Euroopan Parlamentissa toimii ryhmä joka puolustaa Israelin oikeuksia niin omaan kotimaahansa, kuin myös pitää erilaisia seminaareja asian puitteissa ja julkaisee tiedotteita. Seuraavassa hieman lyhennelty kooste Japanissa pidetystä ECI:n (European Coalition for Israel) seminaarista. Tokiossa, 25. huhtikuuta 2012, vietettiin Japanin parlamentissa kolminkertaista juhlaa, sillä San Remon päätöslauselman 92-vuotisjuhla osui samaan päivään Israelin 64. itsenäisyyspäivän juhlinnan kanssa. Japanin hallitushan oli yksi niistä neljästä valtiosta, jotka allekirjoitti- vat historiallisen päätöslauselman, joka tasoitti tietä modernin Israelin valtion muodostamiselle vuonna 1948. Erityissemi- naaria isännöi European Coalition for Israelin sikäläisen parlamentin jäsen, suomalaissyntyinen Marutei Tsurunen.
San Remon päätöslauselman lainsäädännöllistä merkitystä selosti yksityiskohtaisesti kansainvälioikeudellisee n lainsäädäntöön perehtynyt kanadalainen juristi, tri Jacques Gauthier. Hän on käyttänyt yli kaksikymmentä vuotta tutkien ristiriitoihin johtaneita, Jerusalemia koskevia vaateita kansainvälisen lainsäädännön valossa. Israelin Japanin-suurlähettiläs Nissim Ben-Shitrit kiitti ECI:tä ja Jacques Gauthieria kauan kadoksissa olleiden Japanin toimia käsittelevien asiakirjojen sisällön kertomisesta maailman kansakunnille.
Pääpuheessaan tri Jacques Gauthier toi esiin sellaisia historiallisia tosiasioita, jotka huhtikuun 25. päivän tapaamisessa 1920 johtivat niihin oikeudellisiin ja laillisiin päätelmiin joissa todettiin että juutalaiskansalla oli oikeus jälleen perustaa kansallinen kotimaa omaan esi-isiensä maahan Israeliin.
Tuossa kokouksessa, jota johti tuolloin Liittoutuneiden ylin neuvosto, Japani oli yksi sopimuksen allekirjoittaneesta neljästä maasta. Muut maat olivat Italia, Ranska ja Iso-Britannia. Puheenvuorossaan tri Gauthier totesi mm, että: Japani on laillisuuden ja järjestyksen yhteiskunta. Lakeja ja sääntöjä kunnioitetaan tässä maassa, hän sanoi parlamentin jäsenille. Nämä ovat historiallisia tosiasioita, jotka kuka tahansa teistä voi tarkistaa, ja niitä tulee kunnioittaa. Hän jatkoi todeten, että sekä juutalaisten että arabien tulisi juhlia San Remon päätöslauselmaa, sille se antoi maata arabeille, ja siten muodostettiin uudet valtiot Syyrian, Irakin ja Libanonin alueille. Mutta kun muilla mandaattialueilla maa annettiin noiden alueiden asukkaille, niin Iso-Britannian Palestiinan mandaattialueella vain juutalaisille annettiin poliittiset oikeudet ja valtiollisuus; muille kansoille annettiin vain kansalaisoikeudet ja uskonnolliset oikeudet.
Niinpä modernin Israelin valtion ensimmäinen presidentti ChaimWeizmann kutsuikin vuoden 1920 huhtikuun 25.päivää ehkäpä juutalaiskansan historian kaikkein tärkeimmäksi päiväksi".Tri Gauthierin mukaan mitään sellaista ei ole tapahtunut vuoden 1920 jälkeen, mikä olisi muuttanut San Remossa tehtyjä päätöksiä. San Remon päätöslauselma ja Palestiinan mandaattialuetta koskevat periaatteet ovat tänäkin päivänä yhä voimassa.
Emme voi kiistää niitä oikeuksia, jotka juutalaiskansalle annettiin San Remossa. Gauthier totesi puheensa päätteeksi. San Remon päätöslauselman henki takasi siten valtiolliset oikeudet arabimaille muihin Ottomaanien imperiumin aikaisiin maihin, mutta silloiseen Palestiinan vain juutalaisille.
Myös Sir Winston Churchill totesi aikanaan: On huomattava, että tunnustaessaan juutalaisen kansan oikeuden maahansa, San Remon päätöslauselmassa todettiin kyseessä olevan juutalaisten paluuoikeus takaisin isiensä maahan, ei uuden juutalaisvaltion perustaminen.
Juutalaisten laillinen oikeus alueeseen
Huolimatta siitä että vielä tuolloin juutalaisten osuus koko mandaattialueen asujaimistosta oli huomattavan vähäinen, ei se poista mitenkään sitä tosiasiaa että alueen juridiset, ja siis valtiolliset oikeudet oli annettu sitovasti vain heille, siis alue joka sisältää myös Golanin.
Tri Jaques Gauthier vahvisti tämän aikaisemmin käsitellyssä ECI-osiossamme. Valtiollisia oikeuksia Palestiinan mandaatin arabiosapuolelle ei milloinkaan annettu, ei siten myöskään nimenomaiselle, ja nytkin edelleen kiistellylle osalle mandaattia Jordanjoen läntisellä puolella.
Kansainliiton ohjeistukset ja määräykset olivat tältäkin osin kansainvälisoikeudellisesti lainvoimaisia, ja ovat edelleen voimassa huolimatta siitä miten mandaattivalta on niitä noudattanut tai jättänyt noudattamatta.Vasta v.1946 vahvistettiin Trans-Jordanian valtiollinen itsenäisyys, nimi muutettiin samalla Jordaniaksi. Brittiläisen mandaattihallinnon ensimmäinen (1920-1925) ylikomissaari Herbert Samuel kirjoitti raportissaan Brittiläiselle siirtomaahallinnon ministeriölle mandaattihallinnon aikanaan antamista takuista juutalaisten kansalliskotihankkeelle Balfourin julistuksen pohjalta seuraavasti, julkaistu huhtikuussa 1925:
Lue lisää--
http://www.israeltieto.fi/index.php?k=15232
San Remon päätöslauselman lainsäädännöllistä merkitystä selosti yksityiskohtaisesti kansainvälioikeudellisee n lainsäädäntöön perehtynyt kanadalainen juristi, tri Jacques Gauthier. Hän on käyttänyt yli kaksikymmentä vuotta tutkien ristiriitoihin johtaneita, Jerusalemia koskevia vaateita kansainvälisen lainsäädännön valossa. Israelin Japanin-suurlähettiläs Nissim Ben-Shitrit kiitti ECI:tä ja Jacques Gauthieria kauan kadoksissa olleiden Japanin toimia käsittelevien asiakirjojen sisällön kertomisesta maailman kansakunnille.
Pääpuheessaan tri Jacques Gauthier toi esiin sellaisia historiallisia tosiasioita, jotka huhtikuun 25. päivän tapaamisessa 1920 johtivat niihin oikeudellisiin ja laillisiin päätelmiin joissa todettiin että juutalaiskansalla oli oikeus jälleen perustaa kansallinen kotimaa omaan esi-isiensä maahan Israeliin.
Tuossa kokouksessa, jota johti tuolloin Liittoutuneiden ylin neuvosto, Japani oli yksi sopimuksen allekirjoittaneesta neljästä maasta. Muut maat olivat Italia, Ranska ja Iso-Britannia. Puheenvuorossaan tri Gauthier totesi mm, että: Japani on laillisuuden ja järjestyksen yhteiskunta. Lakeja ja sääntöjä kunnioitetaan tässä maassa, hän sanoi parlamentin jäsenille. Nämä ovat historiallisia tosiasioita, jotka kuka tahansa teistä voi tarkistaa, ja niitä tulee kunnioittaa. Hän jatkoi todeten, että sekä juutalaisten että arabien tulisi juhlia San Remon päätöslauselmaa, sille se antoi maata arabeille, ja siten muodostettiin uudet valtiot Syyrian, Irakin ja Libanonin alueille. Mutta kun muilla mandaattialueilla maa annettiin noiden alueiden asukkaille, niin Iso-Britannian Palestiinan mandaattialueella vain juutalaisille annettiin poliittiset oikeudet ja valtiollisuus; muille kansoille annettiin vain kansalaisoikeudet ja uskonnolliset oikeudet.
Niinpä modernin Israelin valtion ensimmäinen presidentti ChaimWeizmann kutsuikin vuoden 1920 huhtikuun 25.päivää ehkäpä juutalaiskansan historian kaikkein tärkeimmäksi päiväksi".Tri Gauthierin mukaan mitään sellaista ei ole tapahtunut vuoden 1920 jälkeen, mikä olisi muuttanut San Remossa tehtyjä päätöksiä. San Remon päätöslauselma ja Palestiinan mandaattialuetta koskevat periaatteet ovat tänäkin päivänä yhä voimassa.
Emme voi kiistää niitä oikeuksia, jotka juutalaiskansalle annettiin San Remossa. Gauthier totesi puheensa päätteeksi. San Remon päätöslauselman henki takasi siten valtiolliset oikeudet arabimaille muihin Ottomaanien imperiumin aikaisiin maihin, mutta silloiseen Palestiinan vain juutalaisille.
Myös Sir Winston Churchill totesi aikanaan: On huomattava, että tunnustaessaan juutalaisen kansan oikeuden maahansa, San Remon päätöslauselmassa todettiin kyseessä olevan juutalaisten paluuoikeus takaisin isiensä maahan, ei uuden juutalaisvaltion perustaminen.
Juutalaisten laillinen oikeus alueeseen
Huolimatta siitä että vielä tuolloin juutalaisten osuus koko mandaattialueen asujaimistosta oli huomattavan vähäinen, ei se poista mitenkään sitä tosiasiaa että alueen juridiset, ja siis valtiolliset oikeudet oli annettu sitovasti vain heille, siis alue joka sisältää myös Golanin.
Tri Jaques Gauthier vahvisti tämän aikaisemmin käsitellyssä ECI-osiossamme. Valtiollisia oikeuksia Palestiinan mandaatin arabiosapuolelle ei milloinkaan annettu, ei siten myöskään nimenomaiselle, ja nytkin edelleen kiistellylle osalle mandaattia Jordanjoen läntisellä puolella.
Kansainliiton ohjeistukset ja määräykset olivat tältäkin osin kansainvälisoikeudellisesti lainvoimaisia, ja ovat edelleen voimassa huolimatta siitä miten mandaattivalta on niitä noudattanut tai jättänyt noudattamatta.Vasta v.1946 vahvistettiin Trans-Jordanian valtiollinen itsenäisyys, nimi muutettiin samalla Jordaniaksi. Brittiläisen mandaattihallinnon ensimmäinen (1920-1925) ylikomissaari Herbert Samuel kirjoitti raportissaan Brittiläiselle siirtomaahallinnon ministeriölle mandaattihallinnon aikanaan antamista takuista juutalaisten kansalliskotihankkeelle Balfourin julistuksen pohjalta seuraavasti, julkaistu huhtikuussa 1925:
Lue lisää--
http://www.israeltieto.fi/index.php?k=15232
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattalukaista sopimuksista.
luehan ja opi.