Karismaanisuutta

Surullista mutta totta:(

Kiitos tästä. Tuo Jeesuksen sekoittaminen ties mihin on arkipäivää uuskarismaattisissa piireissä, joissa juostaan ihmeiden ja merkkien perässä.

Nouse Suomi 2016 - Patrick Tiainen on humalassa - Hengestä Juopuminen

https://www.youtube.com/watch?v=cbFWnHD_WVI

"Tietenkin muutan mieleni, jos tiede löytää selkeää näyttöä jumalista, mutta siihen asti olen kuin entinen alkoholisti: ei tippaakaan, ei yhtään. Erosin valtionkirkostakin."

Karismaatikot vievät kalatkin vedestä. :(

Vaikka tuo tarina kulkee lähinnä New Age:n merkeissä, siinä on muutamia piirteitä, joita voi löytää myös kristillistä piirteistä.

”…ja joka hetki rukoilin, että jos jokin ei ole Jeesuksen tahdon mukaista, hän pysäyttäisi minut heti saman tien. ”
”Sen sijaan että näin olisi käynyt, koin vain ilon tunteita, joiden tulkitsin tulevan Jeesukselta ja olevan kannustusta”

Jos heittäytyy ns. ulkoa ohjautuvaksi, tosiasiassa se oma mieli alkaakin ohjata. Vaikka kuinka rukoilisi, rukoilu saattaa toimia juuri tähän suuntaan, kun sitä väärin tehdään.

”Ajattelin uskontojen ongelmien johtuvan ennen kaikkea siitä, että ihmiset ovat pilanneet kauniin asian.”

Itse asiassa näinhän se onkin, tosin se johtuu siitä, että me ihmiset olemme niitä jotka toimivat omilla vajavaisilla taidoillaan ja kyvyillään. Ellei tätä huomioi, voi liian helposti ajautua ansaan. Täsmälleen sama juttu, kun oletetaan jonkun suuntauksen olevan täsmälleen se ainoa ja oikea tai pyritään ”puhdasoppisuuteen”.

”….rukoilin nimittäin aina, että jos lähelleni tulee henkiopas, niin Jeesus vahtisi tilannetta.”

Toisin sanoen annetaan vastuu johonkin toisaalle, jottei niitä omia tekoja ja tekojen seurauksia tarvitsisi huomioida.

”… että aina tapahtuisi hänen tahtonsa missä tahansa asiassa.”

Ikävä kyllä meille ihmisille on annettu myös oma tahto. Ja se mitä emme mielellään ota vastaan, kun se Jumalan tahto tapahtuu, jos se ei ole oman mielen mukaista.

Tuossa seuraavassa on kuvattu mielestäni hyvin se, kun todellisuus alkaa olla ristiriidassa sen kuvitellun uskon kanssa:
”Kauhukseni totesin vaistoni olleen oikeassa; tälle ihmiselle oli itselleen tehty sama prosessi, ja hän sai hirvittävän psykoosin hyvin pian. Miten itse Jeesus saattoi ohjata minua kohti tuhoani? Korttitaloni sortui käsittämättömällä ryminällä. En voinutkaan syyttää enää ihmistä uskoon liittyvästä vakavasta ongelmasta, koska nyt kyse oli Jumalan itsensä minulle henkilökohtaisesti ilmoittamasta asiasta.”
”Kirosin Pyhän Hengen, käskin Jeesuksen mennä pois. ”

Tämä aivan vastaava prosessi on tuttu varmaan jokaiselle, joka on törmännyt näihin ristiriitoihin. Se johtaa vain täydelliseen Jumalasta luopumiseen. Väitän että tämä on se suurin vaara etenkin näissä karismaattisissa liikkeissä mutta myös fundamentalistissa piireissä.
”Nämä rituaalit olivat tärkeitä hetkiä, joissa määrittelin omia rajojani.”

Aivan, joskus on käytävä tuo tie, jotta löytää todellisuuden. Kun on saanut rajansa selville, siitä seuraava usko onkin aivan jotain muuta, mutta moni jää mieluummin ilman koska aiemmat kokemukset olivat niin huonoja.

”Minusta tuli agnostikko, kun tajusin, että minulla taisi olla todisteita vain omasta vilkkaasta mielikuvituksestani.”

Tässä tulee esiin se hyvin tärkeä asia. Meillä on annettu mielikuvitus ja sen voima on hyvin vahva. Vaatii tavallaan aika ”kylmää” päätä, jotta oppii erottamaan toisistaan sen, minkä sittenkin se oma mieli on loihtinut ja sen, mikä on todellisuutta. Siitä kasvava usko onkin jotain muuta, siihen liittyy kyseenalaistaminen, tutkiskelu ja maltillisuus. Näin usko muodostuu kivijalaksi, joka ei vähästä horju ja estää kaikenlaisiin ekstremismiin eksymisen.

”Tietenkin muutan mieleni, jos tiede löytää selkeää näyttöä jumalista, mutta siihen asti olen kuin entinen alkoholisti: ei tippaakaan, ei yhtään.”
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/jeesukseen-turvaten/

Tuo tarkoittaa oikeastaan, ettei hän halua uskoa, sillä kun me tiedämme jonkun, ei siihen enää uskoa tarvita.