"Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi. Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne." - Psalmi 103:17
Kun tutkin esi-isääni ja herännäisyyttä tiedustelemalla asioista vanhoilta ihmisistä, niin tämä nousi esille: "eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne". Jotkut muistivat jotakin, mutta useimmat vanhatkaan ihmiset eivät juuri muistaneet kuin pari sukupolvea taaksepäin.
Pian meidänkin muistomme katoaa tässä ajassa, vaan ei Herran edessä, jos Hänet tunnemme.
Onkin hyvä pysähtyä miettimään sitä, että Jumala on iankaikkinen, mutta ihminen ajallinen. Kaikki me kuolemme. Sinä tulet kuolemaan. Eikä kenellekään ole annettu huomista päivää, vaan elämässämme jokainen päivä tulee Herran armosta.
Kuolemaa kuvaa peruuttamattomuus.
Muistan kun pienenä poikana isoveljeni kuoli ja taas kun joitakin vuosia sitten äitini kuoli. Se tosiasia, että en näe heitä tässä ajassa enää, haastaa inhimillisen ymmärryksen. Niinpä kuolemasta ja hautajaisista puhuttaessa nouseekin keskiöön suru.
"Ja Jeesus itki." - Johannes 11:35
Raamatun lyhyin jae kertoo hautaamisen surusta, kun Jeesus itki Lasarusta hänen omaisiensa kanssa.
Pyhäinpäivän ydin ei kuitenkaan ole kuolema, vaan iankaikkinen elämä. Pyhäinpäivän teema ei ole kaikki kuolleet, vaan kuten sitä ennen kutsuttiin Pyhäinmiesten päivä, vain Kristuksen omilla on ikuinen muisto. Ei muilla.
Eräänä päivänä Kristuksen toisessa tulemuksessa kohtaamme poisnukkuneet pyhät ja saamme olla aina yhdessä. Niinpä emme Jeesuksen tulemuksessa odota vain Häntä, vaan koko pyhien joukkoa, jotka kohtaavat pilvissä toisensa. :)
"Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan." - 1. Tessalonikalaiskirje 4:13-14
Kun uskosta osaton kuolee, se on murhe, mutta kun uskova kuolee, se on ilonaihe. Toisella on edessään ikuinen kadotus, mutta toisella ikuinen elämä. Kuolema ei erota meitä, vaan Kristuksen tuntemus.
Tee itsellesi hyvä kysymys: "Menenkö syntien kanssa helvettiin vai Jeesuksen kanssa taivaaseen?". Valitse Jeesus synnin sijaan.
Ole siunattu, Jeesuksen Kristuksen nimessä.
(M.Mattila)
Kun tutkin esi-isääni ja herännäisyyttä tiedustelemalla asioista vanhoilta ihmisistä, niin tämä nousi esille: "eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne". Jotkut muistivat jotakin, mutta useimmat vanhatkaan ihmiset eivät juuri muistaneet kuin pari sukupolvea taaksepäin.
Pian meidänkin muistomme katoaa tässä ajassa, vaan ei Herran edessä, jos Hänet tunnemme.
Onkin hyvä pysähtyä miettimään sitä, että Jumala on iankaikkinen, mutta ihminen ajallinen. Kaikki me kuolemme. Sinä tulet kuolemaan. Eikä kenellekään ole annettu huomista päivää, vaan elämässämme jokainen päivä tulee Herran armosta.
Kuolemaa kuvaa peruuttamattomuus.
Muistan kun pienenä poikana isoveljeni kuoli ja taas kun joitakin vuosia sitten äitini kuoli. Se tosiasia, että en näe heitä tässä ajassa enää, haastaa inhimillisen ymmärryksen. Niinpä kuolemasta ja hautajaisista puhuttaessa nouseekin keskiöön suru.
"Ja Jeesus itki." - Johannes 11:35
Raamatun lyhyin jae kertoo hautaamisen surusta, kun Jeesus itki Lasarusta hänen omaisiensa kanssa.
Pyhäinpäivän ydin ei kuitenkaan ole kuolema, vaan iankaikkinen elämä. Pyhäinpäivän teema ei ole kaikki kuolleet, vaan kuten sitä ennen kutsuttiin Pyhäinmiesten päivä, vain Kristuksen omilla on ikuinen muisto. Ei muilla.
Eräänä päivänä Kristuksen toisessa tulemuksessa kohtaamme poisnukkuneet pyhät ja saamme olla aina yhdessä. Niinpä emme Jeesuksen tulemuksessa odota vain Häntä, vaan koko pyhien joukkoa, jotka kohtaavat pilvissä toisensa. :)
"Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan." - 1. Tessalonikalaiskirje 4:13-14
Kun uskosta osaton kuolee, se on murhe, mutta kun uskova kuolee, se on ilonaihe. Toisella on edessään ikuinen kadotus, mutta toisella ikuinen elämä. Kuolema ei erota meitä, vaan Kristuksen tuntemus.
Tee itsellesi hyvä kysymys: "Menenkö syntien kanssa helvettiin vai Jeesuksen kanssa taivaaseen?". Valitse Jeesus synnin sijaan.
Ole siunattu, Jeesuksen Kristuksen nimessä.
(M.Mattila)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Amen.
Hyvää pyhäinpäivän jälkeistä päivää.