Suomi on jo kahden vuosikymmenen ajan tehnyt yhteistyötä Naton kanssa niin puolustushallinnon kuin muidenkin ministeriöiden toimialalla. Puolustuksen alalla tehtävä yhteistyö kehittää puolustusvoimien yhteistoimintakykyä ja suorituskykyjä. Myös EU:ssa ja pohjoismaisessa puolustusyhteistyössä nojaudutaan Naton standardeihin, konsepteihin ja toimintatapoihin.
Suomelle tärkeitä kumppanuustyökaluja ovat suunnittelu- ja arviointiprosessi (Planning and Review Process, PARP) ja evaluointiohjelma (Operational Capabilities Concept, OCC). PARP-prosessissa kumppanuustavoitteet on integroitu puolustusvoimien kehittämisohjelmaan, jolloin niillä voidaan kattavasti kehittää puolustusvoimien suorituskykyjä. OCC-evaluointiohjelma puolestaan antaa palautteen suorituskyvyn tasosta ja kansainvälisestä vertailtavuudesta. Suomen ilmavoimien valmiusyksikkö on arvioitu tässä ohjelmassa jo kaksi kertaa korkeimmalle tasolle. Korkeimmalle tasolle on arvioitu lisäksi puolustusvoimien suojelupuolustuksen, erikoisjoukkojen ja eräiden merivoimien joukkojen osaaminen.
Monikansallisesta suorituskyky-yhteistyöstä esimerkkinä on kymmenen Nato-maan, Suomen ja Ruotsin strateginen ilmakuljetushanke (Strategic Airlift Capability, SAC), jota Suomi on käyttänyt muun muassa kriisinhallintajoukkojensa materiaalikuljetuksiin. Suomella ei olisi ollut muutoin mahdollisuuksia hankkia strategista ilmakuljetuskykyä. Myös ilmatilannekuvan vaihtamista koskevaa yhteistyötä tehdään Suomen, Norjan ja Baltian maiden kesken hyödyntäen Naton järjestelmää (Air Situation Data Exchange, ASDE). Lisäksi Suomi osallistuu eräisiin Naton niin sanottuihin Smart Defence –hankkeisiin. Uusia yhteistyömahdollisuuksia on myös kyberalan tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoiminnassa.
Naton puitteissa kehitetty sotilaallinen yhteistoimintakyky tukee Suomen osallistumista sotilaalliseen kriisinhallintaan – riippumatta siitä, onko kyseessä Naton, EU:n vai YK:n johdolla toteutettava operaatio. Lisäksi sotilaallisen yhteistoimintakyvyn kehittäminen parantaa teknisiä valmiuksia ottaa kansainvälistä apua vastaan tilanteessa, jossa Suomea kohtaisi kriisi ja kansainvälistä apua tarjottaisiin Suomelle. Turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa selonteoissa puolustusvoimille on annettu velvoite luoda avun vastaanottokyky.
Suomi on osallistunut lähes kaikkiin Naton toimeenpanemiin operaatioihin. Suomi osallistui ensimmäiseen Nato-johtoiseen operaatioon (IFOR, myöhemmin SFOR) 1990-luvun puolivälissä Bosnia-Hertsegovinassa ja on tämän jälkeen osallistunut operaatioihin Kosovossa (KFOR) 1999 alkaen ja Afganistanissa 2002 alkaen (ISAF 2003-). Näissä operaatioissa saavutetut kokemukset ovat arvokkaita sekä puolustusvoimille että yksittäisten sotilaiden osaamiselle.
Harjoitus- ja koulutustoiminnan merkityksen arvioidaan kasvavan. Suomi kehittää valmiuksiaan ja suorituskykyjään osallistumalla Naton harjoituksiin ja isännöi itse monikansallisia harjoituksia. Suomi osallistuu myös Naton nopean toiminnan NRF-joukkojen (NATO Response Force) toimintaan. NRF-yhteistyön kautta puolustusvoimat voi osallistua vaativimpiin kansainvälisiin harjoituksiin. NRF-joukkopooliin on asetettu tai asetetaan muun muassa maavoimien suojelun erikoisosasto, ilmavoimien valmiusyksikkö, merivoimien rannikkojääkäriyksikkö, maavoimien helikopteriyksikkö, maavoimien jääkäriyksikkö ja merivoimien miinantorjunta-alus. Vastaavasti suunnitelmallista osallistumista myös Euroopan unionin taisteluosastoihin (EU Battle Groups, EUBG) jatketaan.
Suomi on myös edustettuna Naton rakenteissa ja tekee yhteistyötä Naton virastojen ja osaamiskeskusten kanssa. Lisäksi koulutusyhteistyö on tiivistä. Suomalaisia opiskelee useissa Naton ja Nato-maiden oppilaitoksissa. Vastaavasti Suomi järjestää Nato- ja kumppanimaiden henkilöstölle avoimia kursseja ja koulutustilaisuuksia
Suomelle tärkeitä kumppanuustyökaluja ovat suunnittelu- ja arviointiprosessi (Planning and Review Process, PARP) ja evaluointiohjelma (Operational Capabilities Concept, OCC). PARP-prosessissa kumppanuustavoitteet on integroitu puolustusvoimien kehittämisohjelmaan, jolloin niillä voidaan kattavasti kehittää puolustusvoimien suorituskykyjä. OCC-evaluointiohjelma puolestaan antaa palautteen suorituskyvyn tasosta ja kansainvälisestä vertailtavuudesta. Suomen ilmavoimien valmiusyksikkö on arvioitu tässä ohjelmassa jo kaksi kertaa korkeimmalle tasolle. Korkeimmalle tasolle on arvioitu lisäksi puolustusvoimien suojelupuolustuksen, erikoisjoukkojen ja eräiden merivoimien joukkojen osaaminen.
Monikansallisesta suorituskyky-yhteistyöstä esimerkkinä on kymmenen Nato-maan, Suomen ja Ruotsin strateginen ilmakuljetushanke (Strategic Airlift Capability, SAC), jota Suomi on käyttänyt muun muassa kriisinhallintajoukkojensa materiaalikuljetuksiin. Suomella ei olisi ollut muutoin mahdollisuuksia hankkia strategista ilmakuljetuskykyä. Myös ilmatilannekuvan vaihtamista koskevaa yhteistyötä tehdään Suomen, Norjan ja Baltian maiden kesken hyödyntäen Naton järjestelmää (Air Situation Data Exchange, ASDE). Lisäksi Suomi osallistuu eräisiin Naton niin sanottuihin Smart Defence –hankkeisiin. Uusia yhteistyömahdollisuuksia on myös kyberalan tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoiminnassa.
Naton puitteissa kehitetty sotilaallinen yhteistoimintakyky tukee Suomen osallistumista sotilaalliseen kriisinhallintaan – riippumatta siitä, onko kyseessä Naton, EU:n vai YK:n johdolla toteutettava operaatio. Lisäksi sotilaallisen yhteistoimintakyvyn kehittäminen parantaa teknisiä valmiuksia ottaa kansainvälistä apua vastaan tilanteessa, jossa Suomea kohtaisi kriisi ja kansainvälistä apua tarjottaisiin Suomelle. Turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa selonteoissa puolustusvoimille on annettu velvoite luoda avun vastaanottokyky.
Suomi on osallistunut lähes kaikkiin Naton toimeenpanemiin operaatioihin. Suomi osallistui ensimmäiseen Nato-johtoiseen operaatioon (IFOR, myöhemmin SFOR) 1990-luvun puolivälissä Bosnia-Hertsegovinassa ja on tämän jälkeen osallistunut operaatioihin Kosovossa (KFOR) 1999 alkaen ja Afganistanissa 2002 alkaen (ISAF 2003-). Näissä operaatioissa saavutetut kokemukset ovat arvokkaita sekä puolustusvoimille että yksittäisten sotilaiden osaamiselle.
Harjoitus- ja koulutustoiminnan merkityksen arvioidaan kasvavan. Suomi kehittää valmiuksiaan ja suorituskykyjään osallistumalla Naton harjoituksiin ja isännöi itse monikansallisia harjoituksia. Suomi osallistuu myös Naton nopean toiminnan NRF-joukkojen (NATO Response Force) toimintaan. NRF-yhteistyön kautta puolustusvoimat voi osallistua vaativimpiin kansainvälisiin harjoituksiin. NRF-joukkopooliin on asetettu tai asetetaan muun muassa maavoimien suojelun erikoisosasto, ilmavoimien valmiusyksikkö, merivoimien rannikkojääkäriyksikkö, maavoimien helikopteriyksikkö, maavoimien jääkäriyksikkö ja merivoimien miinantorjunta-alus. Vastaavasti suunnitelmallista osallistumista myös Euroopan unionin taisteluosastoihin (EU Battle Groups, EUBG) jatketaan.
Suomi on myös edustettuna Naton rakenteissa ja tekee yhteistyötä Naton virastojen ja osaamiskeskusten kanssa. Lisäksi koulutusyhteistyö on tiivistä. Suomalaisia opiskelee useissa Naton ja Nato-maiden oppilaitoksissa. Vastaavasti Suomi järjestää Nato- ja kumppanimaiden henkilöstölle avoimia kursseja ja koulutustilaisuuksia
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuitenkin NATOn päätehtävä on puolusta jäsenmaita ulkopuolesta uhkasta.