Ohjeita ja neuvoja kristitylle valintojen edessä.
http://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosio/ohjradiossa_19.htm
"Lupausten varassa
Jokainen meistä on vuorollaan suurten ratkaisujen edessä: Mille alalle pitäisi hakeutua, mistä etsiä opiskelupaikkaa, mistä löytäisi hyvän puolison, mistä tietää, että juuri tämä on se oikea, mistä saisi työpaikan tai asunnon, pitäisikö perheen tähden kieltäytyä tarjotusta ylennyksestä, olisiko aihetta ottaa vastaan ehdotettu luottamustehtävä jne.? Usein joutuu miettimään asioita sinne tänne, eikä tiedä, mitä tekisi.
Toisinaan taas on ihan varma ratkaisustaan, vaikka vastaan sanojia löytyy. Suoritettuaan teologisen loppututkinnon mieheni kävi piispa Simojoelta pyytämässä pappisvihkimystä toimiakseen silloisen Ylioppilaslähetys- ja Teinilähetyksen koululaispappina. Piispat kuitenkin vaativat siihen aikaan nuorilta papeilta ensin kahden vuoden palvelusta seurakunnassa. Mieheni sanoi silloin, että hän ymmärsi Ylioppilaslähetykseen menon Jumalan johdatukseksi. Piispa Simojoki vastasi: "Ei kaikki johdatus ole Jumalasta." Pappisvihkimys jäi sillä erää saamatta, mutta koululaistyö sai tekijänsä, mikä ratkaisu osoittautui jälkeenpäin tarkasteluna oikeaksi.
Kuitenkin myös piispan sanat olivat todet. Kaikki johdatus ei ole Jumalasta. Ajatus on hämmentävä. Voi olla ihan varma ratkaisustaan ja sittenkin väärässä.
Itseäni ovat ristiriitatilanteissa, vaikeiden valintojen edessä, rohkaisseet Jumalan lupaukset Raamatussa. Jeremian kirjan luvussa 31 Jumala sanoo: "9. Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen." Jumala on luvannut johdattaa, kun jätämme asiamme rukouksessa hänen eteensä. Rukous avaa sydämemme Jumalalle ja antaa hänelle tilaa toimia elämässämme. Usein juuri rukoillessamme ymmärrämme, mitä meidän pitäisi kulloinkin tehdä. Varsinkin suurten ratkaisujen alla meidän on syytä varata aikaa rukoukseen. Niin Jeesuskin teki esimerkiksi valitessaan opetuslapsensa ja valmistautuessaan kärsimykseensä.
Psalmissa 23 on toinen suurenmoinen lupaus: "Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden." Jumala pitää huolen tiemme suunnasta oman nimensä tähden. Mikä suuri helpotus! Koemme usein, että rukouksemme ovat heikkoja, hurskautemme on mitäänsanomatonta ja työmme Jumalan valtakunnassa pientä ja olematonta. Jos johdatus riippuisi meidän ansiollisuudestamme, jäisimme alituisen levottomuuden valtaan. Mutta Jumala johtaa meitä oikealle tielle nimensä tähden. Se on varmaa. Se on turvallista.
Niihinkin hetkiin, jolloin koemme olevamme ihan pimeässä, osaamatta mennä mihinkään suuntaan, Jumala on antanut rohkaisun: "Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa." Sanat ovat Jesajan kirjan luvusta 50. Silloinkin, kun on ihan neuvoton, saa luottaa Jumalaan ja turvata häneen. Hän ei petä.
Joku kokee omassa elämäntilanteessaan olevansa aivan sokea. Ei löydä ratkaisua vaikeaan tilanteeseensa. Jumala lupaa Jesajan kirjan luvussa 42: "16. Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne, heille tietymättömiä polkuja minä heitä kuljetan. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi ja koleikot tasangoksi. Nämä minä teen enkä niitä jätä tekemättä." Jumala on luvannut taluttaa meitä niin kuin sokeaa ja kuljettaa kädestä pitäen haluamaansa suuntaan. Hän myös avaa aikanaan sokeat silmämme. Silloin ymmärrämme Jumalan hyvän johdatuksen ja kiitämme häntä.
Toisinaan saamme sisimpäämme selvän varmuuden: tähän suuntaan Jumala tahtoo minun menevän. Monilla on tästä ehkä aivan ihmeellisiäkin kokemuksia. Toisinaan emme saa mitään varmuutta. Silloin teemme ratkaisumme Jumalan edessä hänen lupauksiinsa luottaen. Jos olemme menossa väärään suuntaan, hän kyllä varoittaa meitä tavalla tai toisella.
Aikanaan kävin useita kertoja kouluikäisen tyttäreni kanssa katsomassa Sound of musik -elokuvaa, josta hän piti kovasti. Eräässä kohtauksessa luostarin abbedissa sanoi filmin päähenkilölle Jumalasta: "Sulkiessaan oven hän avaa ikkunan." Sanoma oli selvä: Kaikkein suurimpinakin epätietoisuuden hetkinä Jumalalla on tiedossaan ratkaisu. Abbedissan sanat ovat usein kantaneet minua. Paavali toteaa, että olemme ahdingossa, mutta emme umpikujassa. Heprealaiskirjeen kirjoittaja vakuuttaa, ettei Jumala hylkää eikä jätä meitä."
http://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosio/ohjradiossa_19.htm
"Lupausten varassa
Jokainen meistä on vuorollaan suurten ratkaisujen edessä: Mille alalle pitäisi hakeutua, mistä etsiä opiskelupaikkaa, mistä löytäisi hyvän puolison, mistä tietää, että juuri tämä on se oikea, mistä saisi työpaikan tai asunnon, pitäisikö perheen tähden kieltäytyä tarjotusta ylennyksestä, olisiko aihetta ottaa vastaan ehdotettu luottamustehtävä jne.? Usein joutuu miettimään asioita sinne tänne, eikä tiedä, mitä tekisi.
Toisinaan taas on ihan varma ratkaisustaan, vaikka vastaan sanojia löytyy. Suoritettuaan teologisen loppututkinnon mieheni kävi piispa Simojoelta pyytämässä pappisvihkimystä toimiakseen silloisen Ylioppilaslähetys- ja Teinilähetyksen koululaispappina. Piispat kuitenkin vaativat siihen aikaan nuorilta papeilta ensin kahden vuoden palvelusta seurakunnassa. Mieheni sanoi silloin, että hän ymmärsi Ylioppilaslähetykseen menon Jumalan johdatukseksi. Piispa Simojoki vastasi: "Ei kaikki johdatus ole Jumalasta." Pappisvihkimys jäi sillä erää saamatta, mutta koululaistyö sai tekijänsä, mikä ratkaisu osoittautui jälkeenpäin tarkasteluna oikeaksi.
Kuitenkin myös piispan sanat olivat todet. Kaikki johdatus ei ole Jumalasta. Ajatus on hämmentävä. Voi olla ihan varma ratkaisustaan ja sittenkin väärässä.
Itseäni ovat ristiriitatilanteissa, vaikeiden valintojen edessä, rohkaisseet Jumalan lupaukset Raamatussa. Jeremian kirjan luvussa 31 Jumala sanoo: "9. Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen." Jumala on luvannut johdattaa, kun jätämme asiamme rukouksessa hänen eteensä. Rukous avaa sydämemme Jumalalle ja antaa hänelle tilaa toimia elämässämme. Usein juuri rukoillessamme ymmärrämme, mitä meidän pitäisi kulloinkin tehdä. Varsinkin suurten ratkaisujen alla meidän on syytä varata aikaa rukoukseen. Niin Jeesuskin teki esimerkiksi valitessaan opetuslapsensa ja valmistautuessaan kärsimykseensä.
Psalmissa 23 on toinen suurenmoinen lupaus: "Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden." Jumala pitää huolen tiemme suunnasta oman nimensä tähden. Mikä suuri helpotus! Koemme usein, että rukouksemme ovat heikkoja, hurskautemme on mitäänsanomatonta ja työmme Jumalan valtakunnassa pientä ja olematonta. Jos johdatus riippuisi meidän ansiollisuudestamme, jäisimme alituisen levottomuuden valtaan. Mutta Jumala johtaa meitä oikealle tielle nimensä tähden. Se on varmaa. Se on turvallista.
Niihinkin hetkiin, jolloin koemme olevamme ihan pimeässä, osaamatta mennä mihinkään suuntaan, Jumala on antanut rohkaisun: "Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa." Sanat ovat Jesajan kirjan luvusta 50. Silloinkin, kun on ihan neuvoton, saa luottaa Jumalaan ja turvata häneen. Hän ei petä.
Joku kokee omassa elämäntilanteessaan olevansa aivan sokea. Ei löydä ratkaisua vaikeaan tilanteeseensa. Jumala lupaa Jesajan kirjan luvussa 42: "16. Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne, heille tietymättömiä polkuja minä heitä kuljetan. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi ja koleikot tasangoksi. Nämä minä teen enkä niitä jätä tekemättä." Jumala on luvannut taluttaa meitä niin kuin sokeaa ja kuljettaa kädestä pitäen haluamaansa suuntaan. Hän myös avaa aikanaan sokeat silmämme. Silloin ymmärrämme Jumalan hyvän johdatuksen ja kiitämme häntä.
Toisinaan saamme sisimpäämme selvän varmuuden: tähän suuntaan Jumala tahtoo minun menevän. Monilla on tästä ehkä aivan ihmeellisiäkin kokemuksia. Toisinaan emme saa mitään varmuutta. Silloin teemme ratkaisumme Jumalan edessä hänen lupauksiinsa luottaen. Jos olemme menossa väärään suuntaan, hän kyllä varoittaa meitä tavalla tai toisella.
Aikanaan kävin useita kertoja kouluikäisen tyttäreni kanssa katsomassa Sound of musik -elokuvaa, josta hän piti kovasti. Eräässä kohtauksessa luostarin abbedissa sanoi filmin päähenkilölle Jumalasta: "Sulkiessaan oven hän avaa ikkunan." Sanoma oli selvä: Kaikkein suurimpinakin epätietoisuuden hetkinä Jumalalla on tiedossaan ratkaisu. Abbedissan sanat ovat usein kantaneet minua. Paavali toteaa, että olemme ahdingossa, mutta emme umpikujassa. Heprealaiskirjeen kirjoittaja vakuuttaa, ettei Jumala hylkää eikä jätä meitä."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Uskovat puhuvat paljon Jumalan johdatuksesta ja kutsumuksesta ja Jumalan suunnitelmasta elämässään. Näistä puhutaan kuin jotenkin erillisinä asioina elämästä, vaikka ne eivät sitä ole. Kuitenkin useimmat uskovat kaikesta ylihengellistämisestä huolimatta tarrautuvat aivan samoihin tienviittoihin etsiessään vastauksia elämänsä kysymyksiin kuin kaikki muutkin ihmiset eli omiin kykyihinsä, omien pohdintojen perusteella ja seurauksena itsetehtyihin johtopäätöksiin.
Jotkut odottavat tätä Jumalan kirkkaan selvää johdatusta vuosikymmenet ja kuvittelevat, että sen jälkeen, kun tuo valaistuminen tapahtuu, kaikki menee niin ihmeellisen ihanasti ja hyvin.
Toiset lähtevät taapertamaan suuntaa tietämättä ja huomaavat, että kaikki ei tosiaankaan mennyt niin ihmeellisen ihanasti ja hyvin.