Mitä Jumala haluaa minun tekevän

Etsi jumalaa ja koita olla hyvä vaimo, kyllä se siittä sitten..

Toiste et haksahda.

Siis onko mies uskomattoman ihana vai mitä aloittaja tarkoittaa?

Paljon vaikeempaa sen miehen on uskovaisen kanssa olla, kun sinun hänen.

Minä tein aikoinani kyllä suuren virheen mennessäni naimisiin uskomattoman mutta uskoasioille myönteisen miehen kanssa. Minua varoitettiin.
Kyllä se oli koko ajan jonkinlainen näkymätön seinä ja tiet vie kahtaalle: mies jäi kotiin tai lähti kavereiden pariin, kun lähdin seurakunnan rientoihin. Ja itsellänikin tuli vuosien kylmä penseä kausi, kun miehen elämä sitoi pajolti maallisiin asioihin ja kun se vaimon osa on tosipaikan tullen antaa myöten, jos kaksi mielipidettä ja ei päästä sopuun.
Minulla olisi ollut kutsu tehdä enemmän Jumalan valtakunnantyötä, mutta eihän se ollut mahdollista.
Uskon kyllä että myös mies kärsi, että olimme hengessä eri afääreissä. Oli hän siitä jossain tilanteessa puhunutkin. Olimme pitkään yhdessä, mutta sain vihiä muutaman kerran uskottomuudesta ja muusta epärehellisyydestä ja lopulta suhde kaatui hänen taholta kolmannen henkilön väliintuloon.
Jos nyt epäilet, niin tavallaan hälytyskellot jo soivat. Ei toista saa kiristää tuollaisilla romahtamisuhkauksilla. Mitähän jatkossa seuraa, jos miehen täytyy käyttää tuollaisia henkisiä aseita.
Sinun tulee nyt rukoilla, olla rehellinen Jumalan puheelle, itsellesi ja tälle miehelle. En sinun elämää tiedä, mutta kerroin oman esimerkkini.
Siskoni oli elävässä uskossa, mutta luopui solmiessaan avioliiton maailmanihmisen kanssa. Ei hän kieltäjä ole tänäkään päivänä, mutta tapakristitty vain. Usko ei mitenkään näy arjessa ja elämän valinnoissa.

Lähes tulkoon kaikki ne jotka on uskossa ja menevät naimisiin uskosta osattoman kanssa koituu onnettomiksi liitoiksi,toinen osapuoli ei tule koskaan ymmärtämään toista kun ihminen vanhenee ja usko muuttuu maidosta vahvemmaksi,lisäksi tieto siitä ettei toinen osapuoli ole jumalan lähellä sydämmeltään ja tule pelastetuksi.

Päämäärä on molemmilla täysin eri.

Lisäksi muistutan vakavasti kihlapareja,heidän on mentävä nopeasti naimisiin mieli olla tai saada jumalan suosioa,eikä suhteessa voi tietenkään olla esiaviollista suhdetta ennen avioliittoa.

Muuten ei ole uskossa tai se usko on heikko.

Hälyytyskellojen tulisi soida silloin kun suhde on alussa ja toinen tavallaan saattaa kiristää lausunnollaan romahtaa,olen kuulut aikoinaan jopa itsemurhasta tekevästä miehestä jos joutuu jätetyksi.

Silloin on suhde jo pihalla,liiton tulee olla rakkausliitto jota yhdistää sama päämäärä,uskovainen ja maailmallinen ei ole sopivia toisilleen koska ennemmin tai myöhemmin tapahtuu repiminen,jossa ei voi syödä kahdesta pöydästä samaan aikaan.

Tämä siis on käytännön tasolla oleva toteamus ,ennemmin tai myöhemmin sinä saatat jättää jumalan ja joutua maailmallisen kelkkaan.

Raamattu kertoo kilpajuoksusta ,se joka rakastaa miestänsä tai vaimoaan tai lapsiaan tai mitään muuta enemmän kuin minua ei ole minun arvoiseni.

Lihan himot ja ihmisten sokeus yleensäkin, ovat syy joka vie leveälle tielle kun se tie joka on kapea jota pitkin menevät ne jotka saavat ikuisen elämän.

Raamattu on noilta osin yksinkertainen ja ymmärrettävä.

Tuohon lisään sen verran miksi kirjoitin noin vahvasti,olen esimerkki itse siitä miehenä ja osapuolena joka ei ole elävässä uskossa ja saanut aikuiskastetta,vaimoni taas on elävässä uskossa ja aikuiskasteen ottanut ihan viime vuosina.

Olemme oleet avioliitossa 22 vuotta ja tuonpäälle 2 vuotta kihloissa ja seurusteltu 2 vuotta yhteensä siis yhdessä 26 vuotta.

Omana esimerkkinä kerron sinulle ettei uskosta osattoman kanssa kannata yrittää jos tiet on kohdattu niin että toinen on uskossa ja toinen ei,meillä tämä on tapahtunut jälkeen päin jolloin olimme jo avioliitossa.

Avioliittoa taas ei pidä ihmisen särkeä minkä jumala on yhdistänyt,liiton rikkoo jumalan silmissä vain kuolema.(kunnes kuolema teidät erottaa).

Jotenka harkitse vakavasti tulevaisuuttasi nyt kun voit vielä,minun vaimoni ei olisi pitänyt mennä naimisiin kanssani ,olen siis hyvin rehellinen sanomisissani.

Teet miten teet,mutta sano mun sanoneen ettei kannata ottaa sellaista kaveria joka ei ole samalla aaltopituudella ja ole mukana seurakunnan tai muissa hengellisissä tilaisuuksissa.

En tiedä miksi kirjoitit minun nimimerkillä. Eikö sanoja ole suomen keilessä riittävästi. No ei se haittaa kun asiasi teit kuitenkin selvästi ja ymmärrettävästi ettei sekoitu omaani.
Kun ihminen seurustelee, on rakastunut, niin sitä vain kuvittelee, että kyllä me selvitään ja osataan antaa elintilaa ja vapautta asioissa, joissa ei olla samaoilla linjoilla.
Itselleni usko on ollut nuoresta asti se yksi tärkein asia ja sen pohjalta olen tehnyt valintani. Olisi se ollut vaikeaa kasvattaa lapsia, jos isä on eri tavalla ajatteleva kuin itse olen. Mieheni ei ollut ateisti ja yleensä ei ollut jarruna menoilleni, rahankäytölle, mutta sitten eron jälkeen sain kuulla sisareni miehelle kertoneen, että häntä harmitti, että annan niin paljon tuloistani Jumalan valtakunnantyöhön ja ystäväpiirimme on erilainen. Ja oli kokenut, että eri planeetoilla osin ollaan. Saattoi olla yksi syy, että lähti sitten toisen matkaan.
Mies kyllä toi kiroilevia kavereita kotiimme ja tottakai minun piti olla siinä läsnä. Kuitenkaan hän ei pitänyt että minun uskovaiset ystävät ja pariskunnat vieraili meillä. Monesti järjesti asian niin, että lähti jo hyvissä ajoissa muualle.
Ei meillä yleensä riidelty, ei edes vakaumusasioista, mutta kyllä siinä molemmat osapuolet hiljaa kärsivät. Tunnen yhden parin, jossa mies päätti erota kun ei jaksanut olla niin toista maata olevan ihmisen kanssa. Olivat yhdessä yli 20 vuotta.