Jeesuksen todelliset sanat ristillä - Lohduttoman avunhuuto
Mitä Jeesus todella ristillä sen jälkeen kun oli puhunut lähimmäisilleen? OIkeastaan Jeesus ei huutanut vaan lauloi valutus virsiä, nämä olivat:
Psalmi 22
2 Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana. 3 Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa. 4 Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret. 5 Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, 6 sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.
7 Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka. 8 Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua: 9 'Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!' 10 Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla. 11 Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi, sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen. 12 Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta.
13 Sonnien laumat piirittävät minua, villit Basanin härät minut saartavat, 14 kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua, kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan. 15 Voimani valuu maahan kuin vesi, luuni irtoavat toisistaan. Sydämeni on kuin pehmeää vahaa, se sulaa rinnassani. 16 Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen. Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!
17 Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut, 18 ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun, 19 jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa. 20 Herra, älä ole niin kaukana! Anna minulle voimaa, riennä avuksi! 21 Pelasta minut miekalta, pelasta henkeni koirilta, 22 pelasta minut leijonien kidasta, pelasta villihärkien sarvista!23 Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. 24 Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat! Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten, Israelin kansa!
25 Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin. 26 Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni. 27 Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti! 28 Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa. Kumartakoot häntä myös vieraat heimot, 29 sillä Herran on kuninkuus! Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat. 30 Vain häntä kumartakoot maan mahtavat, hänen eteensä langetkoot kaikki, jotka maan tomuun vaipuvat. He eivät voi elossa pysyä, 31 mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat, saavat palvella Herraa. He kertovat hänestä lapsilleen, 32 ja vastedes syntyvälle kansalle he julistavat Herran hyvyyttä, sillä hän on tämän tehnyt.
>> (Psalmi 31) Jatkuu... >>
Mitä Jeesus todella ristillä sen jälkeen kun oli puhunut lähimmäisilleen? OIkeastaan Jeesus ei huutanut vaan lauloi valutus virsiä, nämä olivat:
Psalmi 22
2 Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana. 3 Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa. 4 Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret. 5 Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, 6 sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.
7 Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka. 8 Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua: 9 'Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!' 10 Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla. 11 Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi, sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen. 12 Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta.
13 Sonnien laumat piirittävät minua, villit Basanin härät minut saartavat, 14 kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua, kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan. 15 Voimani valuu maahan kuin vesi, luuni irtoavat toisistaan. Sydämeni on kuin pehmeää vahaa, se sulaa rinnassani. 16 Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen. Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!
17 Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut, 18 ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun, 19 jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa. 20 Herra, älä ole niin kaukana! Anna minulle voimaa, riennä avuksi! 21 Pelasta minut miekalta, pelasta henkeni koirilta, 22 pelasta minut leijonien kidasta, pelasta villihärkien sarvista!23 Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. 24 Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat! Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten, Israelin kansa!
25 Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin. 26 Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni. 27 Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti! 28 Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa. Kumartakoot häntä myös vieraat heimot, 29 sillä Herran on kuninkuus! Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat. 30 Vain häntä kumartakoot maan mahtavat, hänen eteensä langetkoot kaikki, jotka maan tomuun vaipuvat. He eivät voi elossa pysyä, 31 mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat, saavat palvella Herraa. He kertovat hänestä lapsilleen, 32 ja vastedes syntyvälle kansalle he julistavat Herran hyvyyttä, sillä hän on tämän tehnyt.
>> (Psalmi 31) Jatkuu... >>
Vastaukset 1
Vanhimmat
>> ... Jatkuu >>
Psalmi 31
2 Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua. Sinä olet vanhurskas, pelasta minut! 3 Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat. 4 Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani. 5 Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliset ovat virittäneet eteeni. Sinä olet minun turvani! 6 Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.
7 Minä kavahdan niitä, joiden jumalana on turhuus ja harha. Minä luotan sinuun, Herra, 8 iloitsen ja riemuitsen sinun hyvyydestäsi. Sinä näet minun hätäni, tiedät kaiken tuskani. 9 Sinä et jätä minua vihollisten käsiin vaan avaat minulle ahdingosta tien. 10 Herra, ole minulle armollinen, olen hädässä. Silmäni ovat surun sumentamat, olen loppuun uupunut. 11 Elämäni kuluu murheessa, vuoteni katoavat huokaillessa. Voimani ehtyvät rikkomusteni tähden, luuni riutuvat.
12 Vihamieheni pitävät minua pilkkanaan, naapurit minua ivaavat, tuttavat karttavat. Kaikki, jotka tulevat kadulla vastaan, kiertävät minut kaukaa. 13 Minut on unohdettu kuin olisin kuollut, minut on hylätty kuin särkynyt ruukku. 14 Kuulen, kuinka ihmiset panettelevat minua. Kauhu saartaa minut, kun vihamieheni liittoutuvat minua vastaan ja punovat juonia henkeni menoksi. 15 Mutta minä turvaan sinuun, Herra, ja sanon: 'Sinä olet minun Jumalani!' 16 Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät. Älä jätä minua vihollisteni ja vainoojieni armoille! 17 Katso jälleen palvelijasi puoleen, sinä armollinen Jumala, auta minua.
18 Herra, sinua minä huudan avuksi, älä hylkää minua. Kohdatkoon onnettomuus jumalattomia! Vaienna heidät ja syökse tuonelaan. 19 Mykistykööt valheen puhujat, nuo, jotka röyhkeästi syyttävät viatonta ja halveksivat häntä kopein sanoin! 20 Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua pelkäävät. Kaikkien nähden sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun. 21 Sinä suljet heidät armosi suojiin, otat heidät turvaan majaasi. Sinne eivät ulotu ihmisten juonet, eivät syyttävät puheet.
22 Kiitetty olkoon Herra! Hän osoitti minulle ihmeellistä hyvyyttään, kun olin saarrettuna. 23 Hädissäni minä sanoin: 'Minut on repäisty pois sinun luotasi!' Ja sinä kuulit rukoukseni, kun huusin sinua avuksi. 24 Rakastakaa Herraa, kaikki hänen palvelijansa! Herra suojelee uskollisiaan mutta rankaisee säälittä niitä, jotka uhmaten nousevat häntä vastaan. 25 Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan!
Sitten Jeesus sanoi "Minun on jano" ja sotilaat tarjosivat iisopin ruo'olla juotavaa. Sen jälkeen Jeesus henkäisi viimeisen kerran, kallisti päätään ja antoi henkensä.