Olin ortodoksimiehen kanssa autoajelulla. Hän vei minut syrjäiselle munkkien hautausmaalle. Konevitsan munkit olivat olleet paikkakunnalla evakossa, mutta nyt ei ollut enää munkkikuntaa eikä luostaria. Oli vain hiljainen hautausmaa, pyhä leposija, ja kaikilla haudoilla samanlainen puuristi.
Katselimme aikamme ristirivistöä. Luimme niistä mukkien nimiä ja tehtäviä. Mies kysäisi minulta: "Onkohan kuoleman jälkeen mitään elämää?"
Olin miehen vanhan äidin hautajaisissa. Hän teki ristinmerkin äitinsä avoimen arkun ääressä kuninkaanoveen ja äitiinsä päin. Nosti välillä äitinsä rinnalla olevan ikonin, suuteli sitä, pani takaisin ja teki taas ristinmerkin. Olin jo ennenkin ollut vakuuttunut, että tämä mies turvautuu Kristukseen ja vain Kristukseen, eikä minua yhtään yllättänyt hänen toimensa, joilla hän sanattomasti julisti Kristusta.
Joku voi ihmetellä, kuinka kristinuskolle näin omistautunut mies, ei sanonut tietävänsä, mitä seuraa kuoleman jälkeen. Kristukseen turvautuminen ei saakaan mitään lisää tiedosta. Vaikka tietäisi kaikki asiat, mutta olisi ilman Kristusta, olisi harhapolulla. Vaikkei tietäisi mitään, mutta turvautuu Kristukseen, on oikealla tiellä.
Joskaan tietoa ei monella ole nyt, ja epäilyskin vaivaa, ei voi olla saavuttamatta iankaikkista autuutta, jos turvautuu Häneen. Hän vie perille, ja hämmästymme, mikä meitä on odottanut.
"Halleluja, siel riemuita voimme. / Halleluja jo epäilys haihtuu.
Enää koskaan en horjuen kulje. / Olen saapunut Jumalan luo."
Katselimme aikamme ristirivistöä. Luimme niistä mukkien nimiä ja tehtäviä. Mies kysäisi minulta: "Onkohan kuoleman jälkeen mitään elämää?"
Olin miehen vanhan äidin hautajaisissa. Hän teki ristinmerkin äitinsä avoimen arkun ääressä kuninkaanoveen ja äitiinsä päin. Nosti välillä äitinsä rinnalla olevan ikonin, suuteli sitä, pani takaisin ja teki taas ristinmerkin. Olin jo ennenkin ollut vakuuttunut, että tämä mies turvautuu Kristukseen ja vain Kristukseen, eikä minua yhtään yllättänyt hänen toimensa, joilla hän sanattomasti julisti Kristusta.
Joku voi ihmetellä, kuinka kristinuskolle näin omistautunut mies, ei sanonut tietävänsä, mitä seuraa kuoleman jälkeen. Kristukseen turvautuminen ei saakaan mitään lisää tiedosta. Vaikka tietäisi kaikki asiat, mutta olisi ilman Kristusta, olisi harhapolulla. Vaikkei tietäisi mitään, mutta turvautuu Kristukseen, on oikealla tiellä.
Joskaan tietoa ei monella ole nyt, ja epäilyskin vaivaa, ei voi olla saavuttamatta iankaikkista autuutta, jos turvautuu Häneen. Hän vie perille, ja hämmästymme, mikä meitä on odottanut.
"Halleluja, siel riemuita voimme. / Halleluja jo epäilys haihtuu.
Enää koskaan en horjuen kulje. / Olen saapunut Jumalan luo."
Vastaukset 8
Vanhimmat
Usko tulee Jumalan Sanan kuulemisesta. Oikeasti tulin uskoon vasta kun ymmärsin että olin matkalla iankaikkiseen kadotukseen. Olin luottanut siihen, että kirkon jäsenyys riittää. Ei riitä. Usko on henkilökohtainen ja ymmärtäväisessä iässä Jeesus tulee ottaa vastaan henkilökohtaisena Vapahtajana ja Herrana. Ja sen jälkeen elää Jumalan tahdossa. Usko Jumalaan on usko Jumalan Sanaan. Jumala sanoo:
2. Tess. 1:7 ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa 8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. 9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,
Ilm. 22:15 Ulkopuolella [iankaikkisesta elämästä] ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
Jos joku kysyy uskovalta mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, uskovan pitäisi vastata. Ihan vaan rakkaudesta lähimmäiseen, että lähimmäisenkin sielu pelastuisi. Ei ole rakkautta olla hiljaa jos joku kysyy asioita, jotka tietää (Jeesus varoittaa tästä Sanassaan). Koska rakkautta on kertoa ihmiselle mikä ihmisen sielun pelastaa. Mutta... en tiedä tiesikö hän että on olemassa kadotus, koska ortodoksikirkossa on paljon väärää evankeliumia ja epäjumalanpalvontaa.
Kristin usko on hyvin helppo käsittää miksi ja miten se on syntynyt. Nyt kun kaikki elävät olennot ihminen mukaan lukien pelkäävät kuolemaa, niin siinä vaiheessa ku ihminen alkoi ajatella niin hän loi ajatus rakennelman ikuisesta elämästä joka on hyvin keskeinen teema Kristin uskossa. Hä loi ihminen itselleen näyn, että elämällä tietyllä tavalla hän saavuttaa kuolemattomuuden. Kuten nyt kristin oppi meille julistaa, että me menemme taivaaseen ja oliko se niin että muslimit menee kanssa omaan taivaaseensa hindut nirvanaan intiaani esi isien luo jne.. Mutta kaikile uskonnoille on tunnus omaista se että elämä jatkuu ikuisesti siis voimme todeta niin kuin asia yleisellä tasolla on, ettei kukaan halua kuolla ja jokainen haluaa olla terve ja nuori tämä on tyypillistä kaikissa uskonnoissa. Hen koht en minäkään halua sairastua vanheta tai kuolla. Jotkin ihmiset sitten keksi esm kristin uskosta vallan käytön välineen, siten, erttä jos ei usko yleiseen uskontoon niin joutuu iankaikkiseen kidutukseen tuli järvessä joka tulta ja tulikiveä palaa. Keskiajalla kirkot käyttivät lähes helvetillisiä kidutus muotoja jo täällä maan päällä, kuten jokainen on lukenut inkvis itiöstä joka oli kirkollinen kidutus laitos, noita rovioista joissa viattomia ihmisiä kirkko elävältä poltteli
Niin kuin taampana olen viitannut Kristin uskokin perustuu toive ajatteluun sen synty ajoista lähtien. Tämä toive ajattelu on sitä, ettei kuole koskaan ja elää ikuisesti. Hen koht minun on vaikea uskoa mihinkään ikuiseen elämään ja missään muodossa, pidän tälläistä toive ajatteluna. Mutta jos joku saa uskonnosta kuoleman pelolleen jotain lohtua niin siitä vaan sen kun usoo sitten. Kristin oppi on onnistunut kyllä levittämään enemmän pelkoa kun turvan tunnetta niillä kauhu kuvillaan helvetin kärsimyksista ja niillä noita roviollaan ja kirkollisilla kidutus muodoillaan, ihmisten keskuudessa. Lisäksi uskonnot on tuotu moniin maihin tappamalla ihmisiä, joten uskonnot on heti ensi kosketuksestaan lähtien kylväneet kauhua ja kuolemaa jonka pelon tähden sittä Suomessakin on Kristin opin ensi askeleet otettu.
Ihan loogista ajatustenjuoksua kyllä esität. Jumalasta kun ei ole mitään todisteita, eikä mistään yliluonnollisestakaan, niin noin voi hyvin päätellä. Agnostikolla on suurinpiirtein tuollainen ajatustapa mutta hänen mielestään ei ole myöskään mitään todisteita, etteikö Jumala voisi olla olemassakin. Kari Enqvist vertasi agnostikkoa huuliherpekseen joka ei tiedä aamulla puhkeaako päivän mittaan vai ei, mutta minusta se oli läppä jolle ei ole perusteita. Avaruudessa on miljardeja galakseja eikä kukaan tiedä, mitä sen kätköissä voi olla.
Tuohon edelliseen liittyen seuraavaa. Kommunismi ei tunnusta minkäänlaista uskoa tai uskontoa, mutta voiko kukaan sanoa, sellainen joka asioita ajattelee ja on lukenut uskonnoista että Kommunismi olisi väärässä. Uskonnot ja niitten piirissä olevat valtiot on katkoneet päitä ideologiansa vuoksi varmasti monin kertaisesti verrattuna esm Neuvosto aikaiseen kommunismiin Venäjällä. Toki sielläkin oli kuri maan virallisen hallinnon puolelta ja poikkavia tästä ideologiasta rangaistiin. Kun kävin Venäjällä ja tutustuin sikäläiseen karjalaiseen väkeen, niin yksikin mies sanoi, että "me oltiin ryysyläisiä mutta onnellisempia kuin nyt". Ihminen ei siis paljon tarvitse onnellisuutensa takeiksi jos ei kellään muullakaan ole aineellisesti paremmin. Mainitsemani karjalainenmies sanoi lisäksi: "Me uskoimma järjestelmään kuitenkin ja olimme onnellisia".
Joskus tuntuu inhottavalta juuri se kun tullaan puhumaan rakkaudesta ja kuinka nyt sinua rakastetaan kun rupeet uskoon mutta pitkäaikainen kokemukseni seurkunnista on osoittanut minulle, että ainakaan suomessa ei seurakunnissa seurakuntalaiset rakasta toisiaan enempää kuin ihan tavalline baaritiskillä nuokkuva juoppokaan toista nuokkujaa rakastaa. Seurakunta rakkau tuntuu siks välillä inhottavalta kun siitä puhutaan kuinka nyt ollaan siskja ja veljiä herrassa, mutta käytännön tasolla tämä ei toteudu kuitenkaan. Jos esm sairastut ja et pääse seurakuntaan niin varmasti sinua ei sieltä kukaan kysele, miten voit? Saati sitten, etä joku olisi kiinostunut siitä elätkö vai oletko kuollu.
No eiköhän pistetä sitten pillit pussiin, jos kerran kirkollakaan ei enää ole mitään tietoa Jumalasta. Turhan kallis laitos pitää pystyssä.
Dogmatikos vielä mukavasti eläkkeellä sahailee kirkon oksaa.
Nuokin rahat olisivat sitten menneet hyväntekeväisyyteen. Sekä hän palkkansa että tämä eläke.
Ihmiset ovat tosiaankin uskomatta ilman kirkon apua, siihen ei tarvita pappien apuaheidän epäuskoonsa. Lisäksi heillä on kylllä kaikenlaisia ehdotuksia, sitten niillä, jotka hämärästi ajattelevat, että joku Kiva Jesse on saattanut olla olemassa ja mitä tämä heidän mielikuvituksensa Jesse ajaa, siihenkään ei tarvita kirkkoa.
Mutta hyväntekeväisyyslaitoksena se on sitten liian kallis.
Onko teille koskaan kukaan myynyt tuotetta, ja sanonut sitten, en tiedä, onko tämä edes olemassa, enkä tiedä tästä yhtään mitään.
Lisäksi en osaa kuvitella Pietaria samassa tilanteessa, ryystämässä mukavasti mukavalla palkalla kaffetta ja ilmaisia aterioita milloin missäkin ja sitten tuo porukka olisi vielä maksanut eläkkeenkin ja sieltä eläkkeellä Pietari olisi ilmoittanut, no ei sitä kenties ole olemassakaan, ja varmaan olen kuvitellut kaiken.
Minkään ihmeen takia ei sitten anneta virkaa kristitylle papille, eikä ymmärretä mennä pois tieltä, vaan tullaan jotain omia juttujaan esittämään?
Kyllä kirkolla es EVLUT kirkolla on rahoja ja maa ja kiintain omaisuutta ja paljon. Täälläkin kouvolan ytimessä on ainakin kymmenen eri seurakuntakotia ja kymmeniä miljoonia maksanut kirkko Ympäristö seurakunta Valkealassa on Puhjonranta niminen leiri keskus joka on järven rannalla noin 10 ha maalla. Sekin on ainakin 10 miljoonan euron paikkaKirkolla on täällä yksi kartanokin jonka maa ala on jo sadoissa hehtaareissa. Tuntuu rikokselta se kun ihmisiltä sitten ollaan itkemässä lisää rahaa kirkon ulkomaan apuun. Kirkko on jo nyysinyt suomen kansaa ihan kyllin, se pakko lunasti ja ryösti köyhien maita omaisuudekseen ilmaisiksi, sen olette varmaankin vanhoista elokuvista nähneet. Nämäkin yllä mainitut omaisuudet on täytyneet jotenkin kansalta kuitenkin nyysiä tavalla tai toisella. Joten oikeastaan kirkon nimissä oleva omaisuus kuuluisi Suomen kansalle. Tämä omaisuus pitäis minun mielestäni antaa koti ja ulkomaitten köyhille. Meidä kirkkomme on eräänlaisessa hyvinvointi pöhötyksessä. Se on ehkä yhteiskuntamme hyvinvoivin laitos omaisuutensa ja rahojensa puolesta. Uskoisin, että kirkon omaisuus on kouvolankin alueella noin 300 miljoonan euron hinnoissa, ellei enemmänkin.