Katso, uudeksi minä teen kaikki. llm. 21:5.
Koskapa kaikki se uusi, minkä Herra vaikuttaa meissä evankeliumin kautta, on selvä osoitus todellisesta Hengestä syntymisestä »uudesta luomuksesta», on sangen tärkeätä tarkoin sitä tutkia. Katselkaamme siis tarkemmin niitä uusia piirteitä, jotka jokaisessa uudestisyntyneessä ihmisessä ilmenevät.
Ne eivät ole vain uutta hengellistä näköä ja kuuloa, vaan myös uusi sydän, uudet ajatukset ja puheet, uusi elämä ja uusi suhtautuminen koko maailmaan. Ennen näimme ja kuulimme esim. Jumalan uhkaukset ja lupaukset, niin kuin emme olisi nähneet emmekä kuulleetkaan. Tämä tapahtui silloinkin, kun pidimme sanan Jumalan omana sanana. Me näimme silmillämme ja kuulimme korvillamme, mitä se meille sanoi, mutta emme käsittäneet sitä. Saatoimme nähdä ja kuulla iankaikkisen kuolemantuomiomme, mutta samalla kuitenkin unohtaa sen, niin että voimme syödä, juoda ja nukkua niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Ja kuitenkin pidimme sitä Jumalan sanana!
Nyt taas näemme ja kuulemme niin, että se koskee meihin, että me sekä kauhistumme että saamme lohdutusta, tulemme murheellisiksi ja iloisiksi, vieläpä niin, että se määrää koko elämämme suunnan. Ennen saatoimme ajatella vapaasti ja oman mielemme mukaan hengellisiäkin asioita. Nyt taas on yksin Jumalan sana meidän ajatustemme ainoana ohjeena. Ennen meillä oli sangen hyvät ajatukset itsestämme. Meillä oli lohdutusta ja rohkeutta, vaikka emme ravinneetkaan itseämme evankeliumin sanalla. Nyt taas masennumme aina ajatellessamme itseämme ja saamme lohdutusta yksinomaan evankeliumista.
Mutta eivät vain näkö, kuulo ja ajatukset ole muuttuneet, vaan itse sydänkin, niin että mielistymme ja ilostumme sellaisesta, joka ennen oli meille vastenmielistä ja kauheaa. Nyt me kärsimme ja vaivaudumme siitä, joka ennen oli korkein halumme ja rakkain ajanvietteemme. Mutta »sydämen kyllyydestä suu puhuu». Ennen saatoimme puhua miljoonia sanoja aivan turhanpäiväisistä asioista, vieläpä oikein mielellämme ja helposti, mutta vuosikausiin emme kyenneet puolta tuntiakaan puhumaan Vapahtajasta ja hänen armotöistään. Me olimme hengellisesti mykkiä.
Nyt taas meillä ei ole rakkaampaa puheenaihetta kuin Jumala, hänen sanansa ja hänen armonsa. Onhan vaelluksemmekin muuttunut. Ennen me elimme vapaasti oman mielemme ja halujemme mukaan, mikäli oma etumme ja kunniamme salli. Nyt taas olemme saaneet pyhitetyn mielen ja pyhän kurin vaelluksellemme. Sanalla sanoen, me olemme kuin uudessa maailmassa, jossa vallitsevat uudet surut ja uudet ilot, uudet pyrkimykset ja uudet pelonaiheet.
Olemme tulleet uuteen suhteeseen Jumalaan, itseemme ja kaikkiin ihmisiin. Oltuaan meille ennen tuntematon Jumala tai pelottava tuomari, on hän nyt meidän rakas Isämme itseemme. Oltuamme ennen yksimielisiä oman lihallisen sydämemme kanssa, olemme nyt ainaisessa sodassa sitä vastaan maailmaan. Oltuamme ennen sen kanssa luottamussuhteissa, pelkäämme sitä nyt kuin pahinta vihollista: Sana opettaakin sen olevan yhden päävihollisiamme, »perkele, maailma ja oma lihamme».
Näin on »kaikki entinen mennyt, ja katso, kaikki on uudeksi tullut». Tämähän on ylen määrin lohdullista ja tärkeätä! Ajattele, että me voimme omin silmin nähdä niin paljon uutta luotavan, jopa itse sydämenkin uudistuksen, jota mikään ihmisvoima maailmassa ei voi saada aikaan! Emmekö heräisi ylistämään suurta, armorikasta Jumalaa, joka tekee sellaisia ihmetekoja meidän keskuudessamme! Etkö sinä, joka et vielä ole kokenut tätä hengellistä uudistusta, mutta näet sen muissa, ala aavistaa, että sellainen hengellinen uusi syntyminen on välttämätön joka ihmiselle autuudeksi?
Yksin armo ja evankeliumin sana synnyttävät meissä kaiken tämän uuden - laki ei voi sitä saada aikaan, niin kuin apostoli sanookin: »Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimatekoja keskuudessanne, saako hän sen aikaan laintekojen vai uskossa kuulemisen kautta?» Ei, lupauksen sana yksin synnytti meissä kaiken uuden, ja juuri silloin, kun me olimme epätoivoisia itsestämme ja omista teoistamme. Siksi meitä syystä nimitetäänkin »lupauksen lapsiksi». Ja nämä vain ovatkin Jumalan lapsia, sanoo apostoli.
Tätä hän joka paikassa teroittaa sen todistukseksi, että Jumala pitää sanansa, vaikka uskottomat hylätäänkin. Jumalan lupaukset koskevat nim. vain oikeita israelilaisia, ei niitä, jotka vain »lihan mukaan ovat Aabrahamin siementä». »Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus.» Samaa Johannes vakuuttaa evankeliuminsa ensi luvussa Jumalan lapsista: »Ne eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta. vaan Jumalasta»
Koskapa kaikki se uusi, minkä Herra vaikuttaa meissä evankeliumin kautta, on selvä osoitus todellisesta Hengestä syntymisestä »uudesta luomuksesta», on sangen tärkeätä tarkoin sitä tutkia. Katselkaamme siis tarkemmin niitä uusia piirteitä, jotka jokaisessa uudestisyntyneessä ihmisessä ilmenevät.
Ne eivät ole vain uutta hengellistä näköä ja kuuloa, vaan myös uusi sydän, uudet ajatukset ja puheet, uusi elämä ja uusi suhtautuminen koko maailmaan. Ennen näimme ja kuulimme esim. Jumalan uhkaukset ja lupaukset, niin kuin emme olisi nähneet emmekä kuulleetkaan. Tämä tapahtui silloinkin, kun pidimme sanan Jumalan omana sanana. Me näimme silmillämme ja kuulimme korvillamme, mitä se meille sanoi, mutta emme käsittäneet sitä. Saatoimme nähdä ja kuulla iankaikkisen kuolemantuomiomme, mutta samalla kuitenkin unohtaa sen, niin että voimme syödä, juoda ja nukkua niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Ja kuitenkin pidimme sitä Jumalan sanana!
Nyt taas näemme ja kuulemme niin, että se koskee meihin, että me sekä kauhistumme että saamme lohdutusta, tulemme murheellisiksi ja iloisiksi, vieläpä niin, että se määrää koko elämämme suunnan. Ennen saatoimme ajatella vapaasti ja oman mielemme mukaan hengellisiäkin asioita. Nyt taas on yksin Jumalan sana meidän ajatustemme ainoana ohjeena. Ennen meillä oli sangen hyvät ajatukset itsestämme. Meillä oli lohdutusta ja rohkeutta, vaikka emme ravinneetkaan itseämme evankeliumin sanalla. Nyt taas masennumme aina ajatellessamme itseämme ja saamme lohdutusta yksinomaan evankeliumista.
Mutta eivät vain näkö, kuulo ja ajatukset ole muuttuneet, vaan itse sydänkin, niin että mielistymme ja ilostumme sellaisesta, joka ennen oli meille vastenmielistä ja kauheaa. Nyt me kärsimme ja vaivaudumme siitä, joka ennen oli korkein halumme ja rakkain ajanvietteemme. Mutta »sydämen kyllyydestä suu puhuu». Ennen saatoimme puhua miljoonia sanoja aivan turhanpäiväisistä asioista, vieläpä oikein mielellämme ja helposti, mutta vuosikausiin emme kyenneet puolta tuntiakaan puhumaan Vapahtajasta ja hänen armotöistään. Me olimme hengellisesti mykkiä.
Nyt taas meillä ei ole rakkaampaa puheenaihetta kuin Jumala, hänen sanansa ja hänen armonsa. Onhan vaelluksemmekin muuttunut. Ennen me elimme vapaasti oman mielemme ja halujemme mukaan, mikäli oma etumme ja kunniamme salli. Nyt taas olemme saaneet pyhitetyn mielen ja pyhän kurin vaelluksellemme. Sanalla sanoen, me olemme kuin uudessa maailmassa, jossa vallitsevat uudet surut ja uudet ilot, uudet pyrkimykset ja uudet pelonaiheet.
Olemme tulleet uuteen suhteeseen Jumalaan, itseemme ja kaikkiin ihmisiin. Oltuaan meille ennen tuntematon Jumala tai pelottava tuomari, on hän nyt meidän rakas Isämme itseemme. Oltuamme ennen yksimielisiä oman lihallisen sydämemme kanssa, olemme nyt ainaisessa sodassa sitä vastaan maailmaan. Oltuamme ennen sen kanssa luottamussuhteissa, pelkäämme sitä nyt kuin pahinta vihollista: Sana opettaakin sen olevan yhden päävihollisiamme, »perkele, maailma ja oma lihamme».
Näin on »kaikki entinen mennyt, ja katso, kaikki on uudeksi tullut». Tämähän on ylen määrin lohdullista ja tärkeätä! Ajattele, että me voimme omin silmin nähdä niin paljon uutta luotavan, jopa itse sydämenkin uudistuksen, jota mikään ihmisvoima maailmassa ei voi saada aikaan! Emmekö heräisi ylistämään suurta, armorikasta Jumalaa, joka tekee sellaisia ihmetekoja meidän keskuudessamme! Etkö sinä, joka et vielä ole kokenut tätä hengellistä uudistusta, mutta näet sen muissa, ala aavistaa, että sellainen hengellinen uusi syntyminen on välttämätön joka ihmiselle autuudeksi?
Yksin armo ja evankeliumin sana synnyttävät meissä kaiken tämän uuden - laki ei voi sitä saada aikaan, niin kuin apostoli sanookin: »Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimatekoja keskuudessanne, saako hän sen aikaan laintekojen vai uskossa kuulemisen kautta?» Ei, lupauksen sana yksin synnytti meissä kaiken uuden, ja juuri silloin, kun me olimme epätoivoisia itsestämme ja omista teoistamme. Siksi meitä syystä nimitetäänkin »lupauksen lapsiksi». Ja nämä vain ovatkin Jumalan lapsia, sanoo apostoli.
Tätä hän joka paikassa teroittaa sen todistukseksi, että Jumala pitää sanansa, vaikka uskottomat hylätäänkin. Jumalan lupaukset koskevat nim. vain oikeita israelilaisia, ei niitä, jotka vain »lihan mukaan ovat Aabrahamin siementä». »Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus.» Samaa Johannes vakuuttaa evankeliuminsa ensi luvussa Jumalan lapsista: »Ne eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta. vaan Jumalasta»
Vastaukset 4
Vanhimmat
ok---
ok--
ok--
ok--