Turhaa te keskenänne meuhkaatte...

Kirkko ryhtyy vihdoinkin muitten yhtiöitten tapaan (ex-)asiakaskyselyillä muuttamaan liiketoimintaansa suuntaan jossa eivät menettäisi asiakkaita nykyiseen tahtiin?

Jos ehtoolliselle saataisiin kunnon seisova pöytä niin kyllä sitä ainakin voisi harkita takaisin liittymistä.

"Oletko eronnut evankelis-luterilaisesta seurakunnasta?"
- Kyllä

"Kirkon tutkimuskeskus on kiinnostunut Sinun kokemuksistasi."
- Eikö ole hieman kieroa tehdä asiakastyytyväisyyskysely Jumalan ja hengen asioista?! Vai olisiko sittenkin
niin, että ratkaisevinta on se, miten me ihmiset asioita tulkitsemme, eikä Jumalalla ole tässä asiassa osaa
eikä arpaa...

"Oletpa eronnut kirkosta vähän tai kauan aikaa sitten, kirjoita meille vapaamuotoisesti, miksi päädyit kyseiseen
ratkaisuun."
- Erosin syksyllä 2004, olen alle 30-v, ja päätös oli pitkän harkinnan tulos. Minulla ei ole mitään vastaan
sellaisia perusarvoja kuin älä tapa, tai ole hyvä lähimmäisellesi aivan kuten itsellesikin, yms. En kuitenkaan usko, että
Jumala on olemassa, tai että Jeesus oli Jumalan poika. Eikä tällä mielestäni ole mitään merkitystäkään. En usko
helvettiin enkä taivaaseen, enkä tiedä miksi pitäisi. Uskon kyllä, että palkinto hyvistä teoista tulee jo tämän
elämän aikana. Ainakin omalla kohdallani näin on ollut. Mielestäni nämä ovat jo riittäviä syitä eroamiselle.

Kuuluin kuitenkin kirkkoon pitkään sillä verukkeella, että "tekeehän se paljon hyvääkin". Lopulta kirkon vanhoillisuus alkoi
kuitenkin ahdistaa minua yhä enemmän. Miksi kirkko ei sanoudu irti selvästi irti naispappeuden vastustajista, tai
homoutta tai esiaviollista seksiä absoluuttisina synteinä pitävistä? Mitä hyvää päämäärää se edistää, että
annetaan ihmisten pitäytyä vanhoillisissa ahdasmielisissä käsityksissä Raamatun mandaatilla?! En sano, että
heidät pitäisi tuomita, mutta avoin keskustelu sekä selkeän linjaeron tekeminen kirkon johdolta olisivat poikaa.
En koe, että tässä olisi yrityksistä huolimatta onnistuttu kovinkaan hyvin. Samoin esim abortin ja eutanasian
vastustaminen argumenteilla, kuten "tappaminen on väärin" tai että "tämä on vaikea asia" eivät oikein vakuuta.

Kirkon pitäisi tajuta, että Raamattu opuksena kuitenkin perustuu pitkälti 2000 vuotta vanhoihin moraalikäsityksiin.
Mitä järkeä on ylläpitää niitä teennäisesti, kun moraali kuitenkin kehittyy yhteiskunnan mukana. Raamattu ei ota
huomioon sitä, että ehkäisyvälineet kehittyvät, ihmiset oppivat biologisesta minästään ja seksuaalisuudestaan
koko ajan enemmän, sairaalalaitteet mahdollistavat sen, että aivokuolluttakin ihmistä pidetään letkuissa hengissä.
Olihan se joskus ihan OK polttaa harhaoppisia roviollakin, mutta ajat muuttuvat, kirkko kuitenkin huomattavasti
hitaammin. Itse en halua laittaa nimeäni alle tällaiseen älyttömyyteen.

Vielä älyttömämpää asiassa on se, että Raamattua ja sen ahtaita käsityksiä joudutaan opin mukaisesti puolustelemaan
Jumalan sanana, mikä myös estää muutoksen tapahtumisen. Kuitenkin, maalaisjärkeen nojautuen on hyvin vaikea nähdä,
että Raamattu todella olisi Jumalan sana. Miksi kirkko siis hirttäytyy omaan oppiinsa?! Kaipa sen on pakko...

Se kuitenkin, että Jumalaan ja Raamattuun vedoten keskustellaan asioista juuri tappaa kaiken keskustelun. Mm.
naispappeusasiassa "pyydettiin ihmisiä keskustelemaan asiasta Raamatun avulla". Pitäisi ennemminkin nähdä,
mitä elämää on Raamatun ulkopuolella. Sieltä maailmasta ei löydy yhtään hyvää perustetta naisten asettamiseksi
eriarvoiseen asiaan pappeusasiassa. Piste. Valitettavaa kyllä, tällainen Raamattuvetoinen näköalattomuus näkyy
mielestäni kirkon muissakin kannanotoissa mm. globalisaatiosta, yritystaloudesta, yms. Jotta pystyy tekemään
hyvää, pitää myös ymmärtää asioita laajemmassa kontekstissa.


Taisipa pastori Kylliäinenkin yrittää hieman muuttaa luterilaista itsensäruoskintakulttuuria ja kroonisesti
alemmuuskompleksista kärsivää elämänkuvaa sanomalla, että kaikki pääsevät taivaaseen. Ei tainnut herättää kannatusta
aivan kaikissa piireissä. Muutamia sunnuntaisaarnoja kuunnelleena tuntuu, että kirkon kansanvalistustehtävä rajoittuu
äärimmäisen nöyryyden opettamiseen. Luulisi, että alkaa jo itsetunto papeillakin heikkenemään...

Ja kyse ei todella ole siitä, ettenkö uskoisi, että joku vielä kirkkoon kuuluva on samaa mieltä näistä asioista.
Kyse on siitä, että kirkkoon kuuluu aivan liikaa sellaisia vanhoillisia pölkkypäitä, joiden mielipiteet, joilla
ei ole mitään inhimillisiä perusteita, nostattavat niskavillani pystyyn.

"Mitä olisi pitänyt tapahtua, että olisit päättänyt jäädä kirkon jäseneksi?"
- 1) Todeta, että yhteisen hyvän toteutumisen kannalta ei ole olennaista onko Jumala olemassa vaiko ei. 2) Huomata, että
Raamattu kaikessa monitulkintaisuudessaan on oikeastaan aika sekava kirja, eikä siten välttämättä paras neuvojen
lähde. 3) Ryhtyä miettimään tältä pohjalta miettimään miten voimme edistää hyvinvointia yhteiskunnassamme.

... paitsi, että eikös tätä varten ole jo olemassa poliittiset puolueet, sairaalat, psykologit, urheiluharrastukset, jne.
Mikä lie kirkon rooli tässä... Olen vähän miettinyt, että onkohan valtionkirkon ainoa rooli se, että uskonto ei pääse
marginalisoitumaan, eikä meille siten kehity suurta yhteisöä, joiden mielestä evoluutio on valhetta, kreationismi ja
ID täyttä totta, homous synti ja rinnasteinen eläimiin sekaantumiselle... vaan kun toisaalta näyttää ev.lut piireistäkin
kumpuavan tämän suuntaisia mielipiteitä, niin...

P.S. Muita hyviä pohdinnan aiheita. Onko usko yliluonnolliseen oikeasti hyväksi ihmiselle? Miksi uskon yliluonnolliseen
tulisi yhdistää ihmisiä, ja miksi sitä pitäisi ylläpitää?

Oletko itse ns kristitty? Itse olin useampia vuosia ns "leikki" pappi Kihkos seurakunnassa

Onko tuttu? aivopesua se oli!!!!!

Olin monta vuotta mukana ns. Hans Scheike lahkossa

mutta onneksi opääsin pois. Se ei kyllä ollut mitään raakaa hommaa, vain ihan jees. Luonnonlähestä toimintaa hellin sanoin.

Onko Hans Scheiken johtama lahko sulle tuttu?

Itse erosin siitä, koska en jaksanut enää. Piti aina vain olla ulkona luonnon helmassa ja saada energiaa...