Pitkään uskoin että Hamelin pillipiipari on vain lasten satu jolla peloteltiin huonosti käyttäytyviä lapsia, mutta sitten Yleltä tuli dogumentti jossa kerrottiin että se onkin tosi tarina. Tarinan syntyaikoina Hamelin lähiseuduilla ja sen naapurikaupungeissa kierteli kirkkaanvärisiin vaatteisiin pukeutuneita ja huilua soittavia houkuttelijoita joiden tarkoitus oli houkutella varsinkin nuoria muuttamaan uudisasukkaiksi Itään. Yhä Itä-Saksassa lähellä Berliiniä on toinen Hamelin-niminen kylä joka uskoo sen perustajien tulleen tarinan Hamelista. Tarinan syntyaikoihin myös rottavitsaukset olivat kaupungeissa yleisiä, jolloin urotyön tehnyt räikeävaatteinen houkuttelija vei Hamelin nuorukaiset mennessään. Tapauksesta on jopa merkintä Hamelin aikakirjoissa.
Hamelin pillipiipari on tositarina
HamelinPillipiipari
91689
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Taitaa olla tuo hame-sana, joka sua tuossa kiinnostaa...
Joo, hame ja elin. Evolutionisti "rakastaa" biologiaa.
On on totta kaikki grimin sadut, joku pöhkö ymmärsi ne väärin, joka sinällään ei ehkä ollut huonokaan juttu, mutta alkuperäinen tarkoitushan oli kertoa esim eläinten kanssa kommunikoinnista. Hieno juttu, että muutkin ovat tämän tajunneet.
kertomus mainitaan ensikerran 1300-luvulla Hamelnin kirkon lasimaalauksessa joka tehtiin sen muistoksi että satavuotta aiemmin vuonna 1283 tuntematon muukalainen oli vienyt kylän lapset mennessään. Tapaus mainitaan myös 1200-luvulta olevassa Hamelnin kaupungin kronikassa joka on säilynyt versio on kopio 1600-luvulta jolloin myös kirkon lasimaalaus tuhoutui sodassa vuonna 1660. Grimmin veljekset tekivät kuitenkin Hamelnin kaupungin tarinan tunnetuksi vasta 1819 ja hioivat kertomusta ja kehittivät sille nykyisen lopun. Tarina pillipiiparksta on kuitenkin vanhempi kuin Grimmin veljesten satu.
Ihan nousi sellainen ajatus mieleen, jotta juoru on sellainen, että kun se kulkee suusta suuhun niin loppupäässä ei tiedetä mitä alunperin on kerrottu. Ja varmaankin tästä on jollakin tavalla kyse monessa tarinassa.
Voisiko olla kyseessä myös sellainen juttu, että pillipiipari oli jonkinlainen ammattinimike ennenmuinoin ja, että heitä olisi ollut useitakin?
Tarina ei varmaankaan kerro kuinka paljon oli "kylässä lapsia" ja menivätkö he vaikka opiskelemaan ammattia tai katosivatko he salaperäisesti,eli vietiin vastoin vanhempien tahtoa.
Ja tarinat totta tosiaan kerrottiin niin toisella tavalla kuin tänäpäivänä, että arvoitukseksi tavallaan jää mitä todella tapahtui.
Kiitos
Mitä tekemistä avauksellasi on ateismi-palstalla? Haluatko oikeasti sittenkin keskustella siitä kuinka Rooman valikoima Raamatun kirjoja, jonka luterilaisetkin hyväksyvät ja korottavat entistä korkeampaan asemaan olisivat väärin ymmärrettyjä taruja tositarinoihin perustuen?
Kyllähän monia uskonnollisia kapinallisia oli nykyisen Israelin seudulla. Näitä on varmasti yhdistetty perinteisiin mytologioihin ja keksitty urotekoja. Yksi näistä uskonnoista sattui menestymään koska Rooman keisari päätti puhdistaa sen niistä opeista jotka olivat hänen mielestään haitallisia Roomalle ja käytti tätä uskontoa tekosyynä pakkokäännyttää imperiumi yhteen uskontoon ja ryövätä vääräuskoisia.
Kaikki ei ole siltä mikä näyttää eikä mikään ole mustavalkoista kuin luulisi tai haluaisi luulla. Toinen esimerkki on että luulin Pocahontasta pitkään vain Disneyn lasten satuna kunnes kuulin että Pocahontas oli oikea powhataheimon päälikön tytär joka aikoinaan vaikutti virginian jamestown-nimisessä siirtokunnassa ja avioitui tupakkaviljelijä james rollon kanssa. Pocahontas pääsi vielä pääsi aviomiehensä mukana matkustamaan laivalla Lontooseen ja kutsuttiin kuninkaan hoviin missä pidetyt karhun rääkkiäiset tekivät negatiivisen vaikutuksen intiaaninaiseen. Lopulta Pocahontas kuoli paluumatkalla uuteen maailmaan.
Yleisesti tiedossa olevaa juttua. Kysymys kuuluu, mitä sitten?
Niin et tainnut aloittaja haluta keskustelua aiheesta?
Minä siis luin yhden grimin satukirjan ihan uteliaisuuttani ja siinä oli juurikin tämä tarina, on varmaan totta, että kaikkeen yhdistyy jotain tapahtumia tosielämässä, mutta itse koin siis kirjan tietynlaisina tarinoina mitenkä luonnon kanssa kommunikoidaan. Ja pidättäydyn pillipiiparissa, niin siinä tavallaan kerrotaan. Mitenkä eläinten kanssa voi kommunikoida ilman nykyajalle tyypillistä eläinrääkkäystä.
Eli tavallaan tarinat eivät olleet satuja lapsille vaan kertomuksia, mitenkä ihminen on sinut luontonsa /luonnon kanssa. Ja niitä siis ei luettu lapsille peloitellakseen, vaan ihan opetus mielessä. Sääli sinällään, ettei niitä enää alkuperäisen tarkoituksen mukaan. Opeteta, siksi myös ihmiset jotkut saattavat elää luonnottomassa tilassa.