Helsingissä ilmestyvässä City-lehdessä (24/99) oli lukijoiden kirjoittamia arvioita heidän elämäänsä voimakkaasti vaikuttaneista kirjoista.
Artikkelin pääotsikon "Elämämme kirjat" (s. 22) alla oli väliotsikko "Hylkäsin Jehovan todistajat". Seuraavassa on kokonaisuudessaan lainaus lehtiartikkelista em. väliotsikon alta.
George Orwell: Vuonna 1984
"Se oli minulle ahdistava kirja, koska olin yli 20 vuotta - siis koko lapsuuteni ja nuoruuteni - Jehovan todistaja. En tajunnut yhteisön sitovuutta ja johdon voimaa, ennen kuin erosin järjestöstä. Orwellin kirjassa kuvattiin asioita, joita olin kokenut Jehovan todistajana ja sen ryhmän jäsenenä. Kuvauksien osuvuus tuntui hurjalta. Sen jälkeen jätin kaiken lopullisesti taakseni."
Ronja, 23 v.
Itsekin yhdyn Ronjan käsitykseen George Orwellin kirjan 1984 vaikuttavuudesta. Luin kirjan hiljattain ja se todella kolahti. Olen tätä kirjoitettaessa yhä muodollisesti "mukana" ja Jehovan todistajien julistajaluetteloissa epäsäännöllisenä julistajana. Minulle 1984:n lukeminen oli raskasta, mutta samalla erittäin antoisaa.
Jehovan todistajan keskuudessa ei harjoiteta kirjassa kuvattua fyysisen väkivallan avulla toteutettua aivopesua, tosin pienet lapset joutuvat kylläkin vanhempiensa ns. "kurin kepin" kohteeksi, mikä usein tarkoittaa heihin kohdistuvaa fyysistä väkivaltaa. Lähes jokaiselle Jehovan todistajien valtakunnansaleilla aikaansa enemmän viettäneelle on seuraava tilanne tuttu. Kun pieni lapsi kyllästyttyään paikallaan istumiseen tulee levottomaksi ja meluisaksi, vie lapsen isä tai äiti lapsen valtakunnansalin WC:hen tai takahuoneeseen kuritusta saamaan. Takaisin tulee itkuinen, mutta jo hiljentynyt ja alistettu lapsi, ja valtakunnansalin läsnäolijat myhäilevät tyytyväisenä salin hiljentymistä. Sanomattakin on selvää, ettei jääräpäisinkään lapsi halua kovin monta kertaa selkäsaunaa, vaan ymmärtää varsin pian paikkansa "Jehovan järjestössä".
Mutta palatakseni vielä Eric Blairin alias George Orwellin kirjaan 1984, on koko yhteiskunnallinen järjestys, joka kirjassa kuvataan tapahtuvaksi Oceanian valtakunnassa merkittäviltä piirteiltään myös kuvaus "Uuden maailman yhteiskunnasta" eli Vartiotornin valtakunnasta ja sen "hengellisestä paratiisista". Näitä yhtäläisyyksiä ovat toki jo aikaisemminkin löytäneet ja julkaisseetkin mm. David A. Reed teoksissaan ja pariskunta Gary ja Heather Botting kirjassaan "The Orwellian World of Jehovah's Witnesses". Myös tämän sivun alalaidassa on linkkejä Internetsivuihin, joissa aihepiiriä käsitellään.
En rupea tässä alleviivaamaan edellä mainittujen kirjoittajien ajatuksia tai omia vaikutelmiani. Jos olet itse vielä Vartiotornin henkisessä ja hengellisessä vaikutuspiirissä tai läheisesi on, on varmasti parempi antaa Orwellin kirjan 1984 itse puhua puolestaan. Kirja toimii silmien avaajana niille, jotka eivät ole täysin sokaistuneet Vartiotornin "lisääntyvästä valosta". Varsinkin ne omantunnontarkat seurakuntien jäsenet, jotka ovat jo tunteneet nahoissaan Vartiotornin järjestön totalitaarisen voiman, mutteivät kykene selvittämään sisäistä ahdistustaan, voivat selkiyttää ajatuksiaan lukemalla kirjan 1984. Lukemalla kirjan henkilökohtaisesti, he voivat kokea vapauttavia ahaa-elämyksiä.
Kirjaa ei kukaan voi väittää sinänsä "luopio-opetuksia" sisältäväksi, koska siinä ei edes epäsuorasti mainita "Jehovan todistajia", vaikka nimi "Jehovah" esiintyykin kahdesti (näin on ainakin englanninkielisessä alkuteoksessa). Kirjasta on saatavilla myös tuore suomenkielinen käännös, johon on palautettu "suomettumisen aikana" suomalaisesta käännöksestä Neuvostoliiton vastaisina poistetut kohdat.
Moni, joka ei itse ole kirjaa lukenut, on kuullut jostain "Isoveli valvoo" -sanonnan ja luulee sen perusteella tietävänsä mistä kirjassa on kyse. Luulo on kuitenkin harhaa, sillä vasta imeydyttyään kirjan vietäväksi, siitä saa jotain arvokasta irti. Vasta matka Oceaniaan kertoo, mistä todella on kyse. Pelkkien matkaesitteiden lukeminen ei vastaa matkaa.
On varmasti parempi, ettet lue Orwellin kirjaa 1984, ellet ole valmis katsomaan Vartiotornin valtakuntaa objektiivisesti ja rehellisesti. Lukemalla kirjaa tulet samalla hyvin todennäköisesti myös "ajattelemaan itsenäisesti". Varoituksen sana lienee paikallaan; "riippumaton ajattelu" voi johtaa sinut itsenäisiin ja vapaasta tahdosta tehtyihin elämänratkaisuihin. Nuo ratkaisut eivät kuitenkaan kenties ole Järjestön mieleen.
Totuutta aidosti rakastavan lukijan ei kuitenkaan tarvitse pelätä mitään pysyvää pahaa aiheutuvan kirjan lukemisesta.
Sinulle rakas Jehovan todistaja, joka uskaltaudut kirjallisen nautinnon kautta tapahtuvaan hengellistä elinpiiriäsi laajentavaan seikkailuun, suosittelen George Orwellin kirjaa 1984 mitä lämpimimmin. Tuo teos voi muodostaa käännekohdan ajattelussasi ja olla sinunkin "elämäsi kirja". Se voi olla kirja, joka auttaa sinua vapautumaan Vartiotornin evankeliumin ikeestä ja avaa silmäsi hyvälle uutiselle Jeesuksesta Kristuksesta. Se voi olla kirja, jonka luettuasi voit alkaa kulkea tietä, joka johtaa sinutkin todella ymmärtämään mitä "Kirjojen Kirja", Pyhä Raamattu sivuillaan opettaa.
Artikkelin pääotsikon "Elämämme kirjat" (s. 22) alla oli väliotsikko "Hylkäsin Jehovan todistajat". Seuraavassa on kokonaisuudessaan lainaus lehtiartikkelista em. väliotsikon alta.
George Orwell: Vuonna 1984
"Se oli minulle ahdistava kirja, koska olin yli 20 vuotta - siis koko lapsuuteni ja nuoruuteni - Jehovan todistaja. En tajunnut yhteisön sitovuutta ja johdon voimaa, ennen kuin erosin järjestöstä. Orwellin kirjassa kuvattiin asioita, joita olin kokenut Jehovan todistajana ja sen ryhmän jäsenenä. Kuvauksien osuvuus tuntui hurjalta. Sen jälkeen jätin kaiken lopullisesti taakseni."
Ronja, 23 v.
Itsekin yhdyn Ronjan käsitykseen George Orwellin kirjan 1984 vaikuttavuudesta. Luin kirjan hiljattain ja se todella kolahti. Olen tätä kirjoitettaessa yhä muodollisesti "mukana" ja Jehovan todistajien julistajaluetteloissa epäsäännöllisenä julistajana. Minulle 1984:n lukeminen oli raskasta, mutta samalla erittäin antoisaa.
Jehovan todistajan keskuudessa ei harjoiteta kirjassa kuvattua fyysisen väkivallan avulla toteutettua aivopesua, tosin pienet lapset joutuvat kylläkin vanhempiensa ns. "kurin kepin" kohteeksi, mikä usein tarkoittaa heihin kohdistuvaa fyysistä väkivaltaa. Lähes jokaiselle Jehovan todistajien valtakunnansaleilla aikaansa enemmän viettäneelle on seuraava tilanne tuttu. Kun pieni lapsi kyllästyttyään paikallaan istumiseen tulee levottomaksi ja meluisaksi, vie lapsen isä tai äiti lapsen valtakunnansalin WC:hen tai takahuoneeseen kuritusta saamaan. Takaisin tulee itkuinen, mutta jo hiljentynyt ja alistettu lapsi, ja valtakunnansalin läsnäolijat myhäilevät tyytyväisenä salin hiljentymistä. Sanomattakin on selvää, ettei jääräpäisinkään lapsi halua kovin monta kertaa selkäsaunaa, vaan ymmärtää varsin pian paikkansa "Jehovan järjestössä".
Mutta palatakseni vielä Eric Blairin alias George Orwellin kirjaan 1984, on koko yhteiskunnallinen järjestys, joka kirjassa kuvataan tapahtuvaksi Oceanian valtakunnassa merkittäviltä piirteiltään myös kuvaus "Uuden maailman yhteiskunnasta" eli Vartiotornin valtakunnasta ja sen "hengellisestä paratiisista". Näitä yhtäläisyyksiä ovat toki jo aikaisemminkin löytäneet ja julkaisseetkin mm. David A. Reed teoksissaan ja pariskunta Gary ja Heather Botting kirjassaan "The Orwellian World of Jehovah's Witnesses". Myös tämän sivun alalaidassa on linkkejä Internetsivuihin, joissa aihepiiriä käsitellään.
En rupea tässä alleviivaamaan edellä mainittujen kirjoittajien ajatuksia tai omia vaikutelmiani. Jos olet itse vielä Vartiotornin henkisessä ja hengellisessä vaikutuspiirissä tai läheisesi on, on varmasti parempi antaa Orwellin kirjan 1984 itse puhua puolestaan. Kirja toimii silmien avaajana niille, jotka eivät ole täysin sokaistuneet Vartiotornin "lisääntyvästä valosta". Varsinkin ne omantunnontarkat seurakuntien jäsenet, jotka ovat jo tunteneet nahoissaan Vartiotornin järjestön totalitaarisen voiman, mutteivät kykene selvittämään sisäistä ahdistustaan, voivat selkiyttää ajatuksiaan lukemalla kirjan 1984. Lukemalla kirjan henkilökohtaisesti, he voivat kokea vapauttavia ahaa-elämyksiä.
Kirjaa ei kukaan voi väittää sinänsä "luopio-opetuksia" sisältäväksi, koska siinä ei edes epäsuorasti mainita "Jehovan todistajia", vaikka nimi "Jehovah" esiintyykin kahdesti (näin on ainakin englanninkielisessä alkuteoksessa). Kirjasta on saatavilla myös tuore suomenkielinen käännös, johon on palautettu "suomettumisen aikana" suomalaisesta käännöksestä Neuvostoliiton vastaisina poistetut kohdat.
Moni, joka ei itse ole kirjaa lukenut, on kuullut jostain "Isoveli valvoo" -sanonnan ja luulee sen perusteella tietävänsä mistä kirjassa on kyse. Luulo on kuitenkin harhaa, sillä vasta imeydyttyään kirjan vietäväksi, siitä saa jotain arvokasta irti. Vasta matka Oceaniaan kertoo, mistä todella on kyse. Pelkkien matkaesitteiden lukeminen ei vastaa matkaa.
On varmasti parempi, ettet lue Orwellin kirjaa 1984, ellet ole valmis katsomaan Vartiotornin valtakuntaa objektiivisesti ja rehellisesti. Lukemalla kirjaa tulet samalla hyvin todennäköisesti myös "ajattelemaan itsenäisesti". Varoituksen sana lienee paikallaan; "riippumaton ajattelu" voi johtaa sinut itsenäisiin ja vapaasta tahdosta tehtyihin elämänratkaisuihin. Nuo ratkaisut eivät kuitenkaan kenties ole Järjestön mieleen.
Totuutta aidosti rakastavan lukijan ei kuitenkaan tarvitse pelätä mitään pysyvää pahaa aiheutuvan kirjan lukemisesta.
Sinulle rakas Jehovan todistaja, joka uskaltaudut kirjallisen nautinnon kautta tapahtuvaan hengellistä elinpiiriäsi laajentavaan seikkailuun, suosittelen George Orwellin kirjaa 1984 mitä lämpimimmin. Tuo teos voi muodostaa käännekohdan ajattelussasi ja olla sinunkin "elämäsi kirja". Se voi olla kirja, joka auttaa sinua vapautumaan Vartiotornin evankeliumin ikeestä ja avaa silmäsi hyvälle uutiselle Jeesuksesta Kristuksesta. Se voi olla kirja, jonka luettuasi voit alkaa kulkea tietä, joka johtaa sinutkin todella ymmärtämään mitä "Kirjojen Kirja", Pyhä Raamattu sivuillaan opettaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Teksti oli lainausta muualta.
Tiedän sen, että raamatussa sanotaan, "joka vitsaa säästää se vihaa lastaan". Voidaanko kuritustakin antaa rakkaudessa, jopa fyysistäkin ilman että se olisi alistamista? Mielestäni fyysinen kuritus on äärimmäinen keino ja siinäkin tapauksessa lapselle pitää tarkasti kertoa kurituksen syy ja se, että vanhemmat rakastavat lastaan.
Raamattu sisältää selvät kasvatusohjeet vanhemmile. Miten ymmärrätte niiden toteuttamisen käytännössä?
jokainen Jehovan todistaja erota uskonnostaan jos parhaakseen näkee ja tietääkseni ketään ei pakoteta todistajaksi. Jos lapsi kasvatetaan raamatun ohjeiden mukaan "totuuteen", hänellä on täysi vapaus erota siitä jos niin tahtoo. Tietääkseni ketään ei pakoteta kastautumaan Jehovan todistajaksi, heillä ei ainakaan lapsikastetta ole.
Teoriassa näin on, käytännössä tämäkin kysymys on hiukan monimutkaisempi. Omasta mielestäni kasteella sinänsä ei ole mitään merkitystä aikuisen ihmisen päätöksen kannalta - hän joko pysyy yhteisössä tai eroaa siitä, siitä riippumatta onko hänet "kastettu" yhteisön jäseneksi tai ei. Tärkeämpää on se (taas latelen omia mielipiteitäni), miten riippuvainen ihminen on yhteisöstään ja siinä olevista tovereistaan, vanhemmistaan ym. ym. IHMISISTÄ, kuin ritualistiset "silmänkääntötemput"....
Puhut erittäin tärkeästä asiasta - keinoista vaikuttaa ihmisiin ja heidän "omiin" mielipiteisiinsä. Näitä keinoja on aina ja kaikissa yhteyksissä käytetty omien täysin itsekkäiden tarkoitusperien toteuttamiseksi. Vanhemmat "kasvattaakaakseen" jälkeläisensä "hyviksi ihmisiksi" (varmaan näin uskoen), armeijat kasvattaakseen pojista "hyviä ja tottelevaisia" sotilaita, koulut kasvattaakseen oppilaistaan kunnon veronmaksajia(ennen vanhaan "hyvinä vanhoina aikoina"), kirkot kasvattaakseen ihmisistä "Jumalaapelkääviä" ja nöyriä kolehdinantajia, jne. jne.. Nykyaika kaikessa "rappeutuneessa suvaitsevaisuudessaan" repii kaikki vanhat hyvät arvot ja sallii ihmisen ajatella "itsenäisesti". Tietenkin tämäkin "itsenäinen" ajatteleminen on vain harhaa, koska meitä ohjaillaan "markkinavoimia" ja rahan- sekä omaneduntavoittelua hyväkseen käyttävien organisaatioiden toimesta - jotta meistä kaikista tulisi "kuningaskuluttajia" ja palveluja sekä tarpeetonta krääsää hamuavia kritiikittömäst shoppailevia laumasieluja...
Itsenäinen ajattelu:
Jt:t suhtautuvat siihen kielteisesti koska yhtä on helppo johtaa harhaan kun taas monia on huomattavasti vaikeampaa johtaa harhaan moninaisuuden tarjoaman suhteellisen objektiivisuuden vuoksi. Myöskin täydellisesti itsenäisesti ajatteleva ihminen joutuu ajattelemaan ja epäilemään valtavasti, kaikkea mahdollista jopa omia epäilyjään.
Vielä täytyy ottaa huomioon se että Jt:t uskovat Saatanan ja hänen demoneidensa olemassaoloon ja vaikutukseen. Eikö "enkelin" olekin helppoa eksyttää yksi tai muutama?
Kuri ja lapsenkasvatus:
Mitä itse olen nähnyt kun olen käynyt Jt kokouksissa on ettei melkein kukaan lyö lastaan vain siksi että se itkee. Itseasiassa en ole kertaakaan nähnyt Jtn lyövän lastaan muulloin kun se on tarpeellista (kun sääntöjä on rikottu, yleensä toistuvasti ja puhe ei auta). Jt:t ovat kenties parhaita lastenkasvattajia mitä olen nähnyt (n. siis yleiseltä tasoltaan), mutta minun kokemuspiirini käsittääkin vain muutama tuhat henkeä.
Ja jos lapsi viedään WC:hen tai jonnekin ja palaa itkuisena takaisin niin eikö se saata olla pelkän puhuttelun merkki? Onko mielikuvituksesi niin rajattu?