Muistutus ydinvoiman VAARALLISUUDESTA ! !

Tuo betonikolossi on pahempi rahareikä ja musta aukko kuin Talvivaara!

Vedä YLEVEROLOINEN PÖLYPILLU VITTU PÄÄHÄSI JA NIELAISE!!!

!00 vuoden kuluttua öljyn loputtua ihmiskunnan rippeet taistelevat lähiruoasta säteilevässä maailmassa.

Kika tietää kustannusarvion? Siis pelkästään tälle nyt valmistuneelle kolossille? Mukaanhan tietysti pitää laskea kaikki kokonaiskustannukset, siis siitä mitä sai neloskattilan räjähdys aikaiseksi 1986, mitä maksoi eka sarkofagin rakentaminen. Ja varsinkin se, mitä TULEE MAKSAMAAN TULEVAISUUDESSA tuon kaiken paskan suojaaminen ja pitäminen ihmisistä ja eläimistä erossa.

Voi vitjat.

Ukraina kärsii neuvostoajasta vielä pitääään.

Ydinvoima on puhtainta ja parasta energiaa. Vain vihervasuri pienine aivoineen ja tuloineen ei sitä ymmärrä.

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui lauantaina 26. huhtikuuta 1986 Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa Tšernobylin ydinvoimalaitoksessa lähellä Prypjatin kaupunkia. Tuhoutunut ydinreaktori oli vesijäähdytteinen ja grafiittihidasteinen RBMK-1000-tyyppinen. Ydinvoimalaonnettomuuden INES-yksikkö oli INES 7 (vakavin onnettomuus). Tšernobylin onnettomuus oli tähän mennessä kaikkien aikojen vakavin ja tuhoisin ydinvoimalaonnettomuus.
Onnettomuuden vaikutuksia mukaan lukien erilaiset arviot kuolleisuudesta on käsitelty tarkemmin alempana omassa kappaleessaan.
Ukraina arvioi onnettomuuden jälkikustannuksiksi 150 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuosina 1986–2000, mikä on 5–7 prosenttia Ukrainan valtion budjetista.[1]

Tšernobylin Vladimir Leninin mukaan nimetty ydinvoimala sijaitsee noin 18 kilometrin päässä Tšernobylistä Pripet-joen yläjuoksulla lähellä Prypjatin kaupunkia. Yhteensä neljä reaktoria tuottivat lähes 4 000 megawatin sähkötehoa, joka oli noin kymmeneksen Ukrainan SNT:n sähköntarpeesta. Laitoksen jäähdytysaltaan pituus oli yli neljä kilometriä. Ensimmäisen reaktorin rakentaminen aloitettiin vuonna 1970, ja se otettiin käyttöön vuonna 1977. Vuonna 1986 laitoksessa oli neljä reaktoria ja rakenteilla oli viides ja kuudes reaktori, joiden oli tarkoitus valmistua vuonna 1988.
Tuhoutunut neljäs reaktori edusti epävakaaksi tiedettyä RBMK-1000-tyyppiä, jota rakennettiin vain Neuvostoliitossa eikä onnettomuuden jälkeen enää sielläkään. Se oli grafiittihidasteinen, ja siinä käytettävä polttoaine oli sijoitettu 1 600 paineputkeen, joista höyry siirtyi suoraan turbiinihallin generaattoreihin. Itse reaktori oli lujatekoisen betonirakennuksen sisällä osittain maan alla. Reaktorihalli ylettyi 90 metrin korkeuteen, ja yläpinnan läpimitta oli 13 metriä. RBMK-reaktori, joka oli suunniteltu tuottamaan myös plutoniumia aseteollisuuden käyttöön, tunnetaan useista suunnitteluvioistaan ja onnettomuudelle alttiista suunnittelustaan. Siinä on 1 600 polttoainekanavaa ja niiden yläpuolella 200 tonnia painava lastausnosturi. Itse reaktorissa oli noin 190 tonnia uraania, 1 700 tonnia grafiittia ja 180 booriteräksistä säätösauvaa.
25. huhtikuuta 1986 voimalaitoksen neljännen reaktorin miehitys oli viikonlopun takia alle 150 henkilöä.

Tšernobylin onnettomuuden syyt ja kulku ovat olleet onnettomuuden jälkeen intensiivisen kansainvälisen tutkimuksen kohteena. Onnettomuuden kulku tunnetaan sekunnilleen, ja sen tekniset syyt on pystytty johtamaan yksittäisiin reaktorin osiin asti. Myös käytössä, valvonnassa ja turvallisuuskulttuurissa tehdyt onnettomuuden mahdollistaneet virheet on pystytty yksilöimään. Onnettomuuden syitä koskevia tutkimuksia ovat julkaisseet YK:n alainen Kansainvälinen atomienergiajärjestö,[2] OECD:n alainen NEA[3] ja lukuisat yliopistot ja tutkijaryhmät, mukaan lukien Neuvostoliiton onnettomuustutkimuskomissio.[4]
Julkaistujen onnettomuusraporttien tulokset tukevat toisiaan, joskin niissä saatetaan painottaa eri syiden merkitystä kokonaisuudessa eri lailla. Tutkimusten tuloksena tiedetään, että Tšernobylin onnettomuuden mahdollistivat vakavat puutteet laitoksen suunnitteluperiaatteissa ja suunnittelussa (mukaan lukien sen ydinteknisen osan), käyttötavoissa, turvallisuuskulttuurissa ja valvonnassa. Kuhunkin luokkaan lukeutuu monia kriittisiä puutteita, joista kunkin korjaaminen ajoissa olisi yksinään riittänyt estämään onnettomuuden tai ainakin rajaaman sen vaikutukset laitoksen sisälle. Suurin osa puutteista liittyi asioihin, jotka länsimaissa yleisesti käytössä olevissa ydinturvallisuusperiaatteissa on ydinenergian käytön alusta asti tunnistettu kriittisiksi (katso esim. [5][6][7]).
Neuvostoliitto ja sen seuraajavaltiot siirtyivät länsimaissa käytettyihin suunnittelun, käytön, valvonnan ja turvallisuuskulttuurin toimintatapoihin vasta asteittain Tšernobylin onnettomuuden jälkeen. Osittain muutos on edelleen kesken. Tässä esitetty kuvaus onnettomuuden syistä ja vertailu nykyaikaisiin ydinturvallisuuskäytäntöihin tapahtuu edellä mainittujen onnettomuusraporttien ja ydinturvallisuuden historiaa käsittelevien lähteiden perusteella. Ainoastaan vakavimmat syyt on listattu. Lisäksi Tšernobylin voimalaitoksessa ja sen käytössä ilmeni huomattava määrä merkittäviä puutteita, jotka pahensivat onnettomuutta ja kasvattivat muunlaisten onnettomuuksien riskiä mutta jotka eivät kuitenkaan olleet suoranaisena syynä onnettomuudelle.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tšernobylin_ydinvoimalaonnettomuus
Neuvostoliiton ulkopuolella onnettomuus havaittiin ensimmäisen kerran päivää myöhemmin yli tuhannen kilometrin päässä Forsmarkin ydinvoimalassa Ruotsissa, jossa työntekijöiden vaatteista mitattiin poikkeavia säteilyarvoja. Mittaustuloksia ihmeteltiin, ja aluksi niiden arveltiin johtuvan jostain tuntemattomasta säteilylähteestä voimalassa, mutta tämä mahdollisuus saatiin pian suljettua pois. Tarkemman tutkimuksen jälkeen näytti siltä, että radioaktiivisuus oli todennäköisesti peräisin reaktorionnettomuudesta. Koska länsimaissa sattuneesta onnettomuudesta ei ollut tiedotettu, alettiin pelätä onnettomuutta Neuvostoliitossa. Myös tuulen suunta tuki tätä mahdollisuutta.lähde?
Tilanteen selvittyä länsimaat evakuoivat Neuvostoliitosta noin 134 000 kansalaistaan. Suomalaisten evakuointilentoa viivytti presidentti Mauno Koiviston väliintulo.[21]
Vaikutukset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säteilytason nousu oli havaittu myös Suomessa puolustusvoimien mittausasemalla, mutta ilmiötä arveltiin ensin mittariviaksi.lähde? Tulos päätettiin ensin varmistaa toisilla mittalaitteilla, koska syytä nousuun ei tunnettu. Säteilyn annosnopeus ei Pohjoismaissa noussut lähellekään suojautumistoimia edellyttävää tasoa. Korkein Suomessa mitattu annosnopeus oli viisi mikrosieverttiä tunnissa, joka vastaa matkustajalentokoneessa matkalentokorkeudessa vallitsevaa säteilytasoa[22]. Ruotsalaiset olivat ehtineet selvityksissään pidemmälle, ja he ilmoittivatkin ensimmäisinä poikkeavasta säteilystä.
Säteilyturvakeskus laati ensimmäisen lehdistötiedotteen poikkeustilanteesta noin kello 15, ja se luettiin STT:n radiouutisissa maanantaina 28. huhtikuuta kello 16. Syytä tilanteeseen ei vielä tunnettu – kerrottiin vain, että radioaktiivisuutta oli havaittu ja että se oli ilmeisesti peräisin reaktorionnettomuudesta. Neuvostoliitto myönsi Tšernobylin voimalaonnettomuuden maanantai-iltana noin kello 19.30 Suomen aikaa. Tiedon tullessa säteilytaso oli Suomessa jo kääntynyt laskuun. Sittemmin on solmittu kansainvälinen sopimus, joka velvoittaa kaikkia allekirjoittajamaita tiedottamaan vakavista ydinlaitostapahtumista viiveettä.[23] Väestönsuojelutoimia edellyttävää säteilytasoa ei saavutettu missään Neuvostoliiton ulkopuolella, ei myöskään Suomessa. Myöskään ympäristövaikutuksia ei ole havaittu. Laskeuma oli Suomessa havaittavissa vain tarkoitusta varten tehdyillä instrumenteilla.lähde? Laskeuman mukana Suomen luontoon tuli erilaisia radioaktiivisia aineita, joista suurin merkitys säteilyvaikutuksen kannalta oli kuitenkin puoliintumisajaltaan lyhytikäisillä aineilla.
Heti onnettomuuden jälkeen Suomessa rajoitettiin määräaikaisesti karjan laidunruokintaa, jotta lyhytikäiset radioaktiiviset aineet eivät päätyisi maitoon ja lihaan. Samoin suomalaisia kehotettiin olemaan syömättä ylen määrin sieniä, marjoja ja muita luonnontuotteita silloin, kun ne oli poimittu paljon laskeumaa [24] saaneilta alueilta ja niiden cesiumpitoisuus oli kohonnut. 2000-luvulla merkittävin elintarvikkeissa esiintyvä laskeumasta peräisin oleva radioaktiivinen aine on cesium-137. Pahin laskeuma Suomessa on Pirkanmaalla, Itä-Hämeessä sekä Kymenlaaksossa.[25]
Suomalaiseen politiikkaan onnettomuudella oli merkittävät ja pitkäkestoiset vaikutukset. Suunnitteilla ollut hanke uuden ydinvoimalan rakentamiseksi keskeytettiin. (Atomivoimaloiden tilaaminen väheni maailmanlaajuisesti.) Tšernobylin onnettomuuden jälkeen ydinvoiman kannatus Suomessa oli 15 prosenttia[26]. Vielä vuonna 1993 eduskunta äänesti ydinvoimahanketta vastaan. Nykyisin ydinvoiman kannatus on palannut onnettomuutta edeltävälle tasolleen. Silti yli puolet suomalaisista vastustaa Yleisradion teettämän kyselyn mukaan ydinvoiman lisärakentamista[27].
Suomen kannalta melko kyseenalaista julkisuutta herätti Suomen viranomaisten hidas tiedottaminen onnettomuudesta. Koska onnettomuus tapahtui Neuvostoliitossa ja ensimmäiset tiedot siitä saatiin Ruotsin kautta, tiedottamisen hitaus tulkittiin Länsi-Euroopassa − etenkin Ruotsissa − uudeksi oireeksi suomettumisesta, mikä suututti presidentti Mauno Koiviston. On väitetty, että syy tiedonkulun kangerteluun oli Suomessa juuri silloin ollut virkamieslakko, vaikka poliittinen vastuu sysättiin julkisuudessa sisäministeri Kaisa Raatikaisen niskaan. Poliitikot puolestaan syyttivät asiasta Yleisradiota.[28]

Siinä missä säteilytaso ei Neuvostoliiton ulkopuolella kohonnut suojautumistoimia edellyttävälle tasolle, oli tilanne paikan päällä toinen. Ukrainassa, Venäjällä ja Valko-Venäjällä säteilytasot olivat korkeita. Oheisessa kartassa esitetään cesium-137:n leviämisjakauma Tšernobylin voimalan ympäristössä.[29] Tätä cesium-137:ää kulkeutui tuulen ja sateen mukana myös kauemmaksi − esimerkiksi Suomeen, Ruotsiin, Norjaan ja Itävaltaan. On huomattava, että runsaassa 20 kunnassa Suomessakin (esimerkiksi Tampere ympäristöineen) ylittyi kuvan nimettömän vyöhykkeen aktiivisuuden alaraja (37 kBq/m2).[30]

Eniten säteilylle altistuivat voimalan työntekijät, paloja sammuttaneet palomiehet sekä ne noin 200 000 sotilasta, jotka komennettiin raivaustöihin kaivamaan säteileviä grafiitinpaloja maahan ja kääntämään peittoon radioaktiivista pintamaata. 200 000 ukrainalaista, venäläistä ja valkovenäläistä evakuoitiin 30 kilometrin säteeltä ja uudelleenasutettiin. Laskeumasta noin 60 prosenttia tuli nykyisen Valko-Venäjän alueelle.
Radioaktiivinen päästö oli valtava. 13–30 prosenttia reaktorin 190 tonnista polttoainetta arvioidaan levinneen ympäristöön. Saasteella oli selkeitä ympäristövaikutuksia voimalaitoksen lähellä. Ensimmäisenä vuonna onnettomuuden jälkeen alueen kasvillisuudessa ilmeni selviä säteilyvaikutuksia, erityisesti kasvun hidastumista. Seuraavaan kevääseen mennessä luonto oli kuitenkin palautunut ennalleen. Nykyisin yleinen säteilytaso alueella ei poikkea luonnossa normaalisti esiintyvästä vaihteluvälistä. Onnettomuuspaikan luonto on nykyisin toipunut jopa onnettomuutta edeltänyttä tilaa rikkaammaksi. Voimalaitoksen ympärillä on 30 kilometrin suoja­vyöhyke, jolle pääsy on kielletty. Kieltoa noudatetaan vaihtelevasti mutta kuitenkin riittävästi. Normaali ihmisen toiminta on alueella käytännössä pysähtynyt. Sen seurauksena luonto on vallannut ihmisen käytössä olleita alueita ja ympäristö on kokonaisuudessaan palannut lähemmäs luonnontilaa. Populaatiot ja monimuotoisuus ovat lisääntymässä. Monet eläin- ja kasvilajit ovat yleistyneet, ja eräitä harvinaisia lajeja on palannut alueelle.lähde?
Tšernobylin ydinlaitoksen ongelmat eivät loppuneet onnettomuuteen. Kakkosreaktori suljettiin vuonna 1991 tulipalon jälkeen. Marraskuussa 1996 ykkösreaktori suljettiin kansainvälisen sopimuksen mukaan ja viimeinen marraskuussa 2000. Tšernobylin onnettomuudesta on otettu oppia ympäri entistä Neuvostoliittoa. Entisillä neuvostomailla on nykyisin itsenäiset ydinturvallisuutta valvovat viranomaiset, kehittyvä ydinturvallisuussäännöstö ja uudistunut halu panostaa turvallisuuteen voimalaitostekniikassa ja koulutuksessa. Entisen Neuvostoliiton maat osallistuvat aktiivisesti niin Tšernobylin onnettomuuden jälkiseurannassa kuin ydinturvallisuuden kehittämisessäkin kansainväliseen yhteistyöhön.
Tšernobyliä pidetään osoituksena siitä, mihin varomattomasti suunnitellun tekniikan, vajavaisen turvallisuuden, puutteellisen valvonnan, epäpätevän henkilökunnan, varautumisen puutteen, salailun ja yleisen piittaamattomuuden yhdistelmä voi pahimmillaan johtaa. Töitä tehtiin välittämättä turvallisuudesta ja työntekijöiden sekä heidän perheidensä hyvinvoinnista. Tšernobylin onnettomuus lopetti RBMK-reaktoreiden rakentamisen ja johti kiireellisiin parannuksiin ydinturvallisuudessa ja turvajärjestelyissä entisen Neuvostoliiton alueella. Onnettomuus antoi ympäristöaktivismille kasvupohjaa Venäjällä, ja sen arvellaan myös edesauttaneen Ukrainan ja Valko-Venäjän itsenäistymistä vuonna 1991.
Tšernobylin ydinonnettomuus on ylivoimaisesti ydinenergian historian pahin reaktorionnettomuus. Se on sijoitettu luokkaan 7 kansainvälisellä ydinlaitostapaturmien seitsenportaisella INES-asteikolla. Pahin kaupallisessa sähköntuotannossa tapahtunut ydinonnettomuus oli vuoden 2011 Fukushiman onnettomuus, joka kuului luokkaan 7 INES-asteikolla.

Villieläimiä on Tshernobylin alueella jopa enemmän kuin aiemmin, koska alueella ei metsästetä lainkaan. Samoin myös jäähdytysaltaassa asustelevat monnit kasvavat suuremmiksi kuin muualla, koska kalastusta ei harjoiteta. Sen sijaan hyönteismaailma on kärsinyt turmasta. On raportoitu, että hyönteisiä ja hämähäkkejä olisi alueella jonkin verran vähemmän kuin ennen ydinonnettomuutta. Onnettomuus vaikutti myös kotieläimiin. Kuuden kilometrin etäisyydelle reaktorista jääneet hevoset kuolivat, samoin osa karjasta kuoli viiden kuukauden sisällä. Eloonjääneessä karjassa havaittiin kilpirauhasen toimintahäiriöitä ja kasvuhäiriöitä. Eläimet myös jäivät pienikasvuisemmiksi. Seuraava karjasukupolvi vaikutti kuitenkin jo normaalilta, ainoastaan eniten säteilylle altistuneiden yksilöiden poikasista osa oli pienempikasvuisia. Syöpäsairauksia eläimillä ei kuitenkaan ole ollut. Neljän kuukauden kuluttua onnettomuudesta evakuointialueen sisällä havaittiin kuitenkin jo 50 eri lintulajia, eikä kuolleita lintuja löydetty lainkaan. Myöskään evakuointialueesta etäämmällä laiduntaneessa karjassa ei ole havaittu merkittäviä muutoksia tai mutaatioita.[31]
Taloudelliset seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ulla Klötzerin mukaan tämä vuonna 1986 tapahtunut onnettomuus maksoi Neuvostoliitolle yli kolme kertaa enemmän kuin kaikki Neuvostoliiton atomivoimalat olivat vuosien 1954–1986 välisenä aikana tuottaneet.[32]
Uusi suojakuorihanke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Onnettomuuden jälkeen voimalaan rakennettiin pikaisesti suojakuori. Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki on johtanut hanketta nykyisen pikaisesti rakennetun vuotavan kuoren korvaamiseksi uudella.

Harva+tietää+ydinvoiman+ja+ydinaseiden+yhteyden.+Italia+oli+kehittämässä+torium+pohjaista+ydinvoimaa+1980-luvulla+ja+pääsi+tehossa+lähelle++uraaninhalkaisutehoa,+vajaa+80%+siitä.+Kuten+nyt+tiedämme+ei+italiassa+ole+ydinvoimaa+JA+JOS+TUO+ITALIAN+MALLI+OLISI+LEVINNYT+MUUALLE+EI+TÄLLÄHETKELLÄ+OLISI+YHTÄÄN+TOIMIVAA+YDINPOMMIA+MAAILMASSA.+Tässä+syy+miksi+torium+pohjainen+ydinvoima+"ei+kannata"+Ai+niin+toriumin+hajoamistuotteet+ovat+lahes+vaarattomia.