Nato on puolustusliitto, jonka tärkeimpänä tehtävänä on taata jäsenmaidensa turvallisuus poliittisin ja sotilaallisin keinoin. Vuonna 1949 allekirjoitetun Naton peruskirjan (Pohjois-Atlantin sopimus) ytimessä on Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan oikeus yhteiseen puolustautumiseen.
Nato-maat ovat sitoutuneet yhteiseen puolustukseen peruskirjansa 5 artiklan mukaisesti: hyökkäys yhtä jäsenmaata kohtaan tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia kohtaan. Jokainen jäsen on velvoitettu auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata tarpeelliseksi katsomallaan tavalla. Lisäksi Nato toimeenpanee sotilaallisia kriisinhallintaoperaatioita ja ylläpitää laajaa kumppanuusverkostoa.
Naton yhteinen puolustus käsittää jäsenmaiden alueen puolustamisen ohella varautumisen myös muihin turvallisuusuhkiin. Nato kiinnittää kasvavaa huomiota terrorismiin, joukkotuhoaseiden leviämiseen, kyberhyökkäyksiin ja energiaturvallisuuden häiriöihin. Liittokunnan viimeisimmän strategisen konseptin (2010) mukaan ”Nato tarjoaa sekä pelotteen että puolustuksen mitä tahansa vihamielistä uhkausta vastaan, mukaan lukien nähtävissä olevia uudentyyppisiä uhkia vastaan, jotka vaarantavat joko yksittäisten jäsenmaiden tai koko liittokunnan turvallisuutta.”
Naton kriisinhallinta toteutetaan YK:n periaatteiden ja turvallisuusneuvoston päätöslauselmien perusteella. Naton vahvuusalue on vaativa sotilaallinen kriisinhallinta. Nato osallistuu myös konfliktien jälkeiseen vakauttamiseen ja jälleenrakennukseen. Naton kriisinhallinta perustuu kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, joka painottaa tiivistä yhteistyötä kaikkien toimijoiden kesken. Keväällä 2014 Naton kriisinhallintaoperaatioissa oli yhteensä yli 60 000 sotilasta. Operaatioihin osallistuu myös kumppanimaita.
Natolla on laaja yhteistyöverkosto, johon kuuluu – jäsenmaat mukaan luettuna – yhteensä noin 70 maata. Kumppanuusyhteistyön painopistealueita ovat olleet Venäjä-yhteistyö, Nato-EU -suhteet sekä yhteistyön tiivistäminen Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maiden kanssa. Myös niin sanotut globaalit kumppanit, kuten Australia, Etelä-Korea, Japani ja Uusi-Seelanti, ovat Natolle yhä tärkeämpiä.
Nato on perustamisestaan lähtien ollut Atlantin yli ulottuva arvoyhteisö, joka sitoo Yhdysvallat konkreettisesti Euroopan turvallisuuteen. Ukrainan kriisi sekä maailman moninapaistuminen korostavat entisestään transatlanttisen yhteistyön merkitystä. Aiempaa tasapuolisempi taakanjako liittolaisten kesken ja keskinäinen solidaarisuus ovat avainasemassa Naton tulevan toimintakyvyn varmistamisessa
Nato-maat ovat sitoutuneet yhteiseen puolustukseen peruskirjansa 5 artiklan mukaisesti: hyökkäys yhtä jäsenmaata kohtaan tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia kohtaan. Jokainen jäsen on velvoitettu auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata tarpeelliseksi katsomallaan tavalla. Lisäksi Nato toimeenpanee sotilaallisia kriisinhallintaoperaatioita ja ylläpitää laajaa kumppanuusverkostoa.
Naton yhteinen puolustus käsittää jäsenmaiden alueen puolustamisen ohella varautumisen myös muihin turvallisuusuhkiin. Nato kiinnittää kasvavaa huomiota terrorismiin, joukkotuhoaseiden leviämiseen, kyberhyökkäyksiin ja energiaturvallisuuden häiriöihin. Liittokunnan viimeisimmän strategisen konseptin (2010) mukaan ”Nato tarjoaa sekä pelotteen että puolustuksen mitä tahansa vihamielistä uhkausta vastaan, mukaan lukien nähtävissä olevia uudentyyppisiä uhkia vastaan, jotka vaarantavat joko yksittäisten jäsenmaiden tai koko liittokunnan turvallisuutta.”
Naton kriisinhallinta toteutetaan YK:n periaatteiden ja turvallisuusneuvoston päätöslauselmien perusteella. Naton vahvuusalue on vaativa sotilaallinen kriisinhallinta. Nato osallistuu myös konfliktien jälkeiseen vakauttamiseen ja jälleenrakennukseen. Naton kriisinhallinta perustuu kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, joka painottaa tiivistä yhteistyötä kaikkien toimijoiden kesken. Keväällä 2014 Naton kriisinhallintaoperaatioissa oli yhteensä yli 60 000 sotilasta. Operaatioihin osallistuu myös kumppanimaita.
Natolla on laaja yhteistyöverkosto, johon kuuluu – jäsenmaat mukaan luettuna – yhteensä noin 70 maata. Kumppanuusyhteistyön painopistealueita ovat olleet Venäjä-yhteistyö, Nato-EU -suhteet sekä yhteistyön tiivistäminen Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maiden kanssa. Myös niin sanotut globaalit kumppanit, kuten Australia, Etelä-Korea, Japani ja Uusi-Seelanti, ovat Natolle yhä tärkeämpiä.
Nato on perustamisestaan lähtien ollut Atlantin yli ulottuva arvoyhteisö, joka sitoo Yhdysvallat konkreettisesti Euroopan turvallisuuteen. Ukrainan kriisi sekä maailman moninapaistuminen korostavat entisestään transatlanttisen yhteistyön merkitystä. Aiempaa tasapuolisempi taakanjako liittolaisten kesken ja keskinäinen solidaarisuus ovat avainasemassa Naton tulevan toimintakyvyn varmistamisessa
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nato optio ei ole NATOn jäsennys.
Mitä Nato puolustaa Afganistanissa?
Oliko NATO Afganistanissa? Ei, Siellä oli koaliitio, mukana oli Naton kulumattomiakin joukkuja.
Nato on sotilasliitto, ja niillä hienoilla "artikloilla"usa on,pyyhkinyt persettä.
Ymmärrän, Venäläisille pelkkä sana Nato on kuin jää hattuun.
Putinin+Venäläisiä+v_tuttaa+maat,+jotka+pystyvät+puolustautumaan+venäjän+hyökkäyksiltä.