Ajatuksissani aamulla jään katselemaan sua. Siirrän katseeni takaisin lehteen ja koetan löytää jotain niin mielenkiintoista, etten häiritsis sua katseellani. Yritän hymyillä, mutta ilmeeni näyttää kai pikemminkin irvistykseltä. En tiedä mikä sussa kiinnostaa. Niin usein satutaan samaan bussiin, mutta sillä hetkellä en koskaan ajattele asiaa enempää.
Itselleni väitän etten tarvi seurustelua, etten tulist oimeen eikä olis aikaa. Ehkä se onkin valetta. Muistan hyvin, kuinka joskus aikoinaan "se oikea" sai elämän palaset loksahtamaan paikalleen. Nykyään tuntuu niin turhalta se ettei työn lisäksi ole juuri mitään. Aitoja ystäviö pääsee tapaamaan silloin tällöin. Suurin osa ajasta on silti tyhjyyttä. Päämäärätöntä baarissa istumista tai jotain.
Haluaisin että tunne veis mua. Ei tarvis väsyneillä aivoilla miettiä kaiket päivät. Miksi mä löydän vain niitä kylmiä ja tylsiä. Miksen hymyilyn lisäksi pyydä sua kahville töiden jälkeen?
Siksi että olen kyllästynyt vääriin ihmisiin. on harmittavaa vain jättää vastaamatta kun he eivät ymmärrä ettei edes kahvilla käynnissä ole mitään järkeä. Jäävät roikkumaan, tai että jäisi itse kiinni mahdottomaan. Ehkä sittenkin kuten niin monet muut olen kiinni entisessä. Pidän kädessä pientä narunpätkää, jonka toinen pää on kerällä satojen kilometrien päässä. Yritän vetää sitä lähemmäs tai ainakin saada sen mukaani, mutta niin ei tapahdu. Kestää vain tuskallisen pitkään kunnes se kerä purkautuu kokonaan. Ehkä sitten saan sinut elämääni.
Itselleni väitän etten tarvi seurustelua, etten tulist oimeen eikä olis aikaa. Ehkä se onkin valetta. Muistan hyvin, kuinka joskus aikoinaan "se oikea" sai elämän palaset loksahtamaan paikalleen. Nykyään tuntuu niin turhalta se ettei työn lisäksi ole juuri mitään. Aitoja ystäviö pääsee tapaamaan silloin tällöin. Suurin osa ajasta on silti tyhjyyttä. Päämäärätöntä baarissa istumista tai jotain.
Haluaisin että tunne veis mua. Ei tarvis väsyneillä aivoilla miettiä kaiket päivät. Miksi mä löydän vain niitä kylmiä ja tylsiä. Miksen hymyilyn lisäksi pyydä sua kahville töiden jälkeen?
Siksi että olen kyllästynyt vääriin ihmisiin. on harmittavaa vain jättää vastaamatta kun he eivät ymmärrä ettei edes kahvilla käynnissä ole mitään järkeä. Jäävät roikkumaan, tai että jäisi itse kiinni mahdottomaan. Ehkä sittenkin kuten niin monet muut olen kiinni entisessä. Pidän kädessä pientä narunpätkää, jonka toinen pää on kerällä satojen kilometrien päässä. Yritän vetää sitä lähemmäs tai ainakin saada sen mukaani, mutta niin ei tapahdu. Kestää vain tuskallisen pitkään kunnes se kerä purkautuu kokonaan. Ehkä sitten saan sinut elämääni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo oli jotain koskettavaa, suurta, hienoa.
Oooh..
Toisinaan, illan myöhäisinä hetkinä sitä unohtaa kiireen ja osaa kirjoittaa kauniisti. Kaiken hektisen kiireen keskellä unelmoida siitä että olisi joku, joka saisi ne kauniit ajatukset pintaan jatkuvasti.
Harmi etten kulje bussilla...
se on totta.ei pitäis ajatella että nyt se on sitten yhteinen elämä,jos joku pyytää kahville.
tai sitten niin että jos joku pyytää teelle baariin se on sitten niin että alkaa tehdä kauheesti mieli!"sitä"yhtä asiaa.ehkä hän siksi pyysikin minua olen ajatellut.tämä mies olisi halunnut heti kohta sänkyyn kanssani,ja minä kun todella halusin vain jutella hänen kanssaan.pitääkö tulla varovaiseksi ja torjuvaksi?minusta ei.ollaan vaan rohkeita.mutta ei olla epätoivoisia.olen nyt pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen että jos mä sitten joudun olemaan yksin..mutta kesä koittaa taas pian,ja suomalaiset rohkaistuu..välttämättä ei tuu seksiä(mulle)mutta toivossa on hyvä elää;)))))
Kiitos kauniista ajatuksistasi kenelle ne sitten olikin tarkoitettu!
Ehkä meitä surullisia ihmisiä busseissa on monia menossa eri suuntiin... Sisälläni on suuri suru ja bussi on oikeastaan ainoa paikka, jossa voin rauhassa surra. Lapseni on vakavasti sairas ja läheinen ihminen kuoli hiljakkoin. Tuntuu, että olen niin yksin suruni kanssa. Lapselleni en voi näyttää suruani. Minun pitää olla vahva. En jaksa iltaisin lähteä mihinkään, eikä ole ketään, jonka kanssa jutella. Olisi pitänyt hankkia kumppani ennenkuin tuli vaikeuksia elämääni. Nyt ei ole enää voimia lähteä etsimään.
Ehdotan sinulle juttele hänelle. Voit tuoda ehkä iloa hänen elämäänsä. Joskus sitä on niin yksin surunsa kanssa. Et menetä mitään, jos puhut. Voit voittaa syvällisen ihmisen seuraksesi.
Terveisin [email protected]