Ongelmani taitaa olla varsin erikoinen, ja olisi kiva kuulla muiden kokemuksia ja ajatuksia.
Haluan elää elämäni Jumalan tahdon mukaisesti ja olen todella paljon rukoillut Häneltä apua ja johdatusta erilaisiin valintatilanteisiin. Jotkin asiat (avioliitto, perhe) ovatkin järjestyneet omalla painollaan, mutta työelämässä takkuaa. Minulla on jo vuosia ollut tunne, että eräs oman alani työpaikka olisi tulevaisuuteni työ, mutta tosiasiat näyttävät puhuvan sitä vastaan. Olen työskennellytkin jo siellä pätkittäin, mutta siellä on ollut tarjolla töitä vain satunnaisesti ja vakituiset paikat on täytetty. Nyt olen taas työtön ja olen hartaasti rukoillut tämän asian selkenemistä. Rakastan työpaikkaani, enkä halua etsiä töitä muualta! Voisiko tällainen työpaikkajohdatus olla vain päähänpinttymä? En pääse eroon "työpaikkauskollisuudestani" ja tilanne ahdistaa. En ole halukas katselemaan muuta työtä, enkä halua roikkua kortistossakaan.
Asiassa on hieman humoristista se, että kun nuorena kärsin ammatinvalintaongelmista, rukoilin että saisin erityisen rakkauden työhöni. Rukoilin, että rakastaisin tulevaa työtäni, olipa se sitten mitä tahansa. Siihen rukoukseen vastattiin voimallisesti ja pääsin hyvään paikkaan...pitäisikö minun nyt olla aktiivinen ja etsiä muita hommia vaikka sydämeni jäi entiseen paikkaan...
Miten te olette kokeneet Jumalan johdatusta elämässänne? Olen ymmärtänyt, että Jumala vaikuttaa uskovissa sekä tahtomisen että tekemisen eli Jumala synnyttää kaipauksen niihin asioihin joita Hän kunkin ihmisen elämäntehtäviksi on suunnitellut.
Haluan elää elämäni Jumalan tahdon mukaisesti ja olen todella paljon rukoillut Häneltä apua ja johdatusta erilaisiin valintatilanteisiin. Jotkin asiat (avioliitto, perhe) ovatkin järjestyneet omalla painollaan, mutta työelämässä takkuaa. Minulla on jo vuosia ollut tunne, että eräs oman alani työpaikka olisi tulevaisuuteni työ, mutta tosiasiat näyttävät puhuvan sitä vastaan. Olen työskennellytkin jo siellä pätkittäin, mutta siellä on ollut tarjolla töitä vain satunnaisesti ja vakituiset paikat on täytetty. Nyt olen taas työtön ja olen hartaasti rukoillut tämän asian selkenemistä. Rakastan työpaikkaani, enkä halua etsiä töitä muualta! Voisiko tällainen työpaikkajohdatus olla vain päähänpinttymä? En pääse eroon "työpaikkauskollisuudestani" ja tilanne ahdistaa. En ole halukas katselemaan muuta työtä, enkä halua roikkua kortistossakaan.
Asiassa on hieman humoristista se, että kun nuorena kärsin ammatinvalintaongelmista, rukoilin että saisin erityisen rakkauden työhöni. Rukoilin, että rakastaisin tulevaa työtäni, olipa se sitten mitä tahansa. Siihen rukoukseen vastattiin voimallisesti ja pääsin hyvään paikkaan...pitäisikö minun nyt olla aktiivinen ja etsiä muita hommia vaikka sydämeni jäi entiseen paikkaan...
Miten te olette kokeneet Jumalan johdatusta elämässänne? Olen ymmärtänyt, että Jumala vaikuttaa uskovissa sekä tahtomisen että tekemisen eli Jumala synnyttää kaipauksen niihin asioihin joita Hän kunkin ihmisen elämäntehtäviksi on suunnitellut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Haluan todella uskoa, että on kyse johdatuksesta, kun tulen aamusta toiseen tähän vastenmieliseen ja puuduttavaan työhöni. Toistan samoja rutiineja kymmeniä kertoja päivässä, vastaan puhelimeen samalla tavalla kymmeniä, ellen satoja kertoja päivän aikana.
Kouluttauduin hyvin, sosiaalisena henkilönä lähdin avoimin ja reippain mielin etsimään töitä valmistuttutani. Ainut, mitä sain oli tämä koulutustani täysin vastaamaton, pelkkiä tympeitä rutiinejä sisältävä työ. Koulutukseni ja luovuuteni valuvat kuin viemäristä hukkaan.
Olen hakenut kymmeniin työpaikkoihin täältä päästäkseni, olen rukoillut, iäkäs isoäitini on rukoillut puolestani asian vuoksi. Olen rukoillut, että saisin jonkin - edes jonkin, vastauksen umpikuja tilanteeseeni.
Olen täysin lopussa, tänäänkin jäin ylitöihin tekemään tätä merkityksetöntä työtä, josta muut käärivät "voiton". Olen henkisesti uuvuksissa ja pohjattoman onneton tilanteessani.
Onko tämä johdatusta?! Kokemukseni on, että kaikki pahat / negatiiviset asiat elämässäni ovat johtaneet johonkin positiiviseen tapahtumaan tai suuntaan. Aina on "ojanpohjalta" noustu johonkin onnelliseen tilanteeseen. Siksi jaksan uskoa, että nämä kaksi tuskallista ja äärettömän toivottoman tuntuista vuotta johtavat johonkin sellaiseen, jota Jumala on minua varten suunnitellut. Ei Hän muutoin laittaisi minua kärsimään tällä tavalla.
Teen lisäksi töitä erään hyvin hankalan ja oikukkaan ihmisen kanssa. Hän saattaa joskus jättää tervehtimättä, on ilman syytä minulle töykeä ja minua ahdistaa suunnattomasti olla hänen kanssaan näin läheisissä tekemisissä työni puitteissa. Joudun joskus kysymään häneltä jotain ja saan vastaukseksi tylyn katseen tai sitten hän sanoo jotain leimaavaa esimerkiksi älykkyydestäni tai osaamisestani.
Voit siis varmaan kuvitella, mikä tilanteeni on. En minä jaksaisi tätä, jos en uskoisi siihen, että on johdatusta ja Jumalalla on minulle jotakin hyvää suunnitteilla.
Rukoilen yhä edelleen tilanteeseeni ratkaisua, tee sinä samoin. koitetaan jaksaa eteenpäin ja säilyttää uskomme, vaikka toisinaan se onkin vaikeaa.