Tolkun Tie: vastauksemme Olli Löytylle
Kiitos tietokirjailija Olli Löytty kirjoituksestasi Tolkun ideologia eli toisen ääripään harha. Tekstisi on kelpo esimerkki tolkullisuudesta ja tolkun keskustelukulttuurista. Viikko sitten julkaistun Tolkun tie-vetoomuksen työryhmänä vastaamme esittämiisi kysymyksiin.
1. Kysyt: ”Keitä tarkalleen ottaen ovat ne ”ääripäät”, joihin teksteissä toistuvasti viitataan?”
Vastaamme: Ääripäitä ovat mielestämme tolkuttomat, jotka eivät pysty keskustelemaan asiasta toista kuunnellen. Tähän porukkaan kuuluvat esimerkiksi he, jotka solvaavat maahanmuuttajia ja he, jotka rasisminvastustamisen nimissä syyttä leimaavat toisia rasistiksi ilman perusteita.
Jatkuvasti kysellään: mikä toinen ääripää? Rasisteja ja toisia suvakeiksi haukkuvia vastaan asettuvat ne, jotka eivät näe mitään välitilaa, tavallisia ihmisiä, eivätkä tunnu luottavan demokraattiseen järjestelmään vaan odottavat, että kaikkien on radikalisoiduttava, oltava niitä toisia vastaan.
Toinen ääripää ei ole siellä, missä kamppaillaan rasismia vastaan, vedotaan ihmisoikeuksiin ja toivotaan että kunnioitamme kansainvälisiä sopimuksia. Toisessa ääripäässä leimataan kaikenlainen erimielisyys vaikkapa maahanmuutosta rasismiksi ja suorastaan kielletään ihmisiä olemasta huolissaan yhteiskunnan tilasta tässä historiallisen muutoksen keskellä. Ääripäät tulehduttavat ja radikalisoivat toisiaan.
2. Kysyt: ”Jos ”tolkun ihminen” pyrkii asettumaan joidenkin ääripäiden väliin, kenestä hän silloin haluaa erottautua?”
Vastaamme: Tolkun ihminen haluaa erottautua molemmista linnaleireistä, niistä vastakkaisista asemista, joihin kummankin pään keskustelijat haluavat ihmiset ajaa erilaisilla diskursiivisilla keinoilla.
Tyypillistä on ideologinen sokeus althusserilaisessa mielessä: ihminen ideologiassaan näkee asiat itsestään selvinä, terveen järjen mukaisina, eikä hän edes ymmärrä olevansa ääripäätä. Yhdessä ääripäässä uskotaan, että edustetaan myyttistä kansaa. Toisessa uskotaan, että edustetaan oikeutta, edistystä ja suvaitsevaisuutta.
Ongelmia syntyy siinä vaiheessa, kun ihmisiä ryhdytään luokittelemaan ja leimaamaan, siirtämään väkisin siihen toiseen päähän.
Kamppailu suvaitsevaisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta on täysin oikein. Vihapuheen ja leimaamisen täyttämä kamppailu niiden puolesta ei ole. Rasismi on tuomittavaa, mutta niin on myös ihmisten leimaaminen rasisteiksi vain siksi, että heillä on eri käsitys yhteiskunnallisesta tilanteesta ja ihanteista.
Rasismi voi hyvinkin olla maahanmuuttokriittisten äänten perustalla, mutta se ei ole sitä default-asetuksena. Ongelma pitää erikseen osoittaa eikä päättää etukäteen.
3. Kysyt: ”Kenen etua palvelee Suomen toistuva esittäminen kahtiajakautuneeksi yhteiskunnaksi?”
Vastaamme: Ei kenenkään, kuten ei myöskään kahtiajaon (jota on monenlaista – jakolinjat vaihtelevat) kieltäminen.
Haluamme nimenomaan korostaa sitä, että ”keskellä” on tolkuttomasti tilaa: ei tarvitse marginalisoitua ja jengiytyä mihinkään äärinäkemykseen. Todellisuus ei ole joko-tai: kansalainen voi samalla kritisoida maahanmuuttopolitiikkaa ja osoittaa yhteisvastuuta maahamme tulleita kohtaan.
Kahtia jakautuneen yhteiskunnan malli syntyy ääripäiden kamppailussa, sitä jopa tietoisesti synnytetään, ei siellä, missä pyritään katsomaan suurta välitilaa, jossa ihmiset elävät arkeaan ja luottavat monelta osin demokraattiseen järjestelmään.
Tolkun tien tarkoituksena on osoittaa tämä dikotomia vääränlaisen keskustelukulttuurin tuotannoksi.
4. Kysyt: ”Nähdäänkö niiden (ääripäiden) väliset voimasuhteet symmetrisiksi?”
Vastaamme: Asiat eivät ole yhteismitallisia: rasistinen rikos esimerkiksi on huomattavasti vakavampi asia kuin kunnianloukkaus solvaamalla vaikkapa natsiksi tai äärioikeiston suosijaksi ilman syytä.
Meidän roolimme on mediakriittinen ja keskustelun tapoja tarkasteleva. Niilläkin on yhteiskunnassa iso merkitys, kuten voidaan nähdä maailmanpolitiikassakin.
Keskustelutavat ja toisten leirittäminen näissä päissä muistuttavat toisiaan, ovat samalla tavalla asian kaksi puolta niin kuin ovat islaminvastaisuus ja poliittinen radikaali islam. Laidat lähestulkoon edellyttävät toisiaan.
Kiitos tietokirjailija Olli Löytty kirjoituksestasi Tolkun ideologia eli toisen ääripään harha. Tekstisi on kelpo esimerkki tolkullisuudesta ja tolkun keskustelukulttuurista. Viikko sitten julkaistun Tolkun tie-vetoomuksen työryhmänä vastaamme esittämiisi kysymyksiin.
1. Kysyt: ”Keitä tarkalleen ottaen ovat ne ”ääripäät”, joihin teksteissä toistuvasti viitataan?”
Vastaamme: Ääripäitä ovat mielestämme tolkuttomat, jotka eivät pysty keskustelemaan asiasta toista kuunnellen. Tähän porukkaan kuuluvat esimerkiksi he, jotka solvaavat maahanmuuttajia ja he, jotka rasisminvastustamisen nimissä syyttä leimaavat toisia rasistiksi ilman perusteita.
Jatkuvasti kysellään: mikä toinen ääripää? Rasisteja ja toisia suvakeiksi haukkuvia vastaan asettuvat ne, jotka eivät näe mitään välitilaa, tavallisia ihmisiä, eivätkä tunnu luottavan demokraattiseen järjestelmään vaan odottavat, että kaikkien on radikalisoiduttava, oltava niitä toisia vastaan.
Toinen ääripää ei ole siellä, missä kamppaillaan rasismia vastaan, vedotaan ihmisoikeuksiin ja toivotaan että kunnioitamme kansainvälisiä sopimuksia. Toisessa ääripäässä leimataan kaikenlainen erimielisyys vaikkapa maahanmuutosta rasismiksi ja suorastaan kielletään ihmisiä olemasta huolissaan yhteiskunnan tilasta tässä historiallisen muutoksen keskellä. Ääripäät tulehduttavat ja radikalisoivat toisiaan.
2. Kysyt: ”Jos ”tolkun ihminen” pyrkii asettumaan joidenkin ääripäiden väliin, kenestä hän silloin haluaa erottautua?”
Vastaamme: Tolkun ihminen haluaa erottautua molemmista linnaleireistä, niistä vastakkaisista asemista, joihin kummankin pään keskustelijat haluavat ihmiset ajaa erilaisilla diskursiivisilla keinoilla.
Tyypillistä on ideologinen sokeus althusserilaisessa mielessä: ihminen ideologiassaan näkee asiat itsestään selvinä, terveen järjen mukaisina, eikä hän edes ymmärrä olevansa ääripäätä. Yhdessä ääripäässä uskotaan, että edustetaan myyttistä kansaa. Toisessa uskotaan, että edustetaan oikeutta, edistystä ja suvaitsevaisuutta.
Ongelmia syntyy siinä vaiheessa, kun ihmisiä ryhdytään luokittelemaan ja leimaamaan, siirtämään väkisin siihen toiseen päähän.
Kamppailu suvaitsevaisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta on täysin oikein. Vihapuheen ja leimaamisen täyttämä kamppailu niiden puolesta ei ole. Rasismi on tuomittavaa, mutta niin on myös ihmisten leimaaminen rasisteiksi vain siksi, että heillä on eri käsitys yhteiskunnallisesta tilanteesta ja ihanteista.
Rasismi voi hyvinkin olla maahanmuuttokriittisten äänten perustalla, mutta se ei ole sitä default-asetuksena. Ongelma pitää erikseen osoittaa eikä päättää etukäteen.
3. Kysyt: ”Kenen etua palvelee Suomen toistuva esittäminen kahtiajakautuneeksi yhteiskunnaksi?”
Vastaamme: Ei kenenkään, kuten ei myöskään kahtiajaon (jota on monenlaista – jakolinjat vaihtelevat) kieltäminen.
Haluamme nimenomaan korostaa sitä, että ”keskellä” on tolkuttomasti tilaa: ei tarvitse marginalisoitua ja jengiytyä mihinkään äärinäkemykseen. Todellisuus ei ole joko-tai: kansalainen voi samalla kritisoida maahanmuuttopolitiikkaa ja osoittaa yhteisvastuuta maahamme tulleita kohtaan.
Kahtia jakautuneen yhteiskunnan malli syntyy ääripäiden kamppailussa, sitä jopa tietoisesti synnytetään, ei siellä, missä pyritään katsomaan suurta välitilaa, jossa ihmiset elävät arkeaan ja luottavat monelta osin demokraattiseen järjestelmään.
Tolkun tien tarkoituksena on osoittaa tämä dikotomia vääränlaisen keskustelukulttuurin tuotannoksi.
4. Kysyt: ”Nähdäänkö niiden (ääripäiden) väliset voimasuhteet symmetrisiksi?”
Vastaamme: Asiat eivät ole yhteismitallisia: rasistinen rikos esimerkiksi on huomattavasti vakavampi asia kuin kunnianloukkaus solvaamalla vaikkapa natsiksi tai äärioikeiston suosijaksi ilman syytä.
Meidän roolimme on mediakriittinen ja keskustelun tapoja tarkasteleva. Niilläkin on yhteiskunnassa iso merkitys, kuten voidaan nähdä maailmanpolitiikassakin.
Keskustelutavat ja toisten leirittäminen näissä päissä muistuttavat toisiaan, ovat samalla tavalla asian kaksi puolta niin kuin ovat islaminvastaisuus ja poliittinen radikaali islam. Laidat lähestulkoon edellyttävät toisiaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
5. Kysyt: ”Jos toisesta äärilaidasta löytyy muukalaisvihamielisiä rasisteja, keitä toisessa ääripäässä on?”
Vastaamme: Tässä toisessa ääripäässä rasisminvastustus ei näyttäydy aidon suvaitsevaisuuden tai moniarvoisuuden tai ylipäänsä humanismin edistämisenä, eikä myöskään rasismin uhrien ja ihmisoikeuksien puolustamisena vaan sokeana raivona kaikkea erimielisyyttä, myös asiallista poliittista kritiikkiä kohtaan.
Lopuksi haluamme vielä korostaa ”oppineiden” vastuuta keskusteluilmapiirin luomisesta. Koulutetun tolkunsakin tulee kommentoida asiallisesti ja perustella väitteensä hyvin, kuten jo Aristoteles ohjeisti (hymiö tähän väliin).
On kyettävä dialogiin eikä sorruttava ääripäälle tyypilliseen nimittelyyn, halventamiseen ja torjuntaan. On ymmärrettävä, etteivät kaikki osaa muotoilla ajatuksiaan niin hyvin kuin itselle on yliopistossa opetettu.
Yhteiskunnassa on monia ääniä. Juuri nyt huutoäänet korostuvat ja paisuttavat ongelmaa isommaksi kuin se kenties onkaan. Pelkäämme sitä, että radikaalit radikalisoivat toisiaan kamppaillessaan kukin omasta mielestään oikean asian – Suomen tulevaisuuden – puolesta. Seuraukset voivat olla poliittisia mutta myös väkivaltaisia.
Loppuyhteenvetona toteamme, että olisi ehkä parasta unohtaa koko ääripää-sana ja alkaa puhua yksiselitteisesti kaheleista. Heille voisi vaan jatkossa todeta, että soita Paranoid. Nokkahuilulla.
Terveisin:
Tolkun Tie –vetoomuksen työryhmä
Kirjailija Jyri Paretskoi
Toimittaja Kari Salminen
Muusikko Erkki Seppänen
Kirjailija-toimittaja Maria Syvälä (Dammert)
http://mariasyvala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226234-tolkun-tie-vastauksemme-olli-loytylle
Suomalaiset ovat rasisteja. Vai ovatko?
Poliisiammattikorkeakoulun raportin mukaan, poliisin tietoon tulleiden viharikosepäilyjen määrä kasvoi viime vuonna yli 50 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Raportissaan Polamk laskee epäiltyjen rasististen rikosten asianomistajien määrät syntymävaltioiden mukaan 100 000 asukasta kohden, ja ilmoittaa asianomistajien määrien kehityksen 10 vuoden aikana syntymämaittain selkeässä taulukossa.
Kuitenkin Polamkin tarkastelusta puuttuu vastaava väestöryhmän kokoon suhteutettu näkökulma rasistisesta rikoksesta epäiltyjen osalta. Tämä artikkeli pyrkii antamaan yhden näkökulman kysymykseen, onko Suomessa syntynyt, yleensä kantaväestöä edustava, suhteessa rasistisempi kuin muualla syntynyt.
Minkä tyyppisiä rasistisia rikoksia epäillään?
Kuvan 1 taulukko kertoo sen, että rasistiset rikokset tilastojen mukaan ovat pääsääntöisesti suusanallisia loukkauksia. Seuraavaksi yleisin epäilty rikostapahtuma on pahoinpitely. Aivan täysin selvää kirjoittajalle ei ole, millainen teko rasistinen omaisuusrikos on missäkin tapauksessa, joten sitä ei kommentoida sen enempää. Seuraavaksi yleisimpiä rasistisen rikoksen tapahtumia ovat tappelu, syrjintä sekä kunniaväkivalta.
Kuva 1: Tapahtumatilanteet rasistisia piirteitä sisältävissä rikosilmoituksissa vuosina 2014 ja 2015
Rasistisista rikoksista epäiltyjen syntymämaat
Kuvan 2 taulukko kertoo rasistisista rikoksista 2015 epäiltyjen syntymämaita. Suomi on vertailukohteena suhdeluvulla 1. Sudan, Afganistan, Somalia ja Irak edustavat väestöryhmän kokoon suhteutettuna kärkipäätä epäillyissä rasistisissa rikoksissa. Sarakkeet “Ilman provokaatiojuttuja” kertovat määrät tapauksissa ,joihin ei liity provokaatiota toisen osapuolen taholta.
Kuva 2: Rasistisista rikoksista epäiltyjen syntymämaat 2015
Kuva 2: Rasistisista rikoksista epäiltyjen syntymämaat 2015
Kuvan 3 taulukko kertoo rasistisista rikoksista epäiltyjen suhteellisen määrän vuositasolla väestöryhmän kokoon suhteutettuna 10 vuoden ajanjaksolla tarkasteltuna. Suomi on vertailukohteena suhdeluvulla 1. Sudan, Somalia, Iran, Irak ja Turkki edustavat väestöryhmien kokoon suhteutettuna kärkipäätä epäillyissä rasistisissa rikoksissa keskimäärin 10 vuoden ajanjaksolla tarkasteltaessa.
Kuva 3: Rasistisista rikoksista epäiltyjen määrien vuosittaiset suhdeluvut syntymävaltioittain
Kuvan 4 taulukosta on luettavissa rasistisista rikoksista epäiltyjen lukumäärät syntymävaltioittain 10 vuoden tarkastelujaksolla 2005-2015.
Kuva 4: Rasistisista rikoksista epäiltyjen lukumäärät syntymävaltioittain 2005-2015
Kuva 4: Rasistisista rikoksista epäiltyjen lukumäärät syntymävaltioittain 2005-2015
Ovatko suomalaiset rasisteja?
Yleensä helposti oletetaan tai annetaan ymmärtää, että Suomessa vain suomalaiset, pääsääntöisesti kantaväestö, syyllistyy rasistiseksi luokiteltaviin tekoihin. Edellä olevasta esityksestä voidaan kuitenkin päätellä, että suomalaiset eivät olekaan kovin rasistisia, kun suhteutetaan epäillyt teot väestöryhmiin. Eritoten Lähi-idästä tulleet väestöryhmät johtavat tilastojen valossa epäilyksiä syyllistymisestä rasistiseksi luokiteltaviin rikoksiin. Tämä päätelmä vain kertoo sen, että kaikki ei ole aivan sitä miltä se ensiksi näyttää. Eivätkä suomalaiset taida ollakaan kovin rasisteja verrattuna muihin Suomessa oleskeleviin väestöryhmiin.
https://www.kansalainen.fi/suomalaiset-rasisteja-ovatko/