Sielu kuoleman jälkeen

Ihmisen mielessä on pahuus ja itsekkyys. Kuolemassa todellinen itsemme eli sielu (tai laajemmin ajateltuna jumalallinen henkemme) irtautuu kehosta ja siihen kuuluvasta mielestä. Siis keho ja mieli (aivoissa oleva kokemuskooste) palaavat kuolemassa maan alkuaineisiin ja energiohin eli sinne mistä ne ovat kotoisinkin. Sielu ei ole materiaalinen, joten se ei ole täältä eikä sen olemassaoloa voida todistaa, mutta jokainen tulee sen kyllä ennen pitkää tajuamaan.
Sielumme on kuin yksilökohtainen "muisti- ja tietoisuuspankki", joka joutuu lähes heti kehon kuoleman jälkeen kohtaamaan tuon menneen elämänsä tapahtumat kuin "kuvanauhalta" ja arvioimaan ( jälleen kerran; me elämme lukuisia elämiä) onnistumisensa ennen syntymäänsä asettamiinsa haasteisiin.
Siis vastauksena kysymykseesi on; ymmärryksemme ("tajunta") on kuolemamme jälkeen laajempi kuin yleensä tällä puolen eläessä, mutta vain siinä määrin kuin olemme saavuttaneet tietoisuutta kaiken kaikkiaan (ns. menneet elämät mukaan luettuina).
Jos joku on äärimmäisen paha eikä hyväksy mitään jumaluutta itsessään eikä muissakaan, hän joutuu syntymään uudelleen välittömästi kuolemansa jälkeen...arvelisin hyvin vaikeisiin olosuhteisiin oppiakseen vähitellen etsimään sisimpänsä/sielunsa suurenmoista totuutta. Vain syntyessämme uudelleen fyysisyyteen tajuntamme nollautuu eli emme muista edellisiä elämiämme eikä kuoleman jälkeistä olotilaa... tosin on jonkin verran poikkeuksiakin tästä, etenkin ns. indigo- tai kristallilapsia ;)
Lisään vielä, että me kaikki, enemmän tai vähemmän totuuden etsijät, olemme joutuneet syntymään lukuisia kertoja tänne maailmaan ja ties minne, ja kokeneet kaikenlaista joka suhteessa. Kaikilla riippuu vain omasta itsestä milloin se "henkinen herääminen" alkaa ;) Kukaan eikä mikään mahti pakota meitä siihen, mutta sielumme yrittää koko ajan johtaa meitä oikealle "valon ja viisauden tielle" eli takaisin Isän Kotiin.
Kippis!

1 Moos. 2. 7jae sanoo, että Jumala loi ihmisen maan tomusta, ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin IHMISESTÄ TULI ELÄVÄ SIELU. Siis ihminen kokonaisuudessaan on sielu. Aiemmin Jumala oli luonut linnut ja muut eläimet ja niitäkin kutsuttiin sieluiksi 1Moos. 1. jae 21 ja 24. Myös 4. Moos. 31. jae 28. Sielu voi kuolla Hes 18. jae 4. Kun ihminen kuolee, henki, elämänvoiman hallinta palaa Jumalan luo. Saarnaaja 9. Jae 5 sanoo, ettei kuolleet tiedä mitään. Mutta Jumala voi palauttaa elämänvoiman takaisin. Psalmi 115. jae 17 osoittaa, etteivät kuolleet ole elossa henkinä Jumalan luona. Job kirjoitti 14. luvun jakeista 13-15, etta Jumala kutsuu kuolleita ja herättää heidät kuoleman unesta. Hän toteuttaa ylösnousemuksen..

Ihmisen kuoleman jälkeisen kohtalon ratkaisee suhtautuminen Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön, jonka Jumala on antanut ihmiselle hänen Eedenissä syntiinlankeemuksen jälkeen. Jos ei ota vastaan sovitusta ja Jeesuksen kautta päätyy iankaikkiseen eroon Jumalasta ja nousee tuomion ylösnousemukseen. Ne jotka kuolevat uskossa Jeesukseen nousevat kerran ylös uudessa kirkastetussa ylösnousemusruumiissa (sellainen on Jeesuksella) ja heidän kuolematon sielu ja henki yhtyy tähän uuteen olemukseen joka on saanut muodonsa ruumiin kanssa joka on lahonnut haudassa.

Saarnaaja 9. Jae 5 sanoo, ettei kuolleet tiedä mitään. Mutta Jumala voi palauttaa elämänvoiman takaisin. Tässä jakeessa, jota "ei ilman toivoa" lainaa, on suomalisessa Raamatussa paha käännösvirhe. Sen on selvittänyt heprean taitaja Raamatun alkuteksteihin pureutunut Kaarlo Syväntö kirjassaan Vanhan testamentin käännösvirheitä. Teoksessa muitakin hyviä kommentteja.

Kyllä me siis olla aina tietoisessa olotilassa fyysisen kuoleman jälkeen. Pelastumattomien tietoisuus odottaa ruumiin ylösnousemusta maan uumenissa Tuonelassa ja Jeesuksessa kuolleet kolmannessa taivaassa, paratiisissa.

Jumalan sana on totuus ja ainut tietolähde myös kuoleman jälkeisyyteen olotilaan ja kannattaa tutkia mikäli mahdollista niin tarkinta lähdeaineistoa joka on heprean ja kreikan kielillä, koska raamatunkäännöksissä on pahoja virheitä. Tarkimmin Kirjoitukset ovat luettavissa englanninkielisessä King James Bible -käännöksessä.

Sinänsä tärkeintä on usko Jeesukseen Kristukseen ja erinäiset teologiset väärintulkinnat eivät kadota, mutta nuo kaikenmaailman höpötykset jälleensyntimiseen ja loputtomaan elämänkiertoon saa heittää romukoppaan ja luulojen kirjaan.

Kristuksessa poisnukkuneiden kohdalla on taakse jäänyt kaikki pahuus ja vajaavaisuus.

www.netmission.fi Saat hyvää ja luotettavaa tietoa.

Kuolemassa vain pelko kuolee.
Aivan kuten Jesuksen ristinkuolemassa kuvataan. Hän antoi anteeksi maailmalle, eli luopui maailman syyttämisestä. Hän saavutti maallisen elämän täyttymyksen eli kuoli maailmalle.
Tämän esimerkin hän tuli näyttämään meille jokaiselle. Ole elämäsi ohikulkija, sivustakatsoja, älä syylistä älä syyllisty.
Sen jälkeen hän - ihminen - on vapaa maailmasta, elämien kierrosta.

Kaikkihan alkoi sitä että Adam syyllisti itsensä ja Eevan, syödessään omenan? Jotkut muistavat että Adam koki tämän unessa. Hänet oli nukutettu Eevan luomisen vuoksi. Sitä unta olemme tässä harhassa - maailmassa - näyttelemässä
HUOM. Jumalan tahdosta ja suojassa.

Voi helvetti kuinka pitkäpiimäisiä jorinoita joku voi kirjoittaa. Antakaa sen sielun nyt vaan olla missä lystää mikäli sellainen ylipäätään jossakin on.

Ihminen muuttuu elämänsa aikana joka hetki...
Kuolemaan jälkeen elämä ja muuttuminen loppuu.
Elämää on vain elävässä ruumiissa&mielessä, psykofyysisessä kokonaisuudessa.

Heh, aika jänskää, olemme ihmisiä, mutta absoluuttisen varma tieto kuolemanjälkeisistä näyttäisi puuttuvan kaikilta. Vakiojorinoiden julistajat ehkä ovat vähiten tietoisia todellisuudesta.

Tuntuu oudolta kokea jonkunlaista "yksilöllisyyttä", vaikka fysiikan ja muunkin tiedon perusteella kaikki on yhtä. Olenko siis todella erillinen kuolevainen yksilö (tai kuolematon erillinen sielu/tietoisuus) vai olenko kaikkeus? Näissä riittää hämmästelemistä.