1980-luvun alussa tehty galluptutkimus osoitti että yli 90% sotaveteraaneista kannatti Suomen ja Neuvostoliiton välistä Ystävyys, Yhteistyö ja Avunantosopimusta.
Tämä asia on 1990-luvulta lähtien tietoisesti haluttu häivyttää nykypolven tiedosta. Jo heti sodan jälkeen sodasta tulleiden miesten äänestyskäyttäytyminen osoitti että ylivoimainen enemmistö heistä ei antanut tukea niille jotka olisivat lähteneet toteuttamaan sitä "toista vaihtoehtoa".
Kuulin 1960-luvulta lähtien veteraanien juttuja ja en muista juuri minkäänlaista Venäjä/Neuvostoliittovihaa heistä. Ja mikä yllättää monet he kritisoivat täysin puoluekannasta riippumatta eräiden komentajien edesottamuksia sodan aikana. Professori Kemppinen muistaa tapauksia joissa joillakin upseereilla ei olisi ollut asiaa tansseihin sillä heitä olisi vedetty kuonoon.
Tämä asia on 1990-luvulta lähtien tietoisesti haluttu häivyttää nykypolven tiedosta. Jo heti sodan jälkeen sodasta tulleiden miesten äänestyskäyttäytyminen osoitti että ylivoimainen enemmistö heistä ei antanut tukea niille jotka olisivat lähteneet toteuttamaan sitä "toista vaihtoehtoa".
Kuulin 1960-luvulta lähtien veteraanien juttuja ja en muista juuri minkäänlaista Venäjä/Neuvostoliittovihaa heistä. Ja mikä yllättää monet he kritisoivat täysin puoluekannasta riippumatta eräiden komentajien edesottamuksia sodan aikana. Professori Kemppinen muistaa tapauksia joissa joillakin upseereilla ei olisi ollut asiaa tansseihin sillä heitä olisi vedetty kuonoon.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ei+kansat+sodi+keskenään+vaan+rikkaat+näin+se+vain+menee+ei+jenkeilläkään+olisi+sotilaita+ellei+liki+80%+kansasta+eläisi+köyhyydessä?
Tosi "uskottavia" nuo Kekkosen-ajan gallupit, kun kaikissa oltiin aina pohjois-korealaisissa luvuissa :D
Ja Yle manipuloi ihmisiä kahdelta kanavalta joissa oli pakko katsoa uutisia joka päivä klo 21:00 kun samat uutiset tulivat samaan aikaan ykköseltä ja kakkoselta :D
Minä elin 1970-luvulla ja voin vahvistaa tuon avauksessa tuodun tosiasian esille. Veteraanien keskuudessa YYA-sopimuksen kannatus oli vähintäin yhtä laajaa kuin kansan keskuudessa yleensäkin, ehkä jopa kovempi.
Nykyinen nuorempi polvi ei näytä ymmärtävän yhtään sitä miten positiivisena tavalliset suomalaiset pitivät sitä että Suomi ei ollut mikään Naton etuvartioasema itää vastaan. Venäläisten kanssa käytiin kovasti bilateraalikauppa jolla on huomattavan positiivinen vaikutus taloudelliseen kasvuun.
Yleinen ilmapiiri oli kaikkea muuta kuin pelokas vaikka Tervo ja Sofi Oksanen muuta jauhavat. Oksanen ei edes muista tuolta ajalta mitään koska on niin nuori.
Meikäläinen muistaa asioita ehkä jostain vuodesta 1969 eteenpäin ja about 1972 aika hyvin. Ei silloin ollut mitään Neuvostoliitto-pelkoa kuten nuorelle polvelle väitetään. Suomessa oli sentään silloin todellinen presidentti eikä kaikenmaailman kekkeruusit päässeet puhumaan tolkuttomia eetteriin kuten nykyisin. Keskustelua oli mutta siinä oli sentään joku tolkku. Ymmärrettiin paremmin suurvaltapoliittinen tilanne. Nyt kusipäiset nuoret nulkit heittelee ilmaan kaikenlaista teesiä jossa ei ole päätä eikä häntää.
Muistan selvästi syksyn 1991 ja sen kuinka Suomessa mopo karkasi käsistä ja suuri osa eliitistä ilmeisesti juovuksissa alkoi ulvoa "vapauden ihanuutta". Farssi ellei peräti tragediahan tästä näyttää olevan kehittymässä. Maan talous on kuralla, peräsimessä ei ketään ja koko politiikan kerma menee piilon Brysselin selän taakse. Onnettomia suhareita.
Isäni oli veteraani. Hän kyrsi puheet Suomen Nato-jäsenyydestä. Hän näki mitä se hänen nuoruutensa "Nato-jäsenyys" oli.
Sotaveteraanit ovat kantapään kautta kokeneet, että sotiminen ei ole kivaa. Niinpä he ovat valmiit millaiseen sopimukseen hyvänsä, etteivät joutuisi kokemaan samaa enää koskaan. Ja tuskin suurimmalla osalla opillinen sivistys riittäisi YYA-sopimuksen sisällön ja seurauksien analyyttiseen arviointiin.
Se kyllä on totta, ettei sotiminen ole kivaa...
Veteraanit tietävät että sota on perseestä. Se on uusi ja outo asia nykynuorille joista osa elää siinä lapsellisessa illuusiossa että sota voisi olla cool juttu.
Jotkut hourupäät nykyaikana luulevat että veteraaneja sorrettiin 1970-luvulla kun tosiasiassa veteraanit itse johtivat pitkälle tätä maata, sen hallintoa, yrityksiä, ay-liittoja ja järjestöjä. Yhdessä vaiheessa 1/3 ministereistä oli sotaveteraaneja tai lottia ja yhden sun toisen suuryrityksen johtaja oli sotaveteraani. Firmat kannattivat Neuvostoliiton kauppaa. Supon päällikkö oli Mannerheimristin ritari ja olipa puolustusministerinä 1960-luvun lopulla jopa entinen Waffen SS:n sotilas (Sulo Suorttanen, Kesk).
Jos nuorempi polvi ei oikein ymmärrä suomettumisesta mitään (tai luulee siitä tietävänsä kuten Sofi Oksanen) niin mitä se itseasiassa tiesi sota-ajan sukupolvesta. Meillä jotka elettiin 1960-luvulla oli parempi kuva näistä miehistä ja naisista. Yksi juttu minkä muistan oli se että jos veteraanien keskuudessa oli joku joka puhui vähän liikaakin sota-ajasta toiset pitivät häntä vähän hupsuna. Siinä on se juttu että sieltä juoksuhaudoista pitää tulla pois eikä jäädä sinne.
Lauri Törnin (pahasti sodasta koukkuun jääneen kaverin) nostaminen jalustalle tapahtui 1990-luvulla uusisänmaallisen öyhötyksen aikaan. Mutta siinä oli muutakin taustalla. Tuotiin esille Törnin "natoyhteensopivuus".
Samoin tämän Kuhlmey-osaston hypettämisen taustalla pilkistää selvästi ketunhäntä. "Yksin emme pärjää" ja "ilman Kuhlmeytä olisi käynyt huonosti...". Tosiasiassa osasto Kuhlmeyn osuus kesällä 1944 on jäänyt kriittisemmässä tarkastelussa vähäisemmälle kuin on väitetty. Monet kansainväliset tutkimukset maataisteluosastojen merkityksestä eivät viittaa ollenkaan siihen että Kuhlmeyn osasto olisi ollut ratkaisevan tärkeä.
Ajatelkaa: Sotasankarin arkun kannella on 2 lippua - Amerikan yhdysvaltojen tähtilippu ja Suomen lippu. Arkussa makaa sotasankari. Eikö ole ylevöittävä tunne? Oikein kyyneleet silmäkuopista herahtavat molemmille poskille. Ei kuolleen sotilaan muistolle - vaan sille sankaruudelle, jota yhteistyössä olemme olleet "luomassa" kunnian kentillä.
Törni oli autistinen poika joka ei koskaan pystynyt kömpimään juoksuhaudasta pois. Kävi kai neljä sotaa ja hävisi ne kaikki. Hän saa olla tyytyväinen että hänelle ansaitusti langetettu valtiopetos/maanpetostuomio ei johtanut teloitukseen.
Kertokaa tämä niille Iltasanomien idiooteille jotka päivästä toiseen vatkaavat viime sodista ja yrittävät tälla falskilla tempulla nostattaa "isänmaallista mieltä".