Seuraava on lainausta nettisivustolta:
Iankaikkisuus ei ole vain elämän jatkumista kuoleman jälkeen vaan se on laadullisesti ja olemukseltaan erilaista olemista. Se on ennen muuta yhteyttä Jumalaan, joka on ikuinen. Ajallisen elämän jälkeen se on kaiken sen täydellistymistä, mikä on ollut aluillaan ajassa. Kristukseen uskovan kastetun kohdalla se merkitsee pelastuksen täydellistymistä ja ruumiin kirkastumista. Kadotukseen joutuvien kohdalla se puolestaan tarkoittaa Jumalasta erossa olemisen täydellistymistä ikuiseksi, ylittämättömäksi eroksi, jossa on ”itku ja hammasten kiristys” (Matt. 25:30).
Iankaikkisuus ei ole jotain, joka alkaa vasta ajan päättymisen ja viimeisen tuomion jälkeen. Pikemminkin se on jumalallinen todellisuus, joka on aina olemassa: ennen aikaa, ajan kanssa ja ajan jälkeen. Se on jopa todellisuus, joka Kristuksen läsnäolossa läpäisee ajan. Iankaikkisuus on tavallaan koko ajan lähellä ajassa elävää ihmistä: ”on vain askel minun ja iankaikkisuuden välillä”.
Filosofi Platonin mukaan ei voida sanoa, että iankaikkisuus kestää, sillä hänen mukaansa aika on silloin kumottu. Raamatun mukaan aika ja iankaikkisuus eivät ole tällä tavoin toisensa poissulkevia. Iankaikkisuuden vastakohta ei ole aika vaan se, mikä katoaa. Tämän maailmanajan päättyminen ei kuitenkaan merkitse täydellistä katkeamaa, vaan esimerkiksi Kristuksen valtakunnan jatkumista (2. Piet 1:11). Iankaikkisuudessakin on muutosta ja tapahtumista eikä se ole kaiken pysähtymistä muuttumattomaksi olotilaksi. Iankaikkisuus merkitsee vain kaiken syntiinlankeemuksen aiheuttaman puutteellisuuden, rappeutumisen ja pahuuden poissaoloa (Ilm. 21–22).
Jumala elää iankaikkisuudessa, ja siksi Hän voi olla läsnä menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Tähän perustuu myös Jumalan kysy nähdä asioita eteenpäin ja ohjata ihmisten elämää oikeaan päämäärään, iankaikkiseen elämään taivaassa.
Lähde:
http://www.luterilainen.net/iankaikkinen-elama/
Iankaikkisuus ei ole vain elämän jatkumista kuoleman jälkeen vaan se on laadullisesti ja olemukseltaan erilaista olemista. Se on ennen muuta yhteyttä Jumalaan, joka on ikuinen. Ajallisen elämän jälkeen se on kaiken sen täydellistymistä, mikä on ollut aluillaan ajassa. Kristukseen uskovan kastetun kohdalla se merkitsee pelastuksen täydellistymistä ja ruumiin kirkastumista. Kadotukseen joutuvien kohdalla se puolestaan tarkoittaa Jumalasta erossa olemisen täydellistymistä ikuiseksi, ylittämättömäksi eroksi, jossa on ”itku ja hammasten kiristys” (Matt. 25:30).
Iankaikkisuus ei ole jotain, joka alkaa vasta ajan päättymisen ja viimeisen tuomion jälkeen. Pikemminkin se on jumalallinen todellisuus, joka on aina olemassa: ennen aikaa, ajan kanssa ja ajan jälkeen. Se on jopa todellisuus, joka Kristuksen läsnäolossa läpäisee ajan. Iankaikkisuus on tavallaan koko ajan lähellä ajassa elävää ihmistä: ”on vain askel minun ja iankaikkisuuden välillä”.
Filosofi Platonin mukaan ei voida sanoa, että iankaikkisuus kestää, sillä hänen mukaansa aika on silloin kumottu. Raamatun mukaan aika ja iankaikkisuus eivät ole tällä tavoin toisensa poissulkevia. Iankaikkisuuden vastakohta ei ole aika vaan se, mikä katoaa. Tämän maailmanajan päättyminen ei kuitenkaan merkitse täydellistä katkeamaa, vaan esimerkiksi Kristuksen valtakunnan jatkumista (2. Piet 1:11). Iankaikkisuudessakin on muutosta ja tapahtumista eikä se ole kaiken pysähtymistä muuttumattomaksi olotilaksi. Iankaikkisuus merkitsee vain kaiken syntiinlankeemuksen aiheuttaman puutteellisuuden, rappeutumisen ja pahuuden poissaoloa (Ilm. 21–22).
Jumala elää iankaikkisuudessa, ja siksi Hän voi olla läsnä menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Tähän perustuu myös Jumalan kysy nähdä asioita eteenpäin ja ohjata ihmisten elämää oikeaan päämäärään, iankaikkiseen elämään taivaassa.
Lähde:
http://www.luterilainen.net/iankaikkinen-elama/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.