Teillähän on täällä oikein mukava ja kiva vintage-palsta. Taidanpa minäkin kertoa oman tarinani.
Oli uusi vuosi vuonna 1965. Oltiin kaverin kanssa Rukalla laskettelukeskuksessa viettämässä Joulua. Meno oli hurjaa, joka ilta tanssittiin ja juotiin ja seuraa riitti. Tupakkaa paloi ja alkoholia kului, rahaakin meni ihan kohtuullisesti. Aamuyöstä saatiin ajatus lähteä seuraavaksi yöksi Norjaan, Telemarkiin. Pakattiin Atomicin sukset, joissa oli vielä monot kiinni, kattotelineisiin Citroen Xantian katolle ja lähdettiin saman tien ajamaan kohti Norjaa. Autossa laulu raikui ja musiikki pelasi. Olin nuori ja ajattelematon. Pidin viinapulloa auton ulkopuolella, ettei se lämpenisi eikä kädessäni ollut sormikasta. Olimme nuoria ja kauniita ja elämä maistui. Se maistui mansikka-huulipunalle ja Bacardille.
Hieman jälkeen puolen yön saavuimme Telemarkiin. Viina pullostani alkoi olla jo loppu ja otin käteni auton sisäpuolelle. Silloin huomasin kauhukseni, mitä oli tapahtunut. Sormeni olivat aivan mustat ja ne eivät liikkuneet mihinkään. Ne olivat jäätyneet pulloon kiinni. Silloin alkoi tulla myös kova tuska, sormiini koski aivan mahdottomasti. Huusin ja itkin ja sanoin kaverilleni: "Katso nyt, mitä on tapahtunut. Auta minua!" Hän pysäytti auton ja yritti kanssani irroittaa sormiani viinapullon ympäriltä. Se ei onnistunut, tuska ja kipu vain lisääntyi. Välillä ulvoin koskusta. Lopulta kaverini haki peräkontista toisen pullon viinaa ja varovasti, auton rekisteriotetta suppilona käyttäen, tyhjensi sen kädessäni olevaan pulloon. Kestääkseni tuskaa minun oli pakko juoda koko ajan, että tulisin entistä enemmän humalaan.
Hädissämme me ajoimme kaupungin katuja ristiin rastiin ja etsimme lääkäriä. Mutta kaikki vastaanotot olivat kiinni. Olihan vuosi 1965 eikä terveyskeskuspäivystyksiä ollut olemassakaan. Humalatilani syveni samalla kun tuska sormissani lisääntyi. Tuntikausia ajeltuamme olimme jo pakahtumassa epätoivoon. Edessämme oli silta, kivinen, kapea silta. Sanoin ystävälleni:"Ajakaamme tuo sillan ohi tuonne jokeen, heikko jää ei varmasti kestä vaan auto vajoaa ja pääsemme tuskastamme." Kaverini kaasutti jo voimakkaasti, kun yhtäkkiä huomasin sillan takana jotain. Ohut viiru valoa näkyi siellä. "ODOTA!", huusin kaverilleni. "Mikä on tuo valo tuolla sillan takana?" kysyin. "En tiedä", vastasi kaverini, "käykäämme katsomaan, mikä se on." Niin ajoimme sillan yli ja totesimme tulleemme keskelle hautausmaata. Valoviiru piirtyi sen poikki suoraan meidän autoomme. "Aja eteenpäin, katsotaan mistä se tulee", sanoin ystävälleni. Ajoimme kapeaa tietä ja pian silmiemme eteen hahmottui täydellisen pimeyden keskeltä mahtavan jyhkeä kivinen kirkko. Hämmästyksestä suut avonaisina katsoimme sen majesteetillistä olemusta ja pysäytimme automme sen eteen. Huomasimme, että kirkon ovi oli raollaan ja valoviiva tuli sieltä. Ehkä siellä olisi joku, joka olisi valveilla ja voisi auttaa. Päätimme mennä sisälle katsomaan. Se oli elämäni paras päätös.
Astuessamme sisään kirkkosaliin huomasimme alttarilla polvistuneena pienen ja hennon hahmon. Varovasti lähestyimme häntä. Hänen vielä ollessa selin meihin, aloin hädissäni pyydellä apua ja sanoin: "olisiko teillä yhtään ehtoollisviiniä sakastissa, sormeni ovat paleltuneet ja mustat ja niihin koskee, oma viinamme on loppu enkä voi saada siitä enää enempää lievitystä tuskaani". Silloin hahmo nousi ylös ja kääntyi meitä kohti. Hän osoittautui nuoreksi naispastoriksi, jonka taivaallisen kauniit kasvot säteilivät varmuutta ja rauhaa. "Emme tee sitä sillä tavalla", hän sanoi. "Tule ja polvistu viereeni tähän alttarille", hän sanoi ja katsoi minuun enkelimäisillä silmillään. Minä polvistuin. "Rukoile kanssani" hän sanoi. "Miten", sanoin minä itkuisena, "enhän saa edes sormiani ristittyä kun tämä viinapullo on tarttunut käteeni!". "Ei se haittaa", sanoi hän, "rukoile nyt vain, laita kätesi alttarin kaiteen päälle ja anna niiden olla siinä". Tein niin ja aloimme rukoilla. Humalassa en muistanut sanoja, mutta sopersin jotain tuskissani. Kuulin naispapin ihanan äänen kuin sumun läpi hänen rukoillessaan O Spiritus Sanctus-rukouksen.
Sitten yhtäkkiä sumu katosi. Näin kaiken aivan selvästi. Kuului kova pamaus ja räsähdys. Luulin ensin, että ukkonen oli lyönyt kirkon torniin, mutta muistin sitten, että nythän oli talvi. Katsoin käsiäni ja huomasin, että viinapullo oli poissa. Kurkotin kaiteen yli, en oksentaakseni vaan nähdäkseni, ja huomasin, että pullo oli tipahtanut lattialle ja rikkoutunut tuhansiksi sirpaleiksi. Parahdin: "Voi hyvä Jumala, mitä olen tehnyt, olen rikkonut viinapullon kirkon lattialle alttarin eteen. Sirpaleet on heti siivottava, ettei vain kukaan loukkaa itseään niihin!" Naispastori kääntyi puoleeni ja sanoi rauhallisella ja kauniilla äänellään: "Rauhoitu. Vähemmän tuosta viinapullosta nyt on vaaraa kuin siitä oli vielä äsken." Vaikenin ja suuntasin katseeni alas.
Muistoja vuodelta 1965
11
94
Vastaukset
- matkalla.pohjoiseen
Katsoin sormiani ja ne olivat vieläkin mustat ja niihin koski kovin. Kiristelin hampaitani ja kyyneleet tulivat silmiini, sillä niin kovaa se koski. Nuori naispastori tarttui mitään sanomatta käsiini ja vaikka sormiini koski aivan tajuttomasti, hän väkisten pakotti ne toistensa lomiin ja risti käteni. Sen tehtyään hän asetti omat kätensä käsieni päälle kuin suojaksi ja alkoi rukoilla Isä Meidän-rukousta. Huuleni seurasivat hänen huuliaan ja niin me rukoilimme yhteen ääneen keskellä yötä siinä autiossa kirkossa, vain me kaksi. Silloin tapahtui jotain kummallista. Yksi kirkon katossa olleen kattokruunun sähkökynttilöistä kirkastui valoltaan muita kirkkaammaksi, lähes niin kirkkaaksi, että se suorastaan sokaisi. Toverini varjosti kasvojaan kädellään ja kääntyi pois päin valosta, mutta minä käänsin kasvoni sitä ihmeellistä valoa kohti ja annoin sen tulvia sieluuni.
Kun rukous oli päättynyt, otti naispastori kätensä minun käsieni yltä. Sormeni olivat taas ihan valkeat. Niihin ei koskenut enää yhtään. Pyysimme ystävämme kanssa, että saisimme yöpyä sakastissa, sillä oli jo myöhä ja kaikki majatalot olisivat varmasti kiinni juhlappyhien takia. Naispastori opasti meidät sakastiin ja nukahdimme sinne, sillä aikaa kun hän palasi kirkkosaliin ja jatkoi rukoilemista alttarilla. Aamulla herättyämme menimme ensimmäisenä lääkärin vastaanotolle. Hän tutki käteni ja totesi, että niissä ei ollut jälkeäkään paleltumisesta. Huokasin helpotuksesta. Automme polttoainemittarikin näytti, että polttoainetta oli tarpeeksi paluumatkaa varten, vaikka edellisenä yönä tankki oli ollut melkein tyhjä. Kirkon ovi oli palatessamme kiinni ja lukittu, mutta kahvassa oli pieni, valkea kirjekuori. Astellessamme autoomme avasn sen. Pienelle valkealle paperilapulle oli kirjoitettu viesti: "Aja kotiisi. Minä odotan sinua siellä". Seuraavana päivänä saavuimme perille Teuvalle. Ajoin kotini pihaan. Normaalisti tuuheana rehottava nurmikko oli siististi leikattu ja olutpulloja tavallisesti täynnään ollut poikamiesboksini parveke oli siisti. Ovellani seisoi hän, matkalaukkujensa kanssa ja hymyili. Hämmentyneenä kävelin hänen luokseen ja hän katsoi minua silmiin sanoen: "En ensin ymmärtänyt itsekään, miksi minun tuli polttava halu rukoilla koko se yö. Sitten sinä tulit sinne ja tiesin heti, mitä pitää tehdä. Rukoillessani minulle selvisi mitä minun pitää tehdä. Tämä kaikki on ollut johdatusta. Minä olen Jumalan lähettämä enkeli, joka synnyin tähän maailmaan pelastamaan sinut." Heittäydyin hänen jalkoihinsa ja suutelin itkien hänen lumenvaaleita korkokenkiään.
Vuotta myöhemmin olimme naimisissa ja meillä oli kaksi lasta, joiden kummina oli kuskina toiminut ystäväni. Hän työskenteli kirkkoherranvirastossa arkistotehtävissä. Elimme hänen pienellä palkallaan. Viinapulloon en enää koskaan koskenut. Rukoilimme joka ilta ja kolme vuotta myöhemmin syksyllä pappi lopulta kuoli. Vaimoni pääsi kirkkoherraksi ja lapsemme oppi kävelemään. Se oli todella suloista aikaa.
Joka kesä lomallamme olemme käyneet Telemarkissa. Ja aina, kun olemme käyneet siellä, on mahtavan jyhkeän kivikirkon ovi ollut raollaan. Me olemme menneet yhdessä sisälle ja polvistuneet alttarille rukoillen vierekkäin kuten teimme sinä ihmeellisenä yönä.
Ystäväni ei käynyt yhtä hyvin. Hän rakastui erääseen ruotsalaiseen ilotyttöön ja muutti tämän kanssa Ahvenanmaalle. Siellä hän voitti suuren summan rahaa paikallisesta lottopelistä ja tätä voittoaan juhliessaan hänen veneensä kaatui ja hän hukkui järveen. Ilotyttö meni viikon kuluttua ystäväni kuolemasta uusiin naimisiin ystäväni kuolinpesän velkojan kanssa ja unohti ystäväni kokonaan. Hänen hoitamaton hautansa oli pitkään Teuvan hautausmaan häpeäpilkku, kunnes vaimoni kirkkoherran ominaisuudessa teki päätöksen myydä hautapaikka eräälle venäläiselle sijoittajalle, jonka leski on nyt haudattuna ystäväni hautaan. Nyt kumpu on siisti ja kalliiden kukkien peittämä koko ajan, kuten ystävänikin olisi varmasti toivonut sen olevan. "Oltiin kaverin kanssa Rukalla laskettelukeskuksessa viettämässä Joulua. Meno oli hurjaa, joka ilta tanssittiin ja juotiin ja seuraa riitti."
"Viina pullostani alkoi olla jo loppu ja otin käteni auton sisäpuolelle. Silloin huomasin kauhukseni, mitä oli tapahtunut."
Ajoitte siis Rukalta Norjaan ja tuon ajan pidit viinapulloa auton ulkopuolella.
Joko pullon on pitänyt olla aika helkkarin isokokoinen tai sitten olet hemmetin hidas juomaan.
nimittäin
Googlen mukaan Rukalta menee noin 20 tuntia ja matkaa vain 1775 kilometriä. :D
Että eikait siinä..
21 t 21 min
1 775 km
tien E4 kautta
20 t 18 min ilman liikennettäTTaas kerran yksi esimerkki "opettavaisesta uskoa vahvistavasta tarinasta", jonka totuusarvo on samaa luokkaa kuin palstan toisen tarinan. Toisessa aloituksessa kirjoittaja kertoi ensin tulleensa eilen kaupasta ja vähän myöhemmin saaneensa viikon päästä merkittömän postikortin postiluukustaan. Aikakoneko molemmilla?
Eräissä suunnissa näitä juttuja ja vielä huimempiakin kerrotaan eikä niiden asettaminen kyseenalaisiksi tule kuuloonkaan. Uskovien pitää vain hymistellä mukana.
Huimimpia muistamiani oli Ammennusastia nimisen läpyskän uutinen maailman syvimmästä poranreijästä kuuluneista piinattujen sielujen valituksesta. Olivat neukut poranneet Siperiassa helvettiin asti ulottuvan reijän. Porarit olivat menettäneet järkensä helvetin kauhuja kuullessaan. Ja tämä ihan lehteen painettuna. Harvinainen uutinen levisi jopa ulkomaisiin medioihin, tosin ei varmasti tiedepalstoille.
Taas muistui mieleeni yksi syy siihen, miksi aikanani nostin kytkintä.agnoskepo kirjoitti:
TTaas kerran yksi esimerkki "opettavaisesta uskoa vahvistavasta tarinasta", jonka totuusarvo on samaa luokkaa kuin palstan toisen tarinan. Toisessa aloituksessa kirjoittaja kertoi ensin tulleensa eilen kaupasta ja vähän myöhemmin saaneensa viikon päästä merkittömän postikortin postiluukustaan. Aikakoneko molemmilla?
Eräissä suunnissa näitä juttuja ja vielä huimempiakin kerrotaan eikä niiden asettaminen kyseenalaisiksi tule kuuloonkaan. Uskovien pitää vain hymistellä mukana.
Huimimpia muistamiani oli Ammennusastia nimisen läpyskän uutinen maailman syvimmästä poranreijästä kuuluneista piinattujen sielujen valituksesta. Olivat neukut poranneet Siperiassa helvettiin asti ulottuvan reijän. Porarit olivat menettäneet järkensä helvetin kauhuja kuullessaan. Ja tämä ihan lehteen painettuna. Harvinainen uutinen levisi jopa ulkomaisiin medioihin, tosin ei varmasti tiedepalstoille.
Taas muistui mieleeni yksi syy siihen, miksi aikanani nostin kytkintä.Kyseisestä poranreijästä oli jopa ihan nauhoitettu äänipätkä, mikä myöhemmin paljastui otetuksi jostain 70-luvun ö-luokan kauhuelokuvasta.
Youtubessa tuli joskus vastaan tarina helvetistä lähetetystä kirjeestä. Ongelma vain on nyt siinä minkälainen postitoimisto helvetissä sitten on käytössä ja minkälaisia työehtosopimuksia siellä noudatetaan?
- veilinköösssssss
Jos Räsähdyksiä näkyy tai kuuluu - seurauksena on kirkosta eroja.
Avaaja, Pallejaan nuuskiva luterilainen ystävämme sen tietänee. Mielellään ympäriinsä huristeleeva Hoveristi.
"Kun Räsenen ääntelee, kirkolta jäseniä menee"
- Uusi hihhuh-sanonta. Citroen Xantia esiteltiin 1993. Olet (muutenkin) typerys.
- UskottavaOn
Taas uusi todiste aikakoneesta. Mutta jos Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä, niin kai Jumalan opetusaikuisen autolle 28 vuoden aikasiirtymä sallitaan. Eihän Herralle mikään ole mahdotonta, eikä uskovaisten jutuissa mikään ole valehtelua. Usko vaan lujasti siihen, mitä vanhempi veli tuossa sinulle niin väkevästi todistaa.
On se Rukalla varmaan herättänyt kummastusta se Xsantia ja varmaan Norjassakin. Se on ollut -60 luvun puolivälin autoihin verrattuna varsin futuristinen ilmestys.
- asdfgasdfgasdfg
Lapsellista.
- TaasNähtiin
Jäi kiinni karkeasta valehtelusta ja jätti aiheen kuin koira paskansa. Aika tyypillinen reaktio lahkolaisille.
- matkalla.pohjoiseen
HintAge-ateistit HOMOSTELVAT PALSTALLA JA LUTERILAISET yhytyvät heihin. ja Saavat KAMELINPERSETTÄ ... hevttiin matkalla olette
Huvitti minua suuresti se lahkolaisten ns. lentokone juttu. Olette varmaan sen lukeneet mutta se ei ole ollut vähään aikaan nyt "alttarilla" : D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Se ääni ja
Olemus vaan, kyl teis jotain samaa on ja samoja luonteenpiirteitäkin löytyy vaikka paljon on höpöäkin mukana 😍😂🤭 vaik182523Täytyy tunnustaa
että olet kauneinta mitä olen nähnyt. Käteni tärisevät vieläkin. Olen tosiaan ihastunut. Tästäkin vaikenen.1302215Vanhempi mies
Minä rakastan sua. Ja tiedän, että sullakin on tunteita mua kohtaan. Tätä elämää ei pitäisi tuhlata enää päivääkään. J831466- 1171423
Jorma Uotinen jakoi hämmentävän kuvan tiukoissa trikoissa - Jopa Vappu Pimiä häkeltyy: "No wau"
Jorma! Ei huono! Aikamoisen häkellyttävä kuva totta tosiaan! Lue lisää ja katso kuva: https://www.suomi24.fi/viihde/jo141385Hallitus heitti kymmeniä miljoonia
Yksityislääkäri kela korvauksiin. Ei ole mikään ihme, että se ei lyhentänyt terveyskeskusjonoja niinkuin hallitus väitti951260- 2011118
Tänään kun näin sinut
olit kuin taideteos. Arat ja väsyneet silmäni kaipaavat lepoa sinussa, mutta en voinut katsoa sinua niin paljon kuin hal661063Anna anteeksi
Olen rikkonut sinua vastaan tavalla, josta minäkin kärsin. Syitä tutkiskellessani löydän vain itseni. Minä kuulin jokais791059HUS näyttää, kuinka paljon turhaa tai vähemmän tarpeellista tehdään verorahoilla
HUS on laskeskellut, että sieltä voidaan vähentää melkein tuhat ihmistä ilman, että se toiminta häiriintyy, johon verora591039