Poliisien tehtävä edistää hyvää eikä pahaa!

Tietysti poliisien lisäksi tähän ryhmään voidaan lisätä lainsäätäjät ja tuomiovalta ja poliitikot ja kaikki yhteiskunnalliset vaikuttajat samoin.

Tässä ajassa ei enää ymmärretä mikä on hyvää ja mikä huonoa. Ihmisiä kaltoinkohdellaan ja eriarvoistetaan ja tietysti aina ikäänkuin näkemysasioita tällaiset, kuten myös politiikassa on puolueita ja erilaisia näkemyksiä.

Yhteiskunnan tulee myös kaikista kansalaisista pitää huolta tasa-arvoisesti, jos elämme tasavallassa emmekä muunlaisessa yhteiskunnassa. Helposti kuitenkin yhteiskunnassa sen poliisivoimat ja muutkin tahot voivat ajatua erilaiseen tehtävään, jos ja kun yhteiskunnassa päättäjät ja muutkin alkavat mammonaa rakastaa enemmän kuin Jumalaa, sillä lähimmäisen rakkaus poistuu yhteiskunnasta, kun totuuden rakkauden sijaan yhteiskunnassa hyväksytään eriarvoisuutta ja jopa vainoa ja vihaa.

Sodomolaisten synti oli se, etteivät enää tahtoneet pitää huolta yhteiskunnan vähäosaisista ja samoin siinä nähtiin rakkaus mammonaa kohtaan hyvinpärjäävien kohdalla sen rakkauden lähimmäisiään kohtaan sijaan. Tällaista on myös yhteskunnat moninaisesti koko maailmassa ja erittäin selvästi tämä nähdään myös Suomessa.

Kaikkien kansalaisten on helppo vaieta ja hyväksyä tällainen, sillä aina yhteiskunnan arvomaailman huonontuminen kohdistuu vain vähemmistöön ja sen vaikutusmahdollisuudet ovat tehty olemattomiksi ja poliisivoimatkin pitävät heidät kurissa rautaisella otteella putkineen ja samoin yhteiskunnan muutkin tahot voivat vaientaa kaikki epäkohtia tuovat kansalaisensa taloudellisella painostuksella ja henkisellä väkivallalla pakkolakineen, ja myös Suomessa tämä on todellisuutta, ja myös lapsiin kohdistunutta, kuten nähdään nykypäivän uutisista. Samaanaikaan puhutaan lasten suojelusta ja muusta ja lapsiperheiden vanhempiin hyväksytään taloudellista epäkohtaa työttömyyden mukaan, ja erittäin suurta pahuutta tällainen kaksinaismoralismi ja ulkokultaisuus varmuudella, ja otoittaa päättäjien rakkauden mammonaan ja vihansa Jumalaa ja lähimmäisiään kohtaan, toki vain lakinsa mukaan toimivat omasta mielestään ja näin myös tapahtuu kun arvot ja lait ovat saavuttaneet pahuudessaan jo todella suuren tason.

Kun yhteiskunnallisesti asioista päätetään ja keskustellaan niin aina työttömät huutavat poissaolollaan eikä yhteiskunnassa heitä arvostetakaan yhtään juuri kuin vain rasitteena ja ikäänkuin syyllisinä omaan huonoon asemaansa, ja esitetään valhesyitä koulutuksen puutteesta tai muusta vaikka todellisuudessa sillä ei ole mitään merkitystä tähän yhteiskunnan epäarvoitumiseen ja suoranaiseen vihaan sen huono-osaisia kohtaan, eikä kyse tässä ole katkeruudesta vaan ihan tosiasioiden tunnustamisesta. Päättäjät mielellään sitten puhuvat huonoista ajoista vaikka taloudellisesti heidän omat aikansa ovat kasvaneet kuin joulupöytään lihotettavalla sialla.