Työttömyys, alhainen koulutus, yksinhuoltajuus, päihteet ja sairaudet suistavat ihmisiä köyhyyteen. Jokaisella lähes 680 000 köyhästä on oma tarinansa.
Suomalainen köyhä 2016 ei ole vain syrjäytynyt, työtön ja alkoholisoitunut mies, kolmen lapsen pienipalkkainen yksinhuoltaja tai pienellä eläkkeellä kituutteleva yksinäinen vanhus.
Ongelma on monimutkaisempi kuin 1990-luvun laman seurauksena. Tätä mieltä on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vanhempi tutkija Jouko Karjalainen.
– Jos suunta ei käänny, köyhien määrä kasvaa,
Monen köyhyys on perittyä. Itä-Suomen yliopistossa väitöskirjaansa valmisteleva Maria Ohisalo kertoo lapsiperheköyhyyden kolminkertaistuneen vuosina 1995–2010.
– Sitä on edelleen paljon, pahinta yksinhuoltajaperheissä, hän sanoo.
Ohisalo on käsitellyt tutkimuksissaan sosiaaliavun ulkopuolella olevien köyhien pärjäämistä.
Asumisen kalleus ja työttömyys ovat suurimmat syyt, Ohisalo sanoo.
Aikoinaan Suomessa pyrittiin takaamaan kaikille yhtäläiset mahdollisuudet. Ei enää 1990-luvun laman jälkeen. Nyt nähdään sukupolvien yli jatkuvaa huono-osaisuutta.
Köyhyyteen voi altistua jo varhaislapsuudessa. Vähävaraisissa perheissä ei esimerkiksi ole yhtä paljon kirjoja kuin varakkaimmissa. Kotona hoidetut lapset voivat jäädä vaille varhaiskasvatuksen tuomaa sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Pienten lasten puhetaidoissa on havaittu ongelmia, jos aikuiset keskittyvät lapsen sijasta someen.
Säännölliset leipäjonokäynnit auttavat selviytymään, aikatauluttavat elämää ja tuovat yhteisöllisyyttä. Toisten elämä sujuu tarjousten ja kirpputorien avulla.
Kaikkien voimat eivät sellaiseen riitä, sillä köyhän on tasapainoiltava myös terveyden, sosiaalisten suhteiden ja jaksamisen kanssa.
Jouko Karjalainen on tehnyt paljon tutkimusta köyhien parissa ja nähnyt, mistä kaikesta voi tinkiä.
– Lasten vanhemmat tinkivät ensin omista tarpeistaan, jopa lääkemenoista ja terveydenhuollosta. Lasten harrastuksiin puuttuminen on monelle iso kipupiste, Karjalainen sanoo.
Pitkittynyt työttömyys ja vieraantuminen ajavat toivottomuuteen. Ihminen sopeutuu, kun usko ja halu päästä työmarkkinoille hiipuvat.
– Näin käy etenkin 1990-luvun lamasta lähtien työttöminä olleille, Karjalainen sanoo.
Asumistuki on köyhimpien tärkein tukimuoto, koska asuminen syö usein yli puolet tuloista. Samalla puolet sosiaaliturvasta saatavista tuloista on asumisperusteista.
Kolmasosa yksinhuoltajista elää köyhyysrajan alapuolella. Esimerkiksi pienipalkkaisten palvelualojen naisten työmarkkina-asemaa on jatkuvasti heikennetty. Heidän tukijärjestelmiensä vahvistaminen vähentäisi tehokkaasti köyhyyttä.
Vaikka työllisten köyhyys lisääntyy, on työttömyys edelleen köyhyyden suurin syy, Jouko Karjalainen sanoo.
Nyt keskiluokka pienenee ja köyhien määrä kasvaa. Pienipalkkaisia töitä on entistä enemmän. Rakennemuutos teollisesta tuotannosta palveluihin laskee palkkoja. Ne Nokia-insinöörit ja Kuusankosken paperimiehet, jotka vaihtoivat hoiva- tai kaupan alalle, tuntevat sen nahoissaan.
https://protv.fi/koyhyyden-monet-kasvot/
Suomalainen köyhä 2016 ei ole vain syrjäytynyt, työtön ja alkoholisoitunut mies, kolmen lapsen pienipalkkainen yksinhuoltaja tai pienellä eläkkeellä kituutteleva yksinäinen vanhus.
Ongelma on monimutkaisempi kuin 1990-luvun laman seurauksena. Tätä mieltä on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vanhempi tutkija Jouko Karjalainen.
– Jos suunta ei käänny, köyhien määrä kasvaa,
Monen köyhyys on perittyä. Itä-Suomen yliopistossa väitöskirjaansa valmisteleva Maria Ohisalo kertoo lapsiperheköyhyyden kolminkertaistuneen vuosina 1995–2010.
– Sitä on edelleen paljon, pahinta yksinhuoltajaperheissä, hän sanoo.
Ohisalo on käsitellyt tutkimuksissaan sosiaaliavun ulkopuolella olevien köyhien pärjäämistä.
Asumisen kalleus ja työttömyys ovat suurimmat syyt, Ohisalo sanoo.
Aikoinaan Suomessa pyrittiin takaamaan kaikille yhtäläiset mahdollisuudet. Ei enää 1990-luvun laman jälkeen. Nyt nähdään sukupolvien yli jatkuvaa huono-osaisuutta.
Köyhyyteen voi altistua jo varhaislapsuudessa. Vähävaraisissa perheissä ei esimerkiksi ole yhtä paljon kirjoja kuin varakkaimmissa. Kotona hoidetut lapset voivat jäädä vaille varhaiskasvatuksen tuomaa sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Pienten lasten puhetaidoissa on havaittu ongelmia, jos aikuiset keskittyvät lapsen sijasta someen.
Säännölliset leipäjonokäynnit auttavat selviytymään, aikatauluttavat elämää ja tuovat yhteisöllisyyttä. Toisten elämä sujuu tarjousten ja kirpputorien avulla.
Kaikkien voimat eivät sellaiseen riitä, sillä köyhän on tasapainoiltava myös terveyden, sosiaalisten suhteiden ja jaksamisen kanssa.
Jouko Karjalainen on tehnyt paljon tutkimusta köyhien parissa ja nähnyt, mistä kaikesta voi tinkiä.
– Lasten vanhemmat tinkivät ensin omista tarpeistaan, jopa lääkemenoista ja terveydenhuollosta. Lasten harrastuksiin puuttuminen on monelle iso kipupiste, Karjalainen sanoo.
Pitkittynyt työttömyys ja vieraantuminen ajavat toivottomuuteen. Ihminen sopeutuu, kun usko ja halu päästä työmarkkinoille hiipuvat.
– Näin käy etenkin 1990-luvun lamasta lähtien työttöminä olleille, Karjalainen sanoo.
Asumistuki on köyhimpien tärkein tukimuoto, koska asuminen syö usein yli puolet tuloista. Samalla puolet sosiaaliturvasta saatavista tuloista on asumisperusteista.
Kolmasosa yksinhuoltajista elää köyhyysrajan alapuolella. Esimerkiksi pienipalkkaisten palvelualojen naisten työmarkkina-asemaa on jatkuvasti heikennetty. Heidän tukijärjestelmiensä vahvistaminen vähentäisi tehokkaasti köyhyyttä.
Vaikka työllisten köyhyys lisääntyy, on työttömyys edelleen köyhyyden suurin syy, Jouko Karjalainen sanoo.
Nyt keskiluokka pienenee ja köyhien määrä kasvaa. Pienipalkkaisia töitä on entistä enemmän. Rakennemuutos teollisesta tuotannosta palveluihin laskee palkkoja. Ne Nokia-insinöörit ja Kuusankosken paperimiehet, jotka vaihtoivat hoiva- tai kaupan alalle, tuntevat sen nahoissaan.
https://protv.fi/koyhyyden-monet-kasvot/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Silminnäkijä: Elämää köyhänä
https://www.youtube.com/watch?v=E2GYLkrGZNM&index=4&list=PLeSRKiJKOJ3W6xiFnACamga0z3QA_-yrb
Köyhillä nykysuomalaisilla ihan oikeasti on huonommat käytöstavat kuin muilla. Huolimatta siitä, että esim. 40-vuotiaat suomalaiset on joka iikka saaneet suurempaa sosiaaliturvaa, kuin mitkään aiemmat polvet. Olen joskus yrittäny ikäisteni köyhien tai köyhiksi mieltämieni kanssa keskustella ja köyhät on eniten materialistisia ja kiinnostuneita muiden varallisuudesta. Myös kateellisia usein. Koska hekin haluaisivat, että heillä olisi jokin ammatillinen status ja tyhmyyttään ja laiskuuttaan heillä ei ole sitä. Köyhät on ikänsä eläneet joissakin lähiöissä ja rupisissä vuokrabokseissa, joissa nostattavat kaunaansa keskiluokkaa kohtaan. En aiemmin ajatellu näin. Mä olen aina mieltänyt, että köyhät ihmiset on suvaitsevaisempia kuin rikkaat tai keskiluokkaiset, mutta pakko todeta että ei se ole niin. Kokemusteni Suomi24:sta perusteella. Tälläkin palstalla kun olen täysin empaattisesti yrittänyt keskustella, että mitään kirjoittajaa en ole halveksunut vaan kirjoitelllut yleisellä tasolla, niin sakki on ollu pilkkaamassa mua, jotka tänne kirjoittaa...
Älkääkä viittikö olla niin törkeitä, että laitatte tänne Suomi24-palstoille mitään akateemista sisältöä. Nää Suomi24-keskustelupalstat on vertaiskeskustelun palstoja, joissa kuuluu keskustella omin sanoin ja jos ei siihen pysty, kandee olla kirjoittamatta kokonaan. En alennu ottamaan kantaa mihinkään tutkimuksiin, koska en ole sellaisella foorumilla ollenkaan, mutta sen voin kysyä, että mikä vitun lapsiperheköyhyys? Suomessa vai? Lapsiperheet on ainoita Suomessa, jotka saa maan kaikki sosiaalituet. Jos on lapsiperheköyhyyttä, niin mitähän mahtaa olla sitten muiden köyhyys ja millä tasolla? Se on kyllä totta, että keskiluokka pienenee, koska ei enää synny entiseen malliin mahdollisuuksia kouluttautumalla parantaa välttämättä sosiaalista ja taloudellista asemaansa ihmisillä. Mutta se on ihan systemaattisen politiikan syy. Jotkut on halunneet tähän maahan luoda halpatyömarkkinat, vaikka se vääristää kilpailua, että pätkätyösukupolvet on pakotettu elämään symbioosissa työssäkäymisen ja sosiaaliturvan kanssa. Ennen aikaan oli niin, että jos olit ahkera ja kävit koulus hyvin, sait elinikäisen viran. Nykyisin on lähes lottovoittoon verrannollista saada vakituinen työpaikka tai virka koulutustakin omaavilla ihmisillä. Ja maan talouslamasta kertoo sekin, että kaikki on kuppaamassa julkista sektoria. No siinä jää pian tyhjä käteen, kun oikeasti se alta kaksmiljoonaa veronmaksajaa on tulevaisuudessa vain maksimissaan miljoona veronmaksajaa ja porukkaa Suomessa on kohta likimain kuusmiljoonaa ihmistä.
"Olen joskus yrittäny ikäisteni köyhien tai köyhiksi mieltämieni kanssa keskustella ja köyhät on eniten materialistisia ja kiinnostuneita muiden varallisuudesta."
Tämähän on juuri ymmärrettävää käytöstä ihmiseltä, joka köyhyytensä vuoksi joutuu jatkuvasti olemaan rahasta ja materiasta kiinnostunut! Kun varallisuutta ja tuloja on riittävästi, ei tarvitse käyttää aikaansa niiden pohtimiseen.
"Mä olen aina mieltänyt, että köyhät ihmiset on suvaitsevaisempia kuin rikkaat tai keskiluokkaiset, mutta pakko todeta että ei se ole niin."
Miksi olet näin mieltänyt? Köyhä tietysti ymmärtää paremmin toista köyhää, mutta onhan köyhälläkin ennakkoluulonsa. Köyhyys jopa tukee ennakkoluuloisuutta, jos ei ole varaa hypätä lentokoneeseen katselemaan huvikseen muita kulttuureja.
Sosioekonomista asemaa enemmän suvaitsevaisuus linkittyy koulutukseen: Mitä laajempi koulutus, sitä todennäköisemmin suvaitsevainen. Ja toisaalta laajempi koulutus mahdollistaa helpommin korkean sosioekonomisen aseman, joten hyvätuloiset ovat yleensä suvaitsevaisempia.