Sensori & Kni. Taasen on koittanut perjantai-ilta, on mopetin sarvessa mallasta...
Niin kuin hyvä ystäväni Jaska lauloi.
Nyt kannattaa vahtia nenä ruudussa poistettavaa, sillä juttu voi iskeä milloin tahansa. Nyttemmin kokonaisempana versiona, -ehkä kahdessa tai kolmessa osassa.
Sehän voi ilmaantua kun sensori on vaikka paskalla, ja taas kymmenet, ellei sadat sen kerkiävät lukea...
Nyt tarkkana!
Niin kuin hyvä ystäväni Jaska lauloi.
Nyt kannattaa vahtia nenä ruudussa poistettavaa, sillä juttu voi iskeä milloin tahansa. Nyttemmin kokonaisempana versiona, -ehkä kahdessa tai kolmessa osassa.
Sehän voi ilmaantua kun sensori on vaikka paskalla, ja taas kymmenet, ellei sadat sen kerkiävät lukea...
Nyt tarkkana!
Vastaukset 28
Vanhimmat
sitä juttua kuulu? Tässähän ihan sormi väsyy.
http://www.saunalahti.fi/sakarit/kerro-lisaa/mode.jpg
Aloitapa sitten se tarina tämän saman avauksen alle.
Ellei sitten jo tätäkin deletoida...
Suoraan sanottuna jurtassa haisi hevosen paska.
Asukkaita se ei luonnollisestikaan haitannut, näinhän oli aina ollut, ja näillä näkymin tulisi aina olemaankin.
Jakkaroille oli kokooontunut kylän vanhimmat löyhään piiriin. Keskellä, värikkäiden mattojen päällä istui kivikasvoinen mies, ilmeisen vaivaantuneena. Otsalta valuvat hikikarpalot paljastivat tämän.
Sähkövaloa ei ollut, mutta hieman savuttavia rasvalamppuja sitäkin enemmän.
Mies oli vyötäisiä myöten alasti ja ainoastaan pienet Alfa-Romeo shortsit verhosivat hänen alavartaloaan.- Ja millaista vartaloa! Mies oli keskimittainen eurooppalaisen mittapuun mukaan. Mongoliksi hän oli kookas.
Voimakkaat lihakset ympäröivät kehoa kuin panssaripaita, ja tumman rusketuksen alta oli selvästi nähtävissä valtaisa joukko vaaleita arpia.
On kuin hänet olisi laskettu lihamyllyn läpi, ja koottu uudelleen.
Kasvoissa pistivät ensimmäisenä merkille pikimustat silmät, jotka hakivat ilmeettömyydessään seuraa kalkkarokäärmeeltä.
Olivat venäläiset ja kiinalaiset, jo vuosikymmeniä hakeneet miehiä erikoistehtäviin.
Lyhyesti sanottuna palkkamurhaajiksi.
Heimo edusti puhumattomuudessaan pitkälti kaukaisia sukulaisiaan, Uralin tuolla puolen elävää rotua, hämäläisiä.
Mutta nyt oli kyläläisillä ongelma.
Kaikki nuoret miehet olivat reissussa ympäri maapalloa, kuka missäkin. Afganistanissa, Irakissa,Sisiliassa jne.
Ainoastaan yksi oli jäljellä, kylän seminologi, Utno.
Paavilta oli tullut männäviikolla viesti, että Roomassa tarvittaisiin Tärkeään Tehtävään miestä.
Päällikkö vietti johtoryhmän kanssa unettomia öitä, mutta mikään ei auttanut. Matkaan oli laitettava joku.Utno.
Olihan Utno toki vaikuttavan näköinen, ja vakavakin, ennen kuin avasi suunsa puhuakseen.
Hänen äänensä oli kimeä kuin kuoripojalla, ja hänen naurunsa muistutti tamman hirnuntaa.
Tämä nuori mies joutui lapsena hevoslauman tallomaksi, ja siinä meni munat sekä makkarat...
Utno oli täysi psykopaatti, eikä siis tuntenut mitään tunnontuskia tekemisistään.
Mutta toinen asia huoletti enemmänkin.
Utno rakasti eläimiä kaikella sydämellään, ja ikävä kyllä- myös ruumiillaan...
Mutta tässä tilanteessa ei auttanut nirsoilla.
Onneksi pojalla oli sentään lääketieteen kandin, ja merkonomin paperit, että huolet sikseen!
Aavikkomyrskyjen ahavoittamat kasvot paljastuivat hetkeksi, kultaisen sytyttimen liekin tavatessa sikaarin pään.Vanha Legioonalainen, M. Taffanainen valvoi, vaikka ikuinen kaupunki nukkui.
Vieressä kuorsasi Muuli, jonka Veljet olivat lähettäneet kaukaa pohjoisesta, syistä, joita hän ei lähtenyt edes arvailemaan.
Toki hän oli legioonassa eläimiin tottunut, mutta puhuva muuli oli sentään liikaa...
Mutta tehtävä tehtävänä.
Tästähän hänelle maksettiin.
Yö oli yllättävän lämmin, ja Taffanainen käynnisti ilmastoinnin, itseasiasssa vain tehdäkseen jotain. Olihan hän kuumuuteen tottunut.
Samassa Muuli heräsi, ja venytteli niskojaan ja teleskooppiaan.
Ciao, taisin torkahtaa
Edes vastaamaan, puhaltelipa vain savujaan.
Muuli yritti tehdä itseänsä tykö.
- Kai sulla on paukkurauta mukana, hän hirnahti.
Legioonalaisen ehtimättä vastata, alkoi muurin katkaiseva takorautaportti avautua.
Molempien kameroiden ylle syttyivät voimakkaat valonheittäjät ja panoroivat n. 200 astetta kumpikin. Minuutin kuluttua lipui portista äänettömästi kullanvärinen Alfa- Romeo.
Vaistomaisesti Taffanainen vilkaisi kelloaan. 02.13.
Alfa pysähtyi piazzan reunaan, ja kaksi Hummeria asettuivat kumpikin paikalleen. Eteen ja taakse.
Aavikon mies aprikoi mielessään- missähän autossa Don mahtoi istua?.. Vai istuiko ollenkaan?
Viidenkymmenen metrin välein, Alfa keskellä, saattue hävisi pimeään yöhön.
Ulan Batorin lento oli juuri rämähtänyt suoja- alueelle, jonne kyseiset räkättirastaat yleensä ohjattiin...
Utno siirtyi ensimmäisten joukossa miliisien syyniin.Koppalakki, kuin Leningrad Cowboysilla ikään, syynäsi kassin.
Garrotte (kuristusnaru), Gillette ja Kondomi.
Normaali matkamiehen varustus venäjällä. Vihreäasuinen huitaisi kädellään johonkin vihreän linjan suuntaan.
Utno oli niin mielissään, että hänen teki mieli hirnua...
Lähtisi vasta kymmenen tunnin kuluttua.
Väsynyt seminologi oikaisi itsensä aulan muhkuraisille istuimille.
Uni ei kuitenkaan tullut kuulaan. Tehtävä sousi taukoamatta mielessä.
Oli, saavuttua Roomaan, otettava taksi. Tietty.
Vapaa- valoa peittäisi Riccionen punainen huivi.
Perillä odottaisivat kevytmetalliset tikaspuut, jolla hän pääsisi yli... ja sitten.
Utno risti reitensä, ettei täyttymys hänestä näkyisi...
Saapui mongoli.
Karabieneerit tapasivat aseita lonkaltaan, kunnes Udno puhui.
Nasaali ääni kierrätti paksuja amerikkalaisniskoja hallissa. Toiminta sai sähkösokinkaltaisen liikkeen aikaan.
Arpinen mies oli yllättänyt itsensä. Että vaivaantunut hän oli myöskin.
Laittaantuessaan merkonomiksi, hän ojensi passinsa.
Mulkoili maahanmuuttomies Udoa.
Tilanteen katkaisi Jefe. Pomo.
Garrotte käsitettiin kaulakoruksi, kondomeja eivät latinalaiset rakastajat vaivaantuneet edes puhaltelemaan palleksi.
Matka jatkui.
Unisen taksin saavuttua osoitteiseen, Mongoli kuristi tyylikkäästi vossikan. Matkavähennyksiä.
Mutta jurttien kasvatille ei kakspuol metrinen tuottanut vaikeuksia.
Pääsipä häneltä muurin harjalla kiljahdus.
Vasempaan lanteeseen koskiessaan, tuskan keskellä, hän oli kuulevinaan epävarman vastauksen. Oudon.
Ikäänkuin tuplana, Siinä oli aavikon sahalaitaisia hetkiä, jotain kuitenkin arvokasta, kunnallispolittista...
Toki Don näki Legioonalaisen Alfan. Harvoin näkee noin huonosti pidettyä 33:a.
Hän matkusti jälkimmäisessä Hummerissa, 1500- luvun ruostuneessa haarniskassa.
Ei suojan, mutta velvollisuuden vuoksi.
Ennenkuin ratiseva portti ehti laskeutua, sujahti Alfa33 sisälle tuoksuvaan puutarhaan.
Piazzaa hyväilevät loistevalot muistuttivat enää nahistunutta paprikaa...
Muisteli lapsuuttaan Pohjois- Karjalassa.
A´mide hää oli ylen angia briha, ei mahdunu veräjän ali...
Kunnes äkkiä. Syvältä rinnasta tuleva verikoiran haukku rikkoi samettisen yön. Muuli livahti ties minne.
Vitutti, kun käsi hiostui sveitsiläisen muoviaseen karheassa kahvassa.
Oliko hän pehmenemässä?
Oliko hän pelkkä Ari Vatanen, aavikkojen kingi?
Vai Sulttaanin neitsyeiden orastavia rintoja tarkasteleva vääräuskoinen.
Varmuudeksi hän teippasi ilmastointiteipillä pilinsä reiteen.
Mutta koska SE tulisi? Vai tulisiko koskaan?
Don oli katuvainen.
Pitikö hänen... Toisaalta, mutta..
Paavin oli kuoltava.
Saatanan polakki! olisivat hoitaneet tämänkin uuniin. Mutta taas toisaalta...
Vanhan miehen pää vappui turhaan, edestakaisin.
Neuvonantaja soitti satellittipuhelimella tyrskynneen meren poikki.
Don on päättämättömässä olotilassa!
Käheä ääni koetteli avaruuspuhelinta.
Saatana! Kuuleeko Houston! Hello!
Jolkotteli puutarhassa, mitästä sittä. Koiran elämää. Oikeastaan hienoa elämää. Näitä samoja aborentumia nuuhkiessa. Välillä voi sentään nostaa jalkaa. Miehen elämää!
Naista tekis mieli...
Hänen oliivinväriset silmänsä hakeutuivat fokukseen.
Rakeisena pätkivät toisesta maailmansodasta tähän päivään filmit. Osissa hän ei halunnut edes näyttäytyä.Ehkä syyttään.
Ensimmäinen nivel kullattuna, naputti luu lasiin.
Kotiin... kotiin. Jossa kohtalo.
Aika on tullut.
Vastentahtoisesti ulvotti kultainen Alfa kumejaan. Himmennettyjen lasien takaa hymyiltiin, kai.
Puhui Paaville.Pää kenossa.
Voiteluohjeita kai siellä vaihtelivat...
Ja ketäs heitä olikaan, nelinkontin.
Sus, paavi, legioonaalainen, kylänvanhin, etc.
Yleensä aloitan tarinointi, (viim. 8kk) laajassa kännissä, ja vittuillessaan lopetan ne kesken.
Koska tiedän ne kohta tuhottavan.
Tämähän vaatii jo perehtymistä...
Helevetti soikoon. Kai on pakko jatkaa!
On myös joensuulainen. Insinööri. Tarinan kertoja?
Miehän voin olla vaikka hän!
Jaska on koneinssi.ei Päivääkään "rehellistä" työtä tehnyt. Trubaduuri. Euromittapuun älykäs.
Savokarjalainen. Entinen ja etninen kölli.
Ei halua enää julkisuuteen...
Jotain yhteisyyttä Alfoihin.
Kahtomaan Tallasta...
Kyllä. On. Jatkan pian.
Juuri ja juuri jaksan odottaa aamua.
Iltapäivällä, täytyy hoitaa yksi juttu...
Jos tuo on originaali tekstiä, etpä ole
persaukisten pitkässä leipäjonossa?