Moni 50- ja 60 luvun nuori muistaa varmaankin Järvenpään aikamme, jossa kaduilla vallitsi vahvemman laki. . Kaduilla ja jokaisen siellä vakituisesti talsivan nuorenmihen piti jossain vaiheessa näyttää mikä oli miehiään. Tappelut olivat silloin rehtejä, eikä aseita käytetty.
Maassa makaavia ei koskaan potkittu, joka nykyään tavallista ja todella raukkamaista.
Sain kaikki parhaat kavereni sen jälkeen oli ensin koitettu kuka on kuka.
Minun pärjäämiseni johtuivat vanhan liiton isästäni. Isäni alkoi jo 12- vuoden iässä toimiin fysiikkani kehittämisessä.
Faijja hommasi renkaat kattoon ja tavallaan pakotti kiskomaan leukoja usen vuoden ajan.
Pihalla Terholassa oli myös välineitä ja alueita muuhun urheilulliseen toimintaan. Sisällä ei viihdytty lainkaan, vaan pihalla ja myös lähimetsässä ampumassa luftarilla variksia ja räkätti rastaita. Talvella hiideltiin ja laskettiin mäkiä ja hypitiin omatekoikoisilta hyppyreiltä mm. Lemmenlaaksossa.
Faijjani ei koskaan antanut käyttörahaa muuten, kuin laskemalla leuanvetokertojani ja markkoja tuli vain niiden lukumäärän perusteella. 50- kertatoistoa oli lopulta ennätykseni. Silloin se rääkki otti todella pahoin päähän, mutta ilman rahaa olisi ottanut vieläkin enemmän päähän.
Vasta paljon myöhemmin tajusin, että faijja tarkoitti vain sitä, ettei rahaa saa noin vaan tekemättä mitään sen eteen.
Kun 16- vuotiana aloin käydä "kylillä", niin olin valmis ja täysin vailla pelkoa ja itseluottamuskin oli enemmän kuin kohdillaan.
Koskaan en itse aloittanut tappeluita ja rähinöitä, mutta haastajia riitti, sillä kiltin näköinen ja keskikoinen nuorimies ei ollut perinteinen iso ja roteva katutappelija.
Luontainen räjähtävä nopeus, pelottomuus ja tarvittavat voimat riittivät pärjämiseen. Turpaani en saanut kertaakaan vaikka tappeluita oli kymmenittäin.
Nyt jälkeenpäin olen ajatellut ja todennut, että tappelut olivat tyhmiä ja täysin tarpeettomia, sillä vain hyvällä onnella selvisin vahingoittamatta ketään pahoin. Sakkoja ja ehdonalaista sain kyllä ja aivan "ansioitteni" mukaan.
Maassa makaavia ei koskaan potkittu, joka nykyään tavallista ja todella raukkamaista.
Sain kaikki parhaat kavereni sen jälkeen oli ensin koitettu kuka on kuka.
Minun pärjäämiseni johtuivat vanhan liiton isästäni. Isäni alkoi jo 12- vuoden iässä toimiin fysiikkani kehittämisessä.
Faijja hommasi renkaat kattoon ja tavallaan pakotti kiskomaan leukoja usen vuoden ajan.
Pihalla Terholassa oli myös välineitä ja alueita muuhun urheilulliseen toimintaan. Sisällä ei viihdytty lainkaan, vaan pihalla ja myös lähimetsässä ampumassa luftarilla variksia ja räkätti rastaita. Talvella hiideltiin ja laskettiin mäkiä ja hypitiin omatekoikoisilta hyppyreiltä mm. Lemmenlaaksossa.
Faijjani ei koskaan antanut käyttörahaa muuten, kuin laskemalla leuanvetokertojani ja markkoja tuli vain niiden lukumäärän perusteella. 50- kertatoistoa oli lopulta ennätykseni. Silloin se rääkki otti todella pahoin päähän, mutta ilman rahaa olisi ottanut vieläkin enemmän päähän.
Vasta paljon myöhemmin tajusin, että faijja tarkoitti vain sitä, ettei rahaa saa noin vaan tekemättä mitään sen eteen.
Kun 16- vuotiana aloin käydä "kylillä", niin olin valmis ja täysin vailla pelkoa ja itseluottamuskin oli enemmän kuin kohdillaan.
Koskaan en itse aloittanut tappeluita ja rähinöitä, mutta haastajia riitti, sillä kiltin näköinen ja keskikoinen nuorimies ei ollut perinteinen iso ja roteva katutappelija.
Luontainen räjähtävä nopeus, pelottomuus ja tarvittavat voimat riittivät pärjämiseen. Turpaani en saanut kertaakaan vaikka tappeluita oli kymmenittäin.
Nyt jälkeenpäin olen ajatellut ja todennut, että tappelut olivat tyhmiä ja täysin tarpeettomia, sillä vain hyvällä onnella selvisin vahingoittamatta ketään pahoin. Sakkoja ja ehdonalaista sain kyllä ja aivan "ansioitteni" mukaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Talsin siellä mäkin ja taidan tietää kuka olet, vaikka olen sua nuorempi. Ihme, että olet vielä elossa. Hyvää jatkoa.
Laskujeni mukaan olet jo yli 70-vuotias ja netissä kirjoittelet kuin tyhjää vaan. Muistat vielä hyvin 50 luvun aikoja, jolloin Järvenpäässä pyörittiin etupäässä filmilinnan nurkilla, jossa munkin edesmennyt faijjani pyöri.
Kyllä Harjulan Olli oli fiksuin ja kovini.Taas naisten mies .Oli Linberin Topi ajoi kuitenkin Wolkkarin kuormaauton perään.
Ei ollut Harjulan Olli, mutta Olli kuitenkin.
Missä ovat vastaavat isät nykyään? Pojat pelaavat netissä ja makailevat sohvilla yhdessä isiensä kanssa .
Itte sain tuohon aikaan taskurahaa suden painon mukaan. Piti ensin juosta elikko kiinni ja tuoda faijalle punnittavaksi. Silloin otti päähän juokseminen varsinkin kun faija otti aina kengät multa pois ennen susijahtia, mutta Järvenpään Harlemiakin kovemmille kaduille kun sitten myöhemmin nuorna miesnä saavuin pystyin puremaan lyhtypylvään poikki samalla kun retuutin molemmissa käsissä yhtä ukkoa. Oi ne oli aikoja ne.