi aitona pienenä ihmisenä olla pienten ihmisten rinnalla. Ottaa orjan muodon ja tulla kaikkien ihmisten palvelijaksi.........."
http://www.aretalogia.com/A/ask_5.htm
olen täsmällen toista mieltä. Uskovaisia itsekkäämpiä ja omahyväisempiä ja sisäänlämpiävimpiä ihmisiä on vaikeaa tästä maailmasta löytää.
Kaikki ne ovat omasta mielestään "ainoassa oikeassa uskossa" ja käikki muut ovat harhautuneita, vääristyneitä, katkeroituneita ym. ym. Niin kuin tälläkin foorumilla nähdään. Löytyneekö täältäkään yhtään todellista Jumalan palvelijaa - ainakaan uskovina esiintyvien joukosta.
Itsekin olen törmännyt enemmän juuri suvaotsevaisiin ja lämpimiin uskovaisiin. Aika harvoin tullut vastaan sellaisia, joita esim. tällä palstalla usein viesteissä esitetään. En tiedä mikä sitten on syynä, että ihmiset kokevat vähän erilaisen siivun maailmaa, ja toiset saavat tuta vanhoillisten ja tiukkojen sekä kärttyisten uskovaisten ja toiset pääsevät kosketuksiin hyväluontoisten ihmisten kanssa... Toisaalta itsellänikin oli aluksi aika kriittisesti höystetty ja surullinen kuva kristityistä, mutta sittemmin kovan etsinnän jälkeen aloin näkemään hieman toisenlailla maailma, ja kumma kyllä, myös sekä edelliset ihmissuhteet että uudet kristityt näyttäytyivät jopa myötätuntoisilta. Eli kaikki ne, jotka ovat katkeria, tai muuten taipuvaisia ylettömään kritiikkiin, vaihtakaa silmälaseja, heittäkää oma ylpeys ja kärttyisyys, ja tutkikaa hieman avarammin maailmaa, kyllä se siitä :-) Joo, kyllä meissä kaikissa on parantamisen varaa, se on myönnettävä.
sanottiin ennen vanhassa visaudessa.
Sanotaan näin, että jokainen ihminen on omien kokemuksiensa summa ja jokainen kokemus aina syntymästä saakka jättää oman piirtonsa ihmisen persoonallisuuteen ja muokkaa ihmistä joko myönteiseen tai kielteiseen suuntaan.
Nyt jos ihmisen kokemukset kodin henkisestä ilmapiiristä ja ympäristöstä ovat olleet myönteisiä, ihmisestä kasvaa avoin ja vapautunut, myönteinen persoona, jonka ei ole vaikeaa löytää rakkautta ja hyväksymistä tässä maailmassa. Jopa uskovaisilta. Sitäpaitsi merkillepantavaa on, että uskovaisetkin suhtautuvat myönteisesti ja rakastavasti niihin, joita maailmakin hyväksyy ja rakastaa. Ilmeisesti olet juri tällainen myönteisten tähtien alla syntynyt ja kasvanut.
Toisen äärimäisyyden muodostavat sitten ne ihmiset, joiden elämä syntymästä saakka on ollut yhtä kyisen pellon kyntämistä niin kotona, koulussa ym. ympäristössä. Näiden kokemat kokemukset, tyrkkimiset ja sysimiset, ovat prässänneet näistä ihmisistä itseensäsulkeutuneita ja ahdistuneita tyyppejä, joita ei hyväksy eikä rakasta kukaan, ei edes uskovaiset, ja kuitenkin juuri he tarvitsisivat kokemuksia hyväksymisestä ja rakkaudesta vapautuakseen ja muuttuakseen. Mutta mistä nämä ihmiset hyväksymistä tai rakkautta löytävät? Ei ainakaan uskovaisten joukosta.
Kirjoitan 50 vuoden kokemusteni ja havaintojeni antamalla rintaäänellä.
Onhan se näinkin. Kotiolot eivät tosin antaneet mitään erityistä syytä myönteiseen maailmankuvaan, tai missään mielessä edes uskonnollisen maailmankuvan syntyyn. Sisäisen etsintäni päätteeksi tein oman vakaan (joka joskus tietty horjatelee tietyllä sektorilla) päätökseni, miten katselen maailmaa, vaikka kuinka kävisi.
Paavali puhui mielenkiintoisesti tuosta hyväksymisestä ja rakkaudesta. Miten voimme rakastaa Jumalaa, näkymätöntä, jos emme rakasta näkyväistä, eli ihmisiä? Miten voimme rakastaa vihamiehiämme, jos emme rakasta lähimmäisiämme? Miten voimme rakastaa lähimmäisiämme, jos emme rakasta kaikkein lähimpiä, jopa itseämme? Selvästi on nähnyt, että sielu kehkeytyy ensin itsekkäisyyteen, siitä hiljalleen ulospäin maailmaan, lopulta Jumalan rakkauteen. Eivät uskovaiset ole siinä täydellisiä, vaan heitä onkin kehoitettu rakastamaan kanssaveljiään, jotta he kykenisivät sitten parempaan, siihen mihin Jeesus kehoitti. Oma puolet pienempi kokemukseni ja rintaääneni sanoo, että huolimatta monista ahtauksista uskonveljeni ja siskoni silti ovat antaneet niin usealle ihmiselle, varsinkin tämänpäivän nuorelle kuolemaa koskettavaan epätoivoon valoa ja toivoa. Niitä kokemuksia ja niiden painolastia en tule koskaan unohtamaan, jos saan tämän järkeni tässä elämässä pitää loppuun asti. Miten raihnainen ihminen ikinä pääsisi seurakuntien yhteyteen, jos siellä ei suvaittaisi syntisiä ja epätäydellisiä ihmisiä? Ei mitenkään.
"....... Todelliset ratkaisut näihin ongelmiin löytyvät vain sillä, että pystymme tarjoamaan ongelmiensa kanssa kamppailevalle lähimmäisellemme sellaiset ympäristöolosuhteet, joissa ei enää lyötyä lyödä eikä särjettyä ruokoa enää särjetä; ja jossa "murskaamot eivät enää raikaa". On lohdullista tietää, että kaikki ympäristön yksilölle aiheuttamat kriisit ja ongelmat ovat hoidettavissa mutta tämä hoito vaatii sen, että "kumoamme" entiset kielteiset ympäristökokemukset uusilla ja myönteisillä kokemuksilla. Tähän tarvitsemme sellaista tiimityötä, jossa tiimin vapautunut henkinen ilmapiiri toimii mukaan tulleen yksilön henkisenä suojakuorena, sisäisenä vapauttajana ja uuden elämän lähtökohtana.
Ajatellaanpa itseensäsulkeutunutta ihmistä, joka kenties monet kerrat on elämässään yrittänyt löytää todellista hyväksymistä ja rakkautta, mutta ympäristön ymmärtämättömien asenteiden vuoksi tullut entistä enemmän sisäisesti haavoitetuksi. Tämän ihmisen on hyvin vaikeaa enää luottaa kehenkään ja avautua missään olosuhteissa - ainakaan selvin päin. Nyt jos me pystymme tarjoamaan tälle ihmiselle sellaisen luotettavan henkisen yhteisön, jossa hän voi avautua ja vapautua tarvitsematta pelätä taas tulevansa lyödyksi tai hylätyksi, niin tässä ilmapiirissä yksilössä voi tapahtua todellinen henkinen vallankumous. Sisäinen estynyt pieni ihminen pääsee vapautumaan ja kasvamaan täysin uudeksi persoonaksi. Reppanasta kasvaa todellinen uskon sankari ja pelkurista rohkea hengen jättiläinen, jolle koko maailma on avoinna kaikkine haasteineen............"
http://personal.inet.fi/koti/aretalogia/Aretalogia.sielunhoito.html
siinä näkee sen merkitys, mikä tuollaisilla pienilläkin yhteisöillä ja ryhmillä on. se tosiasia, että elämää on tuon ryhmän ulkopuolella, ja ihminen joutuu sen elämän kanssa kosketuksiin jokatapauksessa joskus, niin se tosiasia sen sijaan pakottaa meitä kasvamaan myös ulos omien tuttujen rajojen. siis ensin pienessä sitten siitä eteenpän suureen käypi kilvoittelijan tie.
En kylla itse uskaltaisi tuollaista tekstia suoltaa. Uskovaiset saattaa kylla olla suvaitsevaisia ja myotatuntoisia mutta tiedan monia ei-uskovia jotka on ihan yhta lailla sellaisia. Ei ole Raamatun mukaista kutsua itseaan paremmaksi kuin muut ovat.
Tuli mieleen Raamatusta esimerkki jossa kaksi miesta rukoili Jumalaa. Toinen niista, fariseus kiitti Jumalaa siita ettei han ollut niin kuin muut syntiset. Toinen, Jumalan mielen mukainen mies, huusi: Jumala ole minulle syntiselle armollinen!
Eikohan se ole niin, etta meidan jotka luulemme seisovamme, tulee katsoa ettemme kaatuisi.
Sinansa asiaa puhuit Jumalan armosta.
Saipas tuostakin makeat naurut....hah hah. Kirjoituksesta taitaa oma kehu haiskahtaa. Aika kärjistettyä väittää ,että vain uskovaiset olisivat "parempaa väkeä". Itse uskon omalla tavallani, olen seurakunnan puolella työskennellyt mutta enpä menisi sanomaan ,että uskoni tekisi minut paremmaksi ihmiseksi kuin verraten henkilöihin, jotka eivät ole uskossa.
Koskaan ei pitäisi yleistää, tunnen uskovia joille juoruaminen ja toisten väheksyminen on elämää kun taas tunnen ihmisiä, jotka ovat sisäistäneet elämäänsä ilman uskoa "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" katsomatta siihen onko joku uskova tai ei...
Toi on muutes totta.
Olen -noloa kyllä-viimepäivät liimautunut TV:n ääreen katsomaan Olympia-kisoja,Jumalan omien
sanansaattajien pitämät muuten,joten en ole ehtinyt vastaamaan kaikille,mutta nyt yritän.
En oikeastaan halunnut ylentää meitä uskovia mitenkään paremmiksi ihmisiksi maallisesti,mutta henkisestihän me olemme kieltämättä paremmin varustettuja kohtaamaan maailman pahuuden ja synnit,kuin nuo pakanat ja ateistit ym. harhaoppiset. Ei Jeesuksen opetus ole niin vaikeaa,etteikö kadotetut osaisi sitä omaaan elämäänsä sisällyttää,kokeilkaapa. Kun puhutaan uskovista,niin monesti ei ymmärretä sitä,että he ovat itsensä ylentäneet ja siten ovat tyhjän päällä elämässään. Oikeaoppinen uskova,ei tarvitse muiden ihmisten hyväksyntää,sillä Jeesus on hänet pelastanut. Voi Jeesus sinutkin pelastaa,jos vain haluat antautua hänelle!