Onko sairaus Jumalan rangaistus? Olen välillä kuullut tällaisia väittämiä, kun joku sairastuu! Toinen samankaltainen väittämä on, että Jumala lähentää sinua sairauden kautta itseensä! Mitä mieltä olette ko. väittämistä?!
Itse en usko, että Jumala rankaisee ketään sairaudella. Sairaudet tulevat mielestäni siten, että olosuhteet ovat sille otolliset. Perinnölliset sairaudet kulkevat usein suvuttain. Ja on myös nk. itsehankittuja sairauksia esim. alkoholismi ja sen seuraukset.
Minulla todettiin juuri eräs vamma, joka on ollut syntymästäni saakka, mutta vasta nyt tuli näkyviin. Jos Jumala rankaisisi sairaudella niin ketä tässä rangaistaan?
En myöskään usko sairauden yleensä lähentävän ketään Jumalaan. Päin vastoin, kun on kovin huono olo ja paljon kipuja, niin ei jaksa edes rukoilla saati muuta ns. hengellistä! Mikä on toisten mielipide? Vastatkaa vain te jotka olette uskossa!
Itse en usko, että Jumala rankaisee ketään sairaudella. Sairaudet tulevat mielestäni siten, että olosuhteet ovat sille otolliset. Perinnölliset sairaudet kulkevat usein suvuttain. Ja on myös nk. itsehankittuja sairauksia esim. alkoholismi ja sen seuraukset.
Minulla todettiin juuri eräs vamma, joka on ollut syntymästäni saakka, mutta vasta nyt tuli näkyviin. Jos Jumala rankaisisi sairaudella niin ketä tässä rangaistaan?
En myöskään usko sairauden yleensä lähentävän ketään Jumalaan. Päin vastoin, kun on kovin huono olo ja paljon kipuja, niin ei jaksa edes rukoilla saati muuta ns. hengellistä! Mikä on toisten mielipide? Vastatkaa vain te jotka olette uskossa!
Vastaukset 26
Vanhimmat
"Onko sairaus Jumalan rangaistus?"
Jumaliahan on tavaton määrä. On mahdotonta tietää kuka heistä minkäkin sairauden on aiheuttanut.
Jos kerran olet peruskoululainen ( tai vaikkapa et olisikaan ), niin ehkäpä kestät sen, että huomautan sinulle yhdestä oikeinkirjoitusseikasta. Jos suomen kielessä kirjoitetaan sana jumala isolla alkukirjaimella: Jumala, niin tarkoitetaan pelkästään kristittyjen jumalaa.
Siten Jumala ja jumala ovat kaksi eri asiaa. Ei ole monia Jumalia, vaan monia jumalia.
"Onko sairaus Jumalan ( kristittyjen jumalan ) rangaistus?"
Suomenkielinen muslimi kirjoittaa Jumalansa isolla vaikka viittaakin Allahiin, islamin Jumalaan.
Vastaavasti henkilö joka uskoo tiettyyn ja määriteltyyn Keijuun jumalana, kirjoittaa Keijun isolla.
Näin toimii rakas kielemme :D
Pepsisty !
En puhunut kaikkien nassein kielestä, vaan vain ihan tavallisesta peruskoulun 9. luokan äidinkielen tunneilla opetetusta kielestä. Muslimien jumala on Allah.
Eipä enää ole jälki-istuntoja. Mutta jos olisi, niin Verna siellä valvoisi ja Nasse istuisi hiljaa paikallaan ja odottaisi ajan kulumista, että pääsisi pois ja sitten taas kavereiden kanssa hillumaan.
Meidän kielemme ei ole sellainen, että kukin voi kirjoittaa appellatiivit isolla ja proprit pienellä, jos huvittaa, vaikka tällaisilla Palstoilla Niin Voi Kuka Hyvänsä Tehdäkin. Nasselle Hyvää Yötä. Jatketaan Huomenna.
Jumala isolla alkukirjaimella tarkoittaa myös juutalaisten ja muslimien jumalaa, eli Jumalaa!
En ollut lukenut ylläolevaa, kun vastasin alapuolella olevaan.
"Muslimien jumala on Allah."
Muslimien jumala on Jumala! Allah on arabiankielinen nimi. Arabian kielessä Allah on Jumalan nimi niin muslimeilla kuin KRISTITYILLÄKIN. Arabiankielisessä Koraanissa Jumala on Allah, mutta niin on arabiankielisessä Raamatussakin. Kun Koraani käännetään suomen kielelle, niin Jumala on Jumala, ei Allah.
Hän on valmis manipuloimaan jopa kielenkäytön tukemaan yksisilmäistä uskonnollista toimintamallia.
Siinäpä meillä aivopesua. Mikä pahinta, hänen kaltaisiaan on paljon lastentarhoissa, päiväkodeissa yms. paikoissa manipuloimassa vastoin vanhempien tahota muksujen mieliä.
Vernalla kun on vielä vahva auktoriteetiusko, niin räimäistäänpä tähän linkki kielitoimiston sivulle josta selviää miten se jumala kirjoitetaan:
http://www.kotus.fi/kielitoimisto/usein_esitettyja_kysymyksia/alkukirjain_iso.shtml
"Jumala kirjoitetaan isolla puhuttaessa kristinuskon, juutalaisten ja islamin jumalasta; islamintuntijoiden teksteissä arabian sana allah käännetään yleensä suomeksi sanalla Jumala. Eri uskontojen jumalilla on lisäksi mitä moninaisimpia nimiä.
Jumala, Allah, muinaissuomalaisten ylijumala Ukko"
Kävin lukemassa kielitoimiston sivut. Olet oikeassa väitteessäsi. Minulla oli näköjään vanhentunutta tietoa. Tiedot on nyt päivitetty ja kielitoimiston sivu liitetty suosikkeihin.
Tässä tassuni sovinnon merkiksi. Ei maailma tähän kaadu, toivottavasti. Yritän olla sanoissani tarkempi tästä lähtien.
Errare humanum est. Erehtyminen on inhimillistä.
Sairaus ei ole Jumalan rangaistus.Kuten jo eräs kirjoittaja mainitsi niin on erilaisia syitä sairauksiin ja yksi on perinnöllisyys.
Eihän sairaudelle voi mitään,mutta Jumalan rangaistus se ei ole.
Itselläni on ollut monenlaisia sairauksia,mutta en koe että se on Jumalan rangaistus,olen kokenut miten Jumala on pitänyt huolen vaikeuksien keskellä ja Hän on antanut voimaa kestää sairaudet,nyt olen ollut terveenä monta vuotta ja siitä olen kiitollinen.
Olen kokenut Jumalan rakkauden sairauksien keskellä ja sellaista hellää huolenpitoa.
Jumalan sallimatta ei tapahdu mitään eikä hiuskarvakaan putoa Jumalan tietämättä näin on kirjoitettu Raamatussa Uudessa testamentissa.Sairastellessakin saa olla Jumalan kämmenellä ja se on suurta Jumalan rakkautta.
ehkä enemmän kuin teistä monetkaan. En pidä sairauksia Jumalan rangaistuksena, mutta uskon Jumalan opettavan nöyryyttä ja tuntemustaan sairauksien ja kärsimyksien kautta. Kun olemme näinkin itsekkäitä kärsimystenkin kanssa, niin kuvitelkaa, miten koppavia ja ylpeitä me olisimme ilman sairauksia ja kärsimyksiä? Juuri niillä Jumala ottaa kiinni ja näyttää, että "on turha potkia tutkainta vastaan."
Esimerkiksi Jesajan ensimmäinen luku kertoo, että Jumala yrittää opettaa ihimisiä kärsimysten kautta tuntemaan itsensä ja kääntymään pois luopumuksesta. "Mihin pitäisi teitä vielä lyödä, kun yhä jatkatte luopumustanne?" (1:5).
Ja Jesaja 29:6; "Herra Sebaot etsiskelee sinua ukkosenjylinässä ja maanjäristyksessä, kovassa pauhinassa, myrskyssä ja rajuilmassa sekä kuluttavan tulen liekissä." Kaikkea tuota näyttää olevan sitä varten, ettemme kiinnittäisi sydämiämme liiaksi niihin jotka järkkyvät, vaan etsisimme sellaista mikä ei järky.
inkojen luojajumala Viracocha, voisipa hyvinkin... kukapa toisin voisi todistaa?
Olen ihmetellyt taikauskoa tihkuvia kirjoituksiasi ja siksipä kysynkin:
- Oletko itse ehkä noita vai löytyykö sellainen sukulaispiiristäsi?
Vastaapa nyt taikauskon ammattilaisena seuraaviin kysymyksiin:
Elääkö pihapiirissäsi metsänpeikkoja? Oletko nähnyt käärmeen syövän maan tomua? Uskotko kuun todella luovan valoa? Uskotko helvettiin ja sen tulimereen? Uskotko uuden Jerusalemin laskeutuvan taivaista? Katuuko Jumala vai eikö kadu? Käskeekö Jumala tappamaan vai olemaan tappamatta? Kuinka n. 10 000 nisäkästä ja yli 60 miljoonaa muuta eläinlajia mahtui Nooan pieneen arkkiin? Kuinka muutama ihminen sai viikossa kerättyä eläimet laivaan kaikilta (silloin vielä tuntemattomilta) mantereilta? Miksi kaikki Raamatun kertomukset esiintyvät muissa – Raamattuakin vanhemmissa – myyttisissä tarinoissa? Miksi Jeesuksella on täsmälleen samanlaiset elämänvaiheet kuin Krishnalla? Miksi monet UT:n tekstit ovat suoraan lainattu Veda-kirjoista? Miksei tunneta ainoatakaan virallisesti todistettua ihmeparantumista? Miksi skitsofreniaa sairastavat ovat muuta väestöä uskonnollisempia? Miksi papeissa on niin paljon homoja (esim. anglosaksissa n. 20 –30% ja katolisissa kirkkokunnissa yli 50 % (kuulin juuri radiosta)? Miten Mooses kykeni näkemään Jumalan? Miksi Jumalalla on siivet? Miksi Jumala rakastaa uhrilihan tuoksua? Miten äänet voivat kantautua maan pinnalta ylös taivaaseen? Miksei kielilläpuhumista ole todennettu lukuisissa siitä tehdyissä tutkimuksissa? Miksi Jumala etsi Aatamia vaikka on kaikkitietävä? Miksi Jumalalla on sisäelimet? Miksi Jumala hengittää? Miksi Jumalan hiukset ovat valkoiset? Miksi Jumala pukeutuu valkoisiin vaatteisiin? Onko Hänellä kylmä vai onko syynä häveliäisyys? Ovatko ylösnousemusruumiit vaatetettuja ylösnousemusvaatteilla? Onko Jumala sodan vai rauhan puolella? Onko Jumala luonut sielut maailman luodessaan? Paljonko sieluja on luotu? Miksi perimä ja ympäristö määräävät 100% ihmisen elämänkaaren - eihän ihminen voi valita vanhempiaan? Miksi niin monilla uskovaisilla on omaisuutta, joillakin jopa auto ja kesämökki? Keitä olivat Jumalan pojat, jotka yhtyivät ihmisten tyttäriin? ? Eikö Jumala olekaan kaikkivoipa, koska hän tarvitsi lepoa seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt? Miksi 1Ms1:5 puhuu ensimmäisestä päivästä, vaikka Aurinko luotiin vasta neljäntenä päivänä? 1Ms1:20 mukaan Jumala loi eläimet ennen ihmistä, mutta 1Ms2:18-19 mukaan hän loi ensin ihmisen ja sitten eläimet. Kumpi on oikein? Kuinka Mooses saattoi päästä taivaaseen, olihan hän murhamies (2Ms2:12) ? Eihän kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi (1Joh2:15). Kuinka Mooses saattoi nähdä Jumalan ”kasvoista kasvoihin”, sillä sanotaanhan Joh. 1:18:” Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt” ? Lisäksi eihän kenenkään, joka on nähnyt Jumalan kasvot, pitänyt jäädä henkiin (2Ms 33:20). Miksi Mooses-myytti on täsmälleen samanlainen, kuin Babylonian kuninkaasta Sargonista kirjoitetut tekstit (eli n. 2300 eaa.)?
, mutta aloittajan kanssa olen samaa mieltä, että sairaidet eivät ole Jumalan antamia.
Jumala voi toki negatiivisiakin ihmiskohtaloita käyttää hyväkseen, puhuaksen ihmisille, mutta hän ei ole syyllinen sairauksiin. Eikä ole niiden antaja.
on todistettu, että erilaiset virukset ja bakteerit, esim. stafylocock, aiheuttavat erilaisia sairauksia. Eikös tuo intiaanien jumalan nimi viitannut näihin molempiin, jos vaikka lienee?
Mitä noitiin tulee, ne kalpenevat rinnallani; minulle on tullut Jumalan sana eläväksi ja sellaisista Raamattu sanoo: "Te olette jumalia, kaikki tyynni Korkeimman poikia."
Eikös tiedekin todista, että kaikki liha koostuu likipitäen samoista aineksista kuin mitä maaperämme sisältää ja niinpä hiiret ja erilaiset muut käärmeiden syömät eläimet ovat maan tomua.
Kuu heijastaa selvästi peilin tavoin maan päälle auringon säteilemää valoa. Jos kuuta ei olisi taivaalla, valo hukkuisi jonnekin avaruuteen. Runsas kaksi vuotta sitten olin noin kolmen viikon ajan kirjaimellisesti sanoen helvetissä, kun korkea kuume poltti fyysistä kehoani enkä saanut juotua vettä niin paljoa kuin olisi pitänyt.
Nuo muut kysymyksesi selvitän nipussa tekemällä vastakysymyksen, että eikö ne ole samaa tasoa kuin tiedemiehillä "auringon nousut ja laskut" tai "maan akselit?" Raamattu kun käyttää tarujakin todellisuuden kertomisen esikuvina.
Joh. 9: Kirkkoraamattu 1992
1. Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. 2. Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?" 3. Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. 4. Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. 5. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo." 6. Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin 7. ja sanoi: "Mene Siloan altaalle ja peseydy." - Altaan nimi merkitsee: lähetetty. - Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.
Olen käsittänyt tuon kertomuksen vertauskuvallisena.
Eli joka elää pimeydessä ja ei näe ei ole vielä puhdistettu, mutta kun saa armon saa näön ja näkee asiat aivan toisessa valossa kuin aiemmin on nähnyt.
Mutta me kaikki tulkitsemme raamatun kohtia omalla tavallamme. Tämä ei ole ainoa oikea tulkinta vaan oma näkemykseni siitä, miten "sokea kulkija" saa näön kun näkee pimeyden sijasta valon.
sattumalta samalla tavalla ajatellut, että saattoihan se Jeesus silloin tehdä sen ihmeen ihan kirjaimellisesti niin kuin se on kirjoitettu. Mutta minun on helppo kuvitella se tahnan pesu esikuvallisesti mielemme pesemiseksi maallisista, jolloin rupeaa näkemään hengellisiäkin asioita paremmin.
Uskon: esikuvallinen tositapahtuma.
mutta olennaisinta mielestäni:
Jeesus toteaa, että tässä tapauksessa ei sairaus ollut synnin seuraus.
Itse ajattelen ettei se yksilötasolla ole koskaan näin. (Syntiinlankeemuksen seuraus ehkä.)
on "jumalan" rangaistus
järkyttävä ihmiskohtalo.
Hei!
Ajattelin tuoda myös Johanneksen evankeliumin luvun 9 alusta muutaman jakeen, mutta ne jo tuohon yläpuolelle olivat tulleet. Näin ymmärrän asian.
Anne
Jostain toisesta viestistä olin lukevinani että Jumala kostaa esi-isien pahat teot aina neljänteen? polveen asti. Jos sinun isäsi on tehnyt syntiä niin sinä saat kärsiä, semmonen kostonhaluinen Jumala meillä on. Ei vaan, toivottavasti olen väärässä. Sellaiseen tyyppiin en todellakaan halua tutustua.
Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava. Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa." Hes.18:19-20
Edelleen:
http://kotisatama.net/fi/raamattujasana/viikonsana/sana.php?paivays=2004-11-29
Vapauteen menneestä
""Mikä teidän on, israelilaiset? Teidän maassanne hoetaan sananpartta: -- Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaita vihloo. "Niin totta kuin elän, sanoo Herra Jumala, tätä sananpartta ei yhdenkään israelilaisen enää pidä lausua.
. . .
Vanhurskas mies tekee niin kuin oikein ja hyvin on . . . Hän elää minun säädösteni mukaisesti ja noudattaa minun määräyksiäni, tekee niin kuin oikein on. Hän on vanhurskas, ja hän saa elää. Näin sanoo Herra Jumala.
"Mutta tämä vanhurskas mies voi saada pojan, joka kohtelee toisia raa'asti, tahraa kätensä vereen ja rikkoo käskyjä, joista isä ei rikkonut yhtäkään . . . Onko tuollaisen lupa elää? Ei, hän ei saa elää! Koska hän on tehnyt kaikki nuo iljettävät teot, häntä on rangaistava kuolemalla. Itse hän on sen ansainnut.
"Mutta tämä mies taas voi saada pojan, joka näkee isänsä tekemät synnit ja ottaa opikseen eikä tee itse samoin . . . vaan noudattaa minun määräyksiäni ja elää minun säädösteni mukaisesti. Ei hänen pidä kuolla isänsä syntien tähden -- ei, hän saa elää!
. . .
Mutta sen, joka tekee syntiä, on kuoltava. Ei poikaa panna vastaamaan isänsä synneistä eikä isää poikansa synneistä. Vanhurskas saa vanhurskautensa mukaan, jumalaton jumalattomuutensa mukaan.
"Jos jumalaton kääntyy synneistään, kaikesta pahasta mitä on tehnyt, jos hän noudattaa kaikkia minun säädöksiäni ja tekee niin kuin oikein ja hyvin on, hän saa elää, ei hän kuole. Hänen syntejään ei enää milloinkaan muisteta, ja hän saa elää sen hyvän tähden mitä on tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?
"Mutta jos vanhurskas luopuu vanhurskaudestaan ja tekee sellaista mikä on väärin, samoja iljettäviä tekoja joita jumalaton tekee -- jos hän tekee niin, saako hän elää? Sitä hyvää, minkä hän on tehnyt, ei lasketa hänen hyväkseen. Hän on luopunut Jumalasta ja syyllistynyt synnintekoon, ja siksi hän kuolee.
. . .
Minä tuomitsen teistä itse kunkin sen mukaan, mitä hän on tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala. "Kääntykää, luopukaa synneistänne, ettei syyllisyys olisi uhkana yllänne!
Heittäkää pois kaikki rikkomuksenne, kaikki se millä olette syntiä tehneet, ja ottakaa rintaanne uusi sydän ja uusi henki. Miksi te kuolisitte, israelilaiset? En minä tahdo kenenkään kuolemaa -- näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää!"
Hes. 18:1-32 [kr92] [kr38]
Vuosisatoja sitten ammatti periytyi isältä pojalle. Isät paitsi kasvattivat poikansa Herran nuhteeseen, he kouluttivat heidät itse osaamaansa ammattiin. Sillä tavoin suutarin pojasta tuli suutari, sepän pojasta seppä, jne. Perinne näkyy aikanamme enää vain muutamissa sukunimissä, kuten Seppä, Seppänen tai Suutarinen. Nykypäivänä ei isältä pojalle enää periydy juuri muuta kuin tuo sukunimi ja omaisuus. Tosin poikkeuksiakin on; esimerkiksi monen näyttämötaiteilijan jälkeläisistä on tullut vanhempiensa työn jatkajia, samoin käy vielä kauppiassuvuissa ja urheilussa.
On tietty rehellisyyden nimissä myönnettävä, että edelleen yllättävän paljon ominaisuuksia siirtyy verenperintönä isältä pojalle. Geneettisen perimän lisäksi monet luonteenpiirteet, tavat ja taipumukset tuntuvat siirtyvän sukupolvelta toiselle. Ehkäpä juuri siksi useat ovat pysähtyneet miettimään, että periytyykö vastuu isien pahoista teoista sukupolvelta toiselle? Eli joutuuko pojat vastaamaan isien vääryyksistä tavalla tai toisella?
Moni muistaa toisen käskyn yhteyteen liitetyt varoituksen sanat: "...Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat...", 2. Moos. 20:5. Teksti vaikuttaa kylmältä ja armottomalta etenkin, jos jättää lukematta seuraavan jakeen:"mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.", 2. Moos. 20:6. Vastaava tekstikokonaisuus löytyy hieman eri muodossa kuin vahvistukseksi aavistuksen edempää jakeesta 2. Moos. 34:7.
Oheiset Mooseksen lain jakeet puhuttivat myös Hesekielin aikalaisia. He tulkitsivat jakeiden kirjaimellisesti tarkoittavan sitä, että syyllisyys periytyi sukupolvelta toiselle vääjäämättömästi. He uskoivat jopa niin, ettei ihminen voinut mitenkään hyvittää aiempia vääryyksiä, vaan hänen täytyi vain hyväksyä kohtalonsa.
Hesekiel joutui oikomaan näitä vääriä käsityksiä kokonaisen luvun pituudelta. Tekstimme on Hesekielin kirjan 18. luku, josta yllä on lainattu joukko avainjakeita. Luku sisältää ehkä Raamatun perusteellisimman selityksen ihmisen henkilökohtaisesta vastuusta ja anteeksiannosta Jumalan edessä. Luku on kokonaisuudessaan tutustumisen arvoinen, joten varaapa itsellesi noin 15 minuuttia aikaa ja lue luku kokonaisuudessaan. Seuraavassa yritän hieman jäsentää tekstiä helpommin 'pureksittavaan' muotoon.
Hesekielin aikana Jerusalemin asukkaat olivat siis alistuneet jonkinlaiseen kohtalouskoon. He uskoivat kovien aikojen johtuvan yksinomaan isiensä (= menneiden sukupolvien) rikkomuksista. Vallitsevaa käsitystä kuvaa tekstin ensimmäinen jakso (Hes. 18:1-4). Ihmiset siteerasivat aina kyllästymiseen asti sananpartta "Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaita vihloo." Tällä he tarkoittivat, että nykyiset huonot ajat johtuvat isien pahuudesta eikä suinkaan heidän omasta jumalattomasta elämästään. He kielsivät oman vastuunsa sysäten sen edellisille sukupolville. Sananparsi kuvaa osuvasti heidän fatalistista elämänasennettaan. Usko muuttumattomaan kohtaloon muka oikeutti itsesäälin ja epätoivon. He kärsivät mielestään syyttä isiensä tekojen tähden, koska Jumala epäoikeudenmukaisesti kosti heille isien teot. Hesekielin aikalaisten ongelmat johtuivat heidän omasta mielestään Jumalan epäoikeudenmukaisesta vaateesta ja heidän esi-isiensä vastuuttomuudesta.
Hesekielin tekstin tarkoitus oli yksinkertaisesti tehdä loppu tästä ylimielisestä ja väärästä asenteesta: "Niin totta kuin elän, sanoo Herra Jumala, tätä sananpartta ei yhdenkään israelilaisen enää pidä lausua."
Tekstin selittävän jakson (toinen jakso, Hes. 18:5-20) rakenne paljastaa, että se on tarkoitettu vastaukseksi juuri edellä esitettyjä vääriä johtopäätöksiä vastaan "Jumalan kolmanteen polveen kostamisesta". Nimittäin ei liene sattumaa, että toisessa jaksossa kirjoittaja antaa esimerkin, jossa hän kuvaa ihmisten suhtautumista Jumalaan samaisen kolmen sukupolven aikana.
Esimerkin ensimmäinen sukupolvi oli vanhurskas (Hes. 18:5-9), kun taas hänen poikansa oli jumalaton (Hes. 18:10-13), ja lopuksi jumalattoman miehen poika oli taas vanhurskas (Hes. 18:14-18). Jos Jumala olisi toiminut niin kuin Hesekielin aikalaiset ajattelivat, olisi jumalaton mies saanut nauttia isänsä hurskaudesta, kun taas viimeinen hurskas mies olisi puolestaan joutunut kärsimään isänsä vääryydestä.
Hesekielin esittämä tulkinta esimerkistä oli kuitenkin paljon suoraviivaisempi kuin vallinnut teoria. Tiivistettynä voidaan sanoa, että hänen esityksensä perusteella jokainen on Jumalan edessä vastuussa omista teoistaan. Ketään ei pelasta isien vanhurskaus, mutta ketään ei myöskään tuomita isien pahuuden tähden. Jumala ei saata ketään vastuuseen isänsä tai poikansa teoista. Kukin on vastuussa itsestään.
On aiheellista kysyä, kumoaako Hesekielin tulkinta aiemman Toisen Mooseksen kirjan tekstin? Siinähän sanottiin: "Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.", 2. Moos. 20:5-6.
Hesekiel ei kumoa Mooseksen tekstiä, vaan päinvastoin selventää sitä. Ajatelleenpa Hesekielin esimerkkiä. Jos vaikkapa ensimmäinen esimerkin sukupolvista olisi ollut jumalaton ja jälkimmäiset sukupolvet olisivat seuranneet isiensä esimerkkiä, he olisivat kaikki hukkuneet esi-isältään 'perityn' jumalattoman elämäntavan mukana. Tällöin Jumalan viha olisi tullut kaikkien kolmen sukupolven kohtaloksi, eikö? Vastaavasti jos myöhemmät sukupolvet olisivat seuranneet ensimmäisen sukupolven esimerkkiä pysyä uskollisena Jumalalle, olisi liiton siunaus siirtynyt näin isien valinnan kautta pojan pojalle saakka. On isän jättämä hengenperintö millainen tahansa, pitää seuraavan sukupolven vastaanottaa ja hyväksyä perintö ennen kuin se astuu voimaan hänen kohdallaan.
Eli tekstin toinen jakso opetti, että jokainen sukupolvi voi katkaista perityn syyllisyyden ketjun ja tulla näin vapaaksi isien jumalattomuuden aiheuttamasta syyllisyydestä. Jumala ei katso ketään syylliseksi pelkästään hänen isiensä valintojen perusteella. Jokainen sukupolvi on siis loppuviimeksi vastuussa valinnoistaan.
Teksti ei kuitenkaan loppunut vielä tähän, vaan luvun 18 kolmas jakso (Hes. 18:21-29) opettaa, että myös ihmisen itsensä keräämän syyllisyyden valta voidaan voittaa. Kukaan ei ole edes menneisyytensä vanki. Kirjoittaja antaa tästä kaksi esimerkkiä. Ensimmäinen esimerkki kertoo jumalattomasta, joka kääntyy synneistään Jumalan puoleen: "Jos jumalaton kääntyy synneistään, kaikesta pahasta mitä on tehnyt, jos hän noudattaa kaikkia minun säädöksiäni ja tekee niin kuin oikein ja hyvin on, hän saa elää, ei hän kuole. Hänen syntejään ei enää milloinkaan muisteta, ja hän saa elää sen hyvän tähden mitä on tehnyt.", Hes. 18:21-22.
Toinen esimerkki kertoo surullisemman tarinan, henkilöstä, joka luopuu vanhurskaudestaan: "Mutta jos vanhurskas luopuu vanhurskaudestaan ja tekee sellaista mikä on väärin, samoja iljettäviä tekoja joita jumalaton tekee -- jos hän tekee niin, saako hän elää? Sitä hyvää, minkä hän on tehnyt, ei lasketa hänen hyväkseen. Hän on luopunut Jumalasta ja syyllistynyt synnintekoon, ja siksi hän kuolee.", Hes. 18:24.
Jokaisella ihmisellä on täten mahdollisuus milloin vain kääntyä Jumalan puoleen ja saada syntinsä anteeksi, niin ettei Jumala enää milloinkaan muista hänen syntejään. Jos taas joku kerran totuudessa ollut hylkää totuuden ja kääntää selkänsä Jumalalle, ei häntä enää hyödytä mikään, mikä hänen elämässään oli aiemmin Jumalalle kelpaavaa. Jumalan kohtaamisessa ei ole milloinkaan kyse menneestä, vaan tästä hetkestä. Ainoastaan se, mikä on asemasi hänen edessään juuri nyt, on merkityksellistä. Mitä oli eilen tai tunti sitten ei muuta todellisuutta tässä hetkessä. Menneellä ei ole merkitystä, nykyhetki ratkaisee.
Hesekiel päättää aiheen käsittelyn neljänteen jaksoon (Hes. 18:30-32), joka on samalla yhteenveto ja kehotus toimia opitun mukaan. Jumala ei todellakaan tahdo kenenkään hukkuvan, vaan kaikille on tarjolla armo hänen edessään. Herra on pitkämielinen ja laupias – hän antaa jumalattomalle aikaa kääntyä vääryydestä hänen puoleensa. Omistapa tekstin viimeinen vetoomus itsellesi: "Heittäkää pois kaikki rikkomuksenne, kaikki se millä olette syntiä tehneet, ja ottakaa rintaanne uusi sydän ja uusi henki. Miksi te kuolisitte, israelilaiset? En minä tahdo kenenkään kuolemaa -- näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää!"
Hesekielin kirjan 18. luku julistaa todellista vapautta Herrassa. Ensiksi se katkaisee syyllisyyden ketjun ajassa aina tästä hetkestä esi-isiesi syntyyn saakka (Hes. 18:5-20). Seuraa sukuasi verenperintönä millainen syntitaakka tahansa, Jeesuksen Kristuksen nimessä olet vapaa sen vallasta. Isien synti ei sido sinua, Herra on armahtanut sinut, eikä hän katso verenperintönä saamaasi vääryyttä sinun syyksesi.
Toiseksi teksti julistaa sinulle pysyvän vapauden itse keräämästäsi syyllisyydestä (Hes. 18:21-29). Olet tehnyt kuinka suuria vääryyksiä tahansa, Jeesuksen Kristuksen veri pesee sinut puhtaaksi. Vaikka edelleen joutuisit vastaamaan teoistasi tämän maailmanajan oikeudessa tai ihmisten silmissä, sinun syntisi on annettu kerta kaikkiaan anteeksi. Jumalan silmissä sinä olet saanut syntisi anteeksi; syyllisyytesi on otettu pois. Olet puhdas.
Koko menneisyytesi on anteeksiannettu. Sinun ei tarvitse enää kantaa syyllisyyttä menneestä: ei eilisestä, ei kuluneesta vuodesta, ei vuosikymmenestä, ei vuosisadasta, ei vuosituhannesta, jne. Kaikki, mitä on ollut, on mennyttä. Tekemättömäksi sitä ei saa, mutta anteeksiannetuksi kyllä. Ole vapaa Herrassa!
Menneellä ei ole merkitystä; mennyt ei sinua kadota eikä pelasta. Sinun pelastuksesi seisoo tai kaatuu nykyhetken varassa. Jos olet Herran rakas lapsi, tiedä, että "syntejäsi ei enää milloinkaan muisteta". Jos taas et tiedä kuuluvasi Herran perheeseen, "Käänny, niin saat elää!"
"Toiseksi teksti julistaa sinulle pysyvän vapauden itse keräämästäsi syyllisyydestä (Hes. 18:21-29). Olet tehnyt kuinka suuria vääryyksiä tahansa, Jeesuksen Kristuksen veri pesee sinut puhtaaksi. Vaikka edelleen joutuisit vastaamaan teoistasi tämän maailmanajan oikeudessa tai ihmisten silmissä, sinun syntisi on annettu kerta kaikkiaan anteeksi. Jumalan silmissä sinä olet saanut syntisi anteeksi; syyllisyytesi on otettu pois. Olet puhdas."
Koko menneisyytesi on anteeksiannettu. Sinun ei tarvitse enää kantaa syyllisyyttä menneestä: ei eilisestä, ei kuluneesta vuodesta, ei vuosikymmenestä, ei vuosisadasta, ei vuosituhannesta, jne. Kaikki, mitä on ollut, on mennyttä. Tekemättömäksi sitä ei saa, mutta anteeksiannetuksi kyllä. Ole vapaa Herrassa!
Menneellä ei ole merkitystä; mennyt ei sinua kadota eikä pelasta. Sinun pelastuksesi seisoo tai kaatuu nykyhetken varassa. Jos olet Herran rakas lapsi, tiedä, että "syntejäsi ei enää milloinkaan muisteta".
Sairaus ei ole Jumalan rangaistus. Jos olisi, niin kaikki maailman ihmiset olisivat sairaita. Taitavat muuten ollakin, paitsi he, joita ei ole tutkittu yliopistosairaalassa.
Sairaus ei myöskään välttämättä jalosta eikä vie lähemmäksi Jumalaa. Se saattaa jopa katkeroittaa ja loitontaa Jumalasta. Tosinhan kaikki katkeroituneetkin saavat tulla Jeesuksemme "helmahan" samoin kuin muinoin Daavidin ympärille kerääntyi paljon katkeroituneita ihmisiä:
"Gatista Daavid palaa Juudean erämaahan. Täällä hänen seuraansa liittyy "kaikenlaista ahdingossa olevaa, velkaantunutta ja katkeroitunutta väkeä".
"Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon."
Näin Jeesus itse lupaa ja Hänen sanojaan ei mikään mahti voi muuksi muuttaa.
se antoi taas uutta voimaa tähän päivään ja hetkeen.Jumala ei hylkää,vaikka emme jaksa aina edes rukoilla.
Armahda meitä.