Juhlapyhät: Tuomiosunnuntai
20:30 - 20:40
Taivas TV7
Heikki Linnavirta kertoo siitä, mistä juhlapyhämme tulevat. Kaikilla niillä on selkeä Raamatullinen perusta, joita Heikki tässä sarjassa avaa.
Tässä päivän ohjelma muistutuksena siitä, että vaikka joulupukkiin ja maahisiin joku vertaa Jumalaa - niin silti tällainen ihmisen paikka on kerran - TUOMIOLLA- .
Ei siitä pääse mihinkään.
Tuomiosunnuntai
Tuomiosunnuntai on kirkkovuoden viimeinen pyhä, tilinteon päivä vuoden pimeimpään aikaan marraskuussa. Pyhä muistuttaa siitä, että tämä maailma päättyy aikanaan.
Odotamme Kristuksen paluuta ja viimeistä tuomiota. Tuomiosunnuntaita sanotaan myös Kristuksen kuninkuuden sunnuntaiksi.
Raamattu ei kerro meille kaikkea tuomiosta ja maailman loppumisesta. Emme voi tietää aikaa emmekä paikkaa.
Viimeisenä päivänä kaikki kootaan Kristuksen tuomioistuimen eteen. Toiset pääsevät iankaikkiseen elämään ja toiset tuomitaan kadotukseen, joka on ikuinen ero Jumalasta.
Tuomiosunnuntain raamatuntekstit puhuvat siitä, miten Kristus on läsnä lähimmäisen valepuvussa. Hyvää tekemällä emme tule paremmiksi Jumalan silmissä, vaan hyvää on tehtävä lähimmäisten vuoksi. Olemme vastuussa teoistamme ja tekemättä jättämisistämme.
http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/8864183A2D30C40AC22570830046CC45?openDocument&lang=FI
Niiin... Vaikka ihannoi Darvinin "minä apinasta" oppia, ja ajattelee kun elää kuin eläin, ettei joudu tuomiolle, on väärässä.
Siis kyse on siitä, että alentuu siitä jalosta arvostaan siihen kuolevaiseen osaan, ettei pidä itseään arvollisena iankaikkiseen elämään. Eläimen tasolle.
Tämä maailma - on pahuudessaan vielä eläintäkin pahempi peto.
Siis ihmisenä - ihmiselle.
Juutalainen sanoi, että jos hylkäämme raamatun Jumalan tahdon, eli lain, jonka päämäärä on rakkaus - niin tekomme on kuin eläinmaailman tulosta.
Ihminen repii ja tuhoaa toista - koska MINÄ elää tahtoen sen, mikä itsenään pönkkää lihallisiin päämääriin, eli toteuttamaan kaikkea tahtoa, minkä mitenkin saa irti.
Se ei katso lähimmäistä siten, että jääkö sille ihokasta, tai leipää pöytään.
Niin, koska elämä on Jumalan kädestä ja minkä Hän on antanut ihmiselle, jonka toinen riistää - siitähän tuomiolla ollaan.
Sitten ihminen, joka näkee vastuullisuutensa - eli oppii tietämään kuka on Luoja ja vastuuttaja - tekee mielenmuutoksen sekä alkaa vaeltamaan Luojan näköalan mukaan, minkä HÄn on piirtänyt eteemme, se ottaa Jumalan tahdon mukaan huomioon lähimmäisen ja tavallaan on lähimmäisensä "palvelija" .
Näin hänet nähdään Isän edessä hyväksi palvelijaksi ja kiitetään Luojaa.
Tuomiolla asiaa, mitä puidaan muistiinmerkityn Sanan mukaan,
"Kun olin alaston, te vaatetitte, kun olin nälkäinen, te annoitte syödä jne."!
Tavallaan myös tuossa kuuluu "hengellinen" puoli. Alastomuus tuli Edenistä, kun langettiin ja Jumala puki. Siis puetaan Sanan kautta ihmistä.
Tai kun on nälkäinen- annetaan Hengellistä leipää. Tuodaan Sana, joka ruokkii Elämänpuulta - eli Kristuksessa ihmistä.
Näinkin voidaan nähdä asia ja siinä syödään Herran kuoleman muistojuhlassa - ehtoollisella.
Jeesus lupasi syödä kerran yhdessä kanssamme.
Siis tullaan taas siihen tuomiolle. - Minkä te teitte yhdelle minun lähimmäisistäni, sen te teitte minulle. Mene rauhaan - eli sapatinlepoon.
Kultakaduille, siihen jossa ei aseteta kiviä eteen, kuten täällä, kun eksyttäjät on liikkeellä ateismin piiristä, yrittävät riisua ihmistä vaatteistaan, jos joku on pukenut, eli koettelemus, ihmistä puidaan.
jne.
Tavallaan Jumalan on asettanut eteemme syöntipuun, jossa rakkautemme punnitaan, ketä rakastetaan.
On hyväntiedonpuu - joka huumaa syöjäänsä eksymykseen, koska hän rakastaa itseään ja tietoaan enemmän kuin Herraa.
Elämänpuu, eli Kristus - "kenen luo me menisimme - sinulla on iankaikkisen elämän sanat"!
Rakkaus punnitaan - kun meillä on edessä valinnat, käännämmekö katseemme mihin ja kättemme työt osoittaa valinnoilla, joita ymmärryksellämme teemme - hedelmät.
Niin - Tuomio kertoo sen, että valinnat vaikuttaa lopputulokseen.
Mitä rakastamme - se on päämäärä ja jos maailma on rakkauspiste, luonteemme kertoo, ettei elämämme ole arvollinen iankaikkisuuteen.
Poljemme helmet sikakaukaloon, ja mussutamme eteenpäin tuhlaajapojan niillä eväillä, mitä hän herransa avulla kantaa sijoille.
Voihan se olla, että maailmanherra ei enää anna sianruoasta sitä ravintoa, että tuntuu nälältä.
Muistuu mieleen, että Isän kodissa oli hyvä olla, mutta.
Niin, sianeväillä, mitä maailmanherra antaa, moni syö ja helmet ovat sorkkien alla, eikä ymmärrä, minkä arvoinen tuo jalokivi - joka antaisi Sanan kautta elämän , niin on.
20:30 - 20:40
Taivas TV7
Heikki Linnavirta kertoo siitä, mistä juhlapyhämme tulevat. Kaikilla niillä on selkeä Raamatullinen perusta, joita Heikki tässä sarjassa avaa.
Tässä päivän ohjelma muistutuksena siitä, että vaikka joulupukkiin ja maahisiin joku vertaa Jumalaa - niin silti tällainen ihmisen paikka on kerran - TUOMIOLLA- .
Ei siitä pääse mihinkään.
Tuomiosunnuntai
Tuomiosunnuntai on kirkkovuoden viimeinen pyhä, tilinteon päivä vuoden pimeimpään aikaan marraskuussa. Pyhä muistuttaa siitä, että tämä maailma päättyy aikanaan.
Odotamme Kristuksen paluuta ja viimeistä tuomiota. Tuomiosunnuntaita sanotaan myös Kristuksen kuninkuuden sunnuntaiksi.
Raamattu ei kerro meille kaikkea tuomiosta ja maailman loppumisesta. Emme voi tietää aikaa emmekä paikkaa.
Viimeisenä päivänä kaikki kootaan Kristuksen tuomioistuimen eteen. Toiset pääsevät iankaikkiseen elämään ja toiset tuomitaan kadotukseen, joka on ikuinen ero Jumalasta.
Tuomiosunnuntain raamatuntekstit puhuvat siitä, miten Kristus on läsnä lähimmäisen valepuvussa. Hyvää tekemällä emme tule paremmiksi Jumalan silmissä, vaan hyvää on tehtävä lähimmäisten vuoksi. Olemme vastuussa teoistamme ja tekemättä jättämisistämme.
http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/8864183A2D30C40AC22570830046CC45?openDocument&lang=FI
Niiin... Vaikka ihannoi Darvinin "minä apinasta" oppia, ja ajattelee kun elää kuin eläin, ettei joudu tuomiolle, on väärässä.
Siis kyse on siitä, että alentuu siitä jalosta arvostaan siihen kuolevaiseen osaan, ettei pidä itseään arvollisena iankaikkiseen elämään. Eläimen tasolle.
Tämä maailma - on pahuudessaan vielä eläintäkin pahempi peto.
Siis ihmisenä - ihmiselle.
Juutalainen sanoi, että jos hylkäämme raamatun Jumalan tahdon, eli lain, jonka päämäärä on rakkaus - niin tekomme on kuin eläinmaailman tulosta.
Ihminen repii ja tuhoaa toista - koska MINÄ elää tahtoen sen, mikä itsenään pönkkää lihallisiin päämääriin, eli toteuttamaan kaikkea tahtoa, minkä mitenkin saa irti.
Se ei katso lähimmäistä siten, että jääkö sille ihokasta, tai leipää pöytään.
Niin, koska elämä on Jumalan kädestä ja minkä Hän on antanut ihmiselle, jonka toinen riistää - siitähän tuomiolla ollaan.
Sitten ihminen, joka näkee vastuullisuutensa - eli oppii tietämään kuka on Luoja ja vastuuttaja - tekee mielenmuutoksen sekä alkaa vaeltamaan Luojan näköalan mukaan, minkä HÄn on piirtänyt eteemme, se ottaa Jumalan tahdon mukaan huomioon lähimmäisen ja tavallaan on lähimmäisensä "palvelija" .
Näin hänet nähdään Isän edessä hyväksi palvelijaksi ja kiitetään Luojaa.
Tuomiolla asiaa, mitä puidaan muistiinmerkityn Sanan mukaan,
"Kun olin alaston, te vaatetitte, kun olin nälkäinen, te annoitte syödä jne."!
Tavallaan myös tuossa kuuluu "hengellinen" puoli. Alastomuus tuli Edenistä, kun langettiin ja Jumala puki. Siis puetaan Sanan kautta ihmistä.
Tai kun on nälkäinen- annetaan Hengellistä leipää. Tuodaan Sana, joka ruokkii Elämänpuulta - eli Kristuksessa ihmistä.
Näinkin voidaan nähdä asia ja siinä syödään Herran kuoleman muistojuhlassa - ehtoollisella.
Jeesus lupasi syödä kerran yhdessä kanssamme.
Siis tullaan taas siihen tuomiolle. - Minkä te teitte yhdelle minun lähimmäisistäni, sen te teitte minulle. Mene rauhaan - eli sapatinlepoon.
Kultakaduille, siihen jossa ei aseteta kiviä eteen, kuten täällä, kun eksyttäjät on liikkeellä ateismin piiristä, yrittävät riisua ihmistä vaatteistaan, jos joku on pukenut, eli koettelemus, ihmistä puidaan.
jne.
Tavallaan Jumalan on asettanut eteemme syöntipuun, jossa rakkautemme punnitaan, ketä rakastetaan.
On hyväntiedonpuu - joka huumaa syöjäänsä eksymykseen, koska hän rakastaa itseään ja tietoaan enemmän kuin Herraa.
Elämänpuu, eli Kristus - "kenen luo me menisimme - sinulla on iankaikkisen elämän sanat"!
Rakkaus punnitaan - kun meillä on edessä valinnat, käännämmekö katseemme mihin ja kättemme työt osoittaa valinnoilla, joita ymmärryksellämme teemme - hedelmät.
Niin - Tuomio kertoo sen, että valinnat vaikuttaa lopputulokseen.
Mitä rakastamme - se on päämäärä ja jos maailma on rakkauspiste, luonteemme kertoo, ettei elämämme ole arvollinen iankaikkisuuteen.
Poljemme helmet sikakaukaloon, ja mussutamme eteenpäin tuhlaajapojan niillä eväillä, mitä hän herransa avulla kantaa sijoille.
Voihan se olla, että maailmanherra ei enää anna sianruoasta sitä ravintoa, että tuntuu nälältä.
Muistuu mieleen, että Isän kodissa oli hyvä olla, mutta.
Niin, sianeväillä, mitä maailmanherra antaa, moni syö ja helmet ovat sorkkien alla, eikä ymmärrä, minkä arvoinen tuo jalokivi - joka antaisi Sanan kautta elämän , niin on.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Liian pitkä aloitus. Ei tuommoista jaarittelua jaksa lukea.
>>> Heikki Linnavirta kertoo siitä, mistä juhlapyhämme tulevat. Kaikilla niillä on selkeä Raamatullinen perusta, joita Heikki tässä sarjassa avaa. >>>
Jo tuossa menee metsään että paukahti.
Jokaisella uskonnollisella juhlapyhällä on pakanallinen perusta, johon ne perustuvat, ei suinkaan raamatullinen.