Presidentti Donald Trump tuntuu käyttäytyvän kovin toisella tavalla kuin ehdokas Trump, kirjoittaa Markus Tiittula.
Presidentiksi valittu Trump on pehmentänyt vaalikampanjassaan esittämiä lausuntoja.
Kampanjan aikana Barack Obama ja Hillary Clinton olivat rikollisia ja terroristien hyysääjiä. Nyt Clinton on tehnyt upeaa työtä ja Obama on hieno mies.
Hienoa toki on, jos kuranheitto loppuu.
Jännää on kuitenkin, miten nopeasti takki on kääntynyt sekä Trumpin päällä, että tämän kovin lyttäämässä liberaalissa mediassa.
Lehdet täyttyivät nopeasti jälkiviisaista arvioista, joiden mukaan Trumpin voitto olisi pitänyt arvata, ja valkoisen työväenluokan kiukun syvyys tajuta. Trumpin voitto olikin yhtäkkiä looginen. Ehkä niin. Silti nyt valittua suuntaa voi edelleen pitää vaarallisena, ajattelemattomana ja vääränä. Jos Trump oli sopimaton presidentiksi ennen vaaleja, hän on sitä myös vaalien jälkeen. Jos hän oli uhka ennen vaaleja, se uhka ei varsinaisesti vähentynyt sillä, että hän todella sai valtaa.
Trump sai esimerkiksi pääkaupunki Washingtonissa vain 4 prosenttia äänistä, ja häntä vastustaneiden ihmisten huolet ovat edelleen todellisia.
Trumpin voiton voi toki nähdä taktisena neroutena ja osoituksena miehen kyvystä lukea kansalaisten ajatuksia.
Yhtä hyvin sen voi kuitenkin nähdä myös valkoisena vastaiskuna ensimmäisen mustaihoisen presidentin valtakaudelle. Sen voi nähdä sovinismin voittona tasa-arvosta. Ennakkoluulojen voittona vapaamielisyydestä. Sen voi nähdä kiusaajan voittona kiusatusta. Valheen voittona faktoista. Tietämättömyyden voittona tieteestä. Todisteena siitä, että päämäärä pyhittää kaikki keinot, ja lopulta häikäilemättömin saa suurimman palkinnon.
Voittajat muistetaan. Voittajat kirjoittavat historiaa. Ehkä Trumpia ei silti aivan näin vähällä tulisi päästää - olla aivan kuin edeltävää 18 kuukautta ei olisi ollutkaan.
Tilanne on nyt hieman sama kuin vaaliväittelyissä: jos Trump käyttäytyy edes hieman ihmisiksi, häntä kehutaan.
Toisaalta myös vaalilupausten pettämistä on yleensä katsottu pahalla. Moni Trumpin kannattaja varmasti pettyy, jos rajulle retoriikalle ei tulekaan katetta. Jos Clinton saakin kulkea vapaana ja muslimit pääsevät rajan yli kuten ennenkin.
Jos paljastuu, että poliittisen Molotovin cocktailin sijaan saatiinkin sisäsiisti poliitikko.
MARKUS TIITTULA
Washington
Presidentiksi valittu Trump on pehmentänyt vaalikampanjassaan esittämiä lausuntoja.
Kampanjan aikana Barack Obama ja Hillary Clinton olivat rikollisia ja terroristien hyysääjiä. Nyt Clinton on tehnyt upeaa työtä ja Obama on hieno mies.
Hienoa toki on, jos kuranheitto loppuu.
Jännää on kuitenkin, miten nopeasti takki on kääntynyt sekä Trumpin päällä, että tämän kovin lyttäämässä liberaalissa mediassa.
Lehdet täyttyivät nopeasti jälkiviisaista arvioista, joiden mukaan Trumpin voitto olisi pitänyt arvata, ja valkoisen työväenluokan kiukun syvyys tajuta. Trumpin voitto olikin yhtäkkiä looginen. Ehkä niin. Silti nyt valittua suuntaa voi edelleen pitää vaarallisena, ajattelemattomana ja vääränä. Jos Trump oli sopimaton presidentiksi ennen vaaleja, hän on sitä myös vaalien jälkeen. Jos hän oli uhka ennen vaaleja, se uhka ei varsinaisesti vähentynyt sillä, että hän todella sai valtaa.
Trump sai esimerkiksi pääkaupunki Washingtonissa vain 4 prosenttia äänistä, ja häntä vastustaneiden ihmisten huolet ovat edelleen todellisia.
Trumpin voiton voi toki nähdä taktisena neroutena ja osoituksena miehen kyvystä lukea kansalaisten ajatuksia.
Yhtä hyvin sen voi kuitenkin nähdä myös valkoisena vastaiskuna ensimmäisen mustaihoisen presidentin valtakaudelle. Sen voi nähdä sovinismin voittona tasa-arvosta. Ennakkoluulojen voittona vapaamielisyydestä. Sen voi nähdä kiusaajan voittona kiusatusta. Valheen voittona faktoista. Tietämättömyyden voittona tieteestä. Todisteena siitä, että päämäärä pyhittää kaikki keinot, ja lopulta häikäilemättömin saa suurimman palkinnon.
Voittajat muistetaan. Voittajat kirjoittavat historiaa. Ehkä Trumpia ei silti aivan näin vähällä tulisi päästää - olla aivan kuin edeltävää 18 kuukautta ei olisi ollutkaan.
Tilanne on nyt hieman sama kuin vaaliväittelyissä: jos Trump käyttäytyy edes hieman ihmisiksi, häntä kehutaan.
Toisaalta myös vaalilupausten pettämistä on yleensä katsottu pahalla. Moni Trumpin kannattaja varmasti pettyy, jos rajulle retoriikalle ei tulekaan katetta. Jos Clinton saakin kulkea vapaana ja muslimit pääsevät rajan yli kuten ennenkin.
Jos paljastuu, että poliittisen Molotovin cocktailin sijaan saatiinkin sisäsiisti poliitikko.
MARKUS TIITTULA
Washington
Vastaukset 1
Vanhimmat
kärjessä ei ole lainkaan ulkopoliittisia kysymyksiä. Hän keskittyy äänestäjiensä palkitsemiseen. Se on kova työ.
Tiltujen haavetta Naton lakkauttamisesta ei näy missään.