On kuuma, kuiva Samarian maa ja
Sykar-kaupungissa ammentaa
ken vettä tahtoo ruukkuinensa
hän käy ylös luokse lähteen viileän.
Jaakobin lähteen, joka lapsilleen
jäi perinnöksi maahan kaukaiseen.
Hän tulee myöskin ruukku olkapäällä.
Hän joka päivä samoin kulkee täällä.
Ja aina loppuu vesi ruukustansa ja
aina janoaa hän uudestansa.
Vaan Jeesus istuu luona lähtehen.
Hän matkan uuvuttama,
janoinen nyt vettä juodaksensa haluaa:
”Sä voitko mulle vettä ammentaa?”
Oi, sinä, jolta vettä anotaan!
Oi, sinä, jolle kaikki sanotaan!
Oi, sinä, sinä heikoin ihminen
näin kohdannut sä olet Jeesuksen!
Niin Jeesus lähtehellä istuen nyt
saarnan pitää aivan ihmeisen.
On kuulijana yksi ainut nainen ja hänkin
”Se, joka janoaa, se tulkoon luo
ja joka minun maljastani juo
ei koskaan janoa hän uudelleen,
tää vesi elämään vie ikuiseen.
” Ei, et muista ruukkuasi nyt,
sä olet ihmeen suuren löytänyt.
Et enää muista muuta enempää kuin,
että armon ihme sulle jää.
Ja lähteen luona Jeesus odottaa.
Hän pian saakin monta kuulijaa.
Ja moni sydän löytää uskoen tään l
ähteen luona Herran, Jeesuksen.
Vaan sinä, vieras nainen Sykarin
sä yhä riennät mielin palavin.
Niin polttavana päivä ylles jää, t
ien tomu jalkojasi kirveltää.
Näin tulet takaa vuosituhanten
ja sanan kautta yhä kertaat sen:
”Oi, tulkaa kaikki, tulkaa,
katsokaa, ikuisen lähteen
vettä Jeesus tarjoaa.
Virpi Apponen on vain samarialainen!
Sykar-kaupungissa ammentaa
ken vettä tahtoo ruukkuinensa
hän käy ylös luokse lähteen viileän.
Jaakobin lähteen, joka lapsilleen
jäi perinnöksi maahan kaukaiseen.
Hän tulee myöskin ruukku olkapäällä.
Hän joka päivä samoin kulkee täällä.
Ja aina loppuu vesi ruukustansa ja
aina janoaa hän uudestansa.
Vaan Jeesus istuu luona lähtehen.
Hän matkan uuvuttama,
janoinen nyt vettä juodaksensa haluaa:
”Sä voitko mulle vettä ammentaa?”
Oi, sinä, jolta vettä anotaan!
Oi, sinä, jolle kaikki sanotaan!
Oi, sinä, sinä heikoin ihminen
näin kohdannut sä olet Jeesuksen!
Niin Jeesus lähtehellä istuen nyt
saarnan pitää aivan ihmeisen.
On kuulijana yksi ainut nainen ja hänkin
”Se, joka janoaa, se tulkoon luo
ja joka minun maljastani juo
ei koskaan janoa hän uudelleen,
tää vesi elämään vie ikuiseen.
” Ei, et muista ruukkuasi nyt,
sä olet ihmeen suuren löytänyt.
Et enää muista muuta enempää kuin,
että armon ihme sulle jää.
Ja lähteen luona Jeesus odottaa.
Hän pian saakin monta kuulijaa.
Ja moni sydän löytää uskoen tään l
ähteen luona Herran, Jeesuksen.
Vaan sinä, vieras nainen Sykarin
sä yhä riennät mielin palavin.
Niin polttavana päivä ylles jää, t
ien tomu jalkojasi kirveltää.
Näin tulet takaa vuosituhanten
ja sanan kautta yhä kertaat sen:
”Oi, tulkaa kaikki, tulkaa,
katsokaa, ikuisen lähteen
vettä Jeesus tarjoaa.
Virpi Apponen on vain samarialainen!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaunista ja raamatullista.