Moi oon tämmönen 11v tyttö stadista. Mulla on masennus ja oon viillelly itteeni. Vähän aikaa sitten mun täti nukku pois tästä maailmasta enkä meinaa enää piristyy. On yks tyyppi joka on auttanu mua mut tuntuu ettei sekään voi kohta enää auttaa mua. Mieles on monesti käyny itsarin tekeminen mut oon aina ilmottanu sille pojalle siitä ja se on saanu mut lopettamaan. Nyt pitäis sit mennä kouluun mutta en pysty.pitäis saada hyvä tekosyy miten voisin olla poissa koulusta. Tuntuu aivan järkyttävän pahalle eli olisi ihanaa jos joku auttais mua tässä tilanteessa.
Haluan kuolla
Masentunu123
1283
2Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sä oot 11 vuotta ja oot kokenu kovia. Et oo kuitenkaan huolinesi yksin. Suomessa on monia muitakin, jotka joutuu miettimään päivittäin samoja asioita kuin sä. Hienoo, että sulla on kuitenkin joku jolle voit kertoa tunteistasi ja huolistasi. On varmasti kamalaa rasittaa häntä kaikella negatiivisella, mutta voin sanoa, että olisi hänelle paljon kamalampaa jos et kertoisi. Olet hänelle ja monelle korvaamattoman tärkeä.
Kenenkään 11 vuotiaan ei tartte kantaa tällaisia tuskia yksin. Toivon, että ymmärrät että avun hakeminen ei ole mitenkään häpeällistä. Suomessa on hyvä terveydenhoitojärjestelmä. Useimmissa paikoissa ihmiset kohdataan ihmisinä ja heidän mielipiteitään kuunnellaan.
Sun on mahdollista saada apua masennukseen. Sun on mahdollista päästä eroon viiltelystä. Sun on mahdollista käsitellä sun huolias ja kokemuksias luotettavan aikuisen kanssa.
Surun tunteminen on normaalia varsinkin läheisen kuoleman jälkeen eikä sen takia välttämättä tartte hakea mitään ammattiapua. Mutta jos nää negatiiviset ajatukset jää päälle ja elämästä katoaa kaikki ilo, on hyvä etsiä joku joka voi auttaa.
Ihan kuten jalkansa murtanut menee lääkäriin, myös jatkuva paha olo on pätevä syy mennä esimerkiksi psykologin luo. Jalkansa murtanut ei voi jatkaa elämäänsä normaalisti ja hänen arkensa on haastavaa. Ammattiavulla hän voi jatkaa elämäänsä. Sama juttu on silloin kun mieli järkkyy. Mieli voi olla niin maassa, että oikein mikään ei suju tai tunnu merkitykselliseltä.
Mistä sä voit hakea apua?
Luontevin paikka on varmasti kouluterveydenhoitaja. Hän osaa ohjata sut oikeaan paikkaan. Jos kasvotusten puhuminen tuntuu ensin haastavalta, voit myös mennä osoitteeseen
www.tukinet.net
Siellä on vapaaehtoisia, joille voi puhua anonyymisti.
Tietysti myös vanhemmille kertominen olis hyvä. Jos se tai jollekin muulle kertominen tuntuu ylitsepääsemättömältä, niin voit kuvitella että sun jalkas ois murtunut. Silloinhan on helppo puhua vanhemmille tai kouluterkkarille. Tää sun tilantees ei eroa oikeestaan mitenkään siitä. Tärkeintähän on että sä saat haluamaas apua ja voit taas tuntea iloa ja elää sellasta elämää kuin tahdot.
Sun ei tarvitse tehdä itsemurhaa. Sulla on ympärillä tukevia ihmisiä, joista kaikkia et ole vielä edes tavannut. Sua auttavat niin
-se poika
-www.tukinet.net
-kouluterveydenhoitaja/-kuraattori/-psykologi
-vanhemmat
-ja moni muu
Yhdessä tää kaikki saadaan hoidettua pois. Et ole yksin. Tsemppiä!
Kiitos. Piristää kun joku välittää.
Hienoa että sinulla on tuo ystäväpoika Täti on ollut sinulle varmaan läheinen ja ehkä kaikista läheisin ihminen. Mitenkä pitkä aika on hänen kuolemasta. Haluatko kertoa. Suru on alussa raskas mutta ajan myötä alkaa jaksaa elää paremmin.
Yritän ottaa osaa.
Se kuoli noin viikko sitten
Hei
Olet saanut hyviä vastauksia. Maailmassa on hyvää ja kaunista, on hyviä aikuisia, jotka tahtovat sinulle hyvää. Elämä on ainutlaatuinen lahja. Sinullakin on oikeus nauttia tuosta lahjasta, kokea aikuisuus ja kaikki hienot elämänvaiheet. Olet vasta lapsi, kaiken suojelun ja huolenpidon tarpeessa. Sinun ei tarvitse jaksaa tai osata selviytyä yksin.
Tee itsellesi palvelus ja kerro murheistasi heti tänään omille vanhemmillesi. Olet varmasti heille rakas ja tärkeä, vaikkeivät he osaisi aina sitä näyttää. Jos heille puhuminen on mahdotonta, mene huomenna koulukuraattorille tai terkkarille. Näytä vaikka tämä kirjoituksesi hänelle.
Luota siihen, että aikuiset tahtovat auttaa. Sinä selviät tästä kaikesta. Olet ansainnut hyvää oloa, iloa ja naurua. Vielä niin tapahtuukin.
Lämmin halaus,
pappi Elisabetilta
Sinulla on valmistautuminen hautajaisiin. Onko täti ensimmäinen läheinen ihminen, jonka olet menettänyt kuoleman kautta. Sinua helottaa jos voi puhua surusta ja tädistä.
Etähalit ja toivon enkeleitä vierellesi.
On se eka
Minä olin 19-vuotias kun minun mummi, isänäiti kuoli. Meilläpäin on tapana että kun on hautajaiset niin siunaustilaisuuden alussa lähiomaiset käyvät katsomossa vainajaa ja jättämässä viimeiset hyvästit.
Minun mummu usko Jumalaan ja taivaaseen ja uskon että tapaan mummoni Taivaan Isän kodissa.
Onhan se ikävää kun täältä poislähtenyttä ei enää tapaan maan päällä, mutta hyvät muistot ovat aina poislähteneestä. Jos on hauta lähellä, niin voi käydä muistelemassa siellä ja laskea kukkaset tai sytyttää kynttilän.
Ja kun katselee kuvia ja niihin liittyvät tapahtumat tulee mieleen.
Asuinko sinun täti lähellä, samassa kaupungissa vain pitikö matkustaa hänen luokseen.
Heippa jälleen. Kirjoitellaan taas!
Se asu tunnin päässä ja hautaki on siellä main
Huomenna on pyhäinpäivä. Silloin ihmiset muistelevat jo poislähteneitä rakkaitaan. Sinulla on ikävä tätiäsi. Monet muutkin kaipaavat ja surevat omia läheisiään. Vaikkei se auta sinua, monet muut ovat samankaltaisessa tilanteessa, eri vaiheissa surun matkaa.
Kunpa löytäisit jonkun ihmisen, jolle voisit jutella asioistasi.
Sinä selviät tästä kaikesta. Usko, toivo ja rakkaus ovat niitä asioita, jotka pysyvät. Sinunkin elämässäsi.
Pappi Elisabet
Hei
Mitä sinulle kuuluu tänään? Tuli mieleeni, että sanoit asuvasi stadissa. Siellä on Snellu-niminen tukikeskus, josta voisit saada apua. Se on suunnattu nuorille ja siellä on ymmärtäviä ja ystävällisiä aikuisia. Käy googlaamassa Snellu tai ota suoraan sinne yhteyttä: [email protected]
Lämmöllä,
pappi Elisabet
Huomiohuorausta. "Kun joku välittää" ei jumalauta sun kanssas