et miks ateistit tekee lapsii... voi olla ehkä vähän tyhmäkin kysymys mut... jos minä oisin ateisti niin en näkis mitään järkee tehä lapsii tähän raakaan maailmaa kärsii ja sit katoduksee oisko siinä mitää järkee? :] ainakin mulla on ollut niin paska laiffi et oisko siinä mitää järkee elää paskaa laiffii ja sit kuolla :o
kysympähän vaa..
pelle peloton
291088
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
rupea ateistiksi ja sinun paska laiffisäkä loppuu
ja ei tosta uskosta oo ainakaan mitään haittaa ollot ainakaan minulle... antaa ees jotain toivoo masennuksee :/
"antaa ees jotain toivoo masennuksee :/"
Oletko varma ettei kumminkin aiheuta sitä?
olen tällä palstalla hillunut sen verran, että olen jo oppinut, ettei ateisteilla ole mitään kadotusta. niistä vaan tulee madonruokaa.
Olen seuraillut viestejäsi. Uskon, että se sana mitä olet kylvänyt tuottaa heldelmää. Jumalan sana ei tyhjänä palaa. Muista, että Hän pitää huolen sanastaan ja sen saamasta vaikutuksesta. Uskon, että saamme nähdä ympärillämme vielä ihmeitä (ei pelkästään täällä palstalla :))
Kaiken pimeyden, katkeruuden ja sidoksien keskellä on kirkkaus. Kiitos tuosta kirkkaudesta, joka on sinunkin toivosi!
Jatketaan rukousta, että Herran rakkaus näkyisi meidän kauttamme!
Sinua siunaten Jeesuksen nimessä,
Sisaresi
kiitos. ja Paavalin sanoin:
Kl 1:27 joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.
Kl 1:28 Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa.
Kl 1:29 Sitä varten minä vaivaa näenkin, taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa.
Kl 2:1 Sillä minä tahdon, että te tiedätte, kuinka suuri kilvoittelu minulla on teidän tähtenne ja laodikealaisten ja kaikkien (ateistien) tähden, jotka eivät ole minun ruumiillisia kasvojani nähneet,
Kl 2:2 että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen,
Kl 2:3 jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.
Madonruokaa? No sehän on mukava kohtalo. :) Madot ovat ihan sympaattisia ja tärkeitä luontokappaleita.
Elämä jatkuu, oli uskonto mikä tahansa tai ei mikään.
Minne lie häviää tämä ihmisen tietoisuus kun koko populaatio on mennyt... Ehkä jossain muodossa säilyy uuden elämän rakennuskoodi joka jatkaa toimintaansa taas uudella planeetalla.
Hei kuulkaas. Nyt eletään. Puhukaa vaan jeesuksista ja armosta ja mistä lie. Todellinen jumala on tässä ja nyt, solujen sykkeessä ja veren kohinassa.
Kuolinvuoteella sanon kiitos ja hei. Sitten on uusien yksilöiden vuoro liittyä samaan hullunkuriseen elämän karnevaaliin.
...Jotta ne voisivat elää rajoittunutta elämäänsä jumalanpelossa?
Ihminen lisääntyy, koska se lisääntyy.
ne uskiksien lapset saa iankaikkisen laiffi kuoleman jälkee jos ne skidit uskoo... ennää mitään järkee siinä jos oisin ateisti tehä skidei... turhaa jotuis kestää tän paskan ja sit kuolla mitäs järkee siinä sit ois? :O taino ehkä jos on syntynyt kultalusikka perseessä niin sit elämä on varmaankin tosi siistii :O
"mun mielestä taas.."
Hmm.. Sun mielipiteelläs tässä asiassa ei ole minkäänlaista painoarvoa. Asiat vain ovat kuin ovat ja tapahtumat tapahtuvat kuten tapahtuvat(siis mitä tulee maanpäällisenns, ainokaiseen elämään, kuolemaan, ja jälkikasvun muodossa tapahtuvaan oman kuolemanjälkeiseen elämään, muistoissa), ei siinä yhden kuolevaisen mielipiteellä ole merkitystä.
Elämä on mitä itse siitä tekee. Jos se elämä on niin kamalaa ja kärsimystä täynnä, niin miksi edes elää? Ainakin minulla elämä on tällä hetkellä ihan mukavaa. Suurin osa tuntemistani ihmisistä ovat myöskin tyytyväisiä elämäänsä, harvemmin kukaan valittelee, että elämä on kauheaa.. Onkohan se vaan semmoinen uskis juttu?
...uskovaisten ei tosiaankaan kannatta tehdä lapsia. Tai ainakaan antaa heidän kasvaa aikuisiksi.
Koska jos omat lapset porukalla vaihtaa uskontoa, niin vanhempien on varmaan todella kiva katsoa omien lapsien kärsivän helvetissä. Tai ehkä ne nauttii siitä...kuka tietää.
Siks et uskovaisil ois jotain kysyttävää julistamisen sijaan. No ei. Riippuu varmaankin oman elämänsä kokemisesta mielekkääksi...
teen lapsia koska haluan saada lapsia, nähdä niiden kasvavan jne.
en tee lapsia kadotukseen, hassua en edes usko moiseen.
jos näet siinä jotain järkeä että elää ja sitten pääsee taivaaseen, miksi odottaa. Mikset mene taivaaseen heti.ei mitään paskalaiffiin sen jälkeen.
no okei.. en tiiä... oon ollut aina tällänen köyhä tyhmä paska jolla on tosi harvoin onnellisii hetkii laifis mut usko tuo siihen jotain lohtua ees et mullakin vois olla onnellinen laiffi sit delaamisen jälkeen... ehkä jos oisin syntynyt kulta lusikka perseessä ja fiksumpana niin vois kuvitella et ois vaikeempi uskoo paratiisin ja semmosiin parempii paikkoihin kun elämä ois jo niin ihanaa... niin et ehkä olen sit semmonen tyhmä uskis joka uskoo satu olentoihin mut jos se uskoni loppuis ja tajuaisin tän todellisuuden niin kyl varmanstin lähtisin heti kapinaan tätä yhteiskuntaa vastaa.. ja suunta ois täysin vasenpaan päin...
Olemme eläviä olentoja. Haluamme pysyä hengissä (ainakin melkein kaikki) ja haluamme myös jatkaa elämää. Meidän fyysinen ja henkinen elämämme jatkuu lapsissamme.
Joku voi tietysti ajatella että ei halua kasvattaa lasta pelottavassa maailmassa. Se ei kuitenkaan liittyne siihen, että ei usko uskontojen sanelemiin jumalkäsityksiin.
ent... mut varmaan ateisteilla elämä aika tuskaa kun ei pääse pakenemaan todellisuutta muuten kuin kapakkaa... ja jos ei usko mihinkään niin aika kylmii kivi sielui varmaan on :)mulla menee aihe jo vähän peppuu mut kuiteskin piti avautuu taas :P
Pääseehän sitä todellisuutta pakenemaan vaikka minne. Uniin, elokuviin, kirjoihin, mielikuvitukseen, myytteihin, muistoihin, tulevaisuuden haaveisiin... Mutta niistä pitää osata tulla myös takaisin :) (eikä jäädä vatvomaan jotain uskonnollisen tekstin pykälää)
"Kylmii kivi sielui"? No jaa, ihan normaalisti (venyvä käsite) tunteva ihminen katson olevani. Empatiaa terve ihminen tuntee joka tapauksessa. Nimitti hän sitä millä nimellä tahansa.
Elämä on jumala. Me olemme kaikki osia siitä. Tuo yhtenäisyys, luonnon verkoston monimutkainen rakenne, uusiutuva ja samaan aikaa tuhoutuva kokonaisuus, ihmiselämä täynnä kysymyksiä ja ihmettelyä olkoon "jumalamme". Siitä me olemme lähtöisin, siihen me palaamme.
kiitti kun joku fiksu sentää valotti mun elämää :)
Se,että olet uskovainen ja haluat nähdä kaiken maailmallisen ja eiuskontoon liittyvän pahana.
Ja aivosi takana väikkyy paratiisipaikka,ja elät sen mukaan että mahdollistaisit saavasi sen lunastettuakin...
Uskovaisille pitäisi olla takuu paratiisipaikasta,sen verran ikävämpää heidän auktoriteetin rajoittama elämänsä on:
Kysymys ei ole siitä mitä tekee,vaan siitä onko takana valinnanvapaus vai käsky.
Ateisti ei nojaa auktoriteettiin,ei usko maailman olevan "paha" tai "hyvä". Maailmassa on tietyt luonnonlait,ja tilastollisesti täällä menee keskiverrosti. Itse ateistina nautin elämästä about 8x enemmän,kuin uskovaisena. Kääntymisvaihe vain oli se vaikein.
Elämä ei ole ateistille arvotonta p-skaa,toisin kuin uskovalle,joka vertaa kaikkea johonkin "täydelliseen ideaaliparatiisiin".
Tälle pahan mielen ilmiölle on suomenkielen sana.
Se on kateus:
Sama ilmiö kuin siinä,kun kaksi naapuria elää tyytyväisenä ja sitten se toinen voittaakin lotossa ja tempaisee upean urheiluauton.
Vaikka eilottovoittanut naapurilla menee aivan yhtä hyvin,kuin ennenkin,mutta naapurin hyvä auto vain jotenkin on "itseltä pois".
Tälläinen on mielestäni normaalia-ja hemmetin typerää.
En toki väitä,että kaikki ateistit olisivat elämäänsä tyytyväisiä. Mutta sinä sen sijaan menit väittämään että on.
Olen elävä esimerkki siitä,että olit väärässä.
totta kai olen katkera kusipää.. tiedän kuinka luuseri oon ja ympärillä olevilla ihmisillä on 100x kertaa parempi laiffi kun mul.. niin eli oon paska eli mul ei oo mitään menetettää.. ehkä se mun uskoni on vaa illuusionii jostain paremmasta sit.. eli jos sit oon itteni jumala ja potkin muita päähän ja vittuilen koska se tuottaa mielihyvää ja eikä mul oo mitään menetettävää :)
missä tilanteessa esim raiskaus olisi Hyvyyttä?
Vai etkö todellakaan tiedä Hyvyyden ja pahuuden eroa? Eikö sinulla ole mitään perusarvoja?
Onko pimeys valoa?
Onko suola makeaa?
Onko kuuma kylmää?
Onko kuiva märkää?
Missään tilanteessa, tai mistään näkökulmasta katsottuna?
liittyy mihinkään?
squirrelin esittämään ajatukseen että Hyvyys ja pahuus on suhteellista.
Esitin hänelle kysmyksiä.
eli ei liity mihinkään.
Jos nuo aiheet kiinnostavat, niin avaa niitä koskeva uusi säie.
Eikö olekin ihme?
Ei evoluution piirissä semmoinen toimi.
Mutta hengellisesti se on varma.Joka häpeää Jeesusta ihmisten edessä,sitä on Jeesus häpeävä Isänsä edessä.
Ettekö tunne hengessänne,kuinka tämä on totta?
en todellakaan tiedä mulle se on iha vitun sama mitä teen
masennuksesta?
Tämä on aina tuntunut epätodennäköiseltä. Voisiko
Jeesus punastella ?