Miten te tulette toimeen terveyskeskuslääkäreitten kanssa, ymmärtääkö ne MS:n, vai oletteko luovuttaneet ja käytte yksityisillä?
Minulla ei ole 12vuoteen ollut työpaikkalääkäriä ja olen joutunut turvautumaan terveyskeskukseen.(persaukinen, yleensä työtön tai pätkätyöläinen) Joka kerta on eri lääkäri ja yleensä ne ei ymmärrä mitään. Tietääköhän ne edes, että MS on sairaus, kuvittelevat naimattoman siviilisäädyksi?
Olen sairastanut 20vuotta mäsää, en piikitä interferonilla, shuupit on ollut sen harvassa. Ulospäin näytän terveeltä mut kaikki ongelmat kusemisesta väsymiseen on, joitain sairaalakeikkojakin on tullut koettua.
Nyt on elämässä se vaihe, et kelaan osa-aika eläkettä, sen verran rankkaa on nykyinen tahti, et ei vanha enää jaksa tätä pätkätyöttömyyden kulta-aikaa. Mahdollisuus onkin siirtyä kevyempiin duuneihin 5tuntia/päivä vakituiseksi, ihan toiselle alalle.
Olin eilen uudella omalääkärillä, joka puhui suomea, vaikkei ollutkaan hänen äidinkielensä. (Edellinen ei edes suomea puhunut.) Olin tehnyt sairaudestani kirjallisen tallenteen, jonka lääkärilleni ojensin, siinä toivossa, että hän sen lukisi. (Oma pää pätkii sen verran, etten muistiini luota.) Hän vain vilkaisi A4:sta ja kysyi mikä vaivaa, kerrottuani jotain mitä olin luetellut paperilla kauhisteli nukahduslääke (stilnoct) käyttöäni ja muistutti, että mitenkä voin sitten 65vuotiaana nukkua, kun niin nuori vielä olen. (45v.) Totesin eläväni tätä päivää, syöneeni niitä jo reilut 10vuotta ja että jalat pitävät edelleen hereillä ja psyyke kärsii jollen nuku. (kärsiihän tuo psyyke kyllä muutenkin) Kyllä hän reseptini uusi pitkin hampain, mutta asia, jonka vuoksi lääkäriin menin, hän ohitti täysin. Ja niin ohitin itsekkin monta asiaa, minkä olin paperille printannut. Siis unohdin. Asiani koski jalkojani, säteilevää hermosärkyä, ainakin sitä sen luulen olevan. Omaan myös levottomat jalat, ei niin kuin Ismo laulaa vaan sisältäpäin kutisevat.
No, kysymykseni teille ei ole oireeni vaan kuinka te tulette uskotuksi terveyskeskuslääkäreitten kanssa. Tajusin taas kerran olevani arvauskeskuslääkäreitten takia uhrin asemassa ja se on perkelettä!!!!
Huumori auttaa, sen kaiketi tiedän, vaan aika ajoin olen epätoivoinen Eläkepaprut kaiketi kannattaa varmaankin hoitaa MS-neuvolan kautta ja uhrata siihen kallisarvoisia senttejäni.
Kommentteja odottaen yhteisen tien kulkijoilta.
Tämäkin jo helpotti tätä yksinäisen naisen mäsämatkaa.
Minulla ei ole 12vuoteen ollut työpaikkalääkäriä ja olen joutunut turvautumaan terveyskeskukseen.(persaukinen, yleensä työtön tai pätkätyöläinen) Joka kerta on eri lääkäri ja yleensä ne ei ymmärrä mitään. Tietääköhän ne edes, että MS on sairaus, kuvittelevat naimattoman siviilisäädyksi?
Olen sairastanut 20vuotta mäsää, en piikitä interferonilla, shuupit on ollut sen harvassa. Ulospäin näytän terveeltä mut kaikki ongelmat kusemisesta väsymiseen on, joitain sairaalakeikkojakin on tullut koettua.
Nyt on elämässä se vaihe, et kelaan osa-aika eläkettä, sen verran rankkaa on nykyinen tahti, et ei vanha enää jaksa tätä pätkätyöttömyyden kulta-aikaa. Mahdollisuus onkin siirtyä kevyempiin duuneihin 5tuntia/päivä vakituiseksi, ihan toiselle alalle.
Olin eilen uudella omalääkärillä, joka puhui suomea, vaikkei ollutkaan hänen äidinkielensä. (Edellinen ei edes suomea puhunut.) Olin tehnyt sairaudestani kirjallisen tallenteen, jonka lääkärilleni ojensin, siinä toivossa, että hän sen lukisi. (Oma pää pätkii sen verran, etten muistiini luota.) Hän vain vilkaisi A4:sta ja kysyi mikä vaivaa, kerrottuani jotain mitä olin luetellut paperilla kauhisteli nukahduslääke (stilnoct) käyttöäni ja muistutti, että mitenkä voin sitten 65vuotiaana nukkua, kun niin nuori vielä olen. (45v.) Totesin eläväni tätä päivää, syöneeni niitä jo reilut 10vuotta ja että jalat pitävät edelleen hereillä ja psyyke kärsii jollen nuku. (kärsiihän tuo psyyke kyllä muutenkin) Kyllä hän reseptini uusi pitkin hampain, mutta asia, jonka vuoksi lääkäriin menin, hän ohitti täysin. Ja niin ohitin itsekkin monta asiaa, minkä olin paperille printannut. Siis unohdin. Asiani koski jalkojani, säteilevää hermosärkyä, ainakin sitä sen luulen olevan. Omaan myös levottomat jalat, ei niin kuin Ismo laulaa vaan sisältäpäin kutisevat.
No, kysymykseni teille ei ole oireeni vaan kuinka te tulette uskotuksi terveyskeskuslääkäreitten kanssa. Tajusin taas kerran olevani arvauskeskuslääkäreitten takia uhrin asemassa ja se on perkelettä!!!!
Huumori auttaa, sen kaiketi tiedän, vaan aika ajoin olen epätoivoinen Eläkepaprut kaiketi kannattaa varmaankin hoitaa MS-neuvolan kautta ja uhrata siihen kallisarvoisia senttejäni.
Kommentteja odottaen yhteisen tien kulkijoilta.
Tämäkin jo helpotti tätä yksinäisen naisen mäsämatkaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mun pitää kyllä kehua omaa lääkäriäni. Hän kyllä kuuntelee auliisti mäsään liittyviä pyyntöjäni ja kirjoittaa reseptit, kun olen saannu näiltä keskustelu foorumeilta päähäni koittaa, jotain "poppakonsti" lääkettä esim. fatikkiin ym.
Ja huomauttaa viellä, että hän kuuntelisi mielellään miten ovat tehonneet. Viimeeksi joulun alla kävin pyytämässä lähetteen kortisonipulssiin, jossa en ole viiteen vuoteen ollut. (oli tosi huono kunto) No seuraavana aamuna olin sairaalassa.
Ja myös kirjoitti lähetteeseen, että asiani ovat vähän "retuperällä", koska en käy missään neurologeilla ja pyysi sairaalassa tarkistamaan kaikki asiani.
No sairaalassa varattiin kyllä aika tähän ja luvattiin lähettää aika postitse. Heti tulikin ruskea kuori postissa, mutta en hosunut sen avaamista, koska ajattelin sisällöksi laskua sairaala reissustani.Kun parin viikon päästä pitkin hampain avasin, se olikin ohi mennyt aika neurologille ! ( Laskua ei ole vielläkään tullut)
Olen vähän sitä mieltä, että tähän sairauteen ei paljonkaan vaikuta, jos 27 v neurologi kysyy "kuis nyt on menny"
No "lujaa" ei ainakaan pääse menemään...
On tietenkin erilaisia ja järkevämpiä ms ihmisii, jotka haluaa käydä kertomassa juttujaan.
Hienoa, että edes jollain homma toimii! Olet yksi harvoista.
Ja edelleen ihanaa, että huumori kukkii!
Lujaa voi silti mennä vaikka ei itse pääsekään lujaa perässä.
Vauhdikasta talvea sinulle ja muille!
Mulla ainakin on ihan sama homma noiden terveyskeskuksen lääkärien kanssa.
Ihan ensiksikin se juuri, että 99% heistä ei enää puhu suomea kuin korkeintaan hoonosti ja toiset ei lainkaan. Itse puhun viittä kieltä, mutta silti yhteistä kieltä ei tunnu löytyvän. Tuntuu, että täytyisi opetella venäjää ihan vaan sitä varten, jotta voisi mennä lääkäriin. Kukahan maksaa kielikurssin?
Oma lääkärini terveyskeskuksessa kysyi minulta ihmetellen, että mitä minä puhuin jostain ihmeen näköhermontulehduksesta, jos minulla kuitenkin oikeasti onkin ms-tauti. Mitähän siihen sitten pitäisi sanoa??? Tilanne oli kovin huvittava, että minä, jolla ei ole minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta, päädyin pitämään lääkärille esitelmää ms-taudista.
Muutama vuosi sitten kävi niin, että menin lääkärille valittamaan astmaani ja pyytämään uutta reseptiä avaavasta piipusta loppuneen tilalle. Lääkäri käski minun hakea luontaistuotekaupasta mehiläistippoja. (kirjoitti mulle vielä oikein lapunkin mukaan, jossa luki: mehiläistippoja) Hän oli kuulemma käyttänyt niitä venäjällä lääkärinä ollessaan jo kolmekymmentä vuotta. Kysyin vaan, että anteeksi mitäh? Yritin selittää, että tarvitsen sen piipun, etkö näe, että tukehdun seuraavaksi ja että mehiläiset ei taida tässä nyt auttaa, mutta hän pysyi kannassaan. Sitten menin yksityiselle, joka ihmetteli, että miksi minä en käytä sitä piippua, kun näytän siltä, että tukehdun seuraavaksi. Nih.
Että tällasta. ilolla mennään. =)
Tosi on, että arvauskeskuksessa kävijäpiiri on harvemmin "vakavasti/pysyvästi" sairaita...yleensä siellä potilaat ovat flunssan, vatsataudin, tms "pienemmän" asian vuoksi.
Kun itselläni oli ensi-oireet 80-luvulla, 95% vartalostani puutui totaalisesti, niin lääkäri arvauskeksuksessa laittoi oireet tupakoinnin piikkiin..."poltat liikaa"...ja tätä samaa hommaa jatkui parisen kuukautta...kävin arvauskeskuksessa ja lääkäri vaan kiven kovaan väitti tupakoinnin olevan syynä...sitten lopetin tupakoinnin ja oireet sen kuin jatkuivat ja menin uudestaan taas lääkärille ja taas vaan lääkäri väitti tupakoinnin olevan syynä...Kun kerroinkin lopettaneeni tupakoinnin niin lääkäri alkoikin syyttää sitten oireista pintaverenkiertoa...että näin...siis kun lääkäri päättää epäillä vaan jotain niin siitä diagnoosista pidetään kiinni..(eihän sitä virheitä voi myöntää)...ja kun potilas itse huomaakin ensin että lääkäri oli väärässä niin äkkiä keksitään jotain muuta hatusta...ja taas väärä diagnoosi! Puutuminen loppujen lopuksi lakkasi itsestään kuukausien kuluttua...ja noin 10 vuotta myöhemmin sain sitten vihdoin oikean diagnoosin työpaikkalääkärini kautta.
Kun sain diagnoosini niin menin kuulemaan sen neurologiseen sairaalaan jonka jälkeen kävin siellä aina kontrollikäynneillä, aluksi pari kertaa vuodessa, koska käytin betainterferonia, sen lopetettuani niin kerran vuodessa. Siellä käyminen oli myös aika "turhaa"...esim. lähes joka kerta tarvitsin uuden lääkärintodistuksen ja sen tuleminen kotiini kesti yleensä ainakin parisen kuukautta...ellei jopa kolme...kuitenkin sain soitella sinne aina ja pyydellä ja muistuttaa niitä...Tämä neurologi lääkäri oli kuulemma niin kiireinen ettei ole ehtinyt tehdä. Parisen kertaa kun lausunto vihdoin ja viimein kotiini tuli...oli siellä tietoja väärin...viimeisimmässä mm. maininta että olen "työkykyinen"...(Olen ollut jo työkyvyttömyyseläkkeellä n. 4 vuotta)...että sellaista omista kokemuksista...
Päätin lopettaa kokonaan myös tuon sairaalan neurologin luona käynnit...Aion mennä "testaamaan" MS-neuvolaa...luulisi siellä ainakin saavan asiantuntijan apua...Tosin se on kyllä huomattavasti kalliimpaa....mutta eiköhän se ole hinnan väärti jos vain siellä hommat hoidetaan niin kuin pitää!
Kait se niin on tänäpänä, et kunnallinen terveyshuolto on mättää ja pahasti. Huvittavaa kun luin jostain päivälehdestä ihmisten olevan tyytyväisiä omalaakääreihinsä. Hah! Sama kuin vuosia sitten soitin stadin Liikennelaitokselle antaakseni ruusuja-ja risuja-sivuille palautetta risuista, bussilinjoja oli lopetettu useita.
Niin virkailija vaan toisti kuinka paljon paremmin asiat nyt ovat. Paremmin kun useita reittejä lopetettiin?
Taidamme elää aikaa "Keisarin uudet vaatteet" Ja sitten taputuksia kuin itäisessä naapurissamme aikoinaan.
Noissa MS-jupinoissa (Masku muut kurssit) olen kasvanut omahoitajaksi, vaan tuo lääketieteellinen opiskelu on kuitenkin sen verran niukkaa, että silloin tällöin tarvitsisi ammattilaisapua. Onneksi meidän terkkarissa on upeita hoitajia ja niihin olen jonkinverran tukeutunutkin
Osaltani taitaa tulla halvemmaks käydä MS-neuvolassa, kuin tankkaamassa jotain tietoa ulkomaisen lekurin päähän. Ei silti samanlaisia on ihan aidot suomalais lääkäritkin olleet. Yksi lääkäri jätti hoitamatta (hoisi 2min) eikä halunnut ymmärtää kipuani ja tuskaani, olin kaatunut ja selkänikama murtui. Se hoidettiin sitten monen, monen käynnin jälkeen ja silloinkin oli eri lekuri, 8.san kuukauden jälkeen pääsin kuvauksiin. Tai eihän sitä hoitaa voinut, syön kipulääkkeitä edelleen jo 12vuotta. Ammattilaisen asialla, olisin vain saanut vakuutuksesta korvaukset. Olin silloin niin maassa, ettei ollut voimia valittaa potilasasiamiehelle. Kyseinen lääkäri on elämäni pahin kammo. Vihaan häntä! Tarvitsisi sitä varten mielenterveys apua, mutta kun sekin on yhtä tyhjän kanssa. Näistä syistä johtuen tajuan, että olen uhrin asemassa. Ja en halua, en suostu. Sitä uhrina oloa on elämässäni ollut jo aivan liikaa, alkoholista perheestä kun olen lähtöisin.
Kaiketi se on tosiasiat hyväksyttävä ja hoidettava itsensä MS-neuvolan kautta ja käydä vain veri, ym .kokeissa terkkarilla.
Yksi tietty on säälikeppi, tasapaino takkuaa ja jos hakisin lääkäreitä varten kävelytuen, niin ymmärrys voisi olla niillä olla vähän toinen. (joskus tän tajusin kun oli keppi käytössä)
Vai koska lähdetään kapinaan, tarvitsemme hoitoa, ymmärryskin olisi ihan jees!!
Kiitoksii teille kaikille, en ole yksin tässä mäntissä tilanteessa. Tuetaan me toisiamme. Mukavaa viikonloppua, itselläni nuo jalat oireilevat sen verran rankasti, että tänään aion nauttia juhlien vanhojen kamujen kanssa. Hakea hyvää mieltä ja onnellisuutta, unohtaen mäntit lääkärit. Kyllä onnellisuus ja myönteinen asenne on tässä sairaudessa paras lääke.
;) miss mäsä antaa kaikille suukon, smack!!
kun suomalaiset lääkärit haluavat lähinnä sairaalatöihin tai terveyskeskuslääkäreiksi Ruotsiin ja Norjaan- siellä lienee n 1500 Suomen kouluttamaa lääkäriä.
Oiskos nyt niin, että on saatu sitä, mitä on tilattu?
MS-neuvolan lääkärit ovat minusta ainakin ollet erittäin asiallisia ja ammattilaisia. Olen heidän palvelujaan käyttänyt viimeisenä oljenkortena. En tiedä heidän nykyisiä taksojaan mutta toimivat siten, että Kelakorvaus jo pois otettu. Enkä ole varma mutta käsittääkseni haluavat, että on jäsen. 12e/vuosi. Ehkä olet tietoinen, kuitenkin tiedoksi muille. Jäsenyyteen kuuluu myös loistava Avain-lehti.
MS.neuvola oli sairauteni alkuaikona tukeni ja turvani pahaa maailmaa vastaan, suuri kiitos heille!!
Tuossa MS-liiton linkki:
Liittykää!!
http://www.ms-liitto.fi/index.phtml
Harmi kuulla, ettei mainitsemassasi neurologisessa sairaalassakaan asiat skulanneet. En tiedä missä kaupunkissa vaikutat,itse olen ajatellut joskus testata stadin Hyksin neurologia. Vaan se lähete, siltä arvauskeskuksen lääkäriltä ilman shuubia on se tuskallisen vaikeaa.
En enää ole niin epätovoinen kuin muutama päivä sitten. Hyväksyn asiat ja toimin niiden mukaan. Totesin taas kerran kuinka ilo ja hyvämieli nostavat ylöspäin.
MS-taudin hoitoon tarvitaan riittävää asiantuntemusta. Ei tietenkään jollain tk-lääkärillä sitä ole. kirjoituksianne lukiessani ajttelin, että onnellisessa asemassa olen, kun saan käydä saman, erittäin pätevän neurologin ja hoitajan vastaanotolla säännöllisesti. Tsemppiä teille!! koettakaa jaksaa vaatia kunnon hoitoa itsellenne!
Siis se että käytät tk lääkäriä. Eikö sinulla ole omaa neurologia ja ms-hoitajaa? Jospa sitä systeemiä ei sitten joka paikassa ole. Minulla on myös sairauden alkuvaiheessa huonoja kokemuksia tk lääkäreistä, ennenkuin pääsin neurologille. Oma neurologini on aivan ihana tyyppi. Hän jopa sanelee joka käyntikertani jälkeen vaivani sanelukoneeseen minun kuulteni (esim. kirjoittaessaan b-lausuntoa), jotta voin heti korjata jos hän unohtaa jonkin seikan mainita. Olen tällä hetkellä määräaikaisella kuntoutustuella ja olen päättänyt hakea koko eläkettä. Olen sinun ikäisesi ja myös pätkätyöläinen. En jaksa enää sitä rumpaa =saat töitä jos saat ja vähäksi aikaa. Ja sitten kun mahdollisen työpaikan saat onkin jo shuubi päällä. Siinä kärsii jo psyyke ja talous, muista ms-tautiin liittyvistä vaivoista puhumattakaan. Eihän tässä maassa riitä töitä terveillekään. Tietenkin on eri asia jos työelämässä vielä kykenee ja haluaa olla.
Jaksamista sinulle!