Mitä kuoleman jälkeen?

Ei nyt ehkä tälle palstalle kuulu, mutta parempaa en nyt löytänyt joten olkoot. Toivoisin tähän myös papin kantaa!
Olen 62-vuotias nainen, terve, en käytä lääkkeitä.
Minulla on kuitenkin kokemuksia joita en osaa selittää, erittäin voimakkaita sellaisia. Sanottakoon nyt heti, että en ole ns. uskossa, kirkossa en käy enkä rukoile tms. Joitain vuosia sitten menetin rakkaan isäni. Siunaustilaisuuden alkaessa olin jotenkin kuin sumun tai usvan sisällä, kaikki oli vähän epämääräistä. Siinä sitten etupenkissä istuessani katselin isän arkkua, ja yht´äkkiä täysin selvä ääni sanoi: ei isä ole siellä arkussa. Siellä on vain tyhjä kuori." Sillä hetkellä minut valtasi valtavan suuri ei voi sanoa onni mutta helpotus ja taakka nousi harteiltani. Samaan aikaan aurinko alkoi paistaa ulkona, ja auringonsäde kappelin kattoikkunasta osui suoraan minuun.
Vieläkin kun sen muistan pystyn tuntemaan tuon tunteen!
Tämän jälkeen isoveljeni sairastui aivosyöpään ja kuoli melko nopeasti. Hänen kuolemansa jälkeen näin unen jossa veli tuli sanomaan hyvästi. Hän oli kalpea, sairaan ja väsyneen näköinen mutta hymyili ja tarttui käteeni. Tästä unesta jäi myös todella hyvä rauhallinen tunnelma.
Sitten tapahtui se kaikista oudoin asia. Asun yksin, olin kovassa influenssassa ja makasin sohvalla vasemmalla kyljelläni. En nukkunut koska en pystynyt. Kuitenkin yht´äkkiä löysin itseni ihan oudosta paikasta. Makasin oikealla kyljellä, niin kuin ruohikon tapaisella pehmeällä alustalla. Katselin jonnekin alaspäin ja hyvin kauas. Näin ikään kuin ihmiset maan päällä, olin itse jossain muualla. He olivat hyvin pieniä kuin muurahaiset, ja minua nauratti ja huvitti seurata heidän touhuaan. Ajattelin miten hassua ja niin turhaa se kaikki on! Luullaan olevamme niin tärkeitä!
Siinä maatessani ajattelin että kohta tästä nousen ja lähden tutkimaan missä olen. Olin paikassa jossa oli uskomattoman hyvä olla. Syvä rauha, ei mitään stressiä. Vain rauha ja ilo. Ennen kokematon rauha.
Kun näin olin ajatellut, kaksi ääntä selkäni takaa sanoi: et sinä tänne jää, sinä menet takaisin! Ehdin tuntea valtavaa pettymystä, ja samassa huomasin makaavani siinä sohvalla taas!
Tämän kokemuksen jälkeen iski valtava kuoleman pelko! Entä jos en saakaan elää!
Maailmankuvani muuttui totaalisesti. Minusta kehittyi aivan toisenlainen ihminen. Uskallan sanoa miljoona kertaa parempi. En mielestäni ole koskaan ollut mikään paha, mutta ahne ja kylmäkin joskus. Nyt muuttui kaikki. Uskoon en ole tullut enkä sano että nämä olisivat olleet uskonnollisia kokemuksia, mutta mitä? Ja voin vannoa että tämä on kaikki totta.
Kun maailman kuvan muutos alkoi, alkoi kuolemanpelko vähitellen hälvetä. En toivo sitä, mutta en pelkää. Pyydän vain saada vielä monta monta vuotta jotta voin toteuttaa kutsumukseni joka minulle tämän prosessin aikana selvisi.
Tiedän että minua ei uskota. Se on jokaisen oma asia, tiedän mitä koin. On vielä yksi ihmeellinen kokemus, nimittäin minulle sanottiin jo nuorena etten voi saada omia lapsia. Niinpä sitten emme käyttäneet ehkäisyä. Kun oli 36-vuotias, tulin yllättäen raskaaksi! Keskussairaalan lääkäri ja gynekolokini olivat puulla päähän lyötyjä! Niin kyllä minäkin. Sain maailman ihanimman rakkaimman tyttären josta olen sydämestäni kiitollinen! Haluaisin tähän asiallisia kommentteja. Muita en lue.