Maassa maan tavalla: älä tee näitä mokia ulkomailla!
http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-2000001945569.html
Matkat Vieraassa kulttuurissa sukkulointi voi viedä sormen suuhun. Turha uhkarohkeus tapakulttuurin suhteen taas voi saada paikalliset rypistämään paheksuvina otsaansa.
1. Tossunpohjat piiloon
Moni tykkää istuskella puiston penkillä tai lentokentällä jalat ristittynä siten, että ylemmän kengän pohja paistaa suoraan kohti kanssaihmisiä. Euroopassa ja Yhdysvalloissa se harvemmin haittaa ketään, mutta jo Turkissa sitä pidetään pahana tapana. Kun siirrytään kauemmas arabimaailmaan, moni tulkitsee sen suoranaiseksi loukkaukseksi eikä vain merkiksi huonosta kotikasvatuksesta.
Kengänpohjat kannattaakin pitää piilossa, niiden kuluneisuus tai lika kun harvemmin ilahduttaa ketään.
2. Kengät jalassa vai ei?
Suomalaiset pahastuvat usein parkettejaan naarmuttavista kengistä, mutta japanilaiset ovat niiden suhteen vielä tiukempia. Useissa ravintoloissa kengät tulee riisua, samoin joidenkin pikkukauppojen ovensuissa. Temppeleihin töppösissä ei ole asiaa, vaan kenkien käyttämistä pidetään loukkaavana.
Ranskassa ruokaa ei ole tapana hehkuttaa. Sen oletetaan olevan joka tapauksessa erinomaista, joten asian nostamista esiin pidettäisiin lähinnä kummallisena.
Toisaalta vessassa käymistä ravintolassa sukkasillaan pidetään epähygieenisyyden huippuna. Siksi ovella odottavatkin usein puupohjaiset varvastossut tai muut tohvelit, jotka sujautetaan jalkaan.
Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä Amerikoissa tilanne on päinvastainen. Kenkiensä riisujaa katsotaan eteisessä kummastuneena, ainakin jos hän ei ole vaihtamassa reilumpia jalkineitaan sirompiin sisäkenkiin. Sukkien näkeminen ja jalkahien aistiminen tulkitaan yhtä oudoksi käytökseksi kuin alusvaatteisillaan kylässä kekkalointi.
3. Tuhoisa tuliainen
Suomessakin on noloa saapua päivälliskutsuille tyhjin käsin, mutta Aasiassa se on todellinen etikettimoka. Lahjoja tuodaan aina runsaasti. Aasian maissa arvostetaan yhteisöä, ja useimmiten parillinen määrä vaikka kuppeja tai kynttilänjalkoja nähdään parempana kuin pariton.
Monissa maissa punaiset ruusut lähettävät flirttailevaa viestiä, joten niitä ei kannata viedä tuliaisina naimisissa olevalle emännälle.
Monissa maissa punaiset ruusut lähettävät flirttailevaa viestiä, joten niitä ei kannata viedä tuliaisina naimisissa olevalle emännälle. (KUVA: Colourbox)
Poikkeuksena on luku neljä, joka lausutaan niin kiinaksi kuin japaniksi samalla tavalla kuin sana kuolema. Se on epäonnen luku. Nelosen välttely eli tetrafobia on viety niin pitkälle, että monista rakennuksista puuttuu neljäs kerros, samoin lentokoneista nelosrivi.
Lahja otetaan Aasiassa vastaan kunnioittavasti kaksin käsin. Myös käyntikorttia kohdellaan kuin arvokasta lahjaa eikä sitä sovi runtata taskun pohjalle tarkkaan tutkimatta.
Euroopassa tuomiseksi riittävät usein viinipullo tai kukat. Jälkimmäisten valinnan suhteen on kuitenkin hyvä olla tarkkana. Niin Ranskassa kuin Italiassakin esimerkiksi valkoiset krysanteemit ovat hautajaiskukkia. Niiden kiikuttaminen elävälle ihmiselle vastaa likipitäen tappouhkausta. Mies, joka tuo intohimonpunaisia ruusuja rouvashenkilölle, taas syyllistyy naimisissa olevaan emäntään kohdistuvaan flirttiin.
4. Vaarallinen vilautus
Oletko päättänyt, että sinulla on oikeus mennä minne vain niin vähäisissä vaatteissa kuin haluat? Moni liittää erityisesti naisen kehon verhoamisen islamilaiseen kulttuuriin, mutta puolipukeissa viuhahtelua paheksutaan molempien sukupuolten kohdalla useimmissa maissa.
Tämä koskee erityisesti pyhiä paikkoja. Sortseissa ja rantatopissa asteleminen on sopimatonta niin Etelä-Euroopan katolisissa kirkoissa kuin Thaimaan buddhalaisissa pyhätöissä. Ranta-asuiselta turistilta torpataankin yleensä temppeliin pääsy.
Tilanne on jyrkempi maissa, joissa uskonto sanelee myös maallista lakia. Esimerkiksi Iranissa uskonnollinen poliisi todennäköisesti pysäyttää hiukset hulmuavina kulkevan naisen.
Mikäli tiukat pukeutumissäännöt sotivat vahvasti maailmankuvaasi vastaan, kannattaa valita jokin muu matkakohde.
5. Nuukailun nolous
Toisissa kulttuureissa ravintolassa annetaan tippiä, toisissa ei. Suomalaiset kapinoivat usein juomarahan antamista vastaan, sillä meillä tarjoilija saa työnantajaltaan palkan.
Tilanne on toinen esimerkiksi Yhdysvalloissa ja monissa Latinalaisen Amerikan maissa, joissa tarjoilijan lähes kaikki ansiot muodostuvat tipeistä. Siellä juomarahat eivät edusta höveliyttä, vaan asiakas maksaa palvelun suoraan tarjoilijalle. Tipin koko toki määräytyy palvelun laadun mukaan, mutta muutaman kolikon viskaaminen pöytään on pelkästään häijyä. Voit punnita, suostuisitko itse tekemään töitä parilla lantilla tunnissa.
Tippaus ei rajoitu pelkästään ravintoloihin. Esimerkiksi New Yorkin Korea Townin suosittujen kynsisalonkien aloittelijat elävät pelkillä tipeillä, samoin isojen taksifirmojen suharit. Systeemi on erilainen kuin Suomessa ja siksi meidän kulttuurimme sääntöjen mukaan luoviminen ei toimi.
http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-2000001945569.html
Matkat Vieraassa kulttuurissa sukkulointi voi viedä sormen suuhun. Turha uhkarohkeus tapakulttuurin suhteen taas voi saada paikalliset rypistämään paheksuvina otsaansa.
1. Tossunpohjat piiloon
Moni tykkää istuskella puiston penkillä tai lentokentällä jalat ristittynä siten, että ylemmän kengän pohja paistaa suoraan kohti kanssaihmisiä. Euroopassa ja Yhdysvalloissa se harvemmin haittaa ketään, mutta jo Turkissa sitä pidetään pahana tapana. Kun siirrytään kauemmas arabimaailmaan, moni tulkitsee sen suoranaiseksi loukkaukseksi eikä vain merkiksi huonosta kotikasvatuksesta.
Kengänpohjat kannattaakin pitää piilossa, niiden kuluneisuus tai lika kun harvemmin ilahduttaa ketään.
2. Kengät jalassa vai ei?
Suomalaiset pahastuvat usein parkettejaan naarmuttavista kengistä, mutta japanilaiset ovat niiden suhteen vielä tiukempia. Useissa ravintoloissa kengät tulee riisua, samoin joidenkin pikkukauppojen ovensuissa. Temppeleihin töppösissä ei ole asiaa, vaan kenkien käyttämistä pidetään loukkaavana.
Ranskassa ruokaa ei ole tapana hehkuttaa. Sen oletetaan olevan joka tapauksessa erinomaista, joten asian nostamista esiin pidettäisiin lähinnä kummallisena.
Toisaalta vessassa käymistä ravintolassa sukkasillaan pidetään epähygieenisyyden huippuna. Siksi ovella odottavatkin usein puupohjaiset varvastossut tai muut tohvelit, jotka sujautetaan jalkaan.
Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä Amerikoissa tilanne on päinvastainen. Kenkiensä riisujaa katsotaan eteisessä kummastuneena, ainakin jos hän ei ole vaihtamassa reilumpia jalkineitaan sirompiin sisäkenkiin. Sukkien näkeminen ja jalkahien aistiminen tulkitaan yhtä oudoksi käytökseksi kuin alusvaatteisillaan kylässä kekkalointi.
3. Tuhoisa tuliainen
Suomessakin on noloa saapua päivälliskutsuille tyhjin käsin, mutta Aasiassa se on todellinen etikettimoka. Lahjoja tuodaan aina runsaasti. Aasian maissa arvostetaan yhteisöä, ja useimmiten parillinen määrä vaikka kuppeja tai kynttilänjalkoja nähdään parempana kuin pariton.
Monissa maissa punaiset ruusut lähettävät flirttailevaa viestiä, joten niitä ei kannata viedä tuliaisina naimisissa olevalle emännälle.
Monissa maissa punaiset ruusut lähettävät flirttailevaa viestiä, joten niitä ei kannata viedä tuliaisina naimisissa olevalle emännälle. (KUVA: Colourbox)
Poikkeuksena on luku neljä, joka lausutaan niin kiinaksi kuin japaniksi samalla tavalla kuin sana kuolema. Se on epäonnen luku. Nelosen välttely eli tetrafobia on viety niin pitkälle, että monista rakennuksista puuttuu neljäs kerros, samoin lentokoneista nelosrivi.
Lahja otetaan Aasiassa vastaan kunnioittavasti kaksin käsin. Myös käyntikorttia kohdellaan kuin arvokasta lahjaa eikä sitä sovi runtata taskun pohjalle tarkkaan tutkimatta.
Euroopassa tuomiseksi riittävät usein viinipullo tai kukat. Jälkimmäisten valinnan suhteen on kuitenkin hyvä olla tarkkana. Niin Ranskassa kuin Italiassakin esimerkiksi valkoiset krysanteemit ovat hautajaiskukkia. Niiden kiikuttaminen elävälle ihmiselle vastaa likipitäen tappouhkausta. Mies, joka tuo intohimonpunaisia ruusuja rouvashenkilölle, taas syyllistyy naimisissa olevaan emäntään kohdistuvaan flirttiin.
4. Vaarallinen vilautus
Oletko päättänyt, että sinulla on oikeus mennä minne vain niin vähäisissä vaatteissa kuin haluat? Moni liittää erityisesti naisen kehon verhoamisen islamilaiseen kulttuuriin, mutta puolipukeissa viuhahtelua paheksutaan molempien sukupuolten kohdalla useimmissa maissa.
Tämä koskee erityisesti pyhiä paikkoja. Sortseissa ja rantatopissa asteleminen on sopimatonta niin Etelä-Euroopan katolisissa kirkoissa kuin Thaimaan buddhalaisissa pyhätöissä. Ranta-asuiselta turistilta torpataankin yleensä temppeliin pääsy.
Tilanne on jyrkempi maissa, joissa uskonto sanelee myös maallista lakia. Esimerkiksi Iranissa uskonnollinen poliisi todennäköisesti pysäyttää hiukset hulmuavina kulkevan naisen.
Mikäli tiukat pukeutumissäännöt sotivat vahvasti maailmankuvaasi vastaan, kannattaa valita jokin muu matkakohde.
5. Nuukailun nolous
Toisissa kulttuureissa ravintolassa annetaan tippiä, toisissa ei. Suomalaiset kapinoivat usein juomarahan antamista vastaan, sillä meillä tarjoilija saa työnantajaltaan palkan.
Tilanne on toinen esimerkiksi Yhdysvalloissa ja monissa Latinalaisen Amerikan maissa, joissa tarjoilijan lähes kaikki ansiot muodostuvat tipeistä. Siellä juomarahat eivät edusta höveliyttä, vaan asiakas maksaa palvelun suoraan tarjoilijalle. Tipin koko toki määräytyy palvelun laadun mukaan, mutta muutaman kolikon viskaaminen pöytään on pelkästään häijyä. Voit punnita, suostuisitko itse tekemään töitä parilla lantilla tunnissa.
Tippaus ei rajoitu pelkästään ravintoloihin. Esimerkiksi New Yorkin Korea Townin suosittujen kynsisalonkien aloittelijat elävät pelkillä tipeillä, samoin isojen taksifirmojen suharit. Systeemi on erilainen kuin Suomessa ja siksi meidän kulttuurimme sääntöjen mukaan luoviminen ei toimi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
_jatkoa osa 6 lopuksi edelliseen!
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
6. Kiitä kohtuullisesti
Kiittäminen kyläreissun jälkeen on tärkeää Suomessakin, mutta erityisesti anglosaksisissa maissa arvostetaan käsin kirjoitettua kiitoskorttia. Siinä on tyypillistä ylistää ihanaa illallista ja loistavaa tunnelmaa sekä mainita erikseen jokin ikimuistoinen yksityiskohta, kuten jälkiruoaksi tarjottu, mehevä omenatorttu.
Myös Ranskassa kiitoskortteja suositaan, mutta ruokaa ei ole tapana hehkuttaa. Sen oletetaan olevan joka tapauksessa erinomaista, joten asian nostamista esiin pidettäisiin lähinnä kummallisena.
Jutun kirjoittaja, FT Mirva Saukkola on kirjoittanut kirjan Etiketti – käytösopas arkeen ja juhlaan (WSOY).
Mirva Saukkola
http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-2000001945569.html