Olin hengellisessä tilaisuudessa puhuja käsitteli kristinuskoon yleisesti kuuluvaa termiä hurskas. Siinä penkissä mielessäni pohdin käsitettä hurskaus, hurskas ihminen.
Jos sinulle uskonasiat ovat vieraita ja et tunnustaudu vakaumukselliseksi kristityksi, niin mitä sinulle sana "hurskas ihminen" tuo mieleen? Ja mitä uskovainen ymmärtää käsitteellä.
Jos sinulle uskonasiat ovat vieraita ja et tunnustaudu vakaumukselliseksi kristityksi, niin mitä sinulle sana "hurskas ihminen" tuo mieleen? Ja mitä uskovainen ymmärtää käsitteellä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hyvä kysymys. Kristinuskon termien alkuperäinen merkitys tuppaa nimittäin ajan mittaan peittymään maallisten tulkintojen alle. Esim. hurskastelusta voidaan puhua kokonaan hengellisten asioiden ulkopuolella. Hurskaus tulee sanasta vanhurskaus.
Vanhurskaus = oikeamielisyys. Kyse on oikeasta mielenlaadusta yleisesti eikä esim. pelkästään oikeudenmukaisuudesta. Raamatun Jumala on oikeamielinen ja antaa saman oikean mielenlaadun lahjaksi jokaiselle ihmiselle, joka uskoo ja turvautuu Jeesukseen Kristukseen. Uskova saa siis lainavanhurskauden uskoessaan ja liittyessään Jumalaan Jeesuksen kautta.
Mitä se oikeamielisyys sitten on?
Se on oikea asenne, joka ilmenee oikeana suhtautumisena, ajatteluna, puheena ja toimintana.
Parhaiten oikeamielisyydestä saa käsityksen tutustumalla Raamatun Jeesuksen toimintaan ja puheisiin.
Hyvä vastaus EJKR. Raamatun mukaan kyse näyttää olevan juuri oikeamielisyydestä, joka näkyy hyvinä tekoina.
Tässä muutama kohta, joka voi auttaa paremmin ymmärtämään asiaa:
Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas. Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.
1 Joh. 3:7-10
"Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niin kuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
Luuk. 18:10-14
Kun elää hurskasta elää, se on monen mielestä sellaista, että ryyppää, naipottelee ja käyttää muita kaikessa hyväkseen. Ennen aikaan muuan saarnamies sai paljon lapsia heätysliikkeensä naisten kanssa. Monet kertoivat miehen elävän hurskaasti...
Valehtelu on sitä, että lausutaan sanoja, jotka eivät pidä paikkaansa.
Hurskas on kuivakka ja tylsä ihminen, jota ei enää kiinnosta mikään maailmallinen ilo. Hän on kuin elävä kuollut ja elää pyhityksessä.
Ajattelin lapsena, että hurskas ihminen on synkkä, ei hymyile ja tarkkailee toisiakin ympärillään voidakseen huomauttaa maallisesta pilan virneestä ja ei lasten ole soveliasta pitää iloa ja meteliä.
Ja tietenkään vaatteet eivät saa olla värikkäitä ja nykyaikaisia puhumattakaan ehostuksesta ja hiusten muotoilusta: tytöillä tiukat letit, naisilla nutturat ja huivit. Ja huulilla voi, voi tätä maailman synkkyyttä, turmeluksen menoa, ja hartautta ei koskaan ole tarpeeksi.
Taisi olla vihtahousu saarnaamassa: että älä vain koskaan erehdy moiseen synkkyyteen ja ankeuteen.
Kunnes Kristus vapautti, tuli elämääni ja sain kokea ilon ja rauhan. Ja väritkin ja hymy pulpahtivat elämään.
2 Pietari 2:4-15 "Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi.
Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle.
Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät.
Kui-ten-kin hän pe-las-ti hurs-kaan Loo-tin, jota rie-tas-ten vaellus irs-tau-des-sa vai-va-si;
sillä asuessaan heidän keskuudessa tuo hurs-kas mies kiu-saan-tui hurs-kaas-sa sie-lus-saan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla. Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät, ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden. Nuo uhkarohkeat, akkaat eivät kammo herjata henkivaltoja,
vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä. Mutta niinkuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet, niin joutuvat myös nämä, kun herjaavat sitä, mitä eivät tunne, häviämään omaan turmelukseensa, saaden vääryyden palkan; he pitävät nautintonaan elää päivänsä hekumassa; he ovat tahra- ja häpeäpilkkuja; he herkuttelevat petoksissaan, kemuillessaan teidän kanssanne; heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä; he viekoittelevat horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän; he ovat kirouksen lapsia.
He ovat hyljänneet suoran tien, ovat eksyneet ja seuranneet Bileamin, Beorin pojan, tietä, hänen, joka rakasti vääryyden palkkaa,