Masennus?!

Yksinäinentyttö2014

Olen 17-vuotias tyttö pääkaupunkiseudulta. Olen kärsinyt masennuksesta yli 2 vuotta. Kirjoitin tämän vähä yli puol vuotta sitten. Ja siinä kans on linkki edellisee kirjotuksee minkä oon kirjottanu 2 vuotta sit.

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14211486/alkaakohan-sama-paska-uudestaan

Ajattelin nyt kirjottaa tänne taas jotai nii täst se alkaa:::::::

Käyn juttelemassa polilla. Meillä on hyvä "suhde"ja pyrin kertomaan hänelle kaiken.
Käyntejä on harvennettu omasta tahdostani sekä ollaan mietitty käyntejen tarpeita ja tultiin tulokseen, että lääkettäkin voi alkaa laskemaan. Laskettiin lääkettä 30mg->10mg.. Olin siis puoli vuotta ilman masennusta.

Nyt tää viiminen ja ehkä toinenki kuukausi on ollut vähä masentuneempia. Stressii kokoaika millo mistäkin. Itsenäistyn laitoksesta kolmen kuukauden päästä ja en ole vielä valmis. Aloitin nyt syksyllä uuden koulun ammattikoulussa. Siis musta tulee lähihoitaja.
Koulutehtävii on suorittamatta en tiiä miten pääsen työssäoppimiseen, sekin on jo tammi-helmikuussa.

En ole siis vielä ehtinyt jutella työntekijäni kanssa näistä asioita. Kävin viimeksi lokakuun puolessa välissä ja silloin kaikki oli vielä suht hyvin.

En tiedä liittyykö lääkeiden laskeminen tähän pahaan oloon vai muutokset mitä tulee?
Kohta tulee kuitenkin yks tosi rankka juttu. Jo kahden viikon päästä.
En aina mut usein illalla itken itseni uneen koska en muuten saa unta. Ja muutenkin en vaa jaksa enää tätä paskaa ois vaa helpompi luovuttaa. Haluisin viillellä mutta en voi jos aion mennä työssäoppimiseen.

Kiitos ja kerro omat mielipiteesi/kokemuksia aiheesta.

16

1182

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Raskasala

      Älä jää lähihoitajaksi. Se työ syö sut elävältä. Ota koulutus plakkariin kuitenkin ja ala miettimään jotain kevyempää alaa.

    • Yksinäinentyttö2014

      No mut haluan kuitenkin lähihoitajaksi joten..... en tiiä miten tuun sen sit kestää

    • Amanda1141

      Moi,
      suosittelisin, että keskustelisit uudelleen lääkityksestäsi lääkärisi kanssa, ehkä tuo lääkeen vähentäminen ei kuitenkaan ollut mikään hyvä idea. Sulla on tällä hetkellä suuria stressaavia asioita menossa elämässäsi, eikä vähäisimpänä aikuistuminen, ja sen mukanaan tuomat monenlaiset vastuut ja päätökset elämästäsi.
      Kyllä sä tuota lääkitystä ehdit myöhemminkin vähentää, kenties kokonaan lopettaa kun saat elämäsi asiat järjestykseen.
      Älä ajattele, että kaikki "kaatuu niskaasi"; päätä, että hoidat yhden asian kerrallaan kuntoon tärkeysjärjestyksessä voimiesi mukaan! Vaikka näiden rästissä olevien koulutehtävien suorittaminen ajan tasalle. Älä vielä stressaa mistään harjoittelujaksoista, kyllä niitä siirtää voi kun on pätevä syy. Olet vielä niin nuori, että vaikka jotkut asiat vähän viivästyisivätkin alkuperäisestä aikataulustasi niin ei se mikään maailanloppu ole. Näin ulkopuolisen silmin asiasi eivät ole lainkaan niin huonosti, nuo kaikki luettelemasi asiat on puhumalla järjestettävissä. Voit ihan rehellisesti kertoa, että olet sairastanut (siis huom! masennus on sairaus, jota et todellakaan ole itse itsellesi valinnut/halunnut!), ja tästä syystä et ole saanut kaikkea ihan aikataulun mukaan hoidettua. Älä joudu paniikkiin, ota ihan rauhallisesti<3.

      Nostan muuten hattua sulle kun olet valinnut tuon lähihoitajan ammatin; sovit siihen varmaan hyvin, olet tunnollinen ja tunteellinen; potilaasi saavat sinusta inhimillisen hoitajan, eivät mitään robottia. Kaltaisesi lähihoitajat ovat kullan arvoisia! Mutta muista olla armollinen ja inhimillinen myös itseäsi kohtaan!
      Kaikki järjestyy parhain päin...selviät aivan varmasti näistä nykyisistä haasteistasi! Ja muista: päätä, että hoidat yhden asian kerrallaan, tee vaikka joku lista hoidettavista asioista ja aina kun olet jonkun hoitanut niin vedät viivan yli, kohta huomaat, että kaikki on hoidettu:).

      Unohda viiltelyt sun muut itsesi vahingoittamiset, ne eivät auta eivätkä ratkaise yhtään mitään. Tee parhaasi, se riittäköön muille ja myös itsellesi. Ei tätä maailmaa kukaan valmiiksi saa tehtyä eikä ole tarkoituskaan:).

      Kirjoittele kuulumisiasi,
      Amanda

    • eienäänuori

      Saattaa syynä olla lääkityksen vähentäminen. Aivosi tarvitsevat toimakseen lääkkeen.
      Älä luovuta. Kirjoittele lisää.

      • 5dq46y

        BS.............!


    • Yksinäinentyttö2014

      Hei taas!
      Tajusin juuri että tehtäviä olikin enemmän tekemättä ku luulin.

      Edelleenkää polin työntekijä ei ole tullut töihin koska sairaslomalla ollut 2 viikkoa. Muut asiat ovat samalla lailla kun ennekin.

      Juu Amanda kerron hänelle heti kun voin mutta hän ei nyt ole töissä.

    • novoivittu

      onko sulla tietoa mistä sun masennus alunperin lähti liikkeelle,liittyykö jotenkin siihen laitokseen? vai kenties aikasempaan ?


      Mulla tulee ainakin mieleen heti et lääkitys taitaa pahentaa,koska et oo päässy käsittelemään pohjimmaista syytä tolle masennukselle. mun mielestä oot herkkä ihminen ja muutos pelottaa sua,tiedän koska olen myös ite herkkä ihminen.

      • Erakonelämä

        Minä olen joskus ihmetellyt, miten selkeä syy monella on masennukseen. Jos näin syy tietoisia ollaan masennuksesta, niin kyllä se ihmisestä paranee. Minulla on ollut eläissäni tila noin kymmenen vuotta, että mikään ei tunnu miltään, eikä mikään ole mitään, vaikka puoli kaupunkia räjähtäis nii tuskin se todellisuudessa minulle tuntuisi miltään. Lisäksi minulla on ollut pari vuosikymmentä tunne, että minua vainotaan joka puolella ja yritetään myrkyttää, kuulen päässäni kehoituksia tekemään sitä ja tätä. Vainoojiksi yleensä olen tuntenut ns kytät eli poliisit, näin on vakka tiedän, etten ole mitään pahempaa tehnyt enkä isoja rikoksia. Mielestäni perusteellinen masennus on semmoinen, että ihminen on kuin robotti, mikään ei tunnu miltään, mikään ei ole mitään, olet elävä kuollut. Enkä usko, että tästä olotilasta mitenkään pääsee ei sitä mikään lääkäri tai alan hoitajat ymmärrä. Tälläisen ihmisen ei pidäkkään hakeutua kenenkään seuraan muut vain pahentavat tilannetta. Jos kerrot olostasi jollekkin ihmiselle, hän takuu varmasti häipyy kuvioistasi. Minä pärjään parhaiten siten, että olen yksin mahdollisimman paljon asun yksin elän yksin, nyt vanhempana varsinkin kun olen elä'kkeellä


    • Yksinäinentyttö2014

      Voitte lukea aiemmat keskustelut linkit on sinne en jaksa uudestaan kertoa. Oon syöny lääkkeitä jo kohta 2 vuotta putkeen.

    • Yksinäinentyttö2014

      Ja olen sortunut viiltämiseen jo kaksi kertaa. Huonosti näkyviin paikkoihin.

      • ryrtuy

        Et kai sentään jalkapohjiin, kainaloon, kielen alle?


    • JaanaLukka

      Olisiko sinulla muita henkilöitä joiden kanssa voisit käsitellä masennustasi muitakin kuin tämä polin työntekijä? Poikaystävä, perheenjäseniä? Läheiselle puhuminen voi auttaa omakohtaisesta kokemuksesta puhun.

    • Yksinäinentyttö2014

      Hei kaikille taas!!
      Nyt se juttu on ohi mutta olossa en huomaa eroa vaikka luulin et pitäis mennä paremmin sen jälkeen.

    • asaskklas

      Mä sairastin myös sun ikäisenä masennusta.
      Se johtui suurelta osin ihan oikeasti ruoka-valiosta.
      Meitä on moneksi ja syitä masennukseen on monia.
      Jos kerrot vähän ruokavaliostasi niin voisin koittaa auttaa, jos näyttää siltä että sulla on samanlaiset ruokailutottumkset kuin mulla oli joskus.

    • helppoaneuvoa

      Kehoitan sinun ensimmäiseksi pääsevän irti "ITSE-SÄÄLINNÄSTÄ".Ulkoile
      paljon,se auttaa havannoimaan mitä ympärilläsi tapahtuu.Saatat nähdä
      kanssa-ihmisiä jotka ovat paljon huonommassa asemassa kuin itse olet.
      Rullatuolissa istuvia,keppiin nojautuvia,huonosti kulkevia,ryppyisiä
      vanhuksia,joilta on elämän-ilo hävinnyt.Pyri valittamaan vähemmän.
      Terveellinen ravinto on useasti se avain joka aloittaa paranemisen.
      Vähemmän TV-eeseen tuijottamista.Liity johonkin rakentavaan joukkoon,
      jos sellaisia vielä on edes olemassa ? Ajan "henki"on tuhoamasa ihmis-
      suhteita,sen tähden ole varovainen,kenen kanssa seurustelet.

    • Anonyymi

      Eh viiltely/ muu itsensä vahingoittaminen. Siitäkään ikinä pääse kokonaan irti. Aina se pyörii mielessä.
      Viiltelin ekan kerran kymmen vuotiaana. Viisi vuotta mennyt enkä vieläkään päässyt eroon. Ei siitä koskaan pääse eroon.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oletko kertonut jo muille tunteistasi?

      Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.
      Ikävä
      77
      4672
    2. Olisin ottanut sinusta akan itselleni

      Mutta olitkin aika itsepäinen ja hankala luonne.
      Ikävä
      180
      1977
    3. Ei sua pysty unohtamaan

      Ei vaan yksinkertaisesti pysty
      Ikävä
      131
      1686
    4. Kerro todelliset motiivit

      kaivattuasi kohtaan?
      Ikävä
      148
      1265
    5. Miten minusta tuntuu että kaikki tietää sun tunteista mua kohtaan

      Paitsi suoraan minä itse, vai mitä hlvettiä täällä tapahtuu ja miksi ihmiset susta kyselee minulta 🤔❤️
      Ikävä
      16
      1161
    6. Hei, huomenta komistus

      Yllättääkö, että olet heti mielessä. Mukavaa päivää upea ❤️
      Ikävä
      35
      1066
    7. Sunnuntain terveiset kaivatulle

      Mitä ajattelet hänestä tänään? Mitä haluaisit sanoa hänelle?
      Ikävä
      78
      963
    8. Miks et tahtonut

      Enää nähdä? Haluaisin ymmärtää
      Ikävä
      52
      926
    9. Hyvää huomenta!

      Mietin miten suhtaudut minuun, jos kerron tunteista. Voinko enää sen jälkeen olla samassa paikassa kanssasi, jos koet as
      Ikävä
      78
      892
    10. Mulla on tarkat korvat

      Kuulin sun äänen ihan selvästi.
      Ikävä
      4
      858
    Aihe