Onko sellaista opusta jossa olisi tutkittu joten kuten seikkapepäisesti ja kattavasti ateistien syrjimistä Suomessa eri aikoina. Minkälaisia muotoja sillä on ollut aikojen saatossa.
Ainakin vielä noin 100 v. sitten, hieman ennen v.1923 uskonnonvapauslakia ateistien tilaisuuksia häirittiin, keskeytettiin ja julkaisuja takavarikoitiin uskovaisten/kirkon hätiin kutsumien poliisien toimesta.
Ainakin vielä noin 100 v. sitten, hieman ennen v.1923 uskonnonvapauslakia ateistien tilaisuuksia häirittiin, keskeytettiin ja julkaisuja takavarikoitiin uskovaisten/kirkon hätiin kutsumien poliisien toimesta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Toivottavasti nämä takavarikoidut aineistot pian palautetaan, että toiminta pääsee jatkumaan ilman turhan pitkiä keskeytyksiä.
En tiedä mitään virallisia tutkimuksia, mutta vanhemmat ihmiset (kuten minä) muistavat kyllä hyvin että vain joitain vuosikymmeniä sitten oli lähestulkoon mahdotonta saada tiettyjä julkisia virkoja, kuten vaikkapa opettajan tointa, jos oli julkisesti ateisti.
Ja jos vanhemmat erottivat lapsensa kirkosta, annettiin tälle lapselle koulussa aina käytösnumeroksi korkeintaan kuusi. Vaikka sillä kirkkoon kuulumisella ei tietenkään ollut mitään tekemistä hyvän käytöksen kanssa. Lasta ja vanhempia vain haluttiin näin rangaista siitä kirkosta eroamisesta, mikä jo sinänsä kertoo meille erittäin paljon kirkollisesta moraalista. Usko kuten me pakotamme tai...
Kristinuskon moraalinäkemyksiä kuvastavat parhaiten jalkapuut, jotka olivat ennen pakolliset joka ikisen kirkon pihamaalla ja myös erittäin ahkerassa käytössä koko ajan.
Tuolta voisit löytää ainakin jotakin:
http://uskonnonvapaus.fi/artikkelit/historia-suomi.html
"etteivät he salaa eivätkä julkisesti koeta vietellä ketään luopumaan puhtaasta evankelis-luterilaisesta opista, kaiken omaisuutensa takavarikoimisen ja elinkautisen maanpakolaisuuden uhalla, samoin kuin myöskin, ettei kukaan vieraaseen uskontokuntaan kuuluva ole voiva valtakunnan perustuslain mukaan siellä hoitaa mitään korkeampaa tai alempaa virkaa."
Noin kauniisti kirjoitti kirkkoherra Anders Chydenius. Miten ylevää ja kaunista onkaan kristinuskon tuoma siunaus vapauksille ja ihmisoikeuksille.
Nykyiset tosikristityt saavat varmaan orgasmin noita vanhoja "hyviä" aikoja takaisin haikaillessaan.
Kauhea sentään. Tuonkin kirjoittaja siis eli 1700-luvulla. Onneksi hänen neuvoaan, ilmeisesti, noudatettiin eivätkä Suomessa Marat'it ja Robespierret lisänneet ihmisille oikeutta kuolla giljotiiniin väkijoukon hurratessa, kuten sekulaareimilla seuduilla tapahtui.
Jos puhutaan nykyajasta, niin uskonnot kerjäävät itselleen etuoikeuksia ja rahaa turhiin ja hyödyttömiin projekteihin. Sitten kun muslimit alkavat käyttää näitä etuoikeuksia enemmän muiden haitaksi niin saattaa ääni kellossa muuttua vasemmistolla ja kirkon porukallakin... jos edes ymmärtävät miksi näin kävi.
Nosto
Asiaa sivutaan monestikin Asa Jalaksen kirjassa Lähetyslaitos, 8. osa sarjassa Keinottelu maailman herrana. Kirjoitettu melko tarkalleen 100 v. sitten.
Esipuheessa kirjoittaja kertoo lukeneensa n. 50 000 sivua tekstiä eri kielillä pohjaksi kirjalleen.
Hänen isänsä oli kristillinen ihminen rovasti Bernhard Kristfrid Sarlin ja äitinsä Amanda Lovisa Roschier. Korkeaa syntyperää siis.
Asiaan jossain määrin liittyen tuli mieleeni että Hgin Kaupungintalon aulassa on avattu näyttely Toisinajattelijoista, joka käsittelee, kansalaissotaa, veljessotaa, sisällisotaa, vapaussotaa... olikohan noita eri nimiä 6-7 kappaletta yhteensä.
Kirkon roolista ei hiiskuttu näyttelyssä sanallakaan; kirkkohan oli erittäin voittopuolisesti valkoisten puolella, ja piti punaisia lähes kategorisesti ateisteina/jumalattomina, joita varmaan olikin aika paljon, ja kirkon valittua puolensa varmasti yhä enemmän.
Ex-arkkipiispa Mikko Juva on kirjoittanut kirkon roolista sisällissodassa hyvin kriittiseen sävyyn kirjassa Tästä on kysymys - olisikohan se jostain 60-luvulta.
Ihan samoin kun ministeri pyysi valtion puolesta anteeksi lastenkodeissa kaltoin kohdelluilta, kirkon roolista ei hiiskuttu sanaakaan. Monissa laitoksissa oli kristillinen kuri, ja evl. pappi johtajana.
Uskallan väittää, että monesti lapsia määrättiin koulukotiin vinoutuneilla kristillisillä argumenteilla ja perusteilla. Oman uskonsakin arvot kristityt väänsivät valheeksi ja vääryydeksi omaneduntavoittelussaan. Köyhistä, uskonnottomista työläisperheistä oli paljon paremmat "mahdollisuudet" päätyä koulukotiin.
Sama ilmiö huomattu monissa muissa maissa, Espanja, Argentiina..., köyhiltä uskonnottomilta, vasemmistolaisilta, yksinhuoltajilta. kristittyjen määritelmän mukaan epäkelvoilta viettiin lapset ja annettiin adoptioon, kristittyjen, sotilaiden, oikeistolaisten perheisiin, ja vanhemmille valehdeltiin että lapsi oli kuollut synnytyksessä - tuotiin jopa pakastimesta kuollut vauva näytille äidille sairaalassa synnytyksen jälkeen.
Naapurissa asui veteraani jonka kanssa heitettiin läppää, kysyin uskonnosta niin totes ettei hän usko, ateistina ollu aina.... kuulemma sodassakin ne joilla viirasi pahasti päässä puhui jumalista ja enkeleistä.... x) naurettiin samalle asialle... itekkin Atte.
Oliko kyseessä Irakin vai Afganistanin sodan veteraani?
teistit ovat tottuneet esikuvansa Hitlerin mukaisesti komentelemaan.
Yleistyksesi on vihapuhetta