ja sekin synkkää ja ikävää", lauletaan vanhassa pakanallisessa joululaulussa nimeltä "Hei tonttu-ukot hyppikää".
Olen saanut tuntea ihmisiä, jotka ovat eläneet koko elämänsä rankassa depressiossa. Alkoholistejakin olen tuntenut pari. Olen tuntenut keski-ikäisen alkoholistin, joka ei vuosikymmeniin tehnyt muuta kuin istui lattialla yhdessä pisteessä lyyhistyneenä ja joi pirtua ja kiroili. Näin kaamoksen sydämessä omatkin ajatukseni alkavat kulkea metsän siimeksestä joutomaalle. Minut pelastaa rappiolta se etten käytä päihteitä.
Otetaan esimerkiksi vanheneminen ja kuolema. Toisella palstalla esitin kysmyksen: miten kukaan uskaltaa vanheta? Vanhuus tuo mukanaan heikkoutta kipuja vaivoja kärsimystä invaliditeettiä, usein yksinäisyyttä. Kirjoitin siinä keskustelussa kokemuksestani.
Olin eräänä iltana vuosia sitten saattamassa kaveriani terveyskeskuksen päivystykseen. Näin käytävältä johonkin tarkkailuhuoneeseen, jossa makasi sängyssä vanha mummo, joka itki ja valitti kipujaan. Hoitajia käveli kiireissään sängyn ohi. Heillä oli muita tehtäviä. Mummo itki ja valitti yksin paperilakanoiden päällä fosforivalossa.
Ahdistuin siitä niin kovin, että oksensin päivystyksen parkkipaikalla kun tulin ulos kylmään lokakuiseen iltaan. Ajattelin, miten kauhea paikka maailma on. Joku pilleristiltä näyttävä kundi oli siinä tupakalla ja katseli häpeilemättä kun laattasin.
On luultavaa että esim. minä tulen joskus olemaan se itkevä vanhus päivystyksen paperilakanoilla. Miten uskallan?
Me kaikki kuljemme hetki hetkeltä kohti vanhuuden vaivoja ja kuolemaa. Eikö teitä muita kauhistuta? Ja onko tämä syy miksi Suomessa vaaditaan eutanasiaa?
Olen saanut tuntea ihmisiä, jotka ovat eläneet koko elämänsä rankassa depressiossa. Alkoholistejakin olen tuntenut pari. Olen tuntenut keski-ikäisen alkoholistin, joka ei vuosikymmeniin tehnyt muuta kuin istui lattialla yhdessä pisteessä lyyhistyneenä ja joi pirtua ja kiroili. Näin kaamoksen sydämessä omatkin ajatukseni alkavat kulkea metsän siimeksestä joutomaalle. Minut pelastaa rappiolta se etten käytä päihteitä.
Otetaan esimerkiksi vanheneminen ja kuolema. Toisella palstalla esitin kysmyksen: miten kukaan uskaltaa vanheta? Vanhuus tuo mukanaan heikkoutta kipuja vaivoja kärsimystä invaliditeettiä, usein yksinäisyyttä. Kirjoitin siinä keskustelussa kokemuksestani.
Olin eräänä iltana vuosia sitten saattamassa kaveriani terveyskeskuksen päivystykseen. Näin käytävältä johonkin tarkkailuhuoneeseen, jossa makasi sängyssä vanha mummo, joka itki ja valitti kipujaan. Hoitajia käveli kiireissään sängyn ohi. Heillä oli muita tehtäviä. Mummo itki ja valitti yksin paperilakanoiden päällä fosforivalossa.
Ahdistuin siitä niin kovin, että oksensin päivystyksen parkkipaikalla kun tulin ulos kylmään lokakuiseen iltaan. Ajattelin, miten kauhea paikka maailma on. Joku pilleristiltä näyttävä kundi oli siinä tupakalla ja katseli häpeilemättä kun laattasin.
On luultavaa että esim. minä tulen joskus olemaan se itkevä vanhus päivystyksen paperilakanoilla. Miten uskallan?
Me kaikki kuljemme hetki hetkeltä kohti vanhuuden vaivoja ja kuolemaa. Eikö teitä muita kauhistuta? Ja onko tämä syy miksi Suomessa vaaditaan eutanasiaa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.