Ketä ja mitä nämä tarinat auttavat ketään kun lehdet suoltaa.
Nelikymppinen Katja erosi reilu vuosi sitten nuoremman lapsensa isästä. Opiskelu parempaan ammattiin yliopistossa oli kesken ja edessä oli neljän kuukauden palkaton harjoittelu.
– Jouduin ostamaan pakollista palkatonta harjoittelua varten auton, sillä kyseessä oli reissutyö. Hankin mahdollisimman halvan auton, se maksoi 400 euroa ja maksoin sen luottokortilla. Vaikka autohan ei tietysti koskaan ole halpa, se on tullut selväksi.
Palkattomasta harjoittelusta tuli Katjan autokulujen vuoksi miinusta joka kuukausi noin 400 euroa. Hän sai opintolainan lisäksi opintotuen, josta jäi käteen noin 650 euroa. Asumistuen jälkeen poikkeuksellisen edullisesta 500 euron vuokrasta jäi omavastuuta noin 100 euroa.
– Elin kahden lapseni kanssa noin 500 eurolla per kuukausi. Olin valmistumassa hyvään ammattiin, mutta raha ei riittänyt ruokaan.
KATJA sai aiemmin keliakia-avustusta 23,80 euroa kuukaudessa:
– Hallitus lopetti tämän korvauksen. Keliakia on sairaus ja gluteenittomat tuotteet maksavat ainakin kolme kertaa enemmän kuin tavalliset. En voinut syödä enää leipää tai makaronia, enkä ostaa gluteenittomia jauhoja, josta aiemmin leivoin leivät.
– Aiemmin taloudellinen tilanteeni oli sellainen, että joskus laskut saattoivat myöhästyä vähän. Oli tiukkaa, ei tarvinnut käydä kampaajalla tai ostaa vaatteita, mutta en velkaantunut ylimääräistä. Opiskelujeni viimeiset puoli vuotta olivat katastrofia.
Katjan nelivuotiaan lapsen isä maksoi lapsestaan elatusmaksua, joka meni lähes kokonaan 136,36 euron suuruisen päiväkotimaksuun.
KATJA oli eron jälkeen joutunut muuttamaan toisen kunnan puolelle, koska samasta kunnasta ei löytynyt vuokra-asuntoa. Välimatkaan nuoremman lapsen päiväkotiin oli vain kuusi kilometriä.
– Lapsi voi eron vuoksi huonosti, ja psykologi oli kirjoittanut lausunnon, että olisi tärkeää, että hoitopaikka pysyisi samana. Päätin, että vaikka hoitopaikka uuden kunnan puolella olisi edullisempi, nukun vaikka jonkun lattialla, jotta saan sen maksettua. Katjan vanhempi yläasteikäinen lapsi asuu pääosin isällään koulusyistä.
TALOUDELLISEN tilanteen vuoksi Katja oli yhteydessä sosiaalitoimistoon saadakseen toimeentulotukea. Vaikka Katja lähetti 13-sivua liitteitä todistaakseen perheensä taloudellisen tilanteen, hän ei saanut euroakaan.
– Syynä olivat avioliiton aikaiset aiemmat tuloni sekä se, että olin eron jälkeen osituksessa saanut hyvin pienen summan rahaa. Ostin sillä käytettyjä huonekaluja, sillä minulla ei ollut mitään muuta kuin vanhemman lapsen sänky. Rahaa jäi vain sata euroa.
Puhelimitse Katjaa neuvottiin listaamaan kaikki ostamansa huonekalut ja niiden hinnat.
– Siitä oli hyväksytty vain nuoremman lapsen sänky ja pesukone.
Katja ei ollut uskoa tilannetta. Joulun pelasti ystävän antamat 75 euroa, jotka hän päätti antaa Katjalle sen sijaan, että lähettäisi niillä joulukortteja.
– Se oli iso ele ja hieno juttu.
SAMAAN aikaan Eurooppaan ja Katjan kotikaupunkiinkin virtasi pakolaisia:
– Ajattelin paljon sitä, että minua ei auteta, vaikka olen suomalainen ja olen aina laskuni maksanut ja voin tehdä työtä. Siinä nousi aika katkeria tunteita. Mietin hyvin paljon sitä, että kuinka paljon meillä on täällä Suomessa ongelmia omien kansalaisten kanssa, mutta omia ei hoideta.
Katja haki toimeentulotukea toisen kerran tammikuussa.
– Olin varma, että tällä kertaa aiemmat tulot eivät voi vaikuttaa, sillä puolen vuoden tiliotteet todistivat, että rahaa ei ole. Lisäksi perustelin sitä, että ongelmani on väliaikainen ja tulen toimeen valmistuttuani. Pyysin sosiaalitoimistosta jopa lainaa, mutta sitäkään en saanut.
– Itku tuli monesti siinä kohtaa kun olin pistänyt lapset nukkumaan. Pelkäsin, että jos jotain vielä tapahtuu, niin se on sitten siinä.
NAINEN sinnitteli ja valmistui tammikuussa. Hän sai vakituisen työn helmikuussa:
– Ensimmäinen kuukausi oli vaikea siksi, että kyseessä on reissutyö ja minulla piti olla rahaa bensaan, mutta sitä ei oikeasti ollut, koska en saanut vielä palkkaa.
Katjan omat vanhemmat eivät ole elossa, joten hän pyysi rahaa lainaan lapsensa toisen puolen isovanhemmilta. Kun ensimmäinen tili tuli, Katja alkoi maksaa rästissä olevia maksuja esimerkiksi lapsensa päiväkotiin.
– Eihän tällainen hetkessä muutu. Mutta kun otin laskuttajiini yhteyttä ja kerroin tilanteen, siihen suhtauduttiin hienosti. Jouduin maksamaan vain korkoja lisää.
NYT, 10 kuukautta myöhemmin, Katja on onnistunut paikkaamaan melkein kaiken. Myös lapsen isovanhemmilta lainatut rahat.
– Rahat riittävät normaalisti ja saan laskut maksettua.
Turvaverkon ulkopuolelle tipahtaminen opetti Katjaa varautumaan:
– Aiempi ammattini oli todella pienipalkkainen. Nykyinen ammatti on sellainen, että pystyn vähitellen säästämään pieniä summia. Ja sen todella aion tehdä vastaisuuden varalle.
Kauhukuukaudet osoittivat Katjalle myös sen, miten paljon talousvaikeudet voivat koetella. Hän ei aio koskaan un
Nelikymppinen Katja erosi reilu vuosi sitten nuoremman lapsensa isästä. Opiskelu parempaan ammattiin yliopistossa oli kesken ja edessä oli neljän kuukauden palkaton harjoittelu.
– Jouduin ostamaan pakollista palkatonta harjoittelua varten auton, sillä kyseessä oli reissutyö. Hankin mahdollisimman halvan auton, se maksoi 400 euroa ja maksoin sen luottokortilla. Vaikka autohan ei tietysti koskaan ole halpa, se on tullut selväksi.
Palkattomasta harjoittelusta tuli Katjan autokulujen vuoksi miinusta joka kuukausi noin 400 euroa. Hän sai opintolainan lisäksi opintotuen, josta jäi käteen noin 650 euroa. Asumistuen jälkeen poikkeuksellisen edullisesta 500 euron vuokrasta jäi omavastuuta noin 100 euroa.
– Elin kahden lapseni kanssa noin 500 eurolla per kuukausi. Olin valmistumassa hyvään ammattiin, mutta raha ei riittänyt ruokaan.
KATJA sai aiemmin keliakia-avustusta 23,80 euroa kuukaudessa:
– Hallitus lopetti tämän korvauksen. Keliakia on sairaus ja gluteenittomat tuotteet maksavat ainakin kolme kertaa enemmän kuin tavalliset. En voinut syödä enää leipää tai makaronia, enkä ostaa gluteenittomia jauhoja, josta aiemmin leivoin leivät.
– Aiemmin taloudellinen tilanteeni oli sellainen, että joskus laskut saattoivat myöhästyä vähän. Oli tiukkaa, ei tarvinnut käydä kampaajalla tai ostaa vaatteita, mutta en velkaantunut ylimääräistä. Opiskelujeni viimeiset puoli vuotta olivat katastrofia.
Katjan nelivuotiaan lapsen isä maksoi lapsestaan elatusmaksua, joka meni lähes kokonaan 136,36 euron suuruisen päiväkotimaksuun.
KATJA oli eron jälkeen joutunut muuttamaan toisen kunnan puolelle, koska samasta kunnasta ei löytynyt vuokra-asuntoa. Välimatkaan nuoremman lapsen päiväkotiin oli vain kuusi kilometriä.
– Lapsi voi eron vuoksi huonosti, ja psykologi oli kirjoittanut lausunnon, että olisi tärkeää, että hoitopaikka pysyisi samana. Päätin, että vaikka hoitopaikka uuden kunnan puolella olisi edullisempi, nukun vaikka jonkun lattialla, jotta saan sen maksettua. Katjan vanhempi yläasteikäinen lapsi asuu pääosin isällään koulusyistä.
TALOUDELLISEN tilanteen vuoksi Katja oli yhteydessä sosiaalitoimistoon saadakseen toimeentulotukea. Vaikka Katja lähetti 13-sivua liitteitä todistaakseen perheensä taloudellisen tilanteen, hän ei saanut euroakaan.
– Syynä olivat avioliiton aikaiset aiemmat tuloni sekä se, että olin eron jälkeen osituksessa saanut hyvin pienen summan rahaa. Ostin sillä käytettyjä huonekaluja, sillä minulla ei ollut mitään muuta kuin vanhemman lapsen sänky. Rahaa jäi vain sata euroa.
Puhelimitse Katjaa neuvottiin listaamaan kaikki ostamansa huonekalut ja niiden hinnat.
– Siitä oli hyväksytty vain nuoremman lapsen sänky ja pesukone.
Katja ei ollut uskoa tilannetta. Joulun pelasti ystävän antamat 75 euroa, jotka hän päätti antaa Katjalle sen sijaan, että lähettäisi niillä joulukortteja.
– Se oli iso ele ja hieno juttu.
SAMAAN aikaan Eurooppaan ja Katjan kotikaupunkiinkin virtasi pakolaisia:
– Ajattelin paljon sitä, että minua ei auteta, vaikka olen suomalainen ja olen aina laskuni maksanut ja voin tehdä työtä. Siinä nousi aika katkeria tunteita. Mietin hyvin paljon sitä, että kuinka paljon meillä on täällä Suomessa ongelmia omien kansalaisten kanssa, mutta omia ei hoideta.
Katja haki toimeentulotukea toisen kerran tammikuussa.
– Olin varma, että tällä kertaa aiemmat tulot eivät voi vaikuttaa, sillä puolen vuoden tiliotteet todistivat, että rahaa ei ole. Lisäksi perustelin sitä, että ongelmani on väliaikainen ja tulen toimeen valmistuttuani. Pyysin sosiaalitoimistosta jopa lainaa, mutta sitäkään en saanut.
– Itku tuli monesti siinä kohtaa kun olin pistänyt lapset nukkumaan. Pelkäsin, että jos jotain vielä tapahtuu, niin se on sitten siinä.
NAINEN sinnitteli ja valmistui tammikuussa. Hän sai vakituisen työn helmikuussa:
– Ensimmäinen kuukausi oli vaikea siksi, että kyseessä on reissutyö ja minulla piti olla rahaa bensaan, mutta sitä ei oikeasti ollut, koska en saanut vielä palkkaa.
Katjan omat vanhemmat eivät ole elossa, joten hän pyysi rahaa lainaan lapsensa toisen puolen isovanhemmilta. Kun ensimmäinen tili tuli, Katja alkoi maksaa rästissä olevia maksuja esimerkiksi lapsensa päiväkotiin.
– Eihän tällainen hetkessä muutu. Mutta kun otin laskuttajiini yhteyttä ja kerroin tilanteen, siihen suhtauduttiin hienosti. Jouduin maksamaan vain korkoja lisää.
NYT, 10 kuukautta myöhemmin, Katja on onnistunut paikkaamaan melkein kaiken. Myös lapsen isovanhemmilta lainatut rahat.
– Rahat riittävät normaalisti ja saan laskut maksettua.
Turvaverkon ulkopuolelle tipahtaminen opetti Katjaa varautumaan:
– Aiempi ammattini oli todella pienipalkkainen. Nykyinen ammatti on sellainen, että pystyn vähitellen säästämään pieniä summia. Ja sen todella aion tehdä vastaisuuden varalle.
Kauhukuukaudet osoittivat Katjalle myös sen, miten paljon talousvaikeudet voivat koetella. Hän ei aio koskaan un
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.