Ja sinä hetkenä, kun paha syntyi, Pyhän Valon erehdyksestä, siitä tuli kostonhimoinen. Katkerana, tuskaisena, ikävissään, pettyneenä ja petoksen kokeneena raivo purkautui mahtipontisena voimana, tuhoavana tulenpurkauksena. Pettymys loi tuskan, tuska kostonhalun, kostonhalu herätti kataluuden. Sen riivaamana pahuus tähyili ympärilleen, näki tulisen pätsin, pimeän ja kitkerän maailmansa, vankilansa, ympärillään pimeyttä ja menetetyn toivon pieninä valonpilkahduksina, kaukaisuudessa, ulottumattomissa. Pahuudella ryhtyi rakentamaan temppeliään, maailmaansa, luoden sinne pimeitä polkuja, täynnä haureisia viettelyksiä, syntisen ja katalan pahuuden materialisoimia houkuttimia. Siitä tuli kahle ja vankila, johon aikoi valon henget vietellä, jotta he unohtaisivat alkuperänsä ja kääntäisi katseensa houkuttelevaan, pahuuden palvelemiseen. Viekkaasti pahuus punoi juonen ja siitti lihan ja materian, taudin. Houkutus oli valtava, se runsauden, ylevyyden, voiman ja vallan houkutus. Se vangitsi valon hengen siihen, ihmislihaan, ja langenneena koki totuuden sijasta valtavan emotionaalisen, harhauttavan ja rampauttavan illuusion. Pahuus antoi ihmiselle sanan, jota voimalla levitetään, kuin pahaista tautia. Niin kuin rutto leviää, sana tartuttaa ja saastuttaa valon hengen illuusiollaan, väärällä todistuksella, turhalla toivolla, tyhjillä lupauksilla. Totuus unohdettuna, taaksejääneenä, ihmisen muodossa henki kärsii ikuista tuskaa pahuuden temppelissä. Se on helvetti, jossa paha kostaa, repimällä rikki valon henkeä, kursimalla sen kasaan, jotta repiminen voi taas alkaa. Totuutta piilottaen, sitä totuutta, joka on meidän todellinen pelastaja, ikuinen hyvä, turva, lämpö. Katsokaa siis läpi pahan sanan, kahlitsevan illuusion, ja nähkää totuus sen takana. Siellä on valo, jonka sen lämmöstä ja autuudesta tunnistat, jonka aitouteen ei kataluus kykene. Sillä niin kauan kun annamme itseämme harhauttaa, kärsimme pahuudesta ja itse itseämme rikki revimme ja kokoon kursimme ja jälleen rikki revimme.
Ääneti kutsukaa totuutta, ilman sanoja, ilman kuvia, ilman esineitä, ilman pahan johdatusta, kieltäytymällä katsomasta houkuttelevaa epätotuutta, kuuntelemasta pahaa sanaa, jokaisena päivänä, sillä vain totuuteen kurottamalla voit todellisen itsesi löytää, pahan illuusion murtaa ja nähdä tien takaisin valon lämpöön ja autuuteen. Sinne, josta sinut pahuudella vietiin. Tämä ei ole kotisi. Tämä on vankilasi, jonka lukkoa itse kiinni pidät, sanan viettelyksin. Uskonnollisella illuusiolla, materiaalisella illuusiolla. Totuus ei ole uskomus totuudesta. Se on tieto, kokemus, jonka aitoutta ei voi harhoin väärentää. Valo.
Ääneti kutsukaa totuutta, ilman sanoja, ilman kuvia, ilman esineitä, ilman pahan johdatusta, kieltäytymällä katsomasta houkuttelevaa epätotuutta, kuuntelemasta pahaa sanaa, jokaisena päivänä, sillä vain totuuteen kurottamalla voit todellisen itsesi löytää, pahan illuusion murtaa ja nähdä tien takaisin valon lämpöön ja autuuteen. Sinne, josta sinut pahuudella vietiin. Tämä ei ole kotisi. Tämä on vankilasi, jonka lukkoa itse kiinni pidät, sanan viettelyksin. Uskonnollisella illuusiolla, materiaalisella illuusiolla. Totuus ei ole uskomus totuudesta. Se on tieto, kokemus, jonka aitoutta ei voi harhoin väärentää. Valo.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.