Eilen illalla tuli TV:stä keskusteluohjelma ihmisen yksinäisyyteen liittyen. Tosin ohjelman alku jäi katsomatta. Yksinäisyyshän on tunnetila. Ihminen voi olla ihmisten keskellä ja silti kokea yksinäisyyttä. Taas toinen ihminen voi elää korven keskellä yksinään ja koko tunne on kokematon tila. Yksinäisyyden tunne tuleekin, ettei ihminen mahdollistu rakentamaan siltaa toisen ihmisen luo. Siis koko alue liittyy psyykkisiin tekijöihin, jotka lepäävät geneettisyyden ohjaamina.
Samansuuntainen mielikuva kuin korkean paikan pelosta kärsivän ihmisen käyttäytyminen. Hänelle tuottaa vaikeuksia oleskella korkeissa paikoissa, jotka aktivoivat kielteisiä mielikuvia ja tunteita tietoisuuteen. Kulkea siltaa pitkin sillan toiselta puolelta toiselle.Tila, joka ei ole opittu, vaan geneettisyyden ohjaama kehitys- käyttäytymistila.
Vaikka asiantuntija ohjelmassa toi esiin, miten vanhempien yksinäisyyden tunne siistyisi lapsiin opitun mallin kautta, niin tätä en usko. Vanhemmat ovat samassa veneessä lapsensa kanssa ja koko paketti liittyy geneettisyyteen.
Niin, ohjelmassa tuotiin esille mm ratkaisumalleja. Niin, aivan samoja käsitteitä kuin JUMALAN ilmoitukset. Rohkaista ja olla tukena heille.
Mutta,- huomatkaapa miten koko asian ongelmoittaa tämän ajan ihmisen sulkeentuneisuuden aste. Ihmiset pitävät luonnollisena tilana,- ettei minun asiat kuulu sinulle ja sinun asiat ei kuulu minulle eli koko sillan rakentaminen on liian haasteellista ja - jopa turhaa.
Samansuuntainen mielikuva kuin korkean paikan pelosta kärsivän ihmisen käyttäytyminen. Hänelle tuottaa vaikeuksia oleskella korkeissa paikoissa, jotka aktivoivat kielteisiä mielikuvia ja tunteita tietoisuuteen. Kulkea siltaa pitkin sillan toiselta puolelta toiselle.Tila, joka ei ole opittu, vaan geneettisyyden ohjaama kehitys- käyttäytymistila.
Vaikka asiantuntija ohjelmassa toi esiin, miten vanhempien yksinäisyyden tunne siistyisi lapsiin opitun mallin kautta, niin tätä en usko. Vanhemmat ovat samassa veneessä lapsensa kanssa ja koko paketti liittyy geneettisyyteen.
Niin, ohjelmassa tuotiin esille mm ratkaisumalleja. Niin, aivan samoja käsitteitä kuin JUMALAN ilmoitukset. Rohkaista ja olla tukena heille.
Mutta,- huomatkaapa miten koko asian ongelmoittaa tämän ajan ihmisen sulkeentuneisuuden aste. Ihmiset pitävät luonnollisena tilana,- ettei minun asiat kuulu sinulle ja sinun asiat ei kuulu minulle eli koko sillan rakentaminen on liian haasteellista ja - jopa turhaa.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Ennemmin Aina yksin kun yhdenkään hihhulin ympäröimänä.
Hankkikaa nyt elämä ittellenne.
Seurakunnan keskellä voi kokea kaikista pahinta yksinäisyyttä. Ihminen saattaa hakeutua sinne, koska olettaa, että siellä nyt ihmiset käyttäytyisivät siten kuin puhuvat eli Raamatun arvomaailman mukaan tukien juuri heikkoja,sairaita, yksinäisiä, leskiä, päähänpotkittuja. Todellisuus on kyllä ihan muuta, seurakunnissa jylläävät aivan samat kovat arvot kuin muuallakin. Nokkimajärjestys on aivan sama.
Korkeintaan jotkut muka "lähetyskutsun" saaneet sitten juoksevat kuin tuli takapuolen alla auttamaan kaukana olevia, koska eihän se toki yhtä hienoa olisikaan auttaa niitä lähimmäisiä siinä lähellä, käydä vaikka auttelemassa sitä yksinäistä, köyhää, sairasta mummoa siinä naapurissa, koska eihän sellaisia asioita nosteta esim. Ristinvoiton otsikoihin, ei se ole "mediaseksikäs" aihe.
Voisentään: Tuo on täysin totta! Kun hengasin maailmallisten ihmisten kanssa, tuli viikottain kutsuja milloin minnekin. Ystävällisyydellä otettiin vastaan, kuunneltiin huolia, pidettiin yhteyttä ym. Koska se vaihe kuitenkin hidasti uskonelämääni, jossakin vaiheessa jouduin jättäytymään pois bileistä ja muusta maailmallisuudesta.
Olen useita kertoja yrittänyt luoda itselleni säännöllistä srk-elämää, mutta ikävä kyllä joissakin paikoissa vastaanotto on kylmempää mitä se olisi lähiöbaarissa ja yksinäisyys vain korostuu muiden kaulaillessa toisiaan. Niinpä olen taas jättämässä srk-elämää vähemmälle, koska tuntuu ettei psyyke enää kestä kuin harvoja paikkoja. Vain harvassa paikassa tulee kohdatuksi ihmisenä ja toivotetaan tervetulleeksi mukaan. En muista monessakaan paikassa kokeneeni sellaista yksinäisyyttä mitä uskovien tapahtumissa. Kotimatka on sitten mennyt monesti itkiessä ja ihmetellessä tätä nyky-touhua, kun arvot samat kuin maailmassa.
Tuo yksinäisyyden / ulkopuolella olemisen tunteen poistaminen on kyllä haasteellinen tehtävä. Sekään ei auta, jos seurakunnan ovella tervehditään kädestä pitäen ja kokouksen alussa yleisesti toivotetaan tervetulleeksi. Ei, tälläkään ei ole mitään vaikutusta. Sanahelinää kaikki.
Niin, yksinäisyyden poistumiseen on vain yksi tie. Sillan rakentaminen toisen ihmisen luo. On totta, miten vahvojen tulisi olla se sillan rakentaja,- jota käyttämään ohjataan yksinäisyydestä kärvivä ihminen. Kun silta on valmis, niin sitä voi käyttää molemmin puolin.
Itse olen havainnut, miten ihminen reagoi kun suoraan kysyy; Mitä olet ajatellut? On terveesti utelias. Mutta,- haluaako ihminen kertoa just sitä mitä tietoisuudessaan on aiemmin esim. päivällä ajatellut. Tai mikä asia rassaa arkena jne... eli liittyykö yksinäisyyteen sittenkin sulkeentuneisuus. Haluttomuuus kertoa tärkeitä ja syviä mietteitä.
Niin, yksinöisyyttä ei poista miesten kesken autojen " venttiilien nousuista kertominen" tms.
Niin, tulisi päästä etenemään asioissa / keskusteluissa mikä tekijä aktivoi sen yksinäisyyden.
Mutta, yksi on ainakin varmaa ja todeksi koettua. Kun tietoisesti pyrit ottamaan yhteyttä yksinöisiltä näyttäviin ihmisiin, niin oma yksinöäisyyden tunne on tuntematon käsite. Tervehdit täysin tuntemattomia ihmisiä esim. lenkkeilyn aikana. Monelle vastaantulevalle ihmiselle tilanne on saattanut olla päivän ensimmäinen yhteyden otto toiseen ihmiseen ja sekös ilahduttaa, jos joku tekee sen. Usein tehdessä sen samalle ihmiselle tilanne voi poikia keskustelutuokion aiheeseen liittyen. Sillan rakentamisesta siis on kysymys.
Hieman asian viereen. Varmaan kaikki JUMALASTA syntyneet ihmiset ymmärtävät laaja-alaisesti miksi JUMALA on ilmoittanut näin;
14. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;
Sillan rakentaminen on sopusoinnussa rauhaan pyrkimisen kanssa. Taas olevan sillan tuhoaminen on rauhaan pyrkimisen vastakohta.
Niin, miten merkityksellisiä asioita on Raamatun ilmoitukset. Niillä JUMALA ohjaa ihmisen alitajuisia tekijöitä,- joiden vaikutus näkyy tietoisuudessa.
Kiitos viestistä! Moni srk tuntuu olevan sellainen, että uusi ihminen on kuin jokin häiriötekijä siinä omassa mukavassa kuplassa. Niin monet kerrat on käsketty ottamaan/luvattu ottaa yhteyttä ja aina tulos on sama: yhteydenottooni ei vastata, yhtäkkiä ei olekaan aikaa nähdä jne vaikka juuri viime tapaamisella on halattu ja kehuttu miten mukava oli nähdä ym. Kadulla saatetaan mennä ohi. Esitystäkö tuo kaikki vaan on?! Olen voinut välillä todella pahoin uskovien käytöksestä ja itkenyt lukuisia kertoja ylipäätään tätä menoa seurakunnissa.
Muutamiin mukaviin uskoviin olen onneksi onnistunut tutustumaan ja ystävyyttä jatkunut useampi vuosi. Nämäkin ihmiset löytyneet sieltä pahamaineisesta ev.lut srk:sta. Perheetön sinkku tuntuu olevan ku jotain alinta kastia monissa paikoissa.
Yksinäisyys on pahinta seurassa, jossa ei tunne olevansa samalla aaltopituudella. Seurakunnissa on paljon yksinäisiä ihmisiä, etenkin suomalaisissa seurakunnissa. Muualla maailmassa on helpompaa. Siellä ihmistä voi lähestyä ilman, että hän traumatisoituu hymystä ja tervehtimisestä.
Yksin olo ja yksinäisyys ovat kaksi eri asiaa. Kun yksin oleminen on oma valinta, niin siitä voi myös suunnattomasti nauttia. Jos se on pakotettua, niin todennäköisesti siitä tulee enemmin tai myöhemmin taakka. Ihminen haluaa pohjimmiltaan tulla nähdyksi ja hyväksytyksi.
Epäsosiaalisuus, ja sen mukana yksinäisyys, voi periytyäkin vanhemmilta lapsille. Miksi muuten juuri suomalaisissa olisi niin paljon sosiaalisesti rajoitteisia. Temperamenttihan periytyy. Ja jos on sattunut syntymään introvertiksi, niin temperamentin vaihtaminen ei onnistu. Ihmiset ovat kuitenkin yleensä monen temperamentin sekoituksia. Hallitsevin piirre vaikuttaa eniten elämään.
Monet suomalaiset ovat yksin viihtyviä introvertteja, mutta heistä voi samalla löytyä sen verran ekstroverttia, että he kykenevät myös sosiaaliseen kanssakäymiseen. Se vie kuitenkin sen verran energiaa, että on ihan pakko päästä taas yksinäisyyteen latautumaan.
>>Epäsosiaalisuus, ja sen mukana yksinäisyys, voi periytyäkin vanhemmilta lapsille. <<
Niin, yhteyden ottaminen tunnetasolla / syvällisesti toiseen ihmiseen on jokaisella ihmisellä oma tasoisensa. Monasti seurustelun vaikeus,- kumppanin löytäminen liittyy myös tähän tekijään. On ihmisiä, joille yhteyden ottaminen vastakkaiseen sukupuoleen on erittäin vaikaa.
Mutta, todella tekijät liittyvät geneettisiin tekijöihin. Esim. pienen lapsen käyttäytymisestä voi jo päätellä puhevaikeuksien tulemista ja juuri miten haasteellista hänellä on yhteyden luominen eri tilanteissa. Tosin ympäristöllä on tässä tilanteessa ratkaisun avaimet käsissään, mihin suuntaan geneettisyys tulee ohjaamaan lapsen kehitystä. Mikä alue vahvistuu ja mikä surkastuu.
Niin, väitämpä, miten humalahakuisuus,- johon uskotellaan liittyvän geneettisyys, niin geneettisyys liityy juuri tähän yhteyuden ottamiseen. Sillan rakentamisen vaikeuteen. Humalatila ihmisessä juuri vaikuttaa näihin alueisiin ja tekee riippuvaiseksi. Tuohon liittyen; Viina on viisasten juoma eli alkoholia ei tulisi koskaan käyttää murheista pakenemiseen.
Mutta,- joka tapauksessa kaikki ihmiset tahtoisivat olla sosiaalisia ja seurustelukykyisiä ja terveesti estottomia ja eivät jännittäisi haasteellisissakaan tilanteissa jne...,- mutta todellisuus on toinen,- joka ei ole ihmisen hallittavissa.
Miten muka tunne voi siirtyä lapsiin opitun mallin kautta? Eikä ole olemassa mitään yksinäisyyden geeniä!
Sinä huitelet pilvilinnoissa ja pidät itseäsi viisaana.
Ei vaan muuten ihan hyvää pohdintaa. Porukassa voi todellakin pitää itseään yksinäisenä.
Auroraborealis sekoittaa nyt kokonaan temperamentin ja tunteet. Temperamentti eli luonne periytyy. Tunteet jokainen kehittää itse ajatustensa perusteella.
Ei-sosiaalisella temperamentilla syntyneen on vaikea ottaa yhteyttä ihmisiin, mikä johtaa yksinäisyyteen. Ja yksinäisyys johtaa edelleen negatiivisiin tunteisiin. Ulospäin suuntautuvalla on erilaiset lähtökohdat elämässä, koska hänen on helpompi luoda ihmissuhteita.
Oleppa itsellesi rehellinen. Tutki itseäsi tällä alueella. Huomaatko viettäväsi mieluimmin aikaa esilläolevien ihmisten seurassa? Mukanaolo on luontaisempaa. Vai hekeudutko hiljaisempien ihmisten seurakjsi, jotka tilanteessa näyttää olevan ulkouolisia? Viihdytkö todella heidänkin seurassa?
Niin, olipa kyseessä seurakuntaelämä tai työpaikalla oleminen.
Vanhempani ovat tosi negatiivisia ja syyttävät muita yksinäisyydestä kun heillä ei muka käydä kylässä. Ongelmia heillä on monia mutta suurin osa elämänasenteessa. Mua ahdistaa jo pelkkä läsnäolo heidän lähellä. Nämä kaikki tarttui minuun heiltä kun he lapsesta asti opettivat minut näkemään muut syyllisinä ja omaksuin heidän negatiivisen asenteen. Heissä on narsistisia piirteitä paljon jolloin pieni osa voi olla siirtynyt geneettisesti minuunkin.
Mä näen et kyse on enemmänkin korvien välissä kuin geneettisissä tekijöissä. Itse opin heistä sen etten päästä mitään tällaista valumaan omille lapsilleni. Vaikka itse oisin yksinäinen niin patistaisin heidät sosiaaliseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa ja oppia seurustelun ja itseilmaisun taidot.
Ongelmahan on se ettei aikuiset itsekään näe ja ymmärrä sitä mitä he tartuttavat lapsiinsa. Itsetunnon ja muita henkisiä asioita ei ole käsitelty vaan ne siirretään sukupolvelta toiselle.
Se positiivinen asia on facebookeissa yms että ihmiset ilmaiset itseään tavalla jota ei minun vanhempien nuoruudessa ollut jolloin nyt aletaan oppia sosiaalisuutta jolla yksinäisyys voidaan poistaa.
Se mitä on korvien välissä perustuu myös siihen miten aivot ovat alunperin rakentuneet. Lisäksi lasten käyttäytymismallit muotoutuvat vanhempien mallin kautta.
Epäsosiaalisilla ihmisillä on aivokuvissa havaittu puutteita tietyissä yhteyksissä aivojen eri osien välillä. Ja siksi heidän voi olla vaikeampi lukea esim. toisen ihmisen ilmeitä ja tunnetiloja. Onneksi aivot ovat niin mahtava elin, että ainakin terveissä aivoissa uusia yhteyksiä voi rakentaa harjoittelemalla.
Olet oikeassa siinä, että temperamentin tai opittujen käyttäytymismallien ei tarvitse olla lopullinen kohtalo. Tunnetilat syntyvät ajatuksista ja jos ajatuksiaan pyrkii muuttamaan positiivisempaan suuntaan, niin tunnetilakin muuttuu. Ei ehkä välittömästi, mutta ajan mittaan. Työtä se kuitenkin vaatii.
Niinkin yksinkertainen asia kuin kiitollisuusharjoitukset vaikuttavat positiivisesti elämään. Kun miettii aamuisin, mistä voisi kiittää Jumalaa, niin päivä lähtee käyntiin ns. oikealla jalalla.
Tiedän, että tällainen puhe vihastuttaa kauheasti niitä, jotka eivät halua ottaa vastuuta tunteistaan ja elämästään. Minunkin elämässäni oli sellainen vaihe. Mutta onneksi Jumala kirkasti, että on luovuttava myös oikeudestaan jurnuttaa, ennen kuin mitään hyvää voi tapahtua.
Tai ovat vielä niin masentuneita, etteivät kykene ottamaan vastuuta tunteistaan ja elämästään...
Masennus on sairaus, joka pitää hoitaa. Ei kukaan pysty suorituksiin pahimman masennuksen keskellä. Masennuksen alkusyitä voi alkaa pohtimaan vasta sitten, kun on noussut pahimmasta kuopasta.
Aina ei kuitenkaan ole kysymys masennuksesta sairautena. Negatiivisuudessa lilluminen on osa suomalaista kulttuuria. Täällähän kaikki keskustelut aletaan valittamalla jostakin. Siitä pitää sanoutua tietoisesti irti.
Kauhistus+ja+tää+jatkuu+seurakunnissa+joiden+pitäs+olla+perhe+ei+vain+perheelliseille+vaan+myös+ykisnäislle+40%+suomalaisista+asuu+yksin.+Rakkaus+on+yhtä+kaukana+seurakunnisssa+kuin+itä+on+lännessä+lukekaa+apostolien+tekoja+miten+sen+rakkaus+siellä+vaikutti+turha+valehdella+että+nyt+on+sosiaalitoimi.+siltä+se+näyttäää+kun+paimenetkin+valitaaan+wain+mukaan+että+saa+yhteiskunnalta+tukea+kyllä+on+todella+rakkaus+kylmenny+ja+laittomuus+päässy+valtaan+ja+sit+jotku+kehtaa+rukoilla+herätystä+kun+jeesus+käski+rukoilla+elonmiehiä+elonkorjuuseen.+mikä+on+maanviljelijä+joka+kun+sadonnkorjuu+on+istuu+vain+traktorissa+ja+rukoilee+korjaa+sää+toi+viljaplto+talteen.+mieletöntä+Jumalan+pilkkaa+pitää+herra+sebaotia+juoksupoikana.+koitappa++jalallasi+käskeä+kättäsi+syömään+jos+onnistut+kerro.+pää+käskee+ruumistä+eikä+ruumis+päätä+voi+hyvä+jumala+kun+on+kristillisyys+mädäntynytttä.
Usko perustuu pelastumiseen ei rakkauteen. Rakkaus tapahtuu ehdollisesti esim. suhtautuminen homoseksuaalien avioliittoon.
Totta se on, että seurakunnissa aikuiset sinkut on jätetty oman onnensa nojaan. Pariskunnat vieroksuvat heitä, joskus raadollisistakin syistä. Vaimot yrittävät pitää viehättävät sinkkunaiset mahdollisimman kaukana miehistään, vaikka useimpia sinkkunaisia ei voisi ukkomies vähempää kiinnostaa.
Tai sitten sinkkuja pyritään väkisin naittamaan, koska se nähdään ahdasmielisesti ainoana elämänmuotona. Aikuisten sinkkumiesten ja sinkkunaisten väliset suhteet ovat taas kuin miinakenttä, jossa on erittäin vaikea navigoida niin, ettei tapahdu räjähdyksiä.
Näin humoristisesti asian olen itse vuosien varrella kokenut. Tällainen ilmapiiri voi kuitenkin johtaa suureen yksinäisyyteen, eikä siinä ole mitään humoristista. Ns. maailmassa on tosiaan helpompi luoda ystävyyssuhteita.
Vai ei usko perustu rakkauteen?
1 Johanneksen kirje 4:
8.Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
9. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
11. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.
Olen jäänyt aina joskus kahville j.palveluksen jälkeen. Jos ehdin ekana, kukaan ei vahingossakaan tule samaan pöytään. Kerran jättäydyin häntäpäähän, menin vieraan, yksinäisen naisen pöytään ja yritin jutella
Hän "järkyttyi", katsoi kummasti ja kutsui jotain ystäväänsä äkkiä samaan pöytään.
Näinhän se on. Ihmiset monasti ovat umpikujassa ja eivät näe ristiriitaisuuttaan. Ovat sulkeentuneita eli haluavat pitää omat asiat ominaan ja siten pitävät kielteisenä toisen ihmisen "lähentelyä". Monasti tämä sulkeentuneisuus aktivoi ja pitää yksinäisyyttä yllä.
Valitettava todellisuus on, miten ihmisen sulkeentuneisuuteen liittyy itsekkyys. Mitä avoimimmin annat luvan tietävän omista asioistasi, niin sitä helpomi on toisten lähentyä sinua. Esim. ihmisen sanaton viesti kertoo tätä aluetta erittäin voimakkaasti, vaikka taas ihmiset eivät tiedosta koko asiaa. "Tietokoneemme" havinnoi viestityksen ja reagoi siihen ja antaa palautteen tunnetasolle.
Jotkut ihmiset srk:ssa osoittavat heti millaiset väärät arvot heillä on. Menin kahvipöytään tilaisuuden jälkeen srk:ssa. Viereen istui tärkeilevä, tuntematon täti-ihminen, joka heti ensitöikseen uteli ammattiani, miksiköhän? Outo keskustelun aloitus, mitä se hänelle kuului? Hyvä, kun ehdin ammattini kertomaan, niin hän heti kertoi tärkeänä, mikä hän on oikein naisiaan. Sen enempää hän ei sitten ollutkaan kiinnostunut minusta, keskustelu ei jatkunut, ilmeisesti en ollut tarpeeksi kiinnostava, sellainen, jonka tuttavuudella olisi voinut brassailla tai ehkä häntä harmitti, koska minulle on yksi paskanhailee, mitä ihminen tekee työkseen tai kuinka monta tutkintoa hänellä on tai onko hän köyhä tai rikas. Ihmisen viisaus näkyy kyllä ihan joissain muissa asioissa kuin näissä ulkokohtaisissa asioissa.
Sananlaskuissa sanotaan, että ihmispelko panee paulan eli sitoo ihmisen, mutta Herraan luottavainen on turvattu. Ihmispelon takana on useimmiten hylkäämisen pelko. Hylätty hylkää, ettei vaan joutuisi enää itse hylätyksi.
Suomalaisissa kodeissa on kasvanut ja kasvaa lapsia, jotka eivät ole tulleet koskaan kuulluksi tai nähdyksi. Monessa kodissa on ollut isoja ongelmia ja tunneköyhä ilmapiiri. Tällaisesta taustasta tulevat uskovatkin tarvitsevat sisäistä parantumista.
Onneksi Jumala pystyy johtamaan elämään sellaisia ihmisiä, joilta saa korvaavia kokemuksia. Hän antaa isättömille isiä, äidittömille äitejä ja lapsettomille lapsia. Se hyvä, minkä on itse Jumalalta saanut, on tarkoitettu eteenpäin annettavaksi. Jumalan johdatuksessa tietenkin.
Tuo on totta mitä pohdit. Valitettava todellisuus on,- jota monasti ei huomioida on Raamatun sanoma ihmisen olemuksesta. Koskaan ei tule aikaa tai sukupolvea, joka mahdollistuisi kasvattamaan seuraavan sukupolven siten,- etteivät kasvatuksessaan ongelmoittaisi heitä,- lapsiaan.
Juuri tuohon todellisuuteen liittyy Jeesuksen opettama sanoma anteeksiantamisesta ja erikoisesti sen kautta saatu ymmärrys kokonaisuudesta. Jos ihminen mielii päästä menneisyydestään irti / reagoimistilan laskeminen, niin ainut tie on anteeksi antaminen. Voisimpa sanoa, miten se liittyy ihmisen terveeseen kehitykseen ja erikoisesti tasapainoisen mielen vaalimiseen.
Siis punainen lanka / merkittävä tekijä on ihmisen ymmärryksen rajallisuus ja synnin tekemine. olkoompa ihminen ateisti tai JUMALATA syntynyt ihminen.
Niin, kun ihminen kasvattaa / ohjaa lapsiaan, niin vanhemmat ovat yleensä alle 40-vuotiaita ja joskus, jopa alle 20 ja erikoisen mielenkiinoiseksi asian tekee se kun ei ole kokemusta asiasta. Juuri tuohon liittykin,miten perheen ensimmäisessä lapsessa usein näkyy kasvatus virheet voimakkaampana.
Niin, monasti sinkku ihminen tietää lapsen kasvatuksesta kaiken. Kun tämä sinkku saa lapsen, niin huomaa, miten lapsen kasvatukseen liittyy sittenkin ongelmia. Kun tämä vanhempi saa toisen lapsensa, niin hän alkaa tiedostaa virheitään korjailemaan niitä. Kun perheeseen syntyy kolmas lapsi, niin ymmärrys on jo kasvanut, miten vaikeaa onkaan lapsen oikea kasvattaminen. Neljännen ja useamman lapsensa saaneena tiedostaa, miten mahdoton on kasvattaa lapsistaan tasapainoisia. Koko tasapainoisuuteen liittyy repullinen eri tekijöitä,- jotka eivät ole edes ihmisen hallinnassa ja erikoisesti lapsensa olemus pitää sisällään myös turmeltuneen puolen.
Seurakunnissa on paljon näitä introverttejä, muka sosiaalisia ihmisiä. Mitä se heidän sosiaalisuus sitten oikeasti on? Uiskennellaan kuin kala vedessä etsien parhaimpia apajia. Lässytetään tuonne yhtä ja toisaalle toista, tunnustellaan , kenestä ihmisestä olisi eniten hyötyä itselle, missä porukoissa pääsisi parhaiten srk:ssa mukaan kunnon kuvioihin, keiden seurassa olisi niin kivaa ja hauskaa. Ulkonäkö on tosi tärkeä seikka, ei mitään eroa ei-uskovaisten touhuille, turha väittää muuta.
Ikävä kyllä, asia on monesti juuri noin! Meriittejä pitää olla, jotta joku kiinnostuu. Jos ei ole, ei ole mitään.
Aloittaja. Markku Lievonen kirjoitti:
"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa"
"Sillan rakentaminen on sopusoinnussa rauhaan pyrkimisen kanssa. Taas olevan sillan tuhoaminen on rauhaan pyrkimisen vastakohta"
Yhden Raamatun jakeen käyttö, sen poistaminen asiayhteydestään, ei selkiinnytä, eikä tuo kaivattua apua esillä olevaan ihmisen yksinäisyyden aiheeseen. Varsinkin kun kyseisellä Raamatun paikalla tarkoitetaan vallan muuta. Liitetään myös esille tuodun Hebrealaiskirjeen Sana 12:14-15 kokonaan.
"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan Armosta, ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja tahtoi muistuttaa lukijoille heidän osallisuudesta Jumalan Armoon, jonka avulla/osallisuudessa heillä olisi rauha kaikkien kanssa. (Omalta puoleltaan pyrkimys siihen). Pyhityksen tiellä.
Yksinäisyyden/ulkopuolisuuden tunne on yksilöllistä, sen juuret ovat syvällä. Jo Jumala totesi Aadamin luotuaan, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Saarnaajan kirjassa myös tulee esille yksinäisen elämänosaa.
Uskon, että jokaisen elämään tulee yksinäisyyden kokemusta, pitempiaikaisena alkaa tulla masennusoireita. Yleensä pettymys seuraa kun odotetaan ihmisiltä apua. Tämän ajan uskovienkin uupumus on sitä luokkaa, että kohtaamiset on kiireessä. Kysytään vauhdissa muodolliset kliseet "mitä kuuluu" ja kas kysyjä onkin jo äänenkantaman ulkopuolella...kiire kun on.
Aloittaja kertoo katsomansa tvohjelman asiantuntijan olleen sitä mieltä, että vanhempien yksinäisyyden tunne siirtyisi lapsiin opitun mallin kautta, aloittajan mielestä kyse on geeneistä. Niin, luonneperimää, jos vanhempi tai molemmat ovat "erakkoluonteita" niin eiköhän se ilmene myös lapsissa, ainakin tunnetasolla. Vanhempien niukka sosiaalisuus. Kodin tunneköyhyydessä lapsetkaan eivät saa/opi ilmaisemaan tunteitaan, joka aikuisiässä ilmenee masentuneisuutena ja yksinäisyytenä. Tosin se ei sovi tämän ajan trendiin, vaan pitää olla osallistuva, menevä, cool, trendikäs, sporttinen, sikahyvä ym.
Kuitenkin Jumalan luomana ihmisenä saa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Maailman mittojen mukaan ei tarvitse elää. Jeesuksen hyväksyvässä hoivassa saa parantua menneisyyden vammoista. Seurakunta on kipeiden sairaala, haavoittuneiden sidontapaikka, väsyneiden majatalo. Jumalan kohtaamispaikka. Potilaista kasvaa sotilaita ajan kanssa.
>>>>"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa"
"Sillan rakentaminen on sopusoinnussa rauhaan pyrkimisen kanssa. Taas olevan sillan tuhoaminen on rauhaan pyrkimisen vastakohta"
Yhden Raamatun jakeen käyttö, sen poistaminen asiayhteydestään, ei selkiinnytä, eikä tuo kaivattua apua esillä olevaan ihmisen yksinäisyyden aiheeseen. Varsinkin kun kyseisellä Raamatun paikalla tarkoitetaan vallan muuta. Liitetään myös esille tuodun Hebrealaiskirjeen Sana 12:14-15 kokonaan.<<<<
Jos laajennan tuon jakeen sisältöä, niin tuo ilmoitus juuri liittyy ihmisten väliseen suhteeseen ja erikoisesti sillalla kulkemiseen. Sen toimintaan. Katkeruus ihmisessä vaikuttaa kaikkein tuhoisimmin lähes joka paikkaan.
14. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;
15. ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,
Muuten, tuon silta käsitteen keksi aikoinaan psykologi, jonka luona kävin puhehäiriö änkytykseen liittyen. Silta, siksi, koska sillan puuttuessa ihminen reagoi epävarmuuttaan ilmentyen änkytyksenä ja taas kun siltaa ei tarvita, niin puhe on normaalia,- yksin ollessa. No, on liian vaikeita alueita käsitellä.
Niin, katkeruutta tms voi kuvata ihmistä myös piikikkäänä ilmaisuna. Jos ihminen on siilimäinen, niin piikikästä ihmistä on erittäin vaikea lähestyä ja olla seurassa. Kaukana rauhaan pyrkimisestä ja piikit tuovatkin monasti ihmiseen monia ongelmia.
Niin, eipä ihme miksi JUMALA on ilmoittanut tuon kuuluisan jakeen sisältöineen,- koska siinä on pähkinän kuoressa koko sanoman sisältö.
>>Niin, luonneperimää, jos vanhempi tai molemmat ovat "erakkoluonteita" niin eiköhän se ilmene myös lapsissa, ainakin tunnetasolla. Vanhempien niukka sosiaalisuus. <<
Mallintamisen ohjaus ei ole niin laaja-alaista vaikutukseltaan kuin geneettiset tekijät. Geneettiset tekijät ohjaavat ihmistä siten, jota voisi kuvata; siitä yli mistä aita on matalin eli miten ihminen luontaisesti käyttäytyy tilanteissa. Toki mallintamisellakin on merkityksensä. Onhan repullinen ihmisiä,- joilla on vaikeuksia tällä alueella, vaikka ovat saaneet kasvaa erittäin sosiaalisten vanhempien ohjaamana ja avoimessa perheessä.
Mutta,- joka tapauksessa vanhemmat kasvattavat ja ohjaavat lastaan sillä tasolla,- jota ymmärrys ja taito antaa myöten. Esim. jos halutaan vaikuttaa voimakkaammin pienen lapsen puhehäiriö änkytykseen,- niin koko terapia tulisi kohdentaa vanhempiin ja sitä kautta vaikuttaa lapseen. Niin, sillan rakentamisesta on kysymys ja ohjaaminen lasta siihen.
Muuten,- olisi haaska pohtia mikä on hyvä perhe ja rikas lapsen kehitystä ohjaamaan. Monelle rikkauden kuvaus voisi olla yllätys.
Ed kommentoinnissa aloitukseesi tarkoitin lähinnä sitä, että ei voida ajatella/olettaa, että ihmisten kokemukset yksinäisyydestä johtuisivat yksinomaan siitä, että he eläisivät sellaisella asenteella esim katkeruutta kantaen, joka on heillä yhteyden esteenä toisiin ihmisiin, vaan kuten Ed luettelin joitakin syitä, joista yksinäisyys saattaa johtua.
Mielestäni kyseiset Hebrkirjeen jakeet ohjaavat uskovia rohkaisemaan toinen toistaan ja vaalimaan keskinäistä yhteyttä Jeesuksen Armon kautta Pyhässä Hengessä, jossa toteutuu rauhaan pyrkimys, pyhityksen tiellä.
Yksinäinen ei välttämättä löydä syytä orpo ololleen. Psalmien kirjoittajat pohtivat Psalmien kirjassa olotilojaan. Daavid ja monet muut nostivat katseensa ynnä sielunsa ja sydämensä Jumalan puoleen ja löysivät lohdutuksen Jumalansa yhteydessä. Siksi Raamattu onkin paras lohdutuksen lähde tänäkin päivänä ja joka päivä. Kipeisiin, hylätyn tuntoihin ei kuole, vaan ne ovat tie Isän Jumalan yhteyteen, Jeesuksen kautta.
Ihmisellä on myös perusyksinäisyys tai erillisyyden tunne, jota toinen ihminen ei voi poistaa. Perusyksinäisyyden hyväksyminen on tärkeää, koska muuten ihmissuhteisiin tulee liikaa painolastia.
Suurin osa ihmissuhteista kaatuu juuri suhteettomiin odotuksiin. Petytään, kun perusyksinäisyys ei kadonnutkaan ihmissuhteessa.
Joku on kuvannut perusyksinäisyyttä myös Jumalan mentäväksi aukoksi ihmisen sisimmässä. Läheisinkään ihminen ei antaa toiselle ihmiselle sitä, minkä vain Jumala voi antaa.
"Muuten,- olisi haaska pohtia mikä on hyvä perhe ja rikas lapsen kehitystä ohjaamaan. Monelle rikkauden kuvaus voisi olla yllätys."
Ei rikkauden ainakaan aineellista tarvitse olla. Jokaisen ihmisen perustarve on tulla nähdyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on. Lapsi tarvitsee myös turvallisuutta.
Karmeistakin oloista voi kasvaa elämässä pärjääviä kunnon kansalaisia. Toisaalta samassa perheessä voi kasvaa kaksi lasta, joista toinen myöhemmin murtuu mutta toinen pärjää. Se on mysteeri geeniperimän ja olosuhteiden ollessa samanlaisia. Ehkä toinen oli herkempi ja toinen sitkeämpi. Tai toinen osasi prosessoida asioita ja toinen ei.
Aikuiseksi kasvaminen on kuitenkin vastuun ottamista itsestään. Surkealla lapsuudella ei voi - tai ei ainakaan kannattaisi - loppuelämäänsä ratsastaa. Minua ovat tietyistä syistä aina kiinnostaneet vaikeasta lapsuudesta selviytyneet. Olen huomannut, että yhteinen nimittäjä heillä on vastuun ottaminen itsestä ja peräänantamattomuus.
Ilman riittävää vanhemmuutta kasvaneet lapset ovat pakoitetut "aikuistumaan" liian varhain. Yleensä perheen herkin lapsi ottaa vastuunkantajan roolin, tavallisin syy yleensä on toisen vanhemman tai molempien päihderiippuvuus. Lapsi on nerokas löytämään selviytymiskeinot perheen henkiselle selviytymiskeinot. Joskus kuulee puhuttavan pikkuvanhoista, reippaista lapsista, jotka jo pienestä ovat niin kovasti kodintöitä tehneet. Ihastellaan ja kehutaan. Niin...pakosta tehneet, vai omasta tahdosta.
Yleensä näistä lapsivanhemmista kasvaa heitä, jotka aikuisiässä ovat vastuunkantajia työpaikoilla. Ahkeria ja tunnollisia työntekijöitä. Tavallista on, että heitä käytetään hyväksi, teettämällä toistenki työt. Rajattomina eivät osaa puolustaa itseään, koska minuus/itsetunto on jäänyt hauraaksi. Pärjäävän aikuisen roolissa, sitkeänä sissinä esiinnytään, täysin tunnistamatta omia täyttymättömiä tarpeita, niitä nähdyksi ja kuulluksi, hyväksytyksi tulemisen tarpeita, jotka lapsena eivät saaneet koskaan täyttyä.
Pakko on ollut selviytyä. Nykyisin näitä leikisti selviytyjiä kisaa tv:ohjelmien biitseillä. Tosi elämässä näitä rooleihin ajettuja lapsia taistelee tänäänkin eloonjäämisestään suomalaisissa kodeissa. Tiedän mitä on lapsena ja nuorena pelätä kun vanhemmat riitelee ja tappelee vuodesta toiseen, yöt matelee pelonkauhuissa. Näyttelijätaidot kehittyvät huippuunsa päivän alkaessa teatterikouluja siihen ei ole tarvinnut, elämä on opettanut.
Mielestäni paljon on suomalaisissa rooleissa kulkevaa kansaa. Pärjääviä kunnon kansalaisia. Oma vahva roolini alkoi pala palalta murtumaan kun Persoona nimeltä Jeesus alkoi jo kymmeniä vuosia sitten ottamaan minuun yhteyttä. Pitkä ja kivulloinenkin, pitkiä korpitaipaleita, yksinäisyyden laaksoja. Monia kysymyksiä: "Oletko sinä Jeesus vielä minun elämässä mukana? Ja Hän on vieläkin.
Roolini, ne jotka jo lapsena jouduin päälleni ottamaan, on Jeesus hellästi irroittanut päältäni. Omasta vahvuudesta/itseriittoisuudesta, joka on esteenä Jumalan työlle uskovassa, se voidaan luovuttaa Jeesukselle, niin Hän antaa Armonsa, oman itsensä/Rakkauden voimansa, Pyhän Henkensä kautta omilleen.
""Toisaalta samassa perheessä voi kasvaa kaksi lasta, joista toinen myöhemmin murtuu mutta toinen pärjää. Se on mysteeri geeniperimän ja olosuhteiden ollessa samanlaisia. Ehkä toinen oli herkempi ja toinen sitkeämpi. Tai toinen osasi prosessoida asioita ja toinen ei. ""
Niin, samojen vanhempien lapsista voi kasvaa erilaisia lapsia ja ymmärtääkseni tähän liittyy juuuri geneettisyys. Joku lapsi voi olla erittäin haasteeellinen kasvatusta ja kehitystä ajatellen ja toinen perheen lapsi kasvaa kuin huomaamatta. Punainen lanka tässä onkin, miten geneettisyys vaikuttaa lapsen ohjattavuuteen. Miten lapsi ohjaantuu mallintamisen ja sanallisen tason kautta eli miten vanhemmat saavat yhteyden lapseensa ja millä tasolla.
Juuri tuohon liittyy mikä on hyvä tai huonompi koti ja sen ympäristö. Lapsen kehitystä ajatellen, niin hyvä koti lie sellainen, jossa perheessä voi puhua avoimesti kaikesta mikä on taivaan ja maan välillä ja sen ulkopuolella. Siis perheen jäsenillä on tästä vahva tunne ja mielikuva. Näin lapsen kehitysympäristö ei aktivoi epävarmuutta lapseen,- eikä vanhempiin.
Mutta,- kun tuohon lisätään ajan käyttö, niin monasti materiaallisesti rikas perhe elää köyhyydessä ajatellen avoimuutta. Avoimuuden alusta on läsnäoleva aika. Lapselle on yks hailee, ovatko vanhemmat kapakassa, lähetyssaarnaajat kentällä, ylitöissä, netissä, jne.... Lapselle on siis tärkeää saada halutessaan yhteys vanhempaansa. Siis halutessaan.Lapsen kehitykseenhän liittyy, miten lapsi pikku hiljaa alkaa itsenäistyä ja kasvaa ottamalla etäisyyttä vanhemppinsa. Monasti murrosikä on räiskyvää tuohon liittyen.
Niin, mitä sulkeentuneempi ympäristö on, niin sitä ongelmallisempaa on lapsen kehitys ja vanhempien arki. Edes sillä ei ole merkitystä mitä asioita perhe käy läpi kunhan perheessä on asioiden käsittely mahdollisuus avointa. Jokainen tiennee,miten ihmisen elämä tuo arkeen asioita laidasta laitaan.
Mutta, edelleen painotan ja uskon. Tuo perheen avoimuus on toisaalta vain päämäärä tai tavoite, koska vanhempien oma elinympäristö lapsuudessaan heijastuu tuollekkin alueelle ja myös vanhempien oma geneettisyyden ohjaus.Kun vanhempien koulu/tus on jo loppusuoralla,- niin päästötodistuskin jää vielä saamatta.
""Ilman riittävää vanhemmuutta kasvaneet lapset ovat pakoitetut "aikuistumaan" liian varhain. Yleensä perheen herkin lapsi ottaa vastuunkantajan roolin, tavallisin syy yleensä on toisen vanhemman tai molempien päihderiippuvuus. ""
Niimpä ja silläkin on merkityksensä mikä vaihe / tila on ollut perheessä kun lapsi on ollut alle vuoden ikäinen tai hieman yli, jolloin lapsen ymmärrystaso ja sanallinen ilmaisu on ollut lähes kehittymätön. Esim. pieneen vauvaan vaikuttaa erittäin paljon vanhempien sanojen äänimaailma / väritys ja erikoisesti vauvan saama kontakti vanhempiinsa. Jos tuolla alueella on ongelmia, niin jo lähtökohdat kehityksessä on haasteellinen.
Väitämpä, jos humalainen äiti lirkuttelee lempeällä äänellään päivät pitkät vauvalleen ja mahdolllistuu tyydyttämään ravinnon tarpeen, niin tämä äiti antaa vauvalleen paremman lähtökohdan kuin äiti,- joka on korkeasti koulutettu ja monessa mukana ja sitenn kiireellinen ja stressaantunut ja lyhytjänteinen ja siten tiuskii vauvalleen / lapselleen.
Nää uskon hihhulit saa mennä mihinkä menee
markku.lievonen kirjoitti:
Väitämpä, jos humalainen äiti lirkuttelee lempeällä äänellään päivät pitkät vauvalleen ja mahdolllistuu tyydyttämään ravinnon tarpeen, niin tämä äiti antaa vauvalleen paremman lähtökohdan kuin äiti,- joka on korkeasti koulutettu ja monessa mukana ja sitenn kiireellinen ja stressaantunut ja lyhytjänteinen ja siten tiuskii vauvalleen / lapselleen.
Älä kuitenkaan väitä ed mielipiteessäsi, nimittäin maassamme on kokonainen kansanosa, jossa päihteet ja huumeet ovat käyttäjiensä kuninkaita. Näissä perheissä lapset todella ovat tuuliajolla ja kärsivät puuttuvasta vanhemmuudessa. Ihmiset jotka ovat koukuttuneet aineisiin heräävät aamulla miettimään, mistä saada päivän viina/huumeannos, jotta kestää kohdata itsensä/todellisuuden. Totuus on, että vanhempien (lapsettomienkin) päihteiden käyttö maassamme on sitä luokkaa, että mm. lastensuojeluviranomaiset ovat täystyöllistettyjä perheiden ongelmien "räjähdettyä käsiin." huom. ovat itse tuoneet hätähuutonsa esille. Lasten huostaanotot ovat rajusti lisääntyneet viimeisten vuosien aikana.
Muuten, kuvauksesi "humalaisen äidin lempeästä lirkuttelusta päivät pitkät pienelle vauvalleen" antaa mielestäsi lapselle paremman lähtökohdan kuin koulutetun, kiireisen, lyhytjänteisen, joka näistä syistä tiuskii vauvalleen/lapselleen."
Kuvaamasi äidit lapsineen. Humalainen äiti ei voi/saa imettää vauvaansa, niinpä vauva menettää syvimmän yhteydenkokemuksensa äitiinsä. (jos esteenä imettämiselle on muu kuin äidin humalatila, esim, maidon vähäisyys, niin asia on täysin ymmärrettävää. Kuvaamasi äidin humalahakuisuus kasvaa riippuvuudeksi, siitä ei ole epäilystäkään. Kuvaamasi "uraputki" äidin stressitilan tiuskinta tuskin johtaa "tiuskintariippuvuuteen" vaan äidin hoivavietin heräämisen myötä, laantuu äitiyden "ensishokki," niin että koko perhe sopeutuu uuden perheenjäsenen tuomaan arkiseen rytmiin. Kuvaamasi humalaisen äidin vauvalla on kilpailija, "pullo"joka estää lapsen kokemusta äidin läsnäolosta. kuvaamasi esimerkki humalaisesta äidistä hoitamassa pientä vauvaansa, sanomattakin selvää, on uhka vauvan terveydelle. Eikä kovin kaunista katseltavaa.
Minulla oli alkoholisti-isä ja vuorotyössä käyvä uskovainen äiti. Arvaa kumman kanssa tunsin oloni turvallisemmaksi? Äidin tietysti. Alkoholisti on kuin tunne-elämältään arvaamaton ja itsekeskeinen lapsi. Se aiheuttaa lapsessa pelkoa ja epävarmuutta.
Äidin työuran ei tarvitse johtaa siihen, että äiti ei olisi läsnä lapselle silloin kun on kotona. Tunnen monia ns. uraäitejä, joilla on lämpimät suhteet lapsiinsa. Tiedän myös kotona olevia äitejä, jotka eivät näe tai kuule lapsiaan. Toki on myös ihmisiä, joiden ei olisi koskaan pitänyt edes hankkia lapsia.
Olen sitä mieltä, että vastuunkantaminen on loppupeleissä parempi asia kuin vastuuttomuus. Vastuunkantaja tajuaa helpommin, että hän on vastuussa myös omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan. Ei ole pakko jäädä niihin rooleihin, joita muut tyrkyttävät. Jos sysäisi vastuun elämästään muille, niin mitään kehitystä ei tapahtuisi.
Tuolla esimerkillä, alkoholisti- / korkeastikoulutettu äiti halusin kuvata vain miten vauva reaagoi ääneen ja mikä merkitys sillä on. Esim. vauva, joka ei ymmärrä sanojen merkitystä, niin herätessään uniltaan ja ensimmäisen "äänen" päästessään, kannattaa vastata vaikka kohta tullaan "kakkarusina" , niin vauva on saanut viestinsä perille ja on tullut kuulluksi. Vauva muuten yllättävän selkeästi reagoi tähän tilanteeseen ja oppii ,- jopa odottamaan hoivan saamistaan.
Tietenkin kokonaisuus huomioiden alkoholisoitunut äiti elää aivan muuta elämää kuin lirkuttelisi päivät pitkät suloiselle vauvalleen. Niin, eihän ihminen ole vauvana pitkään ja kehitys ohjaa ymmäryksen laajentumiseen ja tästä tilasta alkaa juuri alkoholisoituneen vanhemman kielteinen vaikutus lapseen.
Mutta,.- edelleen kyllä olen sitä mieltä, miten lapsen tulisi pikkkuhiljaa saada kasvaa omana aikanaan / sisäohjauksena pois vanhemmistaan. Tämä olisi ihanne. Jos lapsi reväistään päivähoitoon ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksena, niin tällä repäisyllä lie / on merkityksensä aikuisuuteen ja erikoisesti suhteden rakentumiseen. Palikoiden määrään ja laatuun. Suuuuuuret päiväkodit ryhmineen kasvattaa lapsesta kommunismin tapaisen ihmisen,. eli yksilö ratkaisut ja vastuu ei kehity,- mutta taas yhdessä tekeminen onnistuu. Mutta , eikö ihminen joudu aikuisen oikeesti ratkaisemaan asioitaan yksin ja yksilöllisesti? Ja jos ei ole taidot kehityneet, niin uusavuttomuudesta on kysymys.
Niin,- aloitukseen palaten, juuri tämä sisäsyntyinen omana aikanaan lapsena saatu ja koettu kehitys ehkäisee yksinäisyyden tunteen aktivoitumista. Siis ongelmalliselle tasolle.
Niin, ja sekään ei poista tätä ongelmaa,- vaikka äiti olisi kotona,- vaan mikä suhde on muodostunut lapsella äitiin ja isään. Lapselle / ihmiselle on parempi vaihtoehto saada elää vaikka köyhissä olosuhteissa läheisissä suhteissa vanhempiinsa kuin materiaalisesti rikkaassa perheessä kokien etäisyyttä vanhempiinsa.
Kuten tiedätkin, niin runsas alkoholin käyttö aina etäännyttää vanhemman pois lapsen elämästä. Sillä on jo suuri merkitys , mikä vaikutus on alkohollilla vanhemapaan.
""Minulla oli alkoholisti-isä ja vuorotyössä käyvä uskovainen äiti. Arvaa kumman kanssa tunsin oloni turvallisemmaksi? Äidin tietysti.""
Niin, ajattelen yleisesti, miten äidin suhteella lapseenm on AINA suurempi vaikutus lapsen kehityukseen kuin isän suhteella lapseen. Siis äitisuhde on aina läheisempi normaali olosuheissa kuin isä suhde. Onhan tutkittu ( väitöskirja) miten vauva kohdussa ollessaan jos "seurustelee" äidin kanssa j asyntyessään tunnistaa äidin äänen äänensävyjen perusteella.
Tuohon liittyen äitisuhde on syvällisempi ja laaja-alaisempi. Isä suhde lapseen tulee ulkopuolelta ja isäksi "kelpaa" kuka tahansa mies,- koska joka tapauksessa isä on ulkopuolinen pakettia ajatellen. Niin, isä suhde muodostuukin fyysisten kokemusten tasolta.
Tietysti, jos äiti on ongelmainen. Alkoholisoitunut, mieleen liittyvät ongelmat jne.... niin tietenkin usein isä suhde tulee tärkeämmäksi tekijäksi,- mutta,- heijastuuko "menetetty" äitisuhde sittenkin lapsen kehityksessä.
""Minulla oli alkoholisti-isä ja vuorotyössä käyvä uskovainen äiti. Arvaa kumman kanssa tunsin oloni turvallisemmaksi? Äidin tietysti.""
Hiponee jo yksityisyyden rajaa , mutta kysäisen; Oletko havainnut aikuisuudessasi, miten alkohollisoituneen isäsi suhde on vaikuttanut ja näkynyt elämässäsi ?
Monastihan todellisuus on. Jos ihmisen lapsuus on ollut erittäin haasteellista elää, niin tämä haasteellisuus on monasti kasvattanut ihmisestä vahvan ja,- erittäin laaja-alaisesti ymmärtävän persoonallisuuden. Näin kahden kesken mainiten,- tämän olen havainut myös sinusta. Mahdollistut käsittelemään laajasti asioita ja erikoisesti oikeassa valossa.
Tarkoitin vain tuota vauva vaihetta lirkuttelevaan alkoholisiutuneeseen äitiin. Todella alkoholi aiheuttaa aina ongelmia lapsi äiti suhteessa,- koska arki on aivan muuta kuin ihailla suloista vauvaansa. Todelllisuudessahan alkoholi vieraannuttaa,.- etäännyttää käyttäjän pois todellisuudesta eli arjen pyörityksestä. Alkoholi muodostuukin siten pää aiheeksi mitä ajatella j ahoivata ja mistä ja mielle lirkutella.
Kiitos sanoistasi, olen ajatellut samaa sinusta. En ole katkera lapsuuteni haasteista. Jouduin kyllä prosessoimaan niitä pitkään Jumalankin kanssa. Prosessi on antanut myös hiukan ymmärrystä muiden ihmisten haasteisiin. Olen usein sanonut, että lapsuuteni antoi minulle kaikki ne eväät, joilla olen pärjännyt myöhemmin elämässä. Sillä on loppupeleissä vähemmän merkitystä mitä ihmiselle tapahtuu, kuin sillä miten hän suhtautuu tapahtumiin.
On varmasti totta, että vauvavaiheessa äiti on lapselle tärkein. Mutta isäsuhde on vähän myöhemmin erittäin lapselle erittäin tärkeä. Sillä se muodostaa pohjan tytön myöhemmille suhteille miehiin ja antaa pojille miehen mallin. Vastaavasti äiti vaikuttaa pojan tuleviin suhteisiin naisiin ja antaa tytölle naisen mallin.
Huono isäsuhde voi vaikuttaa myös Jumala-suhteeseen. Tai ainakin Jumalan ajattelemiseen hyvänä Isänä. Monet kristityt sanovat hyppäävänsä siitä puhuvien paikkojen yli Raamatussa, koska sana isä herättää heissä lähinnä kauhua tai epämukavuutta. Asia kyllä korjaantuu, kun Jumala saa tehdä parantavaa työtään uskovassa.
Totta, mitä pohdit isäsuhteesta. Isäsuhteen merkitys korostuukin lapsen mallintaessa äidin suhdetta isäänsä. Jos tarkkoja ollaan, niin tuolla vanhempien suhteella on merkityksensä miten aikusitunut lapsi valitsee puolisonsa. Siis valitsee ihastumisen kohteensa. Tai surullista mutta totta, miten lapsi voi jatkaa omassa parisuhteessa vanhempien suhdetta,- riitelyä ja taistelua jne...
Asian viereen, mutta lähelle kuitenkin. Kun pohdimme mikä on hyvä lapsuus ja hyvä kasvuynpäristö ihmiselle, niin olemmekohan sittenkin oikeilla jäljillä. Kun luemme Raamatusta ihmisten eri vaiheita,.- esim. Joosefin, niin voiko tukalampaa ympäristöä olla. Veljetkin aikoivat surmata Joosefin ja sulkivat Joosefin kaivoon jne....
Mutta,- niin vain kävi, miten Joosef nousi erittäin korkealle vaikutuksissaan ja oli viisas ja JUMALA käytti häntä voimakkaasti.
Samoin, jos pohdimme ihmisyydessä menestyneiden ihmisten lapsuutta,- niin karua kerrottavaa. Tai esim. musiikkisaralta, niin vastoinkäymiset ovat aktivoineet vahvan luovuuden joka näkyy säveltämisessä ja yleensä musiikkituotannossa.
Tietenkään ihminen ei saa ajatella, että tietoisesti kurjistaa lastensa lapsuuden,- jotta lapsista kasvaisi itsenäisiä j alaaja-alaisesti ajattelevia ja laaja-alaisesti ymmärtäviä ihmisiä. JUMALA vaimn ihmeellisesti ohjaa ihmisten asioita ja ihmisillä ei todella ole vaikutusta niihin.
Itse kyllä ajattelen, miten JUMALA ohjaa tapahtumat ihmisen arkeen (askeleet) ja ihmisen osa on läpikäydä ne. (tietoisuus ja alitajunta) Esim. sinunkin tapauksessa lapsuus oli sitä mitä se todellisuudessa oli ja jouduit käymään,- ajattelemaan sydämessä niiden vaikutuksen. JUMALAN aivoitusta lainaten;
9. Ihmisen sydän aivoittelee hänen tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa. Snl 16
Niin, ihminen on päässyt voittajaksi, jos ei ole katkeroitunut menneisyydelleen. Menneisyyden kielteiset/kin tapahtumat ja kokemukset ovat laaja-alaistaneet ymmärryskyvyn,- joka juuri on JUMALAN päämäärä. Kasvamisesta on kysymys.
Raamatussa Salamon tahtoi myös asioiden ymmärtämistä, ei kostoa mennisyyttä kohtaan tai materiaallista menestystä;
1. Ja Jumala sanoi hänelle: "Koska sinä anoit tätä etkä anonut itsellesi pitkää ikää, et rikkautta etkä vihamiestesi henkeä, vaan anoit itsellesi ymmärrystä kuullaksesi, mikä oikein on,
12. niin katso, minä teen, niinkuin sanot: katso, minä annan sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistasi ole ollut ennen sinua eikä tule sinun jälkeesi.
Yksin on hyvä elää varsinkin kun olen täydellinen introvertti ja inhoan meteliä ja levottomia ihmisiä. Opiskelen kun olen yksin ja pystyn yhteiskunnan rattailla ja inhoan sellaisia vanhoja känttyröitä jotka haukkuvat nuorison, kännykät ja tietokoneet.
Istuin bussissa ja vastapäätä istui kaksi pahannäköistä ja elämänkolhimaa muoria jotka haukkuivat nuorisoo koko sen matkan ajan. Mulla oli kuulokkeet päässä mutta kun radio pätki niin sen verran kuulin. Räpläsin isoa kännykkääni välillä ja olen viiskymppinen, Mulla kaikkein kallein puhelin kun siitä kuuluu musiikki parhaiten halpoihin verrattuna ja halpoja kännyköitä en enää osta. Mulla on aina kuulokkeet päässä ettei tarvitse jutella tai epämieluisaa meteliä kuunnella kuten kakaroiden kirkuntaa ahtaissa tiloissa.
Introverttina olen riitaantunut naapureiden kanssa kun ne laittavat tramboliineja ja sitten alkaa oikein vitunomainen mekkala enkä saa tehdä puutarhahommia hiljaisuudessa.
Vitun pakonomainen kakaroiden teko ärsyttää kun ja jos ne vanhemmat eivät ole niistä kiinnostuneet ja sitten ne kiljunnallaan häiritsevät koko ympäristöä.
Toinen riitaa aiheuttanut etteivät he laita omia romujaan omalle tontille vaan roikuttavat kadulla. Omalta tontilta löytyy tilaa mutta ei köytä sitä vaan pitää ottaa tilaa kadulta niin en ymmärrä.
On helvetin vaikeaa elää yksin ja ilman meteliä tässä maailmassa ja ihan taistella sen eteen, Kaikki vittu saastuttaa niin paljon kun ehtii ja pitää olla monta autoa vaikka eivät ne tontille mahdu. Miksi vittu valittaa autojen pysäköinnistä kun voi tehdä tilaa omalle tontille mutta meneekö nurmikko pilalle kenties.
Olen riidellyt enemmän kuin kerrostalossa asuessani tyhmien ihmisten kanssa omakoti´taloalueella. Köyhillä nousukkailla ei tunnu olevan mitään järkeä.
Olen riita pukari JA inhoan tyhmiä ihmisiä, elän mielummin yksin kuin tyhmien kanssa.
Miksi yksinäisyydestä on tehty jokin sairaus kun haluan sitä ja valitsen itse ihmiset joittenka kanssa haluan olla tekemisissä, enkä halua olla kaikkien edelläkään tyhmien.
Metelöivät ihmiset ja romujaan väärärässä paikassa pitävät ärsyttävät niin että lopettavat sen tai ....
Temperamentti ja ihmissuhdetaidot ovat kaksi eri asiaa. Riitoihin ei johda introverttius, vaan itsekeskeisyys ja huonot ihmissuhdetaidot.
Monilla introverteilla on hyvät tai jopa loistavat ihmissuhdetaidot. Introvertti tarvitsee vain enemmän yksinoloa vastapainoksi ihmisten kanssa vietetylle ajalle. Jokaisella temperamentilla on toki myös oma tapansa reagoida epäterveesti. Introvertilla se on erakoituminen.
""Monilla introverteilla on hyvät tai jopa loistavat ihmissuhdetaidot. Introvertti tarvitsee vain enemmän yksinoloa vastapainoksi ihmisten kanssa vietetylle ajalle. ""
Niin, tai ajatteleppa yritysjohtajuutta. Tällä persoonallisuudella voi olla ratkaisun avain moniiin ongelmiin,- jota sisällään pitää. Yritysjohtajuuden punainen lanka on juuri omata hyvä ratkaisukyky ja taito eri tilanteissa.
Tavallisesti ihmistä juuri hämääkin tämä tekijä. Ihminen joka on ulospäin suuntautunut ja puhelias ja heiluu kuin heikkopäinen ja ottaa osaa sinne tänne, niin tämä käyttäyttyminen kuvitellaan kyvykkään ihmisen käyttäytymiseksi,- vaikka,- tällä käyttäytymisellä ei ole mitään kosketuspintaa kyvyn / lahjakkuuden ongelmien ratkaisujen kanssa tai valita oikea ratkaisu ongelmaan.
Niin, edelleen ymmärryksen laaja-alaisuus / näkökyky on se punainen lanka olkoompa kyse mistä tahansa.
Väitämpä, miten "rauhattomuuden" piikkiin laitetaan myös sisäistä epävarmuutta. Esim. hiljaisuuden kokeminen ryhmässä, voi monelle ihmiselle olla erittäin vaikeaa ja vaikeuden aktivoi juuri alitajunta eli pelkotila sisäisen tilan/sa paljastumisesta. Kuuluu samaan pakettiin kuin rikollisen ihmisen pakeneminen poliiseja.
Ihminen on yksin jos haluaa
Katsoin Areenalta tuon keskusteluohjelman nyt jälkikäteen. Kiitos aloittajalle vinkistä.
Olen itse perheetön yksineläjä, ja toisaalta viihdyn omissaoloissani, mutta kyllä tulee aikoja jolloin kaipaisin enemmän ihmisten pariin, en vain ole lähistöltä oikein löytänyt mitään yhteisöä tms jossa pääsis 'ihmisten ilmoille' ja toki uskovana kaipaan uskovien yhteyteen välillä päästä.
Mietinkin, että onkohan Suomessa mitään sellaisia krist.paikkoja, johon voisi mennä vaikkapa viikonlopuksi tai Joulun viettoon tai joskus ihan lepäämään. Joku sellanen missä olisi muita uskovia läsnä. Lepotaloja tms? Tietäisikö joku savon tai hämeen alueelta? Luulisin että niitä on, toki raha voi sitten olla kynnyskysymys menemiselle jos on kovin kallista lystiä.
Hyvää Joulun aikaa kaikille perheettömille, yksineläjille, yksinäiseksi itsensä tunteville ja ketjun aloittajalle!
Keuruulla Ison Kirjan Opisto. Kalajoella Kristillinen opisto. Molemmissa viikonloppu juttuja. Tykkäsin enemmän Kalajoen tilaisuuksista ja paikasta yleensäkin. Rauhallinen, tavallinen, ei ylihengellistä, hyvä ruoka, miellyttävä, eikä hinnalla pilattu.Virkistävää joskus repäistä omista ympyröistä irti ja vaihtaa maisemaa. Voi vaikka pyytää kaveria mukaan.
Kiitos vinkeistä. Näitä paikkoja vois enempikin tänne luetella, jos kuka sattuu tietämään, eripuolilta Suomea. Toki vois tehä oman ketjun asialle, mutta hyvinhän tää liittyy aloittajan aiheeseen; Yksinäisille ajanviettopaikkoja yms missä tapaa toisia uskovia, mutta missä voi myös olla omassa rauhassaan jos ja kun sitä kaipaa.
Tuossapa olisi hyvä asia seurakunnalle ottaa asia esille ja alkaa toimimaan sen eteen ja hyödyntää jo vamiita tiloja käyttöön.
Joulun läheisyys poikkeaa vielä erityisesti yksinäisyydestä kärsivillä ihmisillä voimistamalla entisestään yksinäisyyden tunnetta. Johtunee median toiminnasta,joka voimistaa tiedottamalla ihmisten yhteisen ajan viettämistä. Lisää ulkopuoliseksi jäänyttä tilaa.