RAAMATTU JA SAIRAUTEMME
Raamatun mukaan sairaus yhtä hyvin kuin kuolema kuuluvat tähän elämään (vert. Elisa 2 Kun 13:14). Ne ovat ihmisen osa. Paratiisillisen hyvän olemme menettäneet (Room 8:23). Siksi profetia sanookin Jeesuksesta: "Kipujen mies ja sairauden tuttava" (Jes 53:3). "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy" (Job 14:1-2). Sairaus on lakastumista, se on sitä, että "tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan" (2 Kor 5:1).
Raamatun mukaan sairaus yhtä hyvin kuin kuolema kuuluvat tähän elämään (vert. Elisa 2 Kun 13:14). Ne ovat ihmisen osa. Paratiisillisen hyvän olemme menettäneet (Room 8:23). Siksi profetia sanookin Jeesuksesta: "Kipujen mies ja sairauden tuttava" (Jes 53:3). "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy" (Job 14:1-2). Sairaus on lakastumista, se on sitä, että "tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan" (2 Kor 5:1).
Vastaukset 123
Vanhimmat
Täällä "kylvetään katoavaisuudessa" ja vasta siellä "nousee katoamattomuudessa...kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa" (1 Kor 15:42-43). Useimpien meidän on pakko kohdata kuolema sairauden uuvuttamana. Kerran tulee aika, jolloin Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet eikä kuolemaa ole enää oleva eikä murhetta eikä valitusta eikä kipua (Ilm 21:4). Nyt se aika ei ole vielä tullut.
ok...
Jumala on antanut elämän, hän myös ylläpitää sen. Niin kuin savi on savenvalajan kädessä, niin olemme uskon kautta Herran kädessä (Jer 18:6). "Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut" (Matt 10:29-30). Hän on antanut elämän ja hän ottaa sen myös kerran pois. "Herra antaa kuoleman ja antaa elämän" (1 Sam 2:6). "Niin, minä tiedän, sinä viet minut kohti kuolemaa" (Job 30:23). "Hänen päivänsä ovat määrätyt ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi. Sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse" (Job 14:5). Siksi "otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" (Job 2:10).
Ennemmin tai myöhemmin todellisinkin uskova kuolee johonkin sairauteen tai onnettomuuteen, viimeisen sukupolven uskovia lukuunottamatta. Sairaus voittaa, "ulkonainen ihmisemme menehtyy" (2 Kor 4:16). Sairaus sanoo elämämme viimeisen sanan. Sairaus on uskallettava kohdata. Saamme ottaa sairautemme Jumalan kädestä, hänen sallimina. Lääketieteen nykyisessä kehitysvaiheessa elämämme viimeinen jakso saattaa olla varsin pitkä ja tuskainen sairastamisen vaihe. Elämän pidentyminen merkitsee yleensä aina myös sairauksien määrän ja kivun kasvua. Toki aina joukossamme on sellaisia, jotka ovat aina olleet terveitä ja kuolevat äkkikuoleman joskus 80 vuotiaina. Olkoot onnellisia tästä poikkeusterveydestään. Kukaan ei kuitenkaan tiedä tänään, mikä meitä odottaa huomenna.
Sairauden kanssa on siis opittava tulemaan toimeen. Sitä ei tule pelätä, ei kammoksua. Sairaus kuuluu siihen elämään, jonka Jumala on meille tässä ja nyt antanut. Meille voi olla suurena apuna eräs pieni Paavalin sivulause: "Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan" (2 Tim 4:20). Paavali joutui lähetystyössä kokemaan suurta ruumiillista heikkoutta (1 Kor 2:3). Hänellä oli jopa sellainen sairaus, jonka tähden häntä olisi voitu halveksia ja vierastaa (Gal 4:13-14). Hänen lihassaan oli pistin, saatanan enkeli rusikoimassa häntä (2 Kor 12:7). Kuitenkaan hän ei jättänyt työtään kesken, vaan uskalsi jopa kerskata sairautensa aiheuttamasta heikkoudestaan (2 Kor 12:10).
On suuri lahja Raamatun pohjalta oppia tyytymään omaan sairauteensa pelkäämättä sitä. "Voi minua vammani tähden. Kipeä on minun haavani. Mutta minä sanon: Tämä on minun vaivani, minun on se kannettava" (Jer 10:19). Jeesuksessa Kristuksessa katoaa sairauteen liittyvä kirous ja pimeyden valta, kuten kuolemaammekin liittyvä tuomio. Kuitenkaan Jeesus ei poista elämästämme sairautta eikä kuolemaa. Sen sijaan saamme yhdessä hänen kanssa kärsiä (Room 8:17) myös sairautemme aiheuttamia tuskia. Silloinkin voimme turvallisin ja kiitollisin mielin tunnustaa: "Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus" (Jes 63:9). Sairaus tulee, kun sen aika on tulla ja se menee ajallaan, jos Herra niin tahtoo. Useimmat meistä olemme suostuneet siihen, ettei hän niin tahdo.
IHMEET JA RAAMATTU
Raamattu korostaa usein, ettei mikään ole Jumalalle mahdotonta. Jumala on kaikkivaltias. Vanha Saara oli naurahtanut kuultuaan, että hänellä olisi oma lapsi vuoden kuluttua. Silloin Herra sanoi Aabrahamille: "Onko mikään Herralle mahdotonta" (1 Moos 18:14). "Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee" (Job 23:13). "Meidän Jumalamme on taivaissa, mitä ikinä hän tahtoo sen hän tekee" (Ps 115:3, 135:6). Job toteaa kriisistään selvittyään: "Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdotonta toteuttaa" (Job 42:2). "Suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä" (Jes 40:26).
On suuri lahja Raamatun pohjalta oppia tyytymään omaan sairauteensa pelkäämättä sitä. "Voi minua vammani tähden. Kipeä on minun haavani. Mutta minä sanon: Tämä on minun vaivani, minun on se kannettava" (Jer 10:19). Jeesuksessa Kristuksessa katoaa sairauteen liittyvä kirous ja pimeyden valta, kuten kuolemaammekin liittyvä tuomio. Kuitenkaan Jeesus ei poista elämästämme sairautta eikä kuolemaa. Sen sijaan saamme yhdessä hänen kanssa kärsiä (Room 8:17) myös sairautemme aiheuttamia tuskia. Silloinkin voimme turvallisin ja kiitollisin mielin tunnustaa: "Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus" (Jes 63:9). Sairaus tulee, kun sen aika on tulla ja se menee ajallaan, jos Herra niin tahtoo. Useimmat meistä olemme suostuneet siihen, ettei hän niin tahdo.
ok--
ok----
hhghghgh
ok---
ok---
ok---
ok--
vnvbnvnb
ok..
ok--
ok--
ok--
ok..
ok---
On suuri lahja Raamatun pohjalta oppia tyytymään omaan sairauteensa pelkäämättä sitä. "Voi minua vammani tähden. Kipeä on minun haavani. Mutta minä sanon: Tämä on minun vaivani, minun on se kannettava" (Jer 10:19). Jeesuksessa Kristuksessa katoaa sairauteen liittyvä kirous ja pimeyden valta, kuten kuolemaammekin liittyvä tuomio. Kuitenkaan Jeesus ei poista elämästämme sairautta eikä kuolemaa. Sen sijaan saamme yhdessä hänen kanssa kärsiä (Room 8:17) myös sairautemme aiheuttamia tuskia. Silloinkin voimme turvallisin ja kiitollisin mielin tunnustaa: "Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus" (Jes 63:9). Sairaus tulee, kun sen aika on tulla ja se menee ajallaan, jos Herra niin tahtoo. Useimmat meistä olemme suostuneet siihen, ettei hän niin tahdo.
IHMEET JA RAAMATTU
Raamattu korostaa usein, ettei mikään ole Jumalalle mahdotonta. Jumala on kaikkivaltias. Vanha Saara oli naurahtanut kuultuaan, että hänellä olisi oma lapsi vuoden kuluttua. Silloin Herra sanoi Aabrahamille: "Onko mikään Herralle mahdotonta" (1 Moos 18:14). "Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee" (Job 23:13). "Meidän Jumalamme on taivaissa, mitä ikinä hän tahtoo sen hän tekee" (Ps 115:3, 135:6). Job toteaa kriisistään selvittyään: "Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdotonta toteuttaa" (Job 42:2). "Suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä" (Jes 40:26).
Koska Jumala on Raamatun mukaan kaikkivaltiasta, niin miksi emme uskoisi, että Hän voi meidän pienessä elämäntilanteessa tehdä ihmettä ja muuttaa kaiken valoisaksi ja onnelliseksi. Toki Jumala voi. Ei ole kysymys siitä, mitä Jumala voi, vaan siitä mitä hän tahtoo ja mitä hän tekee. Emme ole hänen salaisia neuvonantajiaan, joille hän ilmaisee kaiken, mitä hän aikoo tehdä. "Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä" (Room 11:33).
Raamattu on täynnä poikkeuksellisia Jumalan tekoja, ihmeitä. Nooan pelastuminen vedenpaisumuksesta oli ihme. Iisakin syntyminen oli ihme. Israelin vapautuminen Egyptin orjuudesta oli ihme. Kansan ylläpito automaan kuumuudessa 40 vuotta oli päivittäistä ihmettä. Jordanin juoksun pysähtymien ja Jerikon muurien sortuminen oli ihme. Gideonin voitot ja Simsonin voimateot olivat ihmeitä. Elian rukousta Karmelin vuorella seurasi taivaallinen ihme. Elisan elämässä oli monia ihmeitä. Jerusalemin pelastuminen assyyrialaisten sotajoukon piirityksestä Hiskian aikana oli ihme. Miten Heprealaiskirje kuvaakaan: "Jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudessa, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot" (Hepr 1:33-34).
Uusi testamentti on täynnä ihmeitä. Sitä oli Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä, kaikki enkeli-ilmestykset, Jeesuksen ihmeteot ja ennen kaikkea hänen ylösnousemuksensa. Myös apostolit kokivat ja tekivät ihmeitä.
IHMEET TÄNÄÄN
Eikö tänäänkin elävään kristillisyyteen kuulu samalla tavoin voimateot ja ihmeet? Eihän Herra ole muuttunut. Hän on sama tänäänkin.
Me aivankuin hengitämme itseemme Raamatun sivuilla uskoa ihmeisiin ja ihmeitten kokemista. Onko ihme, jos nyt sitten ilman muuta oletamme Jumalan olevan saman tänäänkin ja että tämä Jumalan samana oleminen merkitsee sitä, että hän haluaa tehdä nytkin meidän nähtemme yhtä suuria ihmeitä tai meidän tekevän tosiuskovina suurempia ihmeitä kuin Jeesus (Joh 14:12).
Kun luemme tarkemmin Raamattua huomaamme millaisia Raamatun ihmeet olivat. Nooa eli 950 vuotta (1 Moos 9:29) ja koki vain yhden ihmeen lähes tuhatvuotisen elämänsä aikana. Aabrahamin elämä oli 175 vuoden arkista työtä. Hänen ainoa ihmeensä oli Iisakin syntyminen. Koskaan Jumala ei toistanut Egyptistä lähdön ihmeitä Israelin elämässä. Jerikon muurit sortuivat vain kerran eikä Raamatussa kerrota yhdenkään muun kaupungin muurien sortumisesta.
Raamatun ihmeet olivat ainutkertaisia ja jäljittelemättömiä. Aina ne liittyivät Jumalan suunnitteleman pelastushistorian tärkeisiin vaiheisiin tai keskeisten Jumalan työaseitten elämään. Ihme ei ollut ihme itsensä vuoksi, vaan se aina viittasi ja teki mahdolliseksi jonkin ihmettä tärkeämmän asian toteutumisen Jumalan kansan elämässä. Ihme oli vain työväline, jonka avulla Jumala toteutti pelastushistoriaansa ja opetti kansalleen perusasioita valtakunnastaan.
Myöhemminkin erityisinä herätysaikoina kirkkohistoriassa kerrotaan monenlaisista ihmeistä. Oikeastaan jokaisen vähänkin suuremman joukkoherätyksen alkuvaiheesta kerrotaan ihmeellisistä tapahtumista. Silloin Herra antaa myös erityisillä armolahjoilla varustettuja työntekijöitä.
1700-luvulla Englannissa Whitefieldin ulkoilmakokouksissa pikkupoikia kehotettiin tulemaan alas puista, jonne olivat kiivenneet nähdäkseen. Kokouksissa oli väkevä tunnelma ja ihmiset kaatuivat ja siksi pojat saattoivat pudota ja loukkaantua.
Pielisjärvellä 1817 kolmisenkymmentä nuorta joutui voimakkaan hengen valtaan. Viiteen päivään he eivät syöneet, vaan rukoilivat ja puhuivat kielillä. Kaksi vuotta myöhemmin joutui jälleen joukko nuoria hengen valtaan ja he tanssivat kokouksissa ylös ojennetuin käsin ja puhuvat väkevän tunteen valassa kielillä. Kun Paavo Ruotsalainen tuli rauhoittamaan ja meni luhtiin nukkumaan hän kuuli ulkoa omituista kapsetta. "Joukko heränneitä hyppi erinomaisen autuudentunteen vallasa pihalla ylös ojennetuin käsin".
1880-luvun herätysten aikana Kiuruvedellä kerrankin eräässä talossa pidettiin seuroja. Lopuksi kansa meni polvilleen rukoillakseen. Rukoushetki oli niin väkevä, että monet kertoivat tunteneensa kuinka koko mäki liikkui, jolle talo oli rakennettu. Toisen kerran miesjoukko tuli seuroihin pilkatakseen. Kun he tulivat sisään joukon johtaja kaatui Herran lyömänä lattialle. Toiset kantoivat hänet ulos ja siellä mies alkoi huutaa niinkuin helvetissä ja voivotella kauheaa tilaansa. Tovereille tuli hätä ja yksi heistä juoksi järveen ja muut joutuivat kiskomaan hänet rantaan.
Timorin saaren herätyksistä 1970-luvulta kerrottiin monenlaisista ihmeistä. Kerrankin 800 ihmisen nähden vesi oli muuttunut viiniksi, eräs maanviljelijä Jeesusta avuksi huutaessaan sai karkotettua rotat talostaan. Kerran enkeli piti sateenvarjoa 15 km:n matkan uskovien yllä ja he eivät kastuneet.
Kristillisten kirkkojen historiassa on tapahtunut paljonkin yllättäviä ja ihmeellisiä asioita. Mutta ne ovat tulleet silloin, kun ovat tulleet. Usein suurena yllätyksenä kaikille. Ei ihmeitä ja Jumalan suoranaisia asioihin puuttumisia ole ennakolta järjestetty. Jumalalla on ollut omat sotasankarinsa, joiden kautta hän on seurakunnan elämässä saanut paljon näkyvää aikaan. Mutta sitten saattaa olla vuosisatoja, jolloin kaikki näkyvä on poissa. On vain vaellettava uskossa kirjoitetun sanan lupauksiin.
ERÄS TULKINTA RAAMATUN IHMEISTÄ
Meidän ajassamme yhä voimakkaammin on saanut valtaa Jumalan ihmeitä tekevään voimaan liittyvä määrätynkaltainen raamatuntulkinta. Siinä poimitaan Raamatusta tietyt kohdat, irrotetaan ne yhteydestään ja niiden avulla tarjotaan uskovalle eräänlaista Jumalan yliluonnollisen voiman pakettia. Otan muutamia tällaisia harhauttavia tulkintoja:
"Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä" (Jes 53:4). Tämä suurenmoinen profetia Jeesuksen sovituskärsimyksestä Golgatalla tulkitaan nyt niin, ettei enää uskovan tule olla sairas. Jeesus on kaikki hänen sairautensa jo ottanut pois. Nyt uskova voi olla aina ja täysin terve. Jos uskova sairastaa se on merkki siitä, ettei hän todella usko Jeesuksen ristinuhriin.
"Aasa sairastui jaloista ja hänen tautinsa yltyi hyvin kovaksi. Mutta taudissaankaan hän ei etsinyt Herraa, vaan lääkäreitä" (2 Aik 16:12). Todellinen uskova sairastuttuaan ei turvaa maallisiin lääkäreihin, vaan odottaa yksin taivaasta Herran parantavaa voimaa.
"Et sinä pelkää ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu...Ei kohtaa sinua onnettomuus" (Ps 91:5-7, 10). Todellinen uskova ei koskaan joudu onnettomuuteen. Herra varjelee häntä kaikesta pahasta.
Jesaja kertoo tilanteesta, jossa Herra kehottaa Aahasta vaikeassa elämäntilanteessa pyytämään merkkiä. Mutta Aahas vastasi: "En pyydä enkä kiusaa Herraa" (Jes 7:10-13). Se oli väärin. Samoin uskovankin tulee pyytää vaikeissa elämäntilanteessa merkkejä ja ihmetekoja Herralta. Jos hän ei niin tee, hän laiminlyö Jumalan sanan.
Tällaisessa raamatuntulkinnassa uskosta tulee uskovan herruuden ja vallan väline, ikäänkuin valtikka hänen käteensä. Hänet on nyt korotettu valtaistuimelle yhdessä Jeesuksen kanssa, "korkeammalle kaikkea hallitusta, valtaa ja voimaa" (Ef 1:21) ja Jumala on "yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin" (Ef 2:6). Siksi uskova voi nyt hänessä olevan uskonsa voiman avulla muuttaa itselleen vastenmielisen todellisuuden oman mielensä mukaiseksi. Hän uskon kautta kukistaa valtakuntia ja saa kokea lupauksien toteutumista (Hepr 11:33). Mikään ei ole enää hänelle mahdotonta, sillä "kaikki on mahdollista sille, joka uskoo" (Mark 9:23). "Niin kuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon" (Matt 8:13). "Mitä te anotte rukouksessa uskoen, sen te saatte" (Matt 21:22).
Koska usko on lujaa luottamusta ja ojentautumista (Hepr 11:1), ei uskova saa hetkeäkään herpaantua ja epäillä oman uskonsa voimaa. "Jos joku sanoisi tälle vuorelle: Kohoa ja heittäydy mereen, eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi" (Mark 11:23). Usein tässä opetuksessa kielletään käyttämästä Jeesuksen sanoja Getsemanessa: "Mutta ei mitä minä tahdon, vaan mitä sinä" (Mark 14:36). Tämän rukouksen käyttö on epäuskoa. Uskovan pitää olla vuorenvarma.
ERÄITÄ ESIMERKKEJÄ
Ystäväni oli syöpäsairaitten sielunhoitajan sairaalassa. Hän kertoi, että vaikeimmin kohdattavia syöpäsairaita olivat sellaiset uskovat, joille oli opetettu edellä kuvattua uskontulkinta. He eivät millään voineet rehellisesti kohdata sairauttaan. Eihän sitä oikeastaan saanut ollakaan. Heidän oli pakko kiistää sairautensa vakavuus ja koko ajan vain toistaa, että Herra tekee ihmeen. He kuolivat kuitenkin.
Muistan itse erään ruumiinsiunauksen Raamattuopistolla. Vainaja oli arkussa ja juuri ennen kuin siunauksen piti alkaa, eräs vainajan ystävistä sulki ovet ja esti meiltä pääsyn juhlasaliin. Hän yritti siellä yksin herättää sinkkiarkussa olevaa vainajaa. Kävin Addis Abebassa vainajan haudalla vähän myöhemmin.
Tämänkaltaisessa raamatuntulkinnassa Jumalan voiman todellisuus on kuin tässä huoneessa sähköjohdoissa oleva sähkövirta. Kun vain löydät pistorasian ja panet koskettimen siihen, saat valtavan voiman käyttöösi. Uskosi on tämä kosketin. Työnnä uskosi Jumalan valtavaan voimaan, niin voima virtaa sinun käyttöösi ja sinä teet ihmeitä ja yliluonnolliset merkit toteutuvat kohdallasi. Voima on täällä läsnä, ihmeitä tekevä voima, sinut tulee vain antautua, suostua ja taipua, sulkea silmäsi ja antaa voimavirran vallata sinut.
Kohtaisin tämän näkemyksen 1950-luvun alussa Messuhallissa William Branhamin kokouksissa. Muista hänen hahmonsa puhujakorokkeella ja sen, miten hän pyrki ikäänkuin nostamalla nostamaan koolla olevien tuhansien ihmisten uskon yhä korkeammalla ja korkeammalla tasolle. "Nyt täällä on uskon voima, uskonne on vahvistunut, nyt voi tapahtua ihmeitä ja merkkejä, nyt Jumalan voima voi laskeutua keskellemme". Ja kuinka me silloin uskoimmekaan. Pian alkoikin tapahtua ihmeitä. Usko vain kasvoi ja kasvoi. Juuri silloin lähelläni oleva nainen sai astmakohtauksen. Lähdin kiireesti viemään häntä eteiseen, raittiiseen ilmaan. Tuskaisesti läähättäen hän kysyi voiko hän ottaa astmalääkettä. Sehän olisi epäuskoa. Nythän hänen vain pitäisi uskoa ja niin hän olisi terve astmastaan. Muistan vastaukseni: "Ota vain lääkettäsi. Lääke on saatu Jumalan luomakunnasta, se on pohjimmaltaan Jumalan luomaa. Miksi hänen luomansa käyttäminen apuna olisi syntiä?"
OIKEA USKO
Kun etsimme tällaisessa tilanteessa oikeaa luottamusta Jumalan lupauksiin, avuksemme tulee Danielin kolmen ystävän sanat: "Voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä...Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, että me emme palvele sinun jumaliasi" (Dan 3:17-18).
Uskomme ei tule tarttua kiinni Jumalan tekoihin, vaan itse Jumalan olemukseen ja todellisuuteen. Älä luota Jumalan tekemään ihmeeseen, vaan luota itse Jumalaan, hänen persoonaansa. Hän saa sitten kohdallasi tehdä mitä tekee tai jättää tekemättä. Sinä luotat kaikessa ja aina yksin häneen. Luotat häneen myös silloin, kun hän ei tee ihmeitä kohdallasi vaan sairaus ja kuolema nujertavat sinut.
Tässä opetuksessa menee sekaisin armonvaltakunnan ja kirkkaudenvaltakunnan raja. Uskova kuvittelee jo nyt elävänsä ylösnousemusruumiissa. Hän on sellaisen harhan vallassa, jossa väitetään, että ylösnousemus on jo tapahtunut.
IHMEITTEN ONGELMALLISUUS
Elämme ajassa, jossa meidän on yhä vaikeampaa oikein ja raittiisti lukea ja ymmärtää Raamattua. Huomaamatta olemme mukautuneet tämän maailmanajan hengen mukaan ja vaadimme Jumalalta näkyviä, aineellisia. Harhan luonteeseen kuuluu, että se ensin mykistää ja riisuu uskovan avuttomaksi. Harha tuntuu oikealta ja ehdottomasti Raamatun sanan mukaiselta. Ehkä vain jokin pieni levottomuus, kuiskaus varoittaa sisimmässämme. Kristuksen seurakunnassa meidän on äärimmäisen työlästä osata osoittaa harhan vaarallisuus. Näemme tämän Paavalin tuskaisesta taistelusta korinttolaisia ja galatalaisia uskovia lumonneita harhoja vastaan.
Vääristä profeetoista varoitetaan jo VT.ssa. Esille otetaan heidän kykynsä tehdä ihmeitä (5 Moos 13:1-3). Kuitenkin Herra Jumala on ainoa joka tekee ihmeitä (Ps 72:18), tekee ihmeitä ilman määrää (Job 5:9).
Vuorisaarnassa Jeesus oli varoittanut sellaisista julistajista, jotka hänen nimessään tekevät monia voimallisia tekoja ja ajavat ulos riivaajia (Matt 7:21-23).
Vapahtaja on murheellinen sellaisista , jotka eivät halua uskoa, elleivät näe merkkejä ja ihmeitä (Joh 4:48). Jos usko syntyy ja vahvistuu ihmeistä ollaan erittäin suuressa vaarassa. Todellinen usko Jeesukseen ei tarvitse ihmeitä. Usko ihmeisiin sitoo vaarallisella tavalla ihmisen näkyviin asioihin. "Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat" (Joh 20:29). Uskomme kohteena ja sisältönä ei tule olla ihme, vaan Jumalan sana ja Jeesuksen täytetty työ Golgatalla.
Nimenomaan ihmeet ovat lopunajan tuntomerkkejä. Mutta silloin ne ovat eksyttävien voimien käytössä. "Vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin" (Matt 24:24). Paavali luonnehtii vääryyden ihmistä, laitonta, sellaiseksi, joka tekee saatanan voiman vaikutuksesta tunnustekoja ja ihmeitä (2 Tess 2:9). Väkevä, viettelevä eksytys piilee ihmeissä (2 Tess 2:11). Ilmestyskirjan kuvaaman pedon tärkeimpänä tuntomerkkinä on se, että se tekee suuria ihmeitä ja niiden avulla se saa ihmiset valtaansa ja johtaa harhaan (Ilm 13:13-14, 19:20). "Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edellä sanonut teille kaikki" (Mark 13:23).
LOPPUARVIOINTIA
Opettelen kantamaan sairauttani Jeesuksen antamana ristinä. Otan sairauteni joka päivä ja seuraan Vapahtajaani. Opettelen ihmettelemään sitä, että tänään pääsen näinkin hyvin liikkeelle, näen vielä näinkin paljon ja että ennen kaikkea saan olla hänen omansa, uskosta vanhurskas.
Opetus rukouksella ja uskolla parantumisesta ihmeen kautta on aina ensin yhdistettävä uskovan perusturvallisuuteen Jeesuksen Kristuksen omana. Parantumista ei pidä käsitellä irrallisena sisäisestä kanssakäymisestä Jeesuksen kanssa. Jos uskomme on selvästi sitoutumista yksin Jeesukseen ja hänen uhrikuolemaansa Golgatalla, on perusta selvä ja jos sille rakennamme elämämme, ovat kaikki yksityiskohdat toisarvoisia.
Ratkaisevinta on, että koko elämämme on Herran hoidossa. Olemme hänen laumansa lampaita, joita hän kaitsee. Silloin on varsin samantekevää olenko sairas vai terve, olenko hyvillä mielin vai koenko tuskaa, olenko ahdistunut vai vapaa. Tärkeintä on, että olen yhteydessä Jeesukseen Kristukseen ja hän on minun elämäni toivo ja tulevaisuuteni sisältö ja tarkoitus.
EI IHME MINUA PARANNA, EN EDES OLE KIINNOSTUNUT IHMEESTÄ. HERRA ON MINUN PARANTAJANI JA HÄN PARANTAA KAIKKI MINUN SAIRAUTENI (PS 103). HÄN ON PYYHKIVÄ KAIKKI KYYNELEET POIS MINUN SILMISTÄNI. Siksi turvaan aina ja kaikissa elämäni tilanteissa yksin häneen. Uskon, että Herrani ja Vapahtajani haluaa ja näkee hyväksi antaa minulle sairauden täyttämän muutaman vuosikymmenen elämän. Tyydyn siihen osaan. Koetan sairauksieni keskellä ja niiden raatelemana kuitenkin täyttää sen velvollisuuteeni ja tehtäväni, johon pystyn ja niin hyvin kuin taidan.
"Suo, että tästä lähtien en toivoisi terveyttä ja elämää muussa tarkoituksessa kuin käyttääkseni ja päättääkseni sen sinua varten, sinun kanssasi ja sinussa. En rukoile sinulta terveyttä, en sairautta, en elämää, en kuolemaa, vaan että sinä vallitsisit terveyttäni ja sairauttani, elämääni ja kuolemaani sinun kunniaksesi, minun pelastuksekseni ja kirkon ja pyhiesi hyödyksi, joiden joukkoon toivon kerran armosi avulla kuuluvani. Sinä yksin tiedät, mikä minulle on parasta: sinä olet korkein valtias, tee mitä tahdot. Anna minulle, ota minulta, mutta saata tahtoni sopusointuun sinun tahtosi kanssa. Ja käyköön niin, että minä nöyränä ja täydellisesti alistuen, pyhässä luottamuksessa valmistaudun vastaanottamaan iankaikkisen kaitselmuksesi m
Anna minulle, ota minulta, mutta saata tahtoni sopusointuun sinun tahtosi kanssa. Ja käyköön niin, että minä nöyränä ja täydellisesti alistuen, pyhässä luottamuksessa valmistaudun vastaanottamaan iankaikkisen kaitselmuksesi määräyksiä ja yhtäläisesti kunnioittaen kaikkea, mikä tulee sinulta" (Pascal).
Lauttasaari-lehdessä (24.2.90) Klaus A.J. Järvinen kertoo diabetistä sairastaneesta sukulaistytöstään. Ylioppilaaksi tultuaan hän oli kesätyössä valtion virastossa. Eräänä alkukesän perjantai-iltana hän oli saanut vieraakseen viisi uskovaa tyttöä. "Nuo nuoret päättivät rukoilla niin palavasti toverinsa sokeritaudin parantumisen puolesta, että Jumalan olisi pakko heitä kuulla. Useita tunteja kestäneen rukoilun jälkeen ylioppilasneitosemme "tunsi" aivan uuden elämän alkaneen. Kaikki oli muuttunut. Olo tuntui terveeltä ja ihanalta. Yhteinen päätös oli: Herra oli kuullut rukouksen. Nuoret lähtivät koteihinsa". Maanantaina tyttö ei tullutkaan työhönsä. Häntä lähdettiin etsimään ja löydettiin asunnostaan kuolleena. Kuolinsyynä oli insuliinin puutteesta johtunut diabeeettinen kooma ja kuolema.
Lourdessa on ihmeellisellä tavalla parantunut yli 130 vuoden aikana kymmenistä miljoonista parantumista etsineistä alle 70. Mutta siellä arvioidaan mahdollisimman puolueettomasti jokainen tapahtunut parantuminen. Ihmeen perusteeksi on hyväksytty kolme asiaa: 1. Sairauden on oltava vaikea eikä parannettavissa lääketieteellisellä hoidolla. 2. Paranemisen on oltava välitön, ilman toipilasaikaa. 3. Paranemisen oltava täydellisen eikä sairaus saa uusiintua.
Risto Honkanen kertoo arvostellessaan Kuhlmannin kirjoja jonkun virkaveljen kertoneen tapauksesta, jossa umpilisäkkeen tulehdusta yritettiin parantaa uskon rukouksella. Lapsi kuoli siihen.
Siksi:
Suostu elämään uhanalaisena, sillä Jumala murskaa kaiken inhimillisen varmuuden saadakseen olla ainoa. Elä uhanalaisena Jumalan sanan lupausten varassa tuntui miltä tuntui. Näin koki uskon isä Aabraham ja hän on esikuvamme (Room 4).
Uskalla olla aito ja tosi silloinkin, kun se johtaa sinut kysymysten eteen, joihin et saa vastausta ja joiden esittäminenkin synnyttää sisimmässäsi ahdistusta. On paljon asioita, joita emme täällä ajassa ymmärrä ja joihin emme saa selvyyttä.
Saat olla täysin varma ja vakuuttunut Jumalan todellisuudesta, mutta älä ole liian varma omasta käsityksestäsi Jumalasta ja hänen todellisuudestaan. Missään tapauksessa älä kuvittele voivasi hallita Jumalaa sen avulla, mutta tiedät hänestä Raamatun pohjalta.
Opi täysin luottamaan Jumalaan, mutta älä luota inhimilliseen kuvaukseen Jumalasta.
Antaudu, sitoudu Herraan ja samalla tunnustaa, että uskosi, luottamuksesi ja antautumisesi on alati puolinaista ja kovin haurasta.
Keskellämme on sellaisia, jotka voivat kertoa onnellisina ihmeellisistä parantumisistaan. He ovat kokeneet jonkin ihmeen joskus tai kuulleet jostakin ihmeellisestä lääkkeestä tai parantamismenetelmästä tai parantajasta ja kokeneet sen avulla parantumisen. Nyt he ovat tietysti innolla suosittelemassa jokaiselle sitä samaa. Usein tällaiset esittävät asiansa niinkuin kaikki olisi sairaan tietämättömyyden tai huolimattomuuden tai haluttomuuden syytä. Tässä tulee varma apu. Herra varjelkoon meitä näistä itsevarmoista sairauden ongelman ratkaisijoista. Yleensä he haluavat käännyttää meidät omaan ihmeelliseen kokemususkoonsa. Tietenkin he kertovat parantumisestaan kirkastaakseen Jumalan suurta kunniaa.
Tällä alueella on niin tavattoman helppo vaientaa ja syyllistää kärsiviä ihmisiä. Et parantunut siksi, että sinulla ei ollut todellista uskoa tai et mennyt oikean uskolla parantajan luokse. Sinulla on varmaankin jotain epäselvää uskonelämässäsi ja siksi Jumala ei sinua parantanut. Ehkä elät salaisessa synnissä. Ehkä luulet olevasi uskova vaikka et olekaan. Epäonnistunutta ihmistä on helppo lyödä. Menestyvä on vapaa. Menetys on tae Jumalan siunauksesta, tappio elämässä on Jumalan kirousta. Et ole totellut kaikessa Herraa, olet toiminut vastoin Raamattua. Et ole antautunut kokonaan Herralle. Ahdistunut ihminen kokee, että jokaisessa syytöksessä on perää. Kaikessa olen rikkonut ja kaikessa on näkyvissä tottelemattomuutta ja epäuskoa. Mutta toivo onkin yksin syntien anteeksiantamuksessa Jeesuksen sovituskuoleman tähden
Paljon enemmän mielestäni Jumalan kunniaa kirkastaa kroonisesti sairas lähimmäiseni, joka on oppinut elämään sairautensa tuskan kanssa. Häntä kuunnellessa uskoni vahvistuu. Ihmeparantumiskertomukset vain aiheuttavat ahdistusta ja epäilystä Jumalaa kohtaan. Siksi minua kiinnostavat vain ne uskovat, jotka eivät ole parantuneet, mutta jotka jaksavat ja osaavat tulla toimeen sairautensa kanssa. Heiltä opin aina jotain. Ihmeparantujilta en opi mitään.
Parantajaliike
6.9.1995, Olavi Peltola
Tämä kirjoitus on syntynyt Olli Valtosen kirjan Seppo Juntunen, Parantajan palveluksessa kirjan äärellä (Kirjapaja, 3p. Juva 1992. Kirjan esipuhe päivätty 1.11.1990).
Olen kirjoittanut tätä tilanteessa, jossa vaimoni Ritva Peltola on maannut selkäkivuissa tuskaisena vuoteellaan seitsemän viikkoa. Tänään olen vienyt hänen ambulanssilla sairaalaan leikattavaksi. Olen todella kiitollinen siitä, että on sairaalat ja lääkärit, jotka palvelevat ja auttavat siihen mittaan asti, mihin Jumala antaa heille mahdollisuuden auttaa. Sain tämän kirjan käsiini, kun eräs uskova ystävä lainasi sen vaimolleni kuultuaan hänen selkäsairaudestaan.
JOHDANTOA
Johdantokappaleessa "Saatteeksi" tulee näkyviin jo se uskonnäkemys, joka hallitsee tätä kirjaa. Keskeisenä ovat profetian sanat, Jumalan välittömät puheet, armolahjojen käyttö ja nimenoman sairaitten puolesta rukoileminen. Kaikki nämä ovat piirteitä, jotka ovat tunnusomaisia juuri helluntailiikkeelle. Kirja onkin malliesimerkki siitä kuinka helluntailaisuus on hapattanut kirkkomme papistoa ja seurakuntalaisia.
Kirjan alussa annetaan tärkeä merkitys erään lähetystyöntekijän profetoimiselle. Sen kautta Herra oli vakuuttanut Seppo Juntuselle (SJ): "Minä olen valinnut sinut tehtävään!" (5). Tehtävä toteutuu nyt tämän kirjan kertomalla tavalla. Kirja haluaa vakuuttaa lukijaansa siitä, että juuri tällä tavoin Jumala puhuu ja toimii suoraan.
Johdannossa tulee esiin myös tärkeä kaikkea tämänkaltaista parannustoimintaa koskeva ongelma: "Henkiparantajat sanovat myös parantavansa. He vain toimivat voimassa, johon Jumala ei yhdy. Kirkossa on jatkuvasti kysyttävä millä voimalla parannetaan" (6). Siis kohdatessamme tällaista parantamistoimintaa meidän on jatkuvasti kysyttävä MILLÄ VOIMALLA PARANNETAAN. Tämä kirjoitukseni on yritystä vastata tähän kysymykseen.
Tulkitsen tätä kirjan esittämää ajatusta "jatkuvasta kyselemisestä" myös siten, että nyt kerrottava parantamistoiminta ja spiritististen henkiparantajien toiminta ovat niin samankaltaisia, että tarvitaan kyselyä, asioiden selvittämistä ja ennenkaikkea henkien erottamisen lahjaa, jotta voidaan nämä toiminnat todella erottaa toisistaan.
Joka tapauksessa SJ:n parantamistoimintaa on jatkuvasti koeteltava ja tutkittava Jumalan sanan valossa pyytäen Pyhän Hengen valoa. On uskallettava kysyä, mikä on se voima, jonka kautta tässä kirjassa kerrotaan joidenkin ihmisten parantuvan ja joka nimenomaan kaataa ihmisiä selälleen. Sen tiedämme, että myös henkiparantajat pystyvät parantamiseen. Mikä siis erottaa SJ:n parantamisen henkiparantajien toiminnasta? Erottamista varten SJ itse mainitsee seuraavat testit: hedelmistä puu tunnettaan, sielunvihollinen osaa jäljitellä, rukoillaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja rukoustoiminnan täytyy perustua ristin sanomaan (6). Testit ovat hyviä. Mutta riittävätkö ne silloin kun sielunvihollinen pukeutuu valkeuden enkelin muotoon, toimii Jeesuksen nimessä ja saa aikaan näkyviä tuloksia (Matt 7:22-23; 24:24; Ilm 13:13).
Minun eräs peruskysymykseni onkin: MIKSI OLLENKAAN LÄHDETÄÄN TÄHÄN HENKIPARANTAJIEN TOIMINTAA MUISTUTTAVAAN TYÖHÖN JUMALAN SEURAKUNNASSA. Tietenkin tähän vastataan, että toimintamalli on saatu UT:sta. Mutta onko UT:n aikainen Jeesuksen ja apostolien parantamistoiminta todella samaa kuin tämän päivän helluntailaisten rukouksella parantajien toiminta? Kuka pystyy erottamaan henget? Vanha kirkollinen vastaus on ollut, että ihmeet ja merkit kuuluvat vain apostoliseen aikaan. UT:n kirjoittamisen jälkeen niitä ei ole enää tarvittu. SJ mainitsee tällaisen näkemyksen olleen Augustinuksella ja Lutherilla (66, 71).
Samoin on hyvä, että heti alussa huomiomme kiinnitetään kirjan keskeiseen tekijään VOIMAAN. Juuri siitä on koko SJ:n toiminnassa kysymys. Kaikki rakentuu tuon salaperäisen VOIMAN varaan. VOIMA toimii, vaikuttaa ja saa tuloksia. Perustava ero minun ja SJ:n välillä on juuri tuon VOIMAN TULKINNASSA. Minulle VOIMA ei ole Jumalan ja Pyhän Hengen voima, vaan 1960-luvun alussa alkaneen maailmanlaajaksi paisuneen LIIKKEEN VOIMA. Tunnemme tuon liikkeen nimeltä karismaattinen liike. Se on todella kuin aalto, joka on lähtenyt vyörymään Amerikasta ja tunkeutuu kaikkialle, missä on uskovia ja jakaa joukot ja tempaa enemmistön mukaansa. Karismaattisen liikkeen taustalla taas on vuosisadan alussa syntyneen helluntailiikkeen vaikutus. Minun vastaukseni siis on, että VOIMA on määrätyn maailmanlaajan uskonnollisen liikkeen voimaa. VOIMA toimii tämän liikkeen sisälle ja liikkeen ehdoilla ja edellyttää määrätyn sisältöistä uskonnäkemystä.
Jos astun sisään tuohon liikkeeseen, kaikki on senjälkeen itsestään selvää ja luonnollista, mitä SJ:n kirjassa kerrotaan. Mutta jos en suostu liikkeen valtaan ja voimaan enkä mene sen mukaan, niin näen suorastaan kauhistuttavana tuon VOIMAN ja sen kyvyn lumota uskovia kaikkialla maailmassa.
Minun mielestäni siinä ei ole kysymys Jumalan voimasta, sillä evankeliumi on Jumalan voima (Room 1:16). Tämä ei ole kirja evankeliumin voimasta, vaan kaatavasta, hyvän olon tuovasta ja joitakin pienivammaisia ja -sairaita satunnaisesti parantavasta voimasta. Todella vammaiset ja sairaat eivät tästä voimasta parane, vaikka toistuvasti löydetään ja kerrotaankin jostakin aivan ihmeellisestä parantumisesta.
Olli Valtosen kynällä kirjoitettu SJ:n kirja on vakuuttava. Olen täyshölmö, jollen voi tällaiseen, näin läpiajateltuun yhtyä ja mennä mukaan. Kuitenkin kirjan sanoma, sen sisältö on jossain muussa kuin Kristuksen sovituskuolemassa ja uskonvanhurskaudessa. Kirja ei vie meitä Jeesuksen ristin juureen syntisinä kerjäämään anteeksiantamusta. Tällä huomautuksella en tarkoita, etteikö SJ itse henkilökohtaisesti saattaisi vilpittömästi pitää ristiinnaulittua Jeesusta Kristusta elämänsä keskuksena tehdessään tätä työtään. Mutta kirjan kuvaaman toiminnan keskuksena ei ole Ristiinnaulitun korottaminen, vaan sairasten parantaminen rukouksella.
Miksi Seppo Juntunen kirjoittaa: "Usein ennen rukoustilannetta koen pelkoa"? Tähän pelkoon palataankin aika usein kirjassa. Syyn siihen SJ itse väittää olevan siinä, että on vaikea olla Jumalan varassa. "En tiedä miten Jumala vastaa. On vain mentävä mukaan". Niinkö haurasta asia todellisuudessa onkin? Palaan tähän ongelmaan myöhemmin tässä referaatissa.
SJ päättää johdantosanat: "Uskon, että rukouksen kautta kuka tahansa voi olla Parantajan palveluksessa" (7). Käsitän tämän tarkoittavan nimenomaan tällaista samankaltaista parantamistoimintaan eikä vain yleensä Herran palveluksessa olemista. Minä haluan olla Pelastajan, en Parantajan palveluksessa. Mutta eihän minulla ole mitään sitä vastaan, jos Pelastaja näkee joskus hyväksi parantaakin jonkun. Jos Pelastaja on yhtä oikukas kuin parantaja, ei meillä ole mitään pelastumisen toivoa!
Minusta olisi myös aika järkyttävää, jos kuka tahansa uskova ryhtyy kaatamaan ja parantamaan sairaita kätten päälle panemisella. Mielestäni on hyvä, että Jaakobin kirje neuvoo sairasta kutsumaan luokseen nimenomaan seurakunnan vanhimmat (Jaak 5:14). Samanlainen levittämisen halua on myös kolmannen aallon keskushenkilön Wimberin kuningasajatus: Parantamistoiminta on levitettävä mahdollisimman laajalle ja yhä useimpien uskovien on tultava siihen mukaan eli omaksuttava alunperin helluntailaisuudessa oleva henki ja toiminta.
Jälleen kannattaa myös huomata, että nimenomaan Karpon tv-ohjelma toi tämän toiminnan julkisuuteen. Ohjelman esittämisen jälkeen "ihmiset eivät enää mahtuneet sisälle kirkkoon" (12, 141). Karpo tuli marraskuussa 1989 haastattelemaan. Menestys on julkisuuspeliä. Vastaanotto myös lehdistössä on ollut myönteinen (142). SJ on julkisen sanan luoma uskonnollinen superjulkis, sillä "ihmisten kiinnostus Rukouksen VOIMAA ja ihmeitä kohtaan on käsittämättömän suuri" (14). Samalla tavoin aikoinaan julkinen sana loi karismaattisen liikkeen (ks. Bennet, Aamulla kello yhdeksän)
2. OLEELLISINTA ON VOIMA
Kaikki näyttää olevan kiinni VOIMAN toiminnassa. "Jumalan VOIMA saattaa olla kirkossa niin konkreettisena, että ihmiset eivät ehdi edes kertoa sairauttaan kun jo ovat VOIMAN koskettamina kirkon permannolla" (19). Kolmen henkilökohtaisen avustajan tehtävä "on ottaa vastaan rukouksen VOIMASTA kaatuvia ihmisiä" (31). Avustajana toimiva suntio Pentti Eskelinen kertoo: "Olen itse saanut monesti kokea saman VOIMAVAIKUTUKSEN. Vaikka kuinka yrittää pysyä pystyssä, ei onnistu. VOIMA vie jalat alta" (32).
Kun selailemme kirjaa, toistuu siellä kerta toisensa jälkeen VOIMA. VOIMA onkin oikeastaan kirjan keskeisin sanoma, sen todellinen keskus. Kirja nimittää sitä Jumalan VOIMAKSI tai rukouksen VOIMAKSI. Oleellisinta on kuitenkin, että VOIMA koetaan, se on läsnä, se vaikuttaa, se saa aikaan kaatumiset, profetiat, parantumiset. VOIMApalvelu on korvannut tähänastisessa kristillisessä toiminnassa keskeisenä olleen sananpalvelun!
Kun SJ sai rinnalleen työtoveriksi Pirkko Jalovaaran (PJ), nimenomana heitä yhdisti saman VOIMAN kokeminen ja käyttö. Pirkko Jalovaara kertoo omasta elämästään Wimberin kokouksesta Englannissa 1986: "Vapisin VOIMAN kosketuksesta. Kuuma VOIMAVIRTA kävi lävitseni päästä jalkoihin. Luulin halkeavani. Koin kirjaimellisesti pullistuvani suuren VOIMAN täyttäessä jokaisen soluni" (119). "Aina kun hän (PJ) itsekseen hiljentyi rukoukseen, sama kokemus VOIMASTA palasi" (120). Kun PJ kohtasi SJ:n, juuri VOIMA oli tuntomerkkinä: "Näin, että sama VOIMA, johon olin tutustunut Birminghamissa toimii myös luterilaisessa kirkossa" (121). SJ kuuli PJ puhuvan ensimmäistä kertaa Hämeenlinnassa Yrjö Niemen johtamilla Ylistyspäivillä (122).
Jos kerta kyseessä on tällainen voima, niin kuka uskaltaa sitä vastustaa? Vastustaminen vaatii melkoista siviilirohkeutta, sillä ilman muutahan kirjan tulkinnan valossa silloin vastustan Jumalan voimaa.
VOIMA on siitä erikoinen, että sitä ei vain koe SJ ja hänen työtoverinsa Pirkko Jalovaara, vaan "Pirkon rukoillessa miehen lävitse oli kulkenut voimakas lämmin virta ja kaikki kivut olivat välittömästi kadonneet" (33). Rukousjonoon tulleiden kokemukset, kun heidän puolestaan SJ tai PJ rukoili, ovat vastaansanomattomia: "Pirkko aloittaa rukouksen, miehen tytär vaipuu VOIMAN KOSKETTAMANA maahan. Pirkko tuntee lämpöä käsissään" (33).
SJ ja PJ haluavatkin VOIMAN kokemuksen myös ennen kokousta, sillä "KOKEMUS VOIMAN SALAPERÄISESTÄ KOSKETUKSESTA on heille tarpeen ennenkuin varsinaiset työt alkavat. Se rohkaisee, sillä Jumala ikäänkuin vakuuttaa sen kautta heille, että Hän on heidän kanssaan myös tänä iltana" (34). Heille siis VOIMAN kokeminen on Jumalan vakuutus läsnäolostaan. Kaiken ratkaisee "kokemus voiman salaperäisestä kosketuksesta".
Tässä ei siis tarvitse enää elää sanan ja lupauksen varassa mitään näkemättä ja kokematta vaan nimenomaan kokemuksen varassa. Kokemus on kokemus eikä siihen tarvita uskoa. Erittäin paljastava onkin kirjassa esitetty Kai Antturin opetus, että usko on kokemusta. Se on luterilaisen uskonnäkemyksen vastainen. Meille usko ei ole itsessään mitään tai se on vain tyhjä käsi, joka ojentuu Herraa kohden. Mutta nyt ainakin SJ saa kokea ja nähdä "niin paljon Jumalan yliluonnollista toimintaa" (97).
Kuvaukset VOIMAN toiminnasta ovat vaikuttavia. "Tunsin lämpöä hänen koskettaessaan käsiini" (152). "Hän tunsi lämmön käsissään ja tiesi, että Jumalan VOIMA on läsnä" (158). Kun kaksi punkkarityttöä tuli Polvijärvellä kokeilemaan, he kaatuivat ja sanoivat: "Upeeta! Mielettömän makee olo" (153). Seuraava rukoilija, uskova, ei kokenut mitään.
"Herra kosketa!, Seppo sanoo. Iso mies alkaa vavista..." (145). Herra kosketa! VOIMA toimii...ihmisiä lojuu maassa. "Pirkko kurottaa ylettääkseen asettamaan kätensä hänen päänsä päälle. "Jeesuksen nimessä: Syöpä pois!". Nainen kaatuu heti ja on kuin syvässä tajuttomuustilassa ja hänet kannetaan paareilla kirkon seinän vierustalle. Kestää kauan ennenkuin hän virkoaa niin paljon, että voi lähteä kotiin (146). Nainen oli juuri ennen kokousta saanut tiedon, että hänellä on syöpä.
Missään ei kerrota parantuiko nainen syövästä. Lopulta parantuminen ei olekaan niin tärkeä kuin KOETTAVAN VOIMAN KOSKETUS ja sen aiheuttama tunne-elämys.
Kaikki pyörii tämän VOIMAN kosketuksen ympärillä - ei missään tapauksessa Kristuksen evankeliumin saarnaamisen ympärillä! Vaikka toki tällainen karismaattinen kokemususkonnollisuus on niin joustavaa, että se voidaan liittää myös sanomaan ristiinnaulitusta Jeesuksesta. Mutta sanoma heikosta ristiinnaulitusta ei hallitse, vaan tässä on kyse voimauskonnollisuudesta.
3. VOIMAN JA SEN VÄLITTÄJÄN VÄLINEN SUHDE
Erittäin mielenkiintoinen on VOIMAN ja sen välittäjän välinen suhde. Voimaa ei ole olemassa ilman SJ:sta! Voiman välittäjä onkin todellisuudessa kaiken keskus!
"Kesken rukouksen hän (SJ) saattaa vilkuilla kelloaan tai katsella muuten vain hajamielisen näköisenä jonnekin... "Juntunen on kuin ohikulkija omissa juhlissaan" (148). "Mutta Jumalan VOIMA seuraa hänen nopeita käsiään, joiden liike muistuttaa kapellimestarin otteita" (148). "VOIMA kulkee käsien läpi keskitynpä siihen tai en" (148). "VOIMA on Jumalan, se ei lähde rukoilevan ihmisen ominaisuuksista" (206). Saman ajatuksen kohtaamme toisista yhteyksistä: "Armolahjat eivät siis liittyneetkään kilvoittelemiseen tai pyhityselämään" (58).
Kun tätä luen, kauhistus valtaa mieleni. Mitä tämä onkaan?? Mikä on tämä VOIMA, jota ihminen sittenkin, vastakkaisista vakuutteluistaan huolimatta, näyttää hallitsevan? Tietenkin on nöyryyttävää myöntää olevansa riippuvainen VOIMASTA ja nimenomaan kun VOIMA näyttää olevan oikukas. Sehän saattaa hävitä jonakin kertana!
Mutta mikä on tämä voima? En voi millään uskoa, että se on Jumalan läsnäolon synnyttämää voimaa. Se on sielullista voimaa, joka on erityisellä tavalla näiden kahden hallussa. Ja kuten jo sanoin, VOIMAN takana on valtavan liikkeen aalto - kolmas aalto - käyttääkseni Peter Wagnerin vertausta kirjasta Kolmas aalto.
"En ole uskovainen. Mutta olen aina tiennyt, että on voima, ylempi voima.. (164) - onko tässä juuri tuo "ylempi voima", joka minun mielestäni vaikuttaa kaikissa suurissa uskonnoissa. Erityisesti Japanin uudet uskonnot syntyvät ja kasvavat rajusti tällaisen VOIMAN ansiosta.
SJ itse toki määrittelee VOIMAN Jumalan voimaksi ja rukouksen voimaksi. Ja voiman toiminnan edellytyksenä hän pitää rakkautta. "Rakkaus on terapeuttista, parantavaa, Seppo sanoo, että niin kauan kuin hän on keskellä rakkautta, VOIMA TOIMII. Jos menettää rakkauden, MENETTÄÄ VOIMAN" (209). Kirja ei siis sano: Jos menetät Kristuksen, menetät voiman. Mutta tietenkin vastaväite on, että rakkaus tarkoittaa tässä Kristusta. Miksi sitä ei sitten sanota oikealta nimeltään?
SJ:n selitys voimasta on, että kyseessä on Pyhän Hengen voima. "Seppo etsi vuositolkulla tätä voimaa ymmärtämättä, että siihen pääsee käsiksi vain antautumalla, lopettamalla ponnistelemisen" (229). Miten voi päästä (Pyhän Hengen) voimasta osalliseksi? "Ihmisen puolelta se ei vaadi muuta kuin että hän lopettaa vastustelemisen". "Herra olen tässä. Haluan antaa sinulle oikeuden tehdä elämälleni mitä tahansa" (22).
Kaiken hengellisen työn mielekkyyden salaisuutena on kirjan mukaan Jumalan toiminta tässä ja nyt ja toiminnan tulee olla näkyvää ja tuloksia aikaansaavaa. erra kosketa!..voima toimii.. ihmisä lojuu maassa kaiken tungoksen jaloissaHet"Yhtä asiaa SJ kaipaa kirkolliseen keskusteluun. Siitä pitäisi puhua, mitä Jumala tekee nyt. Silloin puhuttaisiin samalla myös Pyhästä Hengestä. Mitä Jumala tekee nyt? Missä hänen työnsä näkyy meidän aikanamme?"(226). Vastaus: "Pyhän Hengen työtä on se, että rakkaus ja ihmeet täällä jatkuisivat" (227). "Työ ilman Pyhän Hengen VOIMAA on turhauttavaa. työntekijät väsyvät. He väsyvät, kun eivät näe eivätkä koe Pyhän Hengen VOIMAA työssään" (228).re
Jos mikä niin tämä on SJ:n kiistämää menestyksen teologiaa. Emme voi elää tällaisesta opetuksesta muslimityössä, emme Japanissa. Mutta ei tavallisessa kirkkomme seurakuntatyössäkään olevalla ole vuosiin mitään ihmeellisempää näyttöä siitä, "MITÄ JUMALA TEKEE NYT". Useimpien meidän on tehtävä Jumalan valtakunnan työtä koskaan kokematta siinä minkäänlaista näkyvää voimaa. Pappi vain julistaa ja opettaa Kristuksen evankeliumia ja kylvää sanaa ja luottaa, että Herra sana vaikuttaa sen, mitä se vaikuttaa ihmisten sydämissä.
4. PELKO VOIMAN KATOAMISESTA
Toistuvasti tulee esiin jo johdannossa mainittu pelko VOIMAN katoamisesta. "Seppo sanoo pelkäävänsä jokaisen kokouksen edellä VOIMAN menettämistä" (17). "Tähän mennessä VOIMA on joka kerta toiminut. VOIMA tosin tuntuu tulevan aina vähän eri tavalla". "Vaikka koskaan ei ole tapahtunut, että VOIMA olisi ollut täydellisesti kadoksissa, se saattaa usein olla työn ja tuskan takana... Ihan kuin VOIMAA revittäisiin rukoilijoista väkipakolla" (18). SJ pelkää, että eräänä päivänä tämä VOIMA otetaan häneltä pois (97). "Entä jos ei VOIMAA tule" (110). Mutta kertaakaan hänen ei ole tarvinnut pettyä. Aina VOIMA on käytettävissä.
He sanovat olevansa vain Jumalan voiman kanavia, välittäjiä. "Siksi he pelkäävät VOIMAN KATOAMISTA enemmän kuin mitään muuta asiaa työssään. Jos Jumala päättää ottaa VOIMAN pois, heillä ei ole kuin tyhjät kädet"... "Täytätkö vielä tänään meidän kätemme sinun VOIMALLASI" (148)
ok..
ok---
bvcvnnvn
ok--
ok----
ok--
"Sepolle Jumalan VOIMAN MENETTÄMINEN on niin todellinen asia, että hän puhuu siitä paljon. VOIMA katoaa sillä hetkellä kun Jumala haluaa. Eikä se välttämättä ole synnin seurausta. Jumala ottaa VOIMANSA pois eri syistä. Seppo kertoo eräästä ystävästään, eräästä karismaattisesta kirkkoherrasta, jolle tapahtui tämä. Aivan kuin joku olisi napsauttanut sähköt poikki keskellä kokousta. Kirkkoherra vain tajusi, että VOIMA lakkasi. Mitään ei enää tapahtunut. Seppo ei tiedä, miksi niin kävi. Jumalan ei tarvitse selittää, hän sanoo" (207).
http://rovasti.fi/node/267
Jumalan rakkaus parantaa. Hänen vanhurskautensa tukee terveyttä. Jos tuntisimme kuinka paljon hän kärsii kanssamme sairastaessammeTuntisimme hänen halunsa parantaa. Sairauden eteneminen ei ole merkki siitä ettei hän tahtoisi parantaa. (tämä rohkaisuksi meille kaikille sairastaville)Tämän Herra on sanonut selvästi sanassaan. Jos tietäisimme kuinka tulisella rakkaudella hän rakastaa, silloin alkaisi tapahtua. Ongelma on siinä että sielussamme (ajatuksissamme)emme usko Jumalan kaikkivaltaan. Tiedon tasolla kylläkin. Mutta sitten kun USKO tulee sydämeen,Tapahtuu vallankumous koska itse HERRA astuu näyttämölleTämä on täysin yliluonnollista . Herra on LUVANNUT että missä kaksi tai kolme kokoontuu hänen nimessään siellä MINÄ OLEN heidän keskellänsä. Ja siellä missä HERRA , siellä hänen läsnäolossaan voi tapahtua mitä vain. Herra on puhunut sydämelleni siitä että "haluatko ja toivotko sydämessäsi sairaiden paranemista"?(mukaan lukien itseni) Olen ymmärtänyt tämän kysymyksen haasteena esirukoukseen. Herra on luvannut että kun meillä on hänen mielenlaatunsa, hän TODELLA puuttuu asioihin . Näyttää siltä että hän vain odottaa sydämen muutosta, että alamme TODELLA USKOA. Uskon siihen että kun rakkaus lähimmäiseen ja rukous vahvistuvat,se saa aikaan ilmapiirin muutoksen sydämissä ja ympäristössä. "Sillä koko luomakunta huokaa,ja odottaa Jumalan lasten ilmestymistä, että hänen HYVÄ TAHTONSA tapahtuisi". Aamen. Tule HERRA JEESUS sydämeen asumaan . kiitos Jeesus. HALLELUJAA!!
Hän on haavoitettu,,,,,,
huomaa tuo on, olla,, Jeesus kantaa kipumme ja sairautemme koko ajan
kun turvaat Häneen joka sanoi "Minä Olen"
jes 53
EI kannata uskoa.
Jos ihmeitä tapahtuisi, silloin Jumala voisi laittaa paikoilleen irronneen käden/pään.
Ei kannata uskoa.
Hölynpölyä.
Huh.
Mutta toivon, että ihmeitä voisi tapahtua eli Jumala puuttuisi jotenki tähän karmean maailman kulkuun ja lopettaisi kärsimykset.
Ihminen on näköjään paha, aiheuttanu kaiken ihan itse.
Uskovaiset, koulukiusaajat, kaikki ihmistyypit mokanneet ja pahasti.
Minä voin kuitenki katsoa itteeni ylpeänä peilistä vai oonko minäkään oikealla polulla, jos pian ylpeys/itserakkaus käy lankeemuksen edelle??
ok--