Teimme puolisoni kanssa testamentin jossa lakiosat voi maksaa rahalla mutta nyt kuolleella puolisolla ei muuta omaisuutta kuin yhteinen asunto. Ehto testamentissa jos joku vaatii lakiosaansa ei tule muuta saamaan pesästä. Kysymys kuuluu, tarvitseeko minun maksaa sitä lakiosaa kun se on asunnossa kiinni jossa leski asuu ?
Toiseksi tuo ehto vaatimuksesta, jos joku vaatii lakiosaa niin jääkö loppuomistus leskelle ?
Toiseksi tuo ehto vaatimuksesta, jos joku vaatii lakiosaa niin jääkö loppuomistus leskelle ?
Vastaukset 9
Vanhimmat
"tarvitseeko minun maksaa sitä lakiosaa kun se on asunnossa kiinni jossa leski asuu ?"
Ei tarvitse. Lakiosan vaativa perillinen joutuu odottamaan lakiosansa haltuun saamista lesken kuolemaan (jollei leski sitä ennen asunnon hallinnasta luovu).
Jos leski, asuntoa myymättä, aikoo siinä elinaikansa asua, lakiosan vaatiminen ei käytännössä loukkaa lesken oikeutta. Lakiosan vaatinut saa omistukseensa lakiosaa vastaavan osan ko. asunnosta, mutta sitä rasittaa lesken hallintaoikeus, joka on vahvempi oikeus kuin perillisen oikeus saada lakiosa hallintaansa. Tämä on verotuksellisesti edullista sekä leskelle (joka tuolta osin ei maksa perinöveroa) että perilliselle (jonka kokonaisperintövero on edullisempi, kun perintöä tulee kahdelta vanhemmalta eikä vain viimeksi eläneeltä; lisäksi lakiosan osalta veroa alentaa lesken hallintaoikeus).
"Toiseksi tuo ehto vaatimuksesta, jos joku vaatii lakiosaa niin jääkö loppuomistus leskelle ?"
Jos kysymyksessä on omistusoikeuden leskelle antava testamentti, niin sitten jää.
Jos testamentti on omistusoikeustestamentti, oikeastaan kaikkien, niin lesken kuin perillisten, edun mukaista olisi, että leski luopuisi testamentista omistusoikeuden osalta ja ottaisi sen vastaan hallintaoikeustestamenttina. - Hallintaoikeudesta nimittäin leski ei perintöveroa maksaisi, ja samalla perillisten perintövero ensiksi kuolleen perinnöstä huojentuisi perintöä rasittavan lesken hallintaoikeuden ansiosta (ja siitä syystä, että perintö tulisi puoliksi molemmilta vanhemmilta).
Joka tapauksessa lesken olisi kohtuullista tehdä oma testamentti, jossa kumottaisiin se määräys, että lakiosan vaatinut ei saisi perintöä lesken jälkeen - jos siis näin oli määrätty.
>>Jos leski, asuntoa myymättä, aikoo siinä elinaikansa asua, lakiosan vaatiminen ei käytännössä loukkaa lesken oikeutta. Lakiosan vaatinut saa omistukseensa lakiosaa vastaavan osan ko. asunnosta, mutta sitä rasittaa lesken hallintaoikeus, joka on vahvempi oikeus kuin perillisen oikeus saada lakiosa hallintaansa. Tämä on verotuksellisesti edullista sekä leskelle... <<
Näinhän se ei ole verotuksellisesti.
Koska rintaperillisen vaatiessa lakiosaa, leski saa testamentin mukaan omistukseensa lakiosan ylittävän osuuden, leski joutuu maksamaan perintöveron saamastaan osuudesta jäämistöstä. Tilanteen pelastaa kuitenkin se, että leskellä on oikeus luopua koko testamentista, jolloin hän saa lesken jakamattomuussuojan perusteella hallintaansa kokonaan perintökaaren mukaisesti rintaperilliselle menevän jäämistön (so. puolet yhteisestä asunnosta).
>>Joka tapauksessa lesken olisi kohtuullista tehdä oma testamentti, jossa kumottaisiin se määräys, että lakiosan vaatinut ei saisi perintöä lesken jälkeen - jos siis näin oli määrätty. <<
Tällaista määräystä testamentissa ei käsittääkseni ole, vaan on määrätty, että rintaperillinen ei saa muuta kuin lakiosaansa ensiksi kuolleen pesästä, jos vaatii sitä hänen pesästään.
Jos 00530:n olettama testamenttimääräys (myös) lesken testamentissa olisi, ei ole mitään kohtuussyytä, miksei sitä voisi edelleen pitää voimassa.
Ja kukas sitten saisi omaisuuden, jos kaikki rintaperilliset vaatisivat lakiosansa?
Tuo on hyvä esimerkki täysin päin persmusta tehdystä testamentista.
Se jäljelle jäävä osuus voi olla määrättynä vaikka sille toisen puolison rakastajalle ensisijaiseella/toissijaisella määräyksellä riippuen kumman henkilön rakastajasta on kysymys. ;)
Tässä vaan ei ollut toissijaismääräystä lakiosavaatimusten varalta.
Tuollaisia testamentteja tehtäessä ei ole useinkaan tajuttu määrätä toisisjaissaajaa. Jollei testamentinsaajia ole, perintö menee joka tapauksessa lapsille.
Mutta tässä olikin näemmä kyse käyttöoikeustestamentista, joten omistusoikeus kaikkeen menee joka tapauksessa lapsille.
"Perillinen" taas tapansa mukaan töpeksii.
"Näinhän se ei ole verotuksellisesti. Koska rintaperillisen vaatiessa lakiosaa, leski saa testamentin mukaan omistukseensa lakiosan ylittävän osuuden, leski joutuu maksamaan perintöveron saamastaan osuudesta jäämistöstä."
Aivan,mutta vain saamastaan osuudesta eli lakiosalla vähennetystä osasta. Jos perillinen ei vaatisi lakiosaansa, leski maksaisi perintöveron KOKO jäämistöstä eikä vain puolesta. Lakiosan vaatiminen on täten molempien etu verotuksellisesti. Nyt oli kysymys tilanteesta, missä oletettavasti oli omistusoikeustestamentti kaikesta leskelle (kuten olen kertonut). Näin se vain on verotuksellisesti.
"Tilanteen pelastaa kuitenkin se, että leskellä on oikeus luopua koko testamentista"
Toki - mutta tilanteen pelastaa myös se, että - jos on kysymys omistuoikeustestamentista -, että leski ottaa testamentin vastaan hallintaoikustestamenttina, kuten olen kertonut.
"Tällaista määräystä testamentissa ei käsittääkseni ole, vaan on määrätty, että rintaperillinen ei saa muuta kuin lakiosaansa ensiksi kuolleen pesästä, jos vaatii sitä hänen pesästään."
Kun kyse oli keskinäisestä testamentista, "pesällä" ilmeisesti on tarkoitettu kumpaisenkin omaisuutta, so. rintaperillinen saisi vain lakiosan myös viimeksi eläneen jäämistöstä. Jos testamentti olisi ollut omistusoikeustestamentti (kumpi, ei ap:n aloituksesta selvinnyt), niin lakiosan vaatinut ei ensiksi kuolleelta mitään muuta olisi voinut saadakaan. Jos ei olisi vaatinut lakiosaa, olisi jäänyt ensiksi kuolleen perinnöstä tyystin ilman.
"Jos 00530:n olettama testamenttimääräys (myös) lesken testamentissa olisi, ei ole mitään kohtuussyytä, miksei sitä voisi edelleen pitää voimassa."
Kohtuussyy nimenomaan on se, että ko. määräys on ilmeisesti perustunut väärään käsitykseen siitä, että lakiosan vaatiminen vaikeuttaisi lesken asemaa. Näinhän ei kävisi, kuten edellä olen osoittanut; asunto jää joka tapauksessa lesken elinaikaiseen vapaaseen hallintaan. Erehdykseen perustuvan määräyksen muuttaminen siten, ettei lakiosan vaatinutta asetettaisi muita huonompaan asemaan, on siten kohtuullista.
00530 töpeksii totaalisesti. Kysymys on ollut keskinäisestä käyttöoikeustestamentista.
>> Jos perillinen ei vaatisi lakiosaansa, leski maksaisi perintöveron KOKO jäämistöstä eikä vain puolesta.
Ei näin. Leski saa käyttöoikeuden eikä maksa siitä mitään perintöveroa, jollei rintaperillinen sitten vaadi lakiosaansa. Tällöin leskelle testamentin mukaan tulee omistukseensa osa jäämistöstä ja siitä määrätään perintöveroa.
Perillinen jatkaa sekoiluaan:
"Kysymys on ollut keskinäisestä käyttöoikeustestamentista."
Tämä ei käynyt ilmi ap:n aloituksesta: "Teimme puolisoni kanssa testamentin jossa lakiosat voi maksaa rahalla ..." Käyttöoikeustestamentista ap kertoi vasta luettuaan kommenttini, josta kävi ilmi aloituksen puutteellisuus.
Siksipä kirjoitin: "JOS kysymyksessä on omistusoikeuden leskelle antava testamentti, NIIN sitten ..."
Entäpä tuo "perillisen" lakiosahölmöily. Rupeaa jo turhauttamaan näiden jatkuvien sekoilujen puiminen. Tässä "perillisen" omaa tekstiä ylempää:
"Koska rintaperillisen vaatiessa lakiosaa, =>leski saa testamentin mukaan omistukseensa<= lakiosan ylittävän osuuden, leski joutuu maksamaan perintöveron saamastaan osuudesta jäämistöstä." http://keskustelu.suomi24.fi/t/14575392/testamentti#comment-87364238
Tuossa vaiheessa siis "perillinen" oli lähtenyt siitä, että kyseessä oli omistusoikeustestamentti, eihän leski muutoin olisi saanut mitään OMISTUKSEENSA. Tätä kommentoin, että lakiosavaatimus tässä tilanteessa oli myös lesken edun mukainen, koska leski, sen sijaan, että maksaisi perintöveron koko asunnosta, maksaisi sen vain puolesta asunnosta. Ja näinhän asia on, vaikka se näkyykin menevän yli "perillisen" ymmärryksen.
Perillisestä kerta kerralta vahvistuu vaikutelma, että hänellä muiden puutteidensa ohella on varsin heikko luetun ymmärtämisen kyky. Viisastelussa perillinen sen sijaan pärjää melko hyvin.
Kiitos vastauksesta, testamentti on hallintaoikeus testamentti.