Jos 100 000 äänestäjää Floridassa ja Pennsylvaniassa olisi valinnut Trumpin sijasta Clintonin, Yhdysvallat olisi saanut ensimmäisen naispresidentin.
Vielä ei tarkasti tiedetä, miksi Yhdysvaltain presidentinvaalien mielipidemittaukset menivät systemaattisesti pieleen ja epäonnistuivat ennustamaan voittajan. Mutta se tiedetään, että toisin kuin aluksi syytettiin, mittaukset eivät olleet erityisen pahasti väärässä.
Ääntenlaskenta on vielä kesken, mutta Hillary Clinton voittanee maanlaajuisen kisan noin yhden prosentin erolla Donald Trumpiin. Eri mittausten keskiarvoa laskeva RealClearPolitics antoi vaalipäivänä Clintonille 3,3 prosenttiyksikön edun Trumpiin mittauksissa, joissa olivat mukana myös kaksi muuta merkittävintä ehdokasta eli libertaarien Gary Johnson ja vihreiden Jill Green.
Virhe oli siis reilun kahden prosenttiyksikön luokkaa. Se on vähemmän kuin vuoden 2012 vaaleissa, jolloin mittausten keskiarvo kertoi Barack Obaman voittavan Mitt Romneyn alle prosenttiyksikön erolla – lopulta Obama voitti maanlaajuisen kisan selkeästi 3,9 prosenttiyksikön erolla.
Maanlaajuiset mittaukset onnistuivat siis ennustamaan voittajan oikein. Yhdysvaltain presidenttikisa ratkaistaan kuitenkin osavaltioiden valitsijamieskisassa, jossa ankarasti mollattu virhe varsinaisesti syntyi.
Ero kapeni nopeasti
Niin sanotuissa vaa’ankieliosavaltioissa tehtiin vaalien alla hurja määrä mittauksia. Niiden perusteella Clintonin ennustettiin voittavan kisan varsin turvallisella valitsijamieserolla. Ennusteet perustuivat erityisesti suuren Pennsylvanian tilanteeseen, jonka arveltiin heijastelevan myös pienempien ns. ruostevyöhykkeen osavaltioiden tilannetta. Vain viikko ennen vaaleja Clintonilla näytti olevan Pennsylvaniassa yli viiden prosenttiyksikön ero Trumpiin.
Sitten tapahtui jotain, jota analysoidaan vielä pitkään. FBI:n ilmoitukset Clintonin sähköpostitutkinnasta saattoivat muuttaa tilannetta, tai sitten kantaansa pohtivat äänestäjät – joita kaikkien mittausten mukaan oli paljon – vain yksinkertaisesti kääntyivät Trumpin kannalle, kun taas Clinton ei onnistunut houkuttelemaan tukijoitaan äänestämään.
Liki kaikki mittaukset näyttivät kampanjan loppumetreillä, että trendi kääntyi Trumpin suuntaan. Juuri kukaan ei kuitenkaan ehtinyt analysoida, kuinka paljon se vaikuttaa lopputulokseen. Mittaukset laahaavat aina myös muutaman päivän jäljessä todelliseen tilanteeseen nähden.
Nähtävissä oli joka tapauksessa se, että vaalipäivään mennessä Trump oli kutistanut eron Clintoniin Pennsylvaniassa vain 1,9 prosenttiyksikköön. Samaa eron pienenemistä tapahtui mittausten mukaan monessa muussakin osavaltiossa.
Toinen vaalien ratkaisuosavaltio oli Florida, jossa tilanne oli koko ajan erittäin tasainen myös mittausten mukaan. Oikeastaan ainoa vaa’ankieliosavaltio, jossa mittaukset menivät pahasti pieleen oli Wisconsin, sillä Trumpin voittoa siellä ei ennustanut mikään mittaus. Kaiken kaikkiaan osavaltioiden mittaukset olivat väärässä keskimäärin 2-3 prosenttiyksikön luokkaa.
Pieni ero
Kohtalokkaaksi pienet virheet osavaltioissa nousivat vain sen takia, että niitä oli Clintonin kannalta pari liikaa, ja kisan tasaisuuden vuoksi ne sattuivat peittämään sen, että todellisuudessa etulyöntiasemassa olikin Trump eikä Clinton. Jos mittavirhe olisi toiminut Clintonin eduksi, kukaan ei tällä hetkellä puhuisi koko asiasta, koska veikkaus voittajasta olisi osunut oikeaan.
Trumpin voitto oli lopulta myös erittäin tiukka, jos katsoo tärkeimpien vaa’ankieliosavaltioiden eli Pennsylvanian ja Floridan tulosta. Jos vain noin 100 000 äänestäjää näissä osavaltioissa olisi valinnut Trumpin sijaan Clintonin, näiden osavaltioiden 49 valitsijamiestä olisivat menneet täpärästi Clintonille ja Yhdysvallat olisi saanut ensimmäisen naispresidentin. Siksi Clintonin leirissä jossitellaan tulosta todennäköisesti vielä pitkään.
Vaalitulos on saanut monet asiantuntijat ripottelemaan tuhkaa päälleen, koska Clintonin voittoa pidettiin niin varmana, että se saattoi jopa vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen. Tätä on kuitenkin erittäin vaikea todentaa jälkikäteen.
Esimerkiksi BBC:n analyysin mukaan useat parina viime vuonna tapahtuneet mittausvirheet ovat viimeistään nyt opettaneet, että mittauksiin pitää suhtautua varoen. Jos tilanne näyttää tasaiselta, se myös on sitä, ja silloin mitä tahansa voi tapahtua.
Jari Alenius
Vielä ei tarkasti tiedetä, miksi Yhdysvaltain presidentinvaalien mielipidemittaukset menivät systemaattisesti pieleen ja epäonnistuivat ennustamaan voittajan. Mutta se tiedetään, että toisin kuin aluksi syytettiin, mittaukset eivät olleet erityisen pahasti väärässä.
Ääntenlaskenta on vielä kesken, mutta Hillary Clinton voittanee maanlaajuisen kisan noin yhden prosentin erolla Donald Trumpiin. Eri mittausten keskiarvoa laskeva RealClearPolitics antoi vaalipäivänä Clintonille 3,3 prosenttiyksikön edun Trumpiin mittauksissa, joissa olivat mukana myös kaksi muuta merkittävintä ehdokasta eli libertaarien Gary Johnson ja vihreiden Jill Green.
Virhe oli siis reilun kahden prosenttiyksikön luokkaa. Se on vähemmän kuin vuoden 2012 vaaleissa, jolloin mittausten keskiarvo kertoi Barack Obaman voittavan Mitt Romneyn alle prosenttiyksikön erolla – lopulta Obama voitti maanlaajuisen kisan selkeästi 3,9 prosenttiyksikön erolla.
Maanlaajuiset mittaukset onnistuivat siis ennustamaan voittajan oikein. Yhdysvaltain presidenttikisa ratkaistaan kuitenkin osavaltioiden valitsijamieskisassa, jossa ankarasti mollattu virhe varsinaisesti syntyi.
Ero kapeni nopeasti
Niin sanotuissa vaa’ankieliosavaltioissa tehtiin vaalien alla hurja määrä mittauksia. Niiden perusteella Clintonin ennustettiin voittavan kisan varsin turvallisella valitsijamieserolla. Ennusteet perustuivat erityisesti suuren Pennsylvanian tilanteeseen, jonka arveltiin heijastelevan myös pienempien ns. ruostevyöhykkeen osavaltioiden tilannetta. Vain viikko ennen vaaleja Clintonilla näytti olevan Pennsylvaniassa yli viiden prosenttiyksikön ero Trumpiin.
Sitten tapahtui jotain, jota analysoidaan vielä pitkään. FBI:n ilmoitukset Clintonin sähköpostitutkinnasta saattoivat muuttaa tilannetta, tai sitten kantaansa pohtivat äänestäjät – joita kaikkien mittausten mukaan oli paljon – vain yksinkertaisesti kääntyivät Trumpin kannalle, kun taas Clinton ei onnistunut houkuttelemaan tukijoitaan äänestämään.
Liki kaikki mittaukset näyttivät kampanjan loppumetreillä, että trendi kääntyi Trumpin suuntaan. Juuri kukaan ei kuitenkaan ehtinyt analysoida, kuinka paljon se vaikuttaa lopputulokseen. Mittaukset laahaavat aina myös muutaman päivän jäljessä todelliseen tilanteeseen nähden.
Nähtävissä oli joka tapauksessa se, että vaalipäivään mennessä Trump oli kutistanut eron Clintoniin Pennsylvaniassa vain 1,9 prosenttiyksikköön. Samaa eron pienenemistä tapahtui mittausten mukaan monessa muussakin osavaltiossa.
Toinen vaalien ratkaisuosavaltio oli Florida, jossa tilanne oli koko ajan erittäin tasainen myös mittausten mukaan. Oikeastaan ainoa vaa’ankieliosavaltio, jossa mittaukset menivät pahasti pieleen oli Wisconsin, sillä Trumpin voittoa siellä ei ennustanut mikään mittaus. Kaiken kaikkiaan osavaltioiden mittaukset olivat väärässä keskimäärin 2-3 prosenttiyksikön luokkaa.
Pieni ero
Kohtalokkaaksi pienet virheet osavaltioissa nousivat vain sen takia, että niitä oli Clintonin kannalta pari liikaa, ja kisan tasaisuuden vuoksi ne sattuivat peittämään sen, että todellisuudessa etulyöntiasemassa olikin Trump eikä Clinton. Jos mittavirhe olisi toiminut Clintonin eduksi, kukaan ei tällä hetkellä puhuisi koko asiasta, koska veikkaus voittajasta olisi osunut oikeaan.
Trumpin voitto oli lopulta myös erittäin tiukka, jos katsoo tärkeimpien vaa’ankieliosavaltioiden eli Pennsylvanian ja Floridan tulosta. Jos vain noin 100 000 äänestäjää näissä osavaltioissa olisi valinnut Trumpin sijaan Clintonin, näiden osavaltioiden 49 valitsijamiestä olisivat menneet täpärästi Clintonille ja Yhdysvallat olisi saanut ensimmäisen naispresidentin. Siksi Clintonin leirissä jossitellaan tulosta todennäköisesti vielä pitkään.
Vaalitulos on saanut monet asiantuntijat ripottelemaan tuhkaa päälleen, koska Clintonin voittoa pidettiin niin varmana, että se saattoi jopa vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen. Tätä on kuitenkin erittäin vaikea todentaa jälkikäteen.
Esimerkiksi BBC:n analyysin mukaan useat parina viime vuonna tapahtuneet mittausvirheet ovat viimeistään nyt opettaneet, että mittauksiin pitää suhtautua varoen. Jos tilanne näyttää tasaiselta, se myös on sitä, ja silloin mitä tahansa voi tapahtua.
Jari Alenius
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jostakin syystä gallup-mittausten virhemarginaali on jäänyt täysin vaille huomiota niin asiantuntijoilta kuin lehdistöltäkin.
Jos kahden ehdokkaan väliseksi eroksi ilmoitetaan 2,9 prosenttiyksikköä, ja virhemarginaali on 2 prosenttiyksikköä, niin matemaattisesti tarkasteltuna voidaan väittää, että kumpi tahansa ehdokas johtaa tai on häviöllä.
Siis mikä tahansa luku virhemarginaalin sisällä on täsmälleen yhtä oikea luku kuin joku toinenkin luku virhemarginaalin sisällä. Jos tämä fakta otettaisiin huomioon uutisoinnissa, niin kuivaksihan uutiset muuttuisivat. Ei olisi mitään kerrottavaa!
Yle+summasi+vaalipäivänä+gallupit+ja+sai+Trumpin+mahdollisuudeksi+10%+ja+Clintonille+90.
Lapsellista pulinaa vaalituloksesta. Ei korkeimman oikeuden päätöstä tarvittu, kuten joskus aiemmin?
Jos tädillä olis munat, niin se olis setä.
Kansa on puhunut ja pulinat pois!
Aloittaja. Nuo luvut aloituksessa ovat valtamedian keksimiä. Ne kun valehtelevat kaikesta. Etkö ole ymmärtänyt?
Oikeasti Trump voitti 6 miljoonalla äänellä.
Eli ei knnata luottaa tilastoihin ja laskentaan, koska Venäjän Tiltu keksii ja sepittää paremmat luvut?