Armeijan käyneet..

Vihervasemmistolainen taas pillittää. Kuinka monta euroa olet hankkinut yhteiseen kassaan vähäosaisille jaettavaksi? Et yhtään, et koskaan. Olet elättejä.

Veltto paskahousu olet. Kaltaisesi loisivat saastat ovat yhteiskunnan pohjasakkaa.

sen takiihan sitä armeijaa pidetään et ihmiset ois alistuvaisia

Olen armeijan käynyt. Ja puolustaisin aseellisestikin, jos tarvis olisi. Mieluummin puolustan kertomalla mielipiteeni ja niin näyt sinäkin tekevän. Siis koska voit ja koska me voimme ja koska me puolustamme tätä maata ja mielipiteen vapautta. Kritisoi edelleenkin työelämää, kapitalistia, ammattiliittoa, hallitusta. Mutta rakenna ahkerasti omaa elämääsi. Ja puolusta sitä, mikä sinulle on tärkeää, äläkä välitä näistä, joilla on ilmeisiä vaikeuksia ilmaista itseään järkevästi.

Elämään ja kasvamiseen kuuluu rituaaleja, joiden avulla sukupuolet ja ikäryhmät voivat ja saavat erottua selkeästi omiksi ryhmikseen. Yksi ensimmäisistä erottumisrituaaleista on pukeutuminen poikien ja tyttöjen väreihin. Harva poika esiintyy vapaaehtoisesti vaaleanpunaisissa vielä tänäkään päivänä, vaikka eräät tahot ovat tehneet kaikkensa sukupuolirajojen häivyttämiseksi.

Johtuen jo ihan biologisista syistä, on sotiminen ja oman yhteisön puolustaminen kuulunut miehille. Naisilla on omat tehtävänsä, emmekä tässä yhteydessä mene niihin sen pidemmälle.

Nyky-yhteiskunnassa "intti" on merkittävä miehistymis- ja kasvamisrituaali. Yleisesti ottaen asevelvollisuuden suorittaminen, joko aseellisena taikka aseettomana, auttaa suorittajaa ymmärtämään oman paikkansa yhteiskunnassa. Se myös selkiyttää vastuullisuuden ja velvollisuuden käsitteitä yhteiskunnallisessa mittakaavassa. Fyysisen kunnon parantuminen ja "tapojen oppiminen" saa nuoren vaikuttamaan miehekkäämmältä, kun häntä verrataan "inttiä" käymättömiin ikäisiinsä.

Asepalveluksen suorittaminen liitetään voimakkaasti miehisyyteen, mieheksi kasvamiseen ja miehuuteen. Myös aseettoman palveluksen valinneita arvostetaan, koska he suorittavat "intin" siinä missä muutkin ja pitävät silti kiinni periaatteistaan.

"Intti" on yhteinen kokemus lähes koko ikäluokalle. On sääli, että jotkut haluavat jättäytyä sen ulkopuolelle. Siviilipalvelusmiehillä ja totaalikieltäytyjillä on tietysti omat yhteiset kokemuksensa, mutta he jäävät paitsi yhteisestä mieheksi varttumisen rituaalista. Tämä puolestaan rikkoo yhteisöä ja yhteiskuntaa, koska juuri yhteiset kokemukset tekevät yhteisön ja muodostavat kulttuurin.

Voidaan tietysti sanoa, että "intin" käymisen miinuspuolena ovat vakavat uhat niin terveydelle kuin hengellekin, mikäli kansainväliset tilanteet eskaloituvat aseelliseksi konfliktiksi maamme rajoilla. Kaikki sodat kuitenkin loppuvat tai ainakin taukoavat aikanaan. Harvaa sotaa on maailmanhistoriassa käyty viimeiseen mieheen. Sotien aikana, mutta erityisesti niiden jälkeen, kokevat veteraanit erittäin suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta - "asevelihenkeä". Suomessakin moni yhteiskunnallinen asia muuttui sotien jälkeen, eikä se johtunut pelkästään Neuvostoliiton tai kommunistien pelosta.

Viime sodissa merkittävä osa koko maamme miespuolisesta väestöstä tarttui aseisiin ja puolusti maataan yhteisessä rintamassa. Tietyistä mies-ikäluokista valtaosa joutui rintamalle vuosiksi. Samaan aikaan pieni osa miehistä pakeni velvollisuuttaan metsiin. Yleensä syyt pakoon olivat poliittiset, mutta muitakin syitä oli.

Kun ajatellaan sodan jälkeistä Suomea, oli metsiin paenneilla käpykaartilaisilla hyvin pienet mahdollisuudet kokea todellista yhteisöllisyyttä miespuolisen väestön kanssa. Epäilemättä heillä oli omat piirinsä ja poliittinen koneisto piti heistä huolta, mutta silti he olivat ikiajoiksi erotettu valtaosan kokemuksista. Kenties he ovat pitäneet itseään sodanjälkeisen ajan eliittinä tai ainakin uskotelleet olleensa sellaista. Kuitenkin valtaosa heidän ikäryhmästään ja oikeastaan koko kansastakin suhtautui heihin halveksuen.

Siviilipalvelua, joka siis tulee erottaa aseettomasta palveluksesta, ei varsinaisesti pidetä naisellisena tapana suorittaa miehistymis- ja mieheksi kasvamisrituaaleja. Siviilipalveluksen käyneitä ei siis välttämättä pidetä laiskoina ja feminiineinä pelkureina, vaikka tällaisiakin mielipiteitä esiintyy.

Tulevaisuudessa mahdollisesti syttyvän sodan aikana tulevat naiset tekemään miestenkin työt, koska miehet ovat luonnollisesti sodassa. Nämä mahdollisesti syttyvät sodatkin loppuvat aikanaan ja yhteiskuntaa aletaan jälleenrakentaa aivan uudenlaisen yhteisöllisyyden hengessä. Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, miten silloin tullaan suhtautumaan miehiin, jotka puolustivat maataan naisten töitä tekemällä. Voisin olettaa, ettei heitä tulla hyväksymään porukkaan kovinkaan helposti.

Ketjun aloittaja on oikeassa siinä että eriarvoisuus on lisääntynyt. On ihan hullua maksaa jollekin 30000e kuussa kun moni saa alle kolmensadan. Tämä kovapalkkainenkin tekisi saman työn puolta halvemmalla ja yhtä hyvin kun ei vaa enempää maksettais. Tässä on paljon korjattavaa, ja jokaisen tulisi osallistua korjaustalkoisiin.
Mutta siitä huolimatta maamme puolustaminen kuuluu kaikille, oman kyvyn ja voimien mukaan. Siviilipalvelus tulisi sallia vain todellisten syiden perusteella. Armeijasta kokonaan vapautus vain kun mies on siihen täysin kyvytön, esim. on sokea,kuuro, on tekojalka tai käsi, taikka ymmärrys ei pelaa normaalisti.
Nuorempien kannattaa muistaa että 60-luvulla kätensä menettänyt sotainfaliiti joutui vielä tekemään esim. pokasahalla metsätöitä. Siis yksikätisenä, kun eläkkeellä ei elänyt. Nyt valitetaan joka asiasta eikä kehtattais käydä enää ees armeijaa. Sotaväessähä'n mies vasta kasvaa mieheksi.
Valtiohan voisi tehdä sen että näiltä armeijan pinnareilta voitaisiin vähentää sitä jaettavaa hyvinvointia. Jokaisen armeijaan pystyvän miehen kannattaa suorittaa varusmies-palvelus. Jos tulee aika että miehiä tarvitaan rajojemme puolustamiseen, niin kyllä ne siviilikarkuritkin silloin etsitään. Ja he saattavat joutua silloin kouluttamattomina totisen paikan eteen. Poikkeusoloissa Eduskunta voi tehdä esim. pikaisesti tällaisen päätöksen.
Kannattaa miettiä jo ennakkoon, ja lähtea lenkille sitä kuntoa nostamaan...

Niin Suomen valtion hallitus on ollut jo liian kauan "kurjistumisen teorian suorittaja" aina sieltä Matti Vanhasen hallituksesta asti. Nyt Sipilä on vain jatkanut siitä mihin entiset pääministerit Jyrki Katainen ja Matti Vanhanen on kaiken hänelle jättänyt. Pääministeri yleensä johtaa ja ohjaa Suomea, eikä mikään "Sixpack" -hallitus, jossa oli mukana nykyistä oppositiotakin. Suurimpia takinkäntäjiä ovat olleet Perussuomalaiset. Se tiedettiin Juha Sipilästä, millainen hän on ja silti suurin osa Suomesta halusi äänestää Keskustaa tai Kokkareita!!

Vinkki: Äänestä Demareita, jos haluat saada jonkun oppositiopuolueesta hallitukseen, ettei Suomessa ole enää neljättä kertaa "kapitalistia" Pääministerinä!

Sipilä on sentään yrittänyt tehdä jotain. J Katainen joutui jättämään leikin kesken ,kun ei saanut mitään aikaan. Stub yritti vielä vähän mutta siihen se jäikin. Kaksi vuotta meni ihan hukkaan, kun Eduskunta ei saanut mitään aikaiseksi.
Demarit ja keskusta ovat ne puolueet jotka pystyisivät halutessaan tätä maata rakentaa ja hallita.